Lue keskustelun säännöt.
HS: Keskiluokan statussymbolit listattu. Kuinka signaloida omaa arvoaan hienovaraisti menemättä överiksi?
08.10.2023 |
Mehiläispesä, string-hylly, paimio-tuoli, Aalto-tarjoiluvaunu, Mademoiselle keinutuoli, Karuselli-, tankki- ja Remmi-nojatuolit, PH5-valaisin, simpukka-pöytälamppu, ritiläpenkki, 50-ja 70-lukujen designsenkit. You name it! Tietäjät tietää. Lokki ja Aaltomaljakko nykyään passe', koska niitä myydään Prismassa. Statussymbolilla on sanana epämiellyttävä kaiku, koska ihmiset haluavat tehdä sillä muihin hienovaraisen vaikutuksen. Erityisesti Artek kiinnostaa nousevaa suomalaista keskiluokkaa ja luokkahypyn vaiheessa kipuileva nuoria. Todella varakkaille selkeät statussymbolit kotona voivat olla nolojakin ja niitä vältellään. Mitä statussymboleita sinulla on kodissassasi? Ovatko ne valikoituneet sinne sattumoisin kauneutensa vuoksi vai onko niillä statusarvoa? Tai ehkä olet saanut perinnöksi sattumalta juuri ne? Tai ehkä kestävä design viehättää, kunnes niistä tulee prismatavaraa.
Kommentit (630)
Meilläpäs onkin merenranta huvila ja purjevene! Tesla ja honkamökki lapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rolex ja kaikki LVMH Moët Hennessy Louis Vuitton SE krääsä IKEA:n ohella, menttaalisesti samaa porukkaa kaikki....ja erityisesti porukka, joka loukkaantu feikkituotteista :DDD
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on läjäpäin hopeisia chippendale lusikoita ja hopeiset kynttilänjalat. En jaksa kiillottaa niitä ja siksi ne ovat vain kaapissa.
Ja käsinmaalattu kahviastiastokin mulla on. Alunperin täysi tusina, nyt joku kuppi taitaa olla rikki.
Ohhoh, sullahan onkin vaikuttavia astioita. Hyvä hyvä 👍
Ympäristö säästyisi, jos kukaan ei sisustaisi tyylikkäästi ja harmonisesti.
Ja lisäksi meidän iskä on rikkaampi kuin teidän iskä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on läjäpäin hopeisia chippendale lusikoita ja hopeiset kynttilänjalat. En jaksa kiillottaa niitä ja siksi ne ovat vain kaapissa.
Ja käsinmaalattu kahviastiastokin mulla on. Alunperin täysi tusina, nyt joku kuppi taitaa olla rikki.
Meillä on niitä hemmetin Myrna lusikoita mummon perintönä. Ei todellakaan käytetä niitä ikinä, kun pitäisi käsin pestä. Ei ole edes mitään "hienoa" kahviastiastoa, vieraat saa juoda kahvinsa muumimukeista. Ne muumimukit kun oli kovasti muodissa silloin aikanaan kun muutin omilleni, ja sain niitä aina lahjaksi, niin niitä on kertynyt. Ihan hyvän mallisia ne on, sopivan kokoisia, eikä tunnu menevän rikki millään, joten ei ole tullut ostettua muita mukeja.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on läjäpäin hopeisia chippendale lusikoita ja hopeiset kynttilänjalat. En jaksa kiillottaa niitä ja siksi ne ovat vain kaapissa.
Ja käsinmaalattu kahviastiastokin mulla on. Alunperin täysi tusina, nyt joku kuppi taitaa olla rikki.
Argh, nuo iänikuiset chippendalet! Joita meidänkin suvussa aina annettiin lahjaksi nuorille. On koko täysi aterinsarja kaukkulapioita ym myöten kaiverrettuna omilla nimikirjaimilla. Ei ole vielä kertaakaan tainnut olla käytössä vaikka reilusti yli 20 vuotta ovat kaapissa lojuneet... mitenkähän noista pääsisi helpoiten eroon? Olen monesti manannut noita kaiverruksia niissä, kun ilman niitä olisivat varmaan ihan menekkiä tavaraa kirppareilla. En oo tosin koskaan vielä kokeillut myydä. Hopeisia kynttilänjalkojakaan en osaa itse arvostaa. Turhaa kaapin täytettä nekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elina Merenmies, Henry Wuorila-Stenberg, Anna Retulainen, Markus Konttinen, Anna Tuori, Vico Magistretti, Genelec, Roland, Bamix, Muurame, Sony ja Superellipsi. On tos joku lapsuudenkodin Aalto-baarijakkarakin, jonka olen omin käsin maalannut surkean juovikkaaksi 😀
Oli kyllä vaikuttava lista tämäkin, reipas olet ollut 👏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on läjäpäin hopeisia chippendale lusikoita ja hopeiset kynttilänjalat. En jaksa kiillottaa niitä ja siksi ne ovat vain kaapissa.
