Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?
Kun sanotaan että opiskelijoiden pitää suostua asumaan yhdessä tuntemattomien kanssa soluasunnossa, jakaa vessa/kylppäri, keittiö jne.
Suostuisitko sinä? Jos olisi esim. tilanne että työnantaja laittaa sinut toiselle paikkakunnalle töihin ja ainoa tarjolla oleva asunto on tuollainen?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasuuminen on ihan normaalia täällä Euroopassa. Meillä ei ole mitään ongelmia toistemme kanssa. Lisäksi vuokra on edullinen :) .
Suomalaiset valittaa yksinäisyydestä, mutta haluavat kuitenkin kököttää yksin omassa yksiössä. Ketään ei siedetä lähelle. Silti yhteiskunnan pitäisi järjestää ryhmäytymisiä tms, kun muuten ei tutustua toisiin. Terapiatakuu kaikenlaisiin angsteihin.
Mitä jos vaihtaisitte vähän asennetta. Toiset ihmiset on hauskoja ja kyllä muiden tapoihin on hyvä vähän siedättyä. Ihan järkyttävää touhua nykyään jo nuoresta alkaen.
Mä en ole koskaan valittanut yksinäisyydestä. Mulla on aina ollut läheisiä, ystäviä ja kavereita. En ole tarvinnut parisuhdettakaan siksi, että en olisi yksinäinen. Jos yksinäisyys poistuisi sillä, että tungetaan pari randomia samaan asuntoon kanssasi, niin silloinhan se poistuisi ihan silläkin, että tapaat päivittäin muita ihmisiä töissä, opiskelupaikassa ja harrastuksissa. Tai että järjestetään jotain yksinäisten kokoontumisia.
Vierailija kirjoitti:
Soluasumiseen ongelmiin ei voi olla ratkaisuna tarjota jokaiselle yksiötä. :D jos lapset eivät ole vielä aikuistuneet asuakseen soluissa, miten kykenevät opiskeluunkaan??
Sosiaaliset tapaukset halpoihin soluihin, mun puolesta vaikka yhteiskunnan kustantamana ilmaiseksi. Soluasumiseen kykenemättömät soluista heti ulos ja kasvakoot hieman ennen kuin ansaitsevat moisen edun eli sitten maksakoot yksiöitään kunnes osaavat taas käyttäytyä.
Jos aikuistumisen mitta on, sopeutuuko soluasumiseen, suuri osa aikuisista ei ole aikuisia.
Laitapa lähes kuka tahansa aikuinen soluun, ongelmia on luvassa. Tarkoittaako tämä, että melkein kaikki aikuiset pitäisi lähettää kasvamaan?
Vierailija kirjoitti:
Onko soluasunnoissa edes lukollista "omaa" huonetta? Entä minne aikuisen ihmisen omaisuus siksi aikaa kun joutuisi asumaan kodittomana solukämpässä opiskelun ajan? En ole koskaan asunut soluasunnossa joten en tiedä siitä mitään.
No niin.. et ole asunut, mutta silti kummallisia olettamia sulla 🤦🏻
Totta kai kaikilla on omat, sarjalukolliset huoneet, ihan äänieristetytkin jopa. Siellä omassa huoneessaan kannattaa sitä omaisuutta säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nyt muistaa, että kaikki opiskelijat eivät ole mitään parikymppisiä nuoria, vaan osa on perheellisiä, osa on kolmekymppisiä ensimmäistä lastaan yrittäviä, osa on vuoroviikkovanhempia, osa on yli 40-vuotiaita... Ihan järjetön ajatus, että pelkästään opiskelijastatuksen perusteella ajateltaisiin, että kaikkien pitäisi asua jossain yhteismajoituksessa. Kyllä lähtökohta pitäisi olla se, että opiskelijakin voi laittaa itselleen oman kodin, eikä niin että hnä vain väliaikaisesti majoittuu jossain. Ja sellaista solut nimenomaan ovat, väliaikaismajoitusta.
Niin, kyllä silloin ysärilläkin perheelliset asui perheasunnoissa eikä soluissa. Olivat tietenkin poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasumiseen ongelmiin ei voi olla ratkaisuna tarjota jokaiselle yksiötä. :D jos lapset eivät ole vielä aikuistuneet asuakseen soluissa, miten kykenevät opiskeluunkaan??
Sosiaaliset tapaukset halpoihin soluihin, mun puolesta vaikka yhteiskunnan kustantamana ilmaiseksi. Soluasumiseen kykenemättömät soluista heti ulos ja kasvakoot hieman ennen kuin ansaitsevat moisen edun eli sitten maksakoot yksiöitään kunnes osaavat taas käyttäytyä.
Jos aikuistumisen mitta on, sopeutuuko soluasumiseen, suuri osa aikuisista ei ole aikuisia.
Laitapa lähes kuka tahansa aikuinen soluun, ongelmia on luvassa. Tarkoittaako tämä, että melkein kaikki aikuiset pitäisi lähettää kasvamaan?
Kyllä ehdottomasti tarkoittaa. Heidän kohdallaan valitettavasti myöhäistä.
En olisi mennyt edes opiskeluaikana. Parhaassa tapauksessa solukaveriksi osuu täysipäinen ihminen, joka ei järjestä kotibileitä ja jolla ei ole mulkeroita ystäviä. Tai sitten käy kuten exälleni, solukaveri lähtee vaihtoon lukuvuodeksi muttei irtisano vuokrasopimusta eli käytännössä saat asua yksin.
Pahimmassa tapauksessa kohdalle sattuu epäsiisti kleptomaani, jonka kanssa asuessa joutuu viemään oman wc-paperirullansakin käytön jälkeen lukkojen taakse omaan huoneeseen, kun ei sellainen ihminen ikinä mitään omaa osta jos muiden tavaroita voi käyttää ilmaiseksi. Tai sitten solukaveri on mukava, mutta sillä on hirveitä kavereita tai vaikka väkivaltainen seurustelukumppani.
Olen toki asunut vaihdossa 4 hengen huoneessa kuukauden ajan, mutta sen kesti, kun se oli hyvin väliaikaista ja arvokkaampi omaisuuteni pysyi omassa asunnossani lukkojen takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasumiseen ongelmiin ei voi olla ratkaisuna tarjota jokaiselle yksiötä. :D jos lapset eivät ole vielä aikuistuneet asuakseen soluissa, miten kykenevät opiskeluunkaan??
Sosiaaliset tapaukset halpoihin soluihin, mun puolesta vaikka yhteiskunnan kustantamana ilmaiseksi. Soluasumiseen kykenemättömät soluista heti ulos ja kasvakoot hieman ennen kuin ansaitsevat moisen edun eli sitten maksakoot yksiöitään kunnes osaavat taas käyttäytyä.
Jos aikuistumisen mitta on, sopeutuuko soluasumiseen, suuri osa aikuisista ei ole aikuisia.
Laitapa lähes kuka tahansa aikuinen soluun, ongelmia on luvassa. Tarkoittaako tämä, että melkein kaikki aikuiset pitäisi lähettää kasvamaan?
Käytännössä lähes kaikki aikuiset, jotka ovat jotain joskus opiskelleet ovat jossain vaiheessa onnistuneesti asuneet solussa. Ei se rakettitiedettä ole. Jos sinusta tuntuu että on, ehkä on tosiaan kypsymisen paikka.
Ei ollut vaihtoehtoa, soluasuminen tuli opiskellessa halvemmaksi. Kyllä niihin vieraisiin äkkiä tutustui, käytiin bailaamassakin yhdessä. Mulle sattui pelkkiä hyviä asuinkumppaneita, ei metelöity, ei kännätty, ei varastettu ruokia yhteisestä keittiöstä. Joidenkin kanssa pidän vielä nyt 10 vuoden jälkeenkin yhteyttä. Mutta ihmiset on tietysti erilaisia, ei kaikkien luonteelle sovi soluasuminen.
Eli köyhät kommunalkoihin asumaan Venäjän tyyliin! Riitoja, tappeluita yms.muuta kivaa! Joku voi välillä päästä hengestäänkin! Tätäkö nyt halutaan? Opiskelijalla soluasuminen menee, jos kanssa-asujat ovat asiallisia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä! Muuten ei! Miten keskityt vaativiin opintoihin, jos joku bilettää jatkuvasti ympärillä? Haluatko myös ryhtyä palkattomaksi siivoojaksi ja kasvattajaksi? Siinä tapauksessa soluasuminen on sinun juttusi! Missä näitä soluasuntoja edes nykyään on, koska niitä on muutettu yksiöksi? Jos opiskelijat joutuvat palaamaan jaettuihin huoneisiin, niin siinä tapauksessa nelihenkinen perhe tyytykööt kaksioon niin kuin 1970-luvulla!
Menisin ja menin. Loin elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Soluasuminen on kuin kököttäisi jossain pierukammarissa :/
Elämäni suurimpia virheitä opiskeluaikoinani ei omaa rauhaa,jatkuvaa meteliä,bileitä,kämppis käytti luvatta mun lautasia,mikroa,televisiota yms.ja kaikenlisäksi ihan homeloukkoja ne asunnot,jääkaapit liian lämpiä,ehti homehtua ruoat. Sotkuista,homeista ja haisevaa,ei kiitos enää aikuisena.
Joo. Suunnitelmissa muutto kalliiseen kaupunkiin, joten taas se on edessä (30-vuotiaana). En oikeastaan ole huomannut suurta eroa elämänlaadussa silloin kun olen asunut pienessä soluhuoneessa sekopäisten kämppisten kanssa ja kun olen asunut turhankin isossa, siistissä kämpässä yksin. Elämä on muuta kun asunto.
Asuin opiskelija-asuntolassa 2 vuotta 2 hengen huoneessa. Ja 3 v soluasunnossa 1970-luvun lopussa. Vuokra oli tosi pieni. Kämppäkaverini valmistui muuten psykologiksi. Soluasunnossa asui yksi köyhästä perheestä tullut tuleva lääkäriksi valmistunut nainen. Yhdestä tuli kirjastonjohtaja, yhdestä hallintotieteen lisensiaatti ja yhdestä sosiaalityöntekijä. Minusta vain maisteri ja opettaja. Opiskelija-asuntola on kiva ympäristö. Ja edullinen! Kiva muistella nyt eläkkeellä.
Asuin solussa kun ei ollut varaa yksiöön, eikä tullut mieleenkään ottaa lainaa väliaikaisen vuokra-asumisen vuoksi.
Kaikissa muissa maissa opiskelijat ovat asuntoloissa, joissa on vielä enemmän porukkaa kuin solukämpissä. Ja voihan opiskelija myös päättää asua ystäviensä kanssa, jos niitä on. Amerikassa laitetaan samaan huoneeseen, ja nekin selviävät ihan hyvin.
Jokaisella on "oikeus" sellaiseen asuntoon mihin on varaa.
Ja joo asuin solussa nuorena ja eka kämppä poikaystävän kanssa oli yksiö, ei ollut muuhun varaa.
Vierailija kirjoitti:
Asuin opiskelija-asuntolassa 2 vuotta 2 hengen huoneessa. Ja 3 v soluasunnossa 1970-luvun lopussa. Vuokra oli tosi pieni. Kämppäkaverini valmistui muuten psykologiksi. Soluasunnossa asui yksi köyhästä perheestä tullut tuleva lääkäriksi valmistunut nainen. Yhdestä tuli kirjastonjohtaja, yhdestä hallintotieteen lisensiaatti ja yhdestä sosiaalityöntekijä. Minusta vain maisteri ja opettaja. Opiskelija-asuntola on kiva ympäristö. Ja edullinen! Kiva muistella nyt eläkkeellä.
Sinun kanssa-asujasi olivat suomalaisia yliopisto-opiskelijoita, jotka olivat saaneet normaalin kotikasvatuksen, erottivat oikean ja väärän, keskittyivät opintoihinsa, eivät käyttäneet huumeita ym. Siellä ei ollut ala-ikäisiä lukiolaisia tai ammattikoululaisia, joille käytöstavat ovat käsittämätöntä hepreaa, oikeudet tiedetään mutta velvollisuudet ovat ihan tuntematon käsite ja sikailu on normiarkea! No, näitä tapauksia on nykyään myös ihan yliopisto-opiskelijoissakin! Maailma muuttuu Eilaseni!
Asuin nuorena, ehkä viikon verran.
Tosin en ehtinyt koskaan saada kämppistä. 🙊
Kyllä jonkun työkomennuksen tai opiskelujen ajan voisin asua solussa, se on väliaikaista. Viikonloppuna ja lomilla kotiin. Tällä hetkellä toki pienet lapset ei mahdollista reissutöitä tai opiskelua kauempana molemmille vanhemmille, toinen on jo usein reissussa ja solussa/mökissä/vuokratussa talossa tai asunnossa asuvat silloin työkaverien kanssa, mitä milloinkin on saatavilla.
Sun tuttavapiiri ei ole kaikki opiskelijat, olet luultavasti omassa kuplassasi. T. Opiskelija