Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?
07.10.2023 |
Kun sanotaan että opiskelijoiden pitää suostua asumaan yhdessä tuntemattomien kanssa soluasunnossa, jakaa vessa/kylppäri, keittiö jne.
Suostuisitko sinä? Jos olisi esim. tilanne että työnantaja laittaa sinut toiselle paikkakunnalle töihin ja ainoa tarjolla oleva asunto on tuollainen?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko asua solussa jos ei halua, eikä se kaikille ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta silloin pitää vain olla valmis kustantamaan asuminen itse. Siitähän tässä on kyse, että jos saa käytännössä ilmaisen asumisen (hyvin pienellä omavastuulla verrattuna täyteen vuokraan), niin maksaja voi asettaa ehtonsa asumismuodoille. Näin se vain menee, en sano onko se oikein tai väärin, mutta itse kun maksaa asumisensa niin on mahdollisuus valita juuri itselle sopivin vaihtoehto.
Määrittele itse kustantaminen. Miksi soluasuntoon pitäisi saada asumistukea mutta saman hintaiseen yksiöön ei. Kun ne tosiaan ei ole halvempia, vain ns. isompia kun lasketaan mukaan muidenkin huoneet ja jaettu tila. Tuossa ei ole mitään logiikkaa.
Itse kustantaminen tarkoitaa sitä, että maksaa asumisensa itse, omilla rahoillaan, ilman asumis- yms yhteiskunnan tarjoamia tukia. Kun itse maksaa niin itse voi päättää. Jos joku muu maksaa niin voi asettaa maksulle ehdot. Näin se vain toimii monessa asiassa, valitettavasti. Äläkä ymmärrä väärin, jokaiselle täytyy turvata minimitoimeentulo, mutta mitä vähemmän on riippuvainen tuista niin sitä enemmän voi itse vaikuttaa siihen minkälaisen elämän ja ympäristön itselleen rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko asua solussa jos ei halua, eikä se kaikille ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta silloin pitää vain olla valmis kustantamaan asuminen itse. Siitähän tässä on kyse, että jos saa käytännössä ilmaisen asumisen (hyvin pienellä omavastuulla verrattuna täyteen vuokraan), niin maksaja voi asettaa ehtonsa asumismuodoille. Näin se vain menee, en sano onko se oikein tai väärin, mutta itse kun maksaa asumisensa niin on mahdollisuus valita juuri itselle sopivin vaihtoehto.
Määrittele itse kustantaminen. Miksi soluasuntoon pitäisi saada asumistukea mutta saman hintaiseen yksiöön ei. Kun ne tosiaan ei ole halvempia, vain ns. isompia kun lasketaan mukaan muidenkin huoneet ja jaettu tila. Tuossa ei ole mitään logiikkaa.
Itse kustantaminen tarkoitaa sitä, että maksaa asumisensa itse, omilla rahoillaan, ilman asumis- yms yhteiskunnan tarjoamia tukia. Kun itse maksaa niin itse voi päättää. Jos joku muu maksaa niin voi asettaa maksulle ehdot. Näin se vain toimii monessa asiassa, valitettavasti. Äläkä ymmärrä väärin, jokaiselle täytyy turvata minimitoimeentulo, mutta mitä vähemmän on riippuvainen tuista niin sitä enemmän voi itse vaikuttaa siihen minkälaisen elämän ja ympäristön itselleen rakentaa.
Vastaa kysymykseen urpo; mitä eroa on yhteiskunnan kannalta saako asumistukea saman hintaiseen yksiöön tai soluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko asua solussa jos ei halua, eikä se kaikille ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta silloin pitää vain olla valmis kustantamaan asuminen itse. Siitähän tässä on kyse, että jos saa käytännössä ilmaisen asumisen (hyvin pienellä omavastuulla verrattuna täyteen vuokraan), niin maksaja voi asettaa ehtonsa asumismuodoille. Näin se vain menee, en sano onko se oikein tai väärin, mutta itse kun maksaa asumisensa niin on mahdollisuus valita juuri itselle sopivin vaihtoehto.
Määrittele itse kustantaminen. Miksi soluasuntoon pitäisi saada asumistukea mutta saman hintaiseen yksiöön ei. Kun ne tosiaan ei ole halvempia, vain ns. isompia kun lasketaan mukaan muidenkin huoneet ja jaettu tila. Tuossa ei ole mitään logiikkaa.
Itse kustantaminen tarkoitaa sitä, että maksaa asumisensa itse, omilla rahoillaan, ilman asumis- yms yhteiskunnan tarjoamia tukia. Kun itse maksaa niin itse voi päättää. Jos joku muu maksaa niin voi asettaa maksulle ehdot. Näin se vain toimii monessa asiassa, valitettavasti. Äläkä ymmärrä väärin, jokaiselle täytyy turvata minimitoimeentulo, mutta mitä vähemmän on riippuvainen tuista niin sitä enemmän voi itse vaikuttaa siihen minkälaisen elämän ja ympäristön itselleen rakentaa.
Vastaa kysymykseen urpo; mitä eroa on yhteiskunnan kannalta saako asumistukea saman hintaiseen yksiöön tai soluun.
Vastasin kysymykseen joka minulle esitettiin, mitä tarkoittaa itse kustantaminen. Ei sillä ole mitään merkitystä mihin tuo asumistuki maksetaan, jos olit tätä vailla. Pointtini oli se, että kun ei tarvitse sitä asumistukea ollenkaan, mihinkään asuntoon, niin saa itse valita missä ja miten asuu. Urpoksi kutsuminen on tökeröä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen että mitä se soluasuminen auttaa. Pienen yksiöni vuokra on sama kuin soluhuoneen, mutta täällä minulla on tilaa 25m2 ja solussa omaa tilaa 10m2 +yhteiset tilat jotka joutuu jakamaan ties kenen kanssa. Yhteiskunnalle se ja sama kummassa asun kun hinta on sama. Ainoa ulkopuolinen ketä oikeasti kiinnostaa asumiseni ovat ne jotka yleisesti toivoo muille ihmisille kärsimystä ihan vaan periaatteesta.
Voi olla joku poikkeusjuttu, mutta yleisesti on kyllä paljon edullisempaa tuottaa soluasuntoja kuin yksiöitä asuntoloihin.
Vierailija kirjoitti:
Siis mun vanhempien opiskeluaikaan asuttiin samassa huoneessa randomin kanssa.
Näin oli itsellänikin aloittaessani, tosin sain toivottua yhteistä huonetta tietyn - en tuntenut henk.koht. mutta tiesin taustojaan - omaavan opiskelijan kanssa, ja hänestä tuli huonetoverini eka vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunutkin nuorena opiskeluaikana, kun ei muuhun ollut varaa. Sinänsä kävi tuuri kanssa-asujien kanssa, ei ollut mitään häiriöitä tms. Ei se kuitenkaan pidemmän päälle itselle sopinut, enkä muuttaisi enää ellei olisi aivan pakko. Olen vielä sellaisessakin solussa asunut, jossa oli huonekaveri, siis samassa huoneessa. Ei siinä mitään yksityisyyttä ole, mitä introverttina kaipaan.
Reality Check kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen että mitä se soluasuminen auttaa. Pienen yksiöni vuokra on sama kuin soluhuoneen, mutta täällä minulla on tilaa 25m2 ja solussa omaa tilaa 10m2 +yhteiset tilat jotka joutuu jakamaan ties kenen kanssa. Yhteiskunnalle se ja sama kummassa asun kun hinta on sama. Ainoa ulkopuolinen ketä oikeasti kiinnostaa asumiseni ovat ne jotka yleisesti toivoo muille ihmisille kärsimystä ihan vaan periaatteesta.
Voi olla joku poikkeusjuttu, mutta yleisesti on kyllä paljon edullisempaa tuottaa soluasuntoja kuin yksiöitä asuntoloihin.
Pienten yksiöiden rakentaminen ei ole juuri sen kalliimpaa kuin solujenkaan! Varsinkaan, jos tehdään jokaiselle oma kylpyhuone niin kuin nykyään tehdään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä en enää jaksa ojentaa perseileviä teinejä, vaikka opiskelija olenkin. En pystyisi opiskelemaan siinä hälinässä. Nuoremmatkin valittavat kuinka solutaloissa on rauhatonta. Osa kämppäkavereista voi olla arvaamattomia.
Olin Metsäkoulussa 50 vuotiaana samassa solussa teinien kanssa, huoneessa yksin, puolen vuoden koulutus.
Kaikki oppilaat erittäin asiallisia, kaikki toivotti "huomenta" aamupalalle tullessa.
Vaikka ala on ala-arvostettu niin ne "hölmötkin" oppilaat käytökseltään kympin arvoisia
Asuit varmaankin oppilaitoksen asuntolassa, jossa kaikki ovat vähän niin kuin tuttuja keskenään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ja olisi voinut varmasti mennä hyvin, jos olisin saanut erilaisen kämppiksen. Meitä oli kolme, toinen kämppis oli hyvä kämppis, pidetään vieläkin yhteyttä näin reilu 3-kymppisinä, mutta se kolmas kämppis....
Aloitetaan vaikka siitä, että oli hyvin sotkuinen. Olimme järjestäneet jääkaapin niin, että kaikilla oli oma hylly ja ruoat ja hyllyt oli nimikoitu ja alimmalla hyllyllä sitten oli maidot ja mehut, isommat purkit jne, nekin nimikoituja. Tämä yksi kämppis kävi muidenkin hyllyillä, laski paketteja siihen missä sattui olemaan, löysin useita kertoja esim. oman kinkkupakettini, juuston, jauhelihan jne keittiön pöydältä, kun tulin koulusta. Mehuista ja maidoista oli juotu suoraan purkista, näkyi rasvatahroja niiden nokassa tai korkissa. Jääkaapissa tavarat olivat sekaisin ja tämän suttupytyn hyllyltä kannatti aina tarkistaa, jos omalta hyllyltä uupui jokin tuote jonka juuri oli ostanut, sieltä se löytyi aina, joskus oli enää pelkät kääreet jäljellä, kun niitäkään ei voinut roskiin laittaa. Hänen hyllyllään oli usein kaatuneena jokin dippikastike tmv. ja sitähän siis EI voinut siivota ja sitten löyhkäsi koko jääkaappi, tyypillä myös usein oli pilaantunutta ruokaa hyllyllään, joka lisäsi omat arominsa sekaan.
Mitään jälkiään ei siivonnut, vaan kaikki jäi niille sijoilleen pöydille ja tasoille, hella oli aina saastainen jos laittoi ruokaa, en tajua että saiko itse mitään siitä laittamastaan ruoasta, kun niin iso osa oli hellalla! Roskia ei vienyt, huonettaan ei siivonnut ja se HAISI, vaikka ovi oli kiinni. Joskus kuljin ohi kun meni vessaan ja jätti huoneensa oven auki, se oli ihan hirveässä kunnossa, lattiaa ei edes näkynyt sen kaiken rojun ja sotkun alta ja se haju...Kylmää vieläkin kun muistelee.
No nyt olette saaneet käsityksen millainen sottapytty hän oli. Sitten voimmekin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli opiskeluun. Kotona oli turha yrittää opiskella, kun tällä kämppiksellä jumputti aina jokin musiikki huoneessaan ja kovalla, puhui videopuheluita ja räkätti koko ajan, hän oli siis myös todella kovaääninen. Ja huusi aina, ei osannut puhua normaalilla äänellä. Harvoin hän lähti aamuisin tai milloinkaan koululle, kun oli aina krapulassa. Raahasi myös harva se ilta jonkun seuralaisen kotiin, jonka oli löytänyt milloin mistäkin. Siinä ei paljon uni tullut, kun kämppis huutaa kuin hyeena seinän toisella puolella.
Kaiken muun lisäksi jätti myös osuutensa vuokrasta maksamatta, joskus maksoi, joskus ei. Jos asiasta häneltä yritettiin kysyä, tiuski tai murahteli vastaukseksi, paras "keskustelu" joka aiheesta saatiin aikaiseksi, oli "Mitä v*ttua se sulle kuuluu, maksan jos maksan!". Ja toisen kämppiksen kanssa yritettiin ihan tosissaan tutustua tähän kolmanteen ja kutsuimme häntä kaikkialle, mutta ei kun ei. Annettiin sitten olla rauhassa kun selvästi halusi. Luojan kiitos opiskelujeni loppusuoralla tuo kolmas kämppis lähti, epäilen että sai häädön. Sai jonkin isomman kirjekuoren, lueskeli sitä intensiivisesti siinä eteisessä kulmat kurtussa, alkoi huutaa ja kiroilla, paiskasi lapun lattialle ja lähti kuin myrskyn merkki huoneeseensa ja kuulin kuinka paiskoi siellä tavaroita. Raivoisaa metelöintiä ja kiroilua kuului tunnin verran, sitten rämähti hänen huoneensa ovi seinään, kuului vihaista töminää ja kahinaa ja ulko-ovi paiskattiin kiinni, oli viimeinen kerta kun näin hänet. Joku sukulaisensa tuli seuraavalla viikolla hakemaan loput tavaransa ja siivoamaan huonetta, viettikin siellä hyvän tovin ja muutaman minuutin välein kävi suihkuun kaatamassa ruskean saastaista vettä ja hakemaan puhdasta.
Tällainen kokemus minulla, näin tiivistettynä.
Noistakin ongelmista monta on aika korjannut. Nykyisin musiikki kuunnellaan kuulokkeilla eikä kenelläkään liene mitään stereosysteemejä soluhuoneessaan. Ja jos ollaan solussa tuntemattomien kanssa, jokaisella varmasti on oma vuokrasopimuksensa eikä muita hetkauta maksaako joku vuokransa vai ei.
Solussa myös yleisemmin asutaan vuokralla jolloin siitä kyllä tarvittaessa pääsee eroon tai voi vaihtaa asumismuotoa johonkin toiseen. Soluasuntoihin ei tietysti kaikkien tarvitse haluta mutta kyllä niille edellee löytyy myös niitä joille se on houkuttelevampi vaihtoehto kuin se että asumisesta tai matkoista tulee enemmän kustannuksia.
Niin että pitääkö kaikkien nyt sitten pakolla asua solussa vai saako sittenkin valita asumismuodon vaikka sen rauhan ja turvallisuuden perusteella?
Jokainen saa valita asumisensa miten haluaa- kunhan maksaa sen itse eikä vänise tukea yhteiskunnalta. Jos yhteiskunnan panosta tarvitsee asumiseen niin silloin yhteiskunta voi osoittaa sen asuinpaikan. Asumistuen maksusta on päästävä eroon. Voisimme laskea sen asteittain alas.
Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuo sitten vain lisää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tosin se on oikeistohallituksen tavoitekin. Köyhien perheiden lasten ei tarvitsekaan tuntea olevansa turvassa, riittää että meidän hyväosaisten lapsilla on turvallista. Tiedostan oikein hyvin olleeni jo nuorena nk kermaperse eli vanhemmat ostivat tilavan kaksion mulle asunnoksi. Ei sentään Helsingin keskustasta vaan lähiöstä Vantaalla. Omatkaan lapseni eivät ole joutuneet asumaan soluasunnoissa vaan olen tukenut taloudellisesti niin, että ei tarvitse. Mulla on kuitenkin ystäviä, