Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa muissa maissa opiskelijat ovat asuntoloissa, joissa on vielä enemmän porukkaa kuin solukämpissä. Ja voihan opiskelija myös päättää asua ystäviensä kanssa, jos niitä on. Amerikassa laitetaan samaan huoneeseen, ja nekin selviävät ihan hyvin.

Jokaisella on "oikeus" sellaiseen asuntoon mihin on varaa.

Ja joo asuin solussa nuorena ja eka kämppä poikaystävän kanssa oli yksiö, ei ollut muuhun varaa.

Oikeus on myös opiskelu-, asumis- ja kotirauhaan sekä myös yörauhaan! Opiskelut kärsivät jos et saa yöllä nukuttua!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jonkun työkomennuksen tai opiskelujen ajan voisin asua solussa, se on väliaikaista. Viikonloppuna ja lomilla kotiin. Tällä hetkellä toki pienet lapset ei mahdollista reissutöitä tai opiskelua kauempana molemmille vanhemmille, toinen on jo usein reissussa ja solussa/mökissä/vuokratussa talossa tai asunnossa asuvat silloin työkaverien kanssa, mitä milloinkin on saatavilla.

Mihin "kotiin" viikonlopuksi? Jos asuu solussa, se solu on koti. Sekoitatko solun johonkin kakkosasuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin opiskelija-asuntolassa 2 vuotta 2 hengen huoneessa. Ja 3 v soluasunnossa 1970-luvun lopussa. Vuokra oli tosi pieni. Kämppäkaverini valmistui muuten psykologiksi. Soluasunnossa asui yksi köyhästä perheestä tullut tuleva lääkäriksi valmistunut nainen. Yhdestä tuli kirjastonjohtaja, yhdestä hallintotieteen lisensiaatti ja yhdestä sosiaalityöntekijä. Minusta vain maisteri ja opettaja. Opiskelija-asuntola on kiva ympäristö. Ja edullinen! Kiva muistella nyt eläkkeellä.

Sinun kanssa-asujasi olivat suomalaisia yliopisto-opiskelijoita, jotka olivat saaneet normaalin kotikasvatuksen, erottivat oikean ja väärän, keskittyivät opintoihinsa, eivät käyttäneet huumeita ym. Siellä ei ollut ala-ikäisiä lukiolaisia tai ammattikoululaisia, joille käytöstavat ovat käsittämätöntä hepreaa, oikeudet tiedetään mutta velvollisuudet ovat ihan tuntematon käsite ja sikailu on normiarkea! No, näitä tapauksia on nykyään myös ihan yliopisto-opiskelijoissakin! Maailma muuttuu Eilaseni!

Meillä oli toisinpäin, peruskoulusta päässyt poika muutti soluun, jossa asui yliopisto-opiskelija, kämpän yhteiset tilat oli sikaiset ja haisi pahalle. Poika pikkuhiljaa siivos, kämppis onneksi tajus lopettaa sikailun kun näki että teini siivoaa hänen sotkuja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli normaalia omina opiskeluaikoina 25 vuotta sitten. Kun asui kahden hengen soluhuoneessa, oli mahdollisuus päästä jonottamaan yhden hengen huonetta. Vuokrat olivat varsin kohtuullisia.

Olen vasta viime aikoina oppinut, etteivät nykyopiskelijat asu yhteishuoneissa ensin. Ilmeisesti olen tullut vanhaksi.

Ei ollut. Asuin 25 vuotta sitten vanhempien omistamassa yksiössä ja muut asui yksiöissä ja kaksioissa vuokralla. Kukaan ei asunut solussa.

Olen asunut kahdessa eri solussa opiskeluaikana ja kolmannessa kesätyöntekijänä (alivuokrasin kesätöiden ajaksi).

Ei mitään valittamista. Armeijassa meitä oli 16 henkeä samassa alokastuvassa, joten 2-3 hengen solut oli helppo nakki.

Olen jopa mennytkin opiskeluaikanani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli normaalia omina opiskeluaikoina 25 vuotta sitten. Kun asui kahden hengen soluhuoneessa, oli mahdollisuus päästä jonottamaan yhden hengen huonetta. Vuokrat olivat varsin kohtuullisia.

Olen vasta viime aikoina oppinut, etteivät nykyopiskelijat asu yhteishuoneissa ensin. Ilmeisesti olen tullut vanhaksi.

Ei ollut. Asuin 25 vuotta sitten vanhempien omistamassa yksiössä ja muut asui yksiöissä ja kaksioissa vuokralla. Kukaan ei asunut solussa.

Tämä on oma muistikuvani noista ajoista myös. Suurin osa asui yksiöissä. Varmaan vanhemmat auttoi monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jonkun työkomennuksen tai opiskelujen ajan voisin asua solussa, se on väliaikaista. Viikonloppuna ja lomilla kotiin. Tällä hetkellä toki pienet lapset ei mahdollista reissutöitä tai opiskelua kauempana molemmille vanhemmille, toinen on jo usein reissussa ja solussa/mökissä/vuokratussa talossa tai asunnossa asuvat silloin työkaverien kanssa, mitä milloinkin on saatavilla.

Mihin "kotiin" viikonlopuksi? Jos asuu solussa, se solu on koti. Sekoitatko solun johonkin kakkosasuntoon?

Opiskelija voi olla myös perheellinen, jolloin perhe asuu muualla ja opiskelija menee viikonlopuksi kotiin. Itselläni on ollut tällainen kämppis.

Totta kai, ei solukämpissä ole mitään ihmeellistä.

Keski-Euroopassa on ihan normaalia, että nuoret ihmiset asuvat kimppakämpissä, myös työssä käyvät.

En tajua, miksi suomalaiset ovat niin avuttomia, etteivät tuohon kykene. Kaikki ilmeisesti saatu helpolla ja on totuttu liian hyvään.

Ja kyllä, olen asunut vuosia kimpoakämpässä opiskeluaikana, ihan vieraiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jonkun työkomennuksen tai opiskelujen ajan voisin asua solussa, se on väliaikaista. Viikonloppuna ja lomilla kotiin. Tällä hetkellä toki pienet lapset ei mahdollista reissutöitä tai opiskelua kauempana molemmille vanhemmille, toinen on jo usein reissussa ja solussa/mökissä/vuokratussa talossa tai asunnossa asuvat silloin työkaverien kanssa, mitä milloinkin on saatavilla.

Mihin "kotiin" viikonlopuksi? Jos asuu solussa, se solu on koti. Sekoitatko solun johonkin kakkosasuntoon?

Tottakai katson asiaa oman elämäni kannalta, olen aikuinen, meillä on talo eikä sitä myydä sen takia jos toinen saa työtä muualta tai opiskelee muualla. Tämä on koti ja odottaa minua kun on vapaata, niinkuin töistä ja koulusta välillä tuppaa olemaan, tai kun opiskelut on ohi tai työt loppuu.

Puolisoni tulee myös kotiin vapailla, ei ole muuttanut kokonaan töiden takia soluun tai siihen yhteisasumukseen mikä heillä nyt on. Myös omat lapseni kävivät säännöllisesti viikonloppuja kotona kun opiskelivat ja asuivat solussa.

En! Olen asunutkin solussa, ihan kavereiden kanssa. Meillä kävi niin että kaikista paljastui soluasumisen myötä puolia, jotka ärsyttivät ja vituttuvat. Tuo eskaloitui siihen että kukaan meistä ei ole nykyään minkäänlaisissa väleissä toistensa kanssa.

Olen asunut kampuksella 15 hengen solussa, jossa pari ensimmäistä vuotta asuttiinvietaan henkilön lön kanssa kahden hengen huoneessa. Kämppis on paras kaverini 35 vuotta myöhemminkin ja neljä muuta läheistä ystävää sain samasta solusta. Meillä oli hauskaa ja hyvä yhteishenki. Ei kenenkään tarvinnut itkeä yksinäisyyttä ja aina löytyi niin opiskelu kuin muihinkin ongelmiin tukea ja neuvoa.

Kun menin ammattikouluun, soluasunto oli ainoa vaihtoehto. Vuokra oli edullinen. Kaksiossa asui neljä nuorta miestä ja ensimmäinen vuosi oli helvetti. Onneksi seuraavana vuonna villi-ihmiset lähtivät muualle ja oli rauhallisempaa ja kotitehtäviä pystyi tekemään. Välillä pystyi myös nukkumaan. 

Nyt viisikymppisenä en suostu mihinkään yhteismajoitukseen. Varaan aina oman hotellihuoneen jossa olen yksin. Amen.

Huoh. Tuo oli täysin normaalia ennen asumistukimuutosta. Ja kyllä, asuin tuntemattomien kanssa.

jos on seksuaalisuutta työkseen tekevä upea nainen.

tottakai. mies tarvii silmänruokaa kerran pari päivässä

Menin armeijaan 1990. Ei ollut lomilla mitään paikkaa minne mennä, suku oli 500km päässä.

Olin parit lomat kassulla. Sitten paikallinen sossu kutsui käymään, ja sanoi että me on järjestetty sinulle soluasunto armeijan ajaksi kaupungista. Olin jo ennen sitä asunut solussa vajaa kolme vuotta opiskelijana, joten ei siinä mitään ihmeellistä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasumiseen ongelmiin ei voi olla ratkaisuna tarjota jokaiselle yksiötä. :D jos lapset eivät ole vielä aikuistuneet asuakseen soluissa, miten kykenevät opiskeluunkaan??

Sosiaaliset tapaukset halpoihin soluihin, mun puolesta vaikka yhteiskunnan kustantamana ilmaiseksi. Soluasumiseen kykenemättömät soluista heti ulos ja kasvakoot hieman ennen kuin ansaitsevat moisen edun eli sitten maksakoot yksiöitään kunnes osaavat taas käyttäytyä.

Jos aikuistumisen mitta on, sopeutuuko soluasumiseen, suuri osa aikuisista ei ole aikuisia.

Laitapa lähes kuka tahansa aikuinen soluun, ongelmia on luvassa. Tarkoittaako tämä, että melkein kaikki aikuiset pitäisi lähettää kasvamaan?

Käytännössä lähes kaikki aikuiset, jotka ovat jotain joskus opiskelleet ovat jossain vaiheessa onnistuneesti asuneet solussa. Ei se rakettitiedettä ole. Jos sinusta tuntuu että on, ehkä on tosiaan kypsymisen paikka.

Soluasuminen ei ole rakettitiedettä mikäli asukkaat ottavat kanssa-asujat huomioon, hoitavat omat velvollisuutensa, noudattavat järjestyssääntöjä ym. Valitettavasti läheskään kaikki soluissa asujat eivät ole tällaisilla ominaisuuksilla varustettuja!

Voisin mennä, mutta vain yhden kanssa. Mulla on erittäin huono kokemus siitä kun asuin vuoden päivät yksityiseltä vuokratussa kolmiossa kahden pinnallisesti tuntemani naisen kanssa. He taas olivat parhaat kaverit lapsuudesta saakka.

No pitivät asioita salassa minulta, kuiskailivat keskenään juttujaan ja lopuksi jopa iskivät tikarilla selkään.

Ymmärsin viimein, että kelpasin kämppikseksi vain koska vuokra olisi heille kahdestaan ollut liian korkea.

Eli kyllä solussa voi asua mikäli asujat ovat tasa-arvoisia eivätkä käytä ketään hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Tuo oli täysin normaalia ennen asumistukimuutosta. Ja kyllä, asuin tuntemattomien kanssa.

Ihmiset olivat ennen paljon homogeenisempiä, myös vuorokausirytmiltään. Samiksia.

Se helpotti monia asioita siihen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin tappaisin itseni, kun menisin asumaan soluun.

No pienestä sinäkin itsesi tappaisit. Eiköhän tuo ole vain väliaikainen ratkaisu. Minä asuin harjoittelijana kesän jossain soluparakissa ja hengissä selvittiin.