Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?

Tilapäisesti, esim. opiskelun vuoksi voisin, mutta ainoastaan sellaiseen, missä olisi iso oma huone ja oma vessa ja oma jääkaappi. Suihkun, keittiön ja olohuoneen voisin jakaa, jos nekin olisi riittävän tilavat ja porukka asiallista ja mukavaa. Olen nähnyt tämmöisen solukämpän sillä erotuksella, että suihku oli käytävällä ja useamman solukämpän käytössä. Aika epäkäytännöllistä.

Olen asunut kimppakämpässä ennestään tutun kanssa. Ei sekään niin herkkua ollut. Mieluummin niin, että on enemmän yksityisyyttä ja yhteisissä tiloissa voi viettää aikaa kämppisten kanssa, kunhan ovat siistejä eläjiä. Tympeintä on sottaiset eläjät.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nykynuoret ovat hemmoteltuja lumihiutaleita jotka eivät kestä normaaliin elämään kuuluvia epämukavia asioita.

Muissakin maissa opiskelijat asuvat dormeissa tai vanhempien luona. En halua maksaa veroja siitä että lumihiutaleet saavat leikkiä aikuista.

Aika monet 'lumihiutaleet' käyvät opintojensa ohessa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijana kitkutin pari vuotta. Enää en menisi. Ei nyt ollut mitään täysin sietämättömiä tyyppejä kämppiksinä, mutta ei niistä kavereitakaan tullut. Ei tuntunut kodilta, kun ei saanut olla täysin vapaasti.

Samaa mieltä, solu ei ollut koti vaan kämppä jossa oli asuttava pakon sanelemana. Kahden hengen solussa oli sentään joskus hengähdystaukoja, kun kämppis oli viikonloppuja muualla. Kolmen hengen solussa ei, jompikumpi kämppiksistä oli aina paikalla myös viikonloppuisin. Lisäksi oli se pakollinen sompailu keittiön ja kylppärin käytön suhteen. Onhan se samaa oman perheenkin kanssa asuessa, mutta he ovat läheisiä toisin kuin vähän väliä vaihtuvat solukaverit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Solussahan siis siinä omassa huoneessa on ovi, jonka saa kiinni.

Ja sen ohuen pahviseinän takaa kuuluu puhelimeen kälätykset, seksin äänet ym. Muut!

.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai minä suostuisin, jos se kerran olisi se ainoa järkevä mahdollisuus siinä tilanteessa ja olisin yksineläjä.

Opiskelijat asui ennen noin eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.

Miksi nykyopiskelijat eivät voisi ihan yhtä lailla asua niin?
Eikö nää nykyiset nuoret osaa enää sopeutua mihinkään?

Joutuvat sopeutumaan vähän liiaksikin, koulumaailma on mennyt niin hurjaksi. Lisäksi tänä päivänä ihmiset ovat enemmän individualisteja kuin 20-30 vuotta sitten. Se ei ole hyvä lähtökohta yhteisasumiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on arkea KAIKISSA muissa maissa paitsi Suomessa. MISSÄÄN ei jaeta asumistukea yhtä avokätisesti opiskelijoille kuin täällä. Muualla Euroopassa on itsestäänselvä lähtökohta, että opiskelijat (ja usein työssäkäyvätkin nuoret) asuvat kämppisten kanssa, elleivät tienaa merkittäviä summia tai vanhemmat ole rikkaita.

Mutta tietysti suomalainen erityislaatuinen aspergerluonne on huomioitava tässäkin! Väitän kyllä, että tämä joustamattomuus ei ole geeneissämme, sillä aiemmille sukupolville kimppa-asuminen oli normaalia.

Suomalainen nykynuori pitää referenssinä sitä Nokia-kuplan aikana hetkellisesti saavutettua opiskelijoiden elintasoa, ja sivuuttaa sujuvasti sitä aikaisemmat vuosikymmenet, ja surkuttelee tätä "melkein koko 2000-luvun" kestänyttä alamäkeä. Kannattaa muistaa, että Suomi ei muutu hyvinvointivaltioksi jankuttamalla. Olemme paljon köyhempiä kuin muut Pohjoismaat (pl. Islanti), meidän BKT per asukas on huomattavasti matalampi, ja velkaa meillä on paljon enemmän per nuppi. Olemme olleet Pohjolan Albania miltei aina, vaikka talouttamme potkineen Nokia-huuman aikaan tämän saatoimme joiksikin vuosiksi unohtaa. On suoranainen ihme, ja toki suuri ilon aihe, että opiskelijoiden sosiaalituki on näinkin hyvä. On kuitenkin täysin katteetonta pitää itsestäänselvänä, että tietysti minulle "pohjoismaisen hyvinvointivaltion kansalaisena" kuuluu parempi elintaso kuin tanskalaiselle tai ruotsalaiselle opiskelijalle.

Hehehehehee! Kimppa-asuminen ei ole Suomessa ollut koskaan mikään normaali juttu, paitsi opiskelijoilla ja sotien aikana ja niiden jälkeen kun oli paha asuntopula! Maatiloilla vanha pari rakensi aina oman vaarinpirtin nuoren parin jäädessä taloon. Näin ainakin läntisessä Suomessa. Karjalassa, varsinkin ortodoksisessa Laatokan Karjalassa koko suku asui saman katon alla. Mutta ventovieraat eivät ole koskaan Suomessa asuneet yhdessä, paitsi poikkeustapauksissa ja -oloissa! Se ei vain kuulu suomalaiseen mentaliteettiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt, asuinkin vuosia. Olen liian arka elämään noin. Käytännössä se meni niin, että piileksin huoneessani yksin, en uskaltanut käyttää keittiötä  enkä käydä vessassakaan, jos joku oleskeli yleisissä tiloissa. Jos oli pakko, pissasin ämpäriin. Asuin ekassa kerroksessa ja joskus poistuin ikkunan kautta ulos, kun en voinut olkkarin kautta mennä normaalisti.

Ehkä soluasuminen sopii joillekin, mutta ei minulle enkä haluisi pakottaa ketään soluun.

Ikävä jos noin oli, mutta jos tuo kimppa-asuminen johtui opiskeluista, niin miten ne opiskelut onnistuivat, vai olitko koululla rohkeampi?

No ei ne onnistuneetkaan. Ehkä voit tästä haukkua lisää.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Oman huoneen ovessa oli lukko. Keittiö, suihku ja vessa olivat yhteisiä. Vuotta aiemmin olisi huoneessa asunut kaksi opiskelijaa.

Asuin nuorena vuosia soluissa ja muissa kimppakämpissä ja kokemukset olivat pääosin hyviä. Huonoja yhteisasumisjärjestelyitäkin voi olla mutta jos joku vaatii omaa asuntoa veronmaksajien rahoilla koska on mielestään liian hieno asumaan solussa niin hän ei ansaitse apua tai empatiaa. Kermaperse.

Kyllä, tuo oli 90-luvulla ihan normi, että asuttiin solussa. Nykyopiskelijat ovat kermaperseitä ja soluaasuminen tulee tekemään vain hyvää teille.