Ja käsinmaalattu kahviastiastokin mulla on. Alunperin täysi tusina, nyt joku kuppi taitaa olla rikki.Argh, nuo iänikuiset chippendalet! Joita meidänkin suvussa aina annettiin lahjaksi nuorille. On koko täysi aterinsarja kaukkulapioita ym myöten kaiverrettuna omilla nimikirjaimilla. Ei ole vielä kertaakaan tainnut olla käytössä vaikka reilusti yli 20 vuotta ovat kaapissa lojuneet... mitenkähän noista pääsisi helpoiten eroon? Olen monesti manannut noita kaiverruksia niissä, kun ilman niitä olisivat varmaan ihan menekkiä tavaraa kirppareilla. En oo tosin koskaan vielä kokeillut myydä. Hopeisia kynttilänjalkojakaan en osaa itse arvostaa. Turhaa kaapin täytettä nekin.
Mulla ei onneksi ole kaiverruksia. Ne varmaan vähän vähentää jälleenmyyntiarvoa.
Meidän huonekalut: Ikea, tori.fi, roskislava, kaverilta ostettu, vepsäläinen. Sänky on uutena hankittu ja oli kallis. Päädyn tein vanhasta vaahtomuovipatjasta. Siinä signalointia. Astiat villeroyn, koska inhoan arabian nykytuotantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen signaloi omilla kulutusvalinnoillaan.
Ekovihreät Linkolalaiset signaloivat reikäisillä villapaidoilla ja kuluneilla kumisaappailla omaa arvomaailmansa ja mihin katsovat kuuluvansa. Jos tälläiselle ihmiselle antaisi pastellisävyisen lacoste pikeepaidan niin hän ei käyttäisi sitä koska se signaloisi vääriä asioita (joko hänelle itselleen tai muille), vaikka ympäristön kannalta olisi tietysti parasta että jo valmistettu paita käytettäisiin loppuun asti.
Duunareilla on omat tunnusmerkkinsä, hipstereillä omansa, samoin tavallisina itseään pitävillä jne jne. Kyse on oman identiteetin rakentamisesta (ja joskus sen kehittämisestä) mutta myös siitä että viestitään muille ketä ollaan ja mihin ryhmään kuulutaan.
Signalointi on paitsi henkilölle itselleen tapa hahmottaa omaa asemaansa yhteisössä niin myös muulle yhteisölle tapa ymmärtää missä sosioekonomisessa lokerossa kukin on. Hauska esimerkki on se, minkälaista parranpärinää ja supatusta syntyy silloin kun hankkii tuotteen tau palvelun joka sivustaseuraajien mielestä ei kuulu hänen viiteryhmälleen:
- Mitä se nyt tuollaisella autonrämällä ajaa, tohtorismies sentään!
- Mikäs tuokin luulee olevansa kun pukeutuu kuin James Bond vaikka on vaan tavallinen valkokaulusduunari!
- Milläs rahalla nuo naapurin tollot ovat Dubaihin lähteneet, olisivat vaan menneet Viroon kesälomalle kuren mekin!Jne jne. Koska pyrimme jatkuvasti toimimaan sosiaalisessa hierarkiassa niin ahdistumme jos koemme että joku tavalla joka ei ole meidän ymmärtämämme laumahierarkian mukainen.
Kaikilla laumaeläimillä on hyvin kehittynyt tutka lauman sisäisen arvojärjestyksen ymmärtämiseen ja pyrimme koko ajan alitajuisesti hahmottamaan paitsi omaa paikkaamme hierarkiassa niin myös muiden asemaa siinä.
