Lue keskustelun säännöt.
HS: Keskiluokan statussymbolit listattu. Kuinka signaloida omaa arvoaan hienovaraisti menemättä överiksi?
08.10.2023 |
Mehiläispesä, string-hylly, paimio-tuoli, Aalto-tarjoiluvaunu, Mademoiselle keinutuoli, Karuselli-, tankki- ja Remmi-nojatuolit, PH5-valaisin, simpukka-pöytälamppu, ritiläpenkki, 50-ja 70-lukujen designsenkit. You name it! Tietäjät tietää. Lokki ja Aaltomaljakko nykyään passe', koska niitä myydään Prismassa. Statussymbolilla on sanana epämiellyttävä kaiku, koska ihmiset haluavat tehdä sillä muihin hienovaraisen vaikutuksen. Erityisesti Artek kiinnostaa nousevaa suomalaista keskiluokkaa ja luokkahypyn vaiheessa kipuileva nuoria. Todella varakkaille selkeät statussymbolit kotona voivat olla nolojakin ja niitä vältellään. Mitä statussymboleita sinulla on kodissassasi? Ovatko ne valikoituneet sinne sattumoisin kauneutensa vuoksi vai onko niillä statusarvoa? Tai ehkä olet saanut perinnöksi sattumalta juuri ne? Tai ehkä kestävä design viehättää, kunnes niistä tulee prismatavaraa.
Kommentit (630)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään enkä tiedä, kenen takia niitä hankittaisiinkaan, kun harvemmin käy vieraita.
Näinhän se on! Tuon artikkelin tekijät elävät menneessä maailmassa, jossa kyläiltiin. Eihän omaa statusta voi osoittaa millään joka on ja pysyy kotona.
Siksihän ne postataan someen tuttujen nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nämä kuitenkin ole sellaisten juttuja joilla ei kuitenkaan ihan hirveästi sitä rahaa ole mutta halua näyttää sitäkin enemmän. Ei minulla ole mitään tarvetta esitellä varakkuuttani jollain ritiläpenkillä.
Köyhä paljasti itsensä nolosti
Voi kuule, olisi varaa ostaa kaikki nuo jutut, mutta miksi ostaisin?
En usko
Usko tai älä. Aamulla miehen kanssa luettiin juttu ja naurettiin että pitäiskö terästäytyä, eihän meillä ole mitään näistä.
Vähän voisitte terästäytyä. Todennäköisesti lähipiirinne häpeää teitä.
Ai miksi? Koska ollaan tosi rikkaita mutta meillä ei ole ritiläpenkkiä? Varmaan sitten se on niin.
Kyllä, juuri siksi
Vierailija kirjoitti:
Kattoremontti
Mitä siitä? Meillä on just ollut kattoremontti, pakko tehdä ettei sade tule sisään.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä Artekiin tarjoiluvaunun, mutta ensin meillä pitäisi olla siivousta rakastava perhe, jotta sillä olisi arvoisensa ympäristö. Taitaa jäädä haaveeksi.
meillä hankittiin kaikki vaatteet, astiat, tekstiilit ja lelut hiekanvärisenä, beigenä tai harmaana ja noudatetaan wabi-sabi tyyliä. Artekin tarjoiluvaunu sopii siihen tyyliin loistavasti persoonallisen astiapinon ja torkkuvilttikasan sekaan eikä vaatekasatkaan häiritse kun ovat esteettisesti värimaailmaltaan yhteensopivia. Eikä tarvitse siivota :)
Sisustelija kirjoitti:
Itse talotkin ovat aikansa lapsia Suomessa, kymmenen vuoden tarkkuudella voi arvioida rakennusvuoden.
Tätä olen miettinyt että onko muissa maissa näin selvästi näkyvillä rakennusajankohta. Suomessa on ollut hyvin vahvat trendit eri vuosikymmeninä ainakin 40-luvulta lähtien. Hyvin helppoa arvata talon ulkonäöstä rakennusajankohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
keskiluokka-tyyli
*pehtoori-pannut, mielellään useita rivissä. Näistä maksetaan toistasataa euroa jotta voidaan näyttää muille kuinka kotiin on "tuotu persoonallisuutta vanhoilla esineillä"
*Finelin emali, etenkin valkoinen neptun tai vegeta-kattila näytillä keittiön hyllyllä. syy sama kuin edellä. Etenkin "retrokodeissa".
*finarten Dyyni-matto. Pari vuotta sitten ikean mustavalkoinen stockholm-matto.
*jacobsenin tuolit
*Artekin jakkarat, pöydät, ritiläpenkit, tarjoiluvaunut...
*Pirkka-jakkara "tuomassa persoonallisuutta". Lyyti-jakkara samasta syystä.
*mademoiselle-tuoli tai Domus
*Artekin valaisimet. Muutama vuosi aiemmin vielä Lokki-valaisin ja Poulsenin pöytävalaisimet. Block-valaisin joka nykyisin on "ironinen" koska sitä ruvettiin jakamaan tilaaja-arvonta-palkintona. Myös Aarikan pässi samasta syystä päätynyt kaappiin piilotettavaksi.
*muutama vuosi sitten Kartellin timanttijakkara, bourgie-valaisin ja Louis ghost tuoli. Edelleen mukana sisustuksessa, nyt "ironisesti".
*bohokodissa ikean meriheinäjakkarat pinossa. Jokaisessa bohokodissa. Lisäksi kokoelma erivärisiä kivituikkuja, makrameita ja pampaheiniä. plussaa jos sisustusvalopallot roikkuvat ovenkarmissa "huolettomasti"
*etenkin maalaisromanttisessa kodissa vanha pulpetti. Tai keinuhevonen. mieluummin molemmat.
*pari vuotta sitten aarnion muovieläimet. Etenkin puppy. Ja pastilli-jakkara. Kaikki ostivat koska on niin ihania eikä suinkaan siksi että ovat tunnistettavia ja älyttömän hintaisia.
*ja nyt kaikki ovat yhtäkkiä hullaantuneet venetsia-tuoleihin joista kierrätyskeskuksessa ei parivuotta sitten päässyt eroon millään. Kummasti nyt yhtäkkisesti niistä tykätään ihan vaan koska ovat niin ihania :D
*alessin sitruspuristin. Jossain näkyvillä. Ei käytetä hedelmien puristamiseen.
Piti googlata nuo kaikki, kun en ole kuullut nimiä. Ne ovat juuri sellaista kauheaa tyyliä, jota inhoan. Mikä esimerkiksi sen Aarikan pääsi -tyyppusen tyylin nimi on? Pohjoismainen? Moderni?
Loppupäästä se läpinäkyvä palli ja osa tuoleista on 80-90-luvun muotia, joillain kavereillani oli opiskelijakämpässä niitä. Ehkä ne ovat nyt retromuotia niillä, jotka ovat syntyneet silloin ja nähneet niitä lapsuudenkodissaan.
Poggenpohl keittiökalusteet joissa Gaggenau kodinkoneet.
Ei hypi silmille, köyhä ei ymmärrä saatika tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa, että jos ihmisellä on koulutusta, varallisuutta ja kaikki hyvin, hänellä olisi jokin kumma tarve todistella asemaansa muille vaikka tavaroilla.
Kuulostaa alemmuudentuntoiselta pätemisentarpeelta. Mistä semmoinen kumpuaa? Sisäinen tyhjyys oravanpyörässä?
Miksi ihminen ei riitä itselleen?
Lundia-kirjahylly täynnä kirjoja paraatipaikalla olohuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Live love laugh seinätarrat, Paris - London - New York jättisuuret seinäkellot ja julisteet. Weetee-kansan statussymbolit
Vierailija kirjoitti:
Poggenpohl keittiökalusteet joissa Gaggenau kodinkoneet.
Ei hypi silmille, köyhä ei ymmärrä saatika tiedä.
Kyllä köyhä tietää, älä huoli 😂😂 Gaggenau liesi oli statussymboli vuonna 2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En välitä muiden ajatuksista vaan hankin designia omaksi ilokseni. Suomalaiset merkit ei kiinnosta. Suosin italialaista, tanskalaista ja sveitsiläistä. Astiasto on Versacea; hauskan yliampuvaa, mutta ylellistä. Tuo lisänautintoa arkeen. Pukeutumisessa suosin tiettyjä, verrattain arvokkaita brändejä vaatteiden istuvuuden ja laadun tuoksi. Olennainen kriteeri on, että merkki ei näy ulospäin.
Noi Vercasen astiat on kyllä hassuja. Hauska ostos. Todella yliampuvia räikeine kuvioineen ja kultauksineen.
Juu, muistuttaa tosi paljon eräitä Pip Studion astiastoja (ei tosin hinnaltaan).
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että jos ihmisellä on koulutusta, varallisuutta ja kaikki hyvin, hänellä olisi jokin kumma tarve todistella asemaansa muille vaikka tavaroilla.
Kuulostaa alemmuudentuntoiselta pätemisentarpeelta. Mistä semmoinen kumpuaa? Sisäinen tyhjyys oravanpyörässä?
Miksi ihminen ei riitä itselleen?
Ihmisen tarve erottautua ei poistu koulutuksella ja varallisuudella, vaan tuo lisää resursseja erottautumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tyypillinen juttu on, että esineiden pitää olla tunnistettavia. Että mahdollisimman moni näkee "tuo on Artekin jakkara/Lokki-valaisin", jne.
Ei lokissa mitään ihmeellistä ole. Se on ihan perusvalaisin. Mun lapsuudenkodissa se riippui oman huoneeni katossa. Nyt on kellastunut.
Tietenkään siinä ei ole mitään ihmeellistä. Sehän on koko ketjun pointti. Keskiluokkaiset statusesineet ovat sellaisia jotka ovat olevinaan vähän parempia, mutta oikeasti ovat ihan tavallista tusinakamaa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä Artekiin tarjoiluvaunun, mutta ensin meillä pitäisi olla siivousta rakastava perhe, jotta sillä olisi arvoisensa ympäristö. Taitaa jäädä haaveeksi.
Mäkin tykkäsin siitä joskus. Se on ihan kiva, mutta mihin mä sen lykkäisin?
Joku käyttää olohuoneen pöytänä, mutten halua luopua tanskalaisesta designista.
Terassilla voisi olla lisätarjoilupöydälle käyttöä, mutta tuo ei kyllä sovi yhteen muun terassikalustuksen kanssa.
Status on sitä minkä on ansainnut, ei kannata pröystäillä. Mitä tuijotetaan ovat valkokultaiset korut, vaikka oli tavis duunari.
Vierailija kirjoitti:
Lundia-kirjahylly täynnä kirjoja paraatipaikalla olohuoneessa.
Tuohan oli ysärillä, nykyään syvästi vältettävää.
Trendipelle on trendipelle, vaikka ostaisi kuinka kallista. Ihan yhtä noloja ne Togo-sohvat on kuin Vallilatkin.
Ei ole statussymboleja, paitsi ehkä laadukas soitin. Se on ostettu kauniin äänensä vuoksi, ei statusarvon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nämä kuitenkin ole sellaisten juttuja joilla ei kuitenkaan ihan hirveästi sitä rahaa ole mutta halua näyttää sitäkin enemmän. Ei minulla ole mitään tarvetta esitellä varakkuuttani jollain ritiläpenkillä.
Köyhä paljasti itsensä nolosti
Voi kuule, olisi varaa ostaa kaikki nuo jutut, mutta miksi ostaisin?
En usko
Usko tai älä. Aamulla miehen kanssa luettiin juttu ja naurettiin että pitäiskö terästäytyä, eihän meillä ole mitään näistä.
Vähän voisitte terästäytyä. Todennäköisesti lähipiirinne häpeää teitä.
Tai sitten voisi olla terästäytymättä ja hyvässä lykyssä tuollaisesta lähipiiristä tulee etäpiiriä. Win-win.
En halua mitään vain siksi, että se olisi joku statussymboli. Se olisi suorastaan noloa.