Ihmisillä tämä on osittain siirtynyt käyttämiemme vaatteiden, kellojen ja tavaroiden vastuulle. Siksi tietynlaisilla vaatteilla tai autoilla voi myös saada (ainakin joiltain) vastakkaisen sukupuolen edustajilta huomiota. Mikäs olisi parempi tapa kohentaa omaa sosioekonomista asemaansa kuin istua sen kylän ainoan avoauton matkustajan penkillä lahjaksi saatu merkkikäsilaukku sylissä. Auton omistaja taas signaloi vetävän näköisellä seuralaisella olevansa niin korkealla hierarkiassa että pääsee parittelemaan halutuimpien partnerien kanssa vaikka oma olomuoto ei niin hehkeä olisikaan.
Hyvä esimerkki tästä laumahierarkian seuraamisesta on tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiointi. Koko kansa istuu nenä kiinni ruudussa seuraamassa ketkä pääsevät kättelemään presidenttiä. Miten tämä eroaa siitä kun Korkeasaaren paviaanit katsovat silmäkovana kuka saa rapsuttaa korkeimmalla kivellä istuvan johtajan turkkia? Ei mitenkään.
Hyvä kirjoitus!
Esim se Lundiaa hehkuttava kommentoija pyrkii erottautumaan muista ja pätemään omassa viiteryhmässään sillä Lundialla. Hän ei haluaisi jotain arvokkaampaa hyllyä, koska menettäisi sillä statuspisteitä siinä luultavasti viher-vasurikuplassaan. Hänkin on siis statuksen perässä todellisuudessa, vaikka luulee, ettei olisi.
Tai sitten se valinta on vain tehty käytettävyyden kannalta ja koska sopinut budjettiin. Mistä sen tietää vaikka olisi halunnut jotain kalliimpaa.
Vierailija kirjoitti:
Karkea yleistys oman ikäluokkani mieltymyksistä:
Greige on hyvin suosittu värinä. Sen lisäksi värimaailmaa hallitsevat valkoinen, beige ja musta. Väripilkkuna toimivat Marimekon tyynyt, jotka koristavat Hakolan sohvaa (tai vaihtoehtoisesti Ikean söderhamnia.) Seinällä on kotikaupungin kartasta tehty mustavalkoinen taulu, jossa lukee kartan alla kyseisen kaupungin nimi.
Haaveillaan juurikin tarjoiluvaunusta, ja sen ulkomuotoa kritisoivat soraäänet vaimennetaan kateellisten katkerana ulinana, mehiläispesä-valaisimista sekä Marimekon Uurna-maljakosta. Finarten matot saavat aikaan ihastuneita huokauksia.
Villeimmissä kodeissa komeilevat viidakon lailla erilaiset huonekasvit ja string-hyllyt, jotka notkuvat kirjoja ja koriste-esineitä. Tämä tyylisuuntaus on kuitenkin suurimmalle osalle aivan liian bohoa.
Usein taas parjataan lokkivalaisimia, deseniosta ostettuja geneerisiä julisteita sekä pampaheiniä. Jyskiä ja Ikeaa pidetään alemman luokan ostospaikkoina (pl. lähes kulttimaineeseen kohonnut söderhamn-sohva) ja kanavalla tavoitellaan selvästi kaikkea kalliimpia brändejä.
Kaiken pitäisi olla tosi omalaatuista ja autenttista, mutta silti 90% kodeista muistuttavat toisiaan.
N29 - havainnot Jodelin sisustuskanavalta
Lisättäköön tuohon rehevään huonekasvien runsauteen se, että ne ostetaan Plantagenista ja kuolevat muutamassa kuukaudessa jolloin käydään ostamassa uudet tilalle. Koska 1. Kasvit ovat kertakäyttötavaraa 2. Kasvit ostetaan ulkonäön takia, eikä sen perusteella millaiseen ympäristöön ne sopivat. Valoisan paikan kasvit sijoitetaan esteettisesti huoneen pimeimpään nurkkaan jne. Mitään ei kasvateta itse siemenestä tai pistokkaasta. Kasvit itsessään eivät kiinnosta vaan se millaisen esteettisen vaikutelman niillä voi luoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on läjäpäin hopeisia chippendale lusikoita ja hopeiset kynttilänjalat. En jaksa kiillottaa niitä ja siksi ne ovat vain kaapissa.
Ja käsinmaalattu kahviastiastokin mulla on. Alunperin täysi tusina, nyt joku kuppi taitaa olla rikki.Argh, nuo iänikuiset chippendalet! Joita meidänkin suvussa aina annettiin lahjaksi nuorille. On koko täysi aterinsarja kaukkulapioita ym myöten kaiverrettuna omilla nimikirjaimilla. Ei ole vielä kertaakaan tainnut olla käytössä vaikka reilusti yli 20 vuotta ovat kaapissa lojuneet... mitenkähän noista pääsisi helpoiten eroon? Olen monesti manannut noita kaiverruksia niissä, kun ilman niitä olisivat varmaan ihan menekkiä tavaraa kirppareilla. En oo tosin koskaan vielä kokeillut myydä. Hopeisia kynttilänjalkojakaan en osaa itse arvostaa. Turhaa kaapin täytettä nekin.
Mulla oli sama hopeaongelma. Nyt olen keksinyt, että viikonloppuisin leikitään Bridgerstonea ja kaivetaan hopeat pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän huonekalut: Ikea, tori.fi, roskislava, kaverilta ostettu, vepsäläinen. Sänky on uutena hankittu ja oli kallis. Päädyn tein vanhasta vaahtomuovipatjasta. Siinä signalointia. Astiat villeroyn, koska inhoan arabian nykytuotantoa.
Mä taisin ostaa Villeroynit paikanpäältä tehtaanmyymälästä. Sain vähän halvemmalla. Arkiastiat on Pentikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on läjäpäin hopeisia chippendale lusikoita ja hopeiset kynttilänjalat. En jaksa kiillottaa niitä ja siksi ne ovat vain kaapissa.
Ja käsinmaalattu kahviastiastokin mulla on. Alunperin täysi tusina, nyt joku kuppi taitaa olla rikki.Argh, nuo iänikuiset chippendalet! Joita meidänkin suvussa aina annettiin lahjaksi nuorille. On koko täysi aterinsarja kaukkulapioita ym myöten kaiverrettuna omilla nimikirjaimilla. Ei ole vielä kertaakaan tainnut olla käytössä vaikka reilusti yli 20 vuotta ovat kaapissa lojuneet... mitenkähän noista pääsisi helpoiten eroon? Olen monesti manannut noita kaiverruksia niissä, kun ilman niitä olisivat varmaan ihan menekkiä tavaraa kirppareilla. En oo tosin koskaan vielä kokeillut myydä. Hopeisia kynttilänjalkojakaan en osaa itse arvostaa. Turhaa kaapin täytettä nekin.
Mulla oli sama hopeaongelma. Nyt olen keksinyt, että viikonloppuisin leikitään Bridgerstonea ja kaivetaan hopeat pöytään.
Jaetaanko jollekin viikoittain piian vuoro että tulee myös kiillotettua ne hopeat?
Ei noissa tavaroissa tai tyyleissä mitään vikaa ole, mutta kun tietyt tavarat leimaa joko siihen tai tuohon ryhmään, niin individualistina sitä välttelee niitä paria kolmea kelpaavaa statusvaihtoehtoa. Monet ovat kyllä ihan kauniita. Kunhan itsellä on huoletonta ja lemmikkienkestävää, statukset saa jäädä muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lundia-kirjahylly täynnä kirjoja paraatipaikalla olohuoneessa.
Tuohan oli ysärillä, nykyään syvästi vältettävää.
Kirjat laitetaan nykyisin lasiruutujen taakse johonkin boknäsin tai vastaavan hyllyyn. Kukaan ei jaksa imuroida kirjojen pölyjä avolundioista.
Lundioissa on myös ovet, ainakin meillä. Ja taitaa olla edelleen ainoita sellaisia kirjahyllyjä, jotka oikeasti kestää kirjojen painoa. Ei löydy kyllä paraatipaikalta eikä ole statussymboli missään nimessä mielestäni, ihan tarpeeseen hankittiin aikanaan.
Meilläkin ovelliset, kestäneet hyvin kirjojen painon sekä muutot Suomesta USAN itä-rannikolle-länsirannikolle ja takaisin itään. Paraatipaikan sijaan ovat ns. vierashuoneessa joka tätä nykyä toimii tyttären online vintage vaatekaupan valokuvaushuoneena.
Elina Merenmies, Henry Wuorila-Stenberg, Anna Retulainen, Markus Konttinen, Anna Tuori, Vico Magistretti, Genelec, Roland, Bamix, Muurame, Sony ja Superellipsi. On tos joku lapsuudenkodin Aalto-baarijakkarakin, jonka olen omin käsin maalannut surkean juovikkaaksi 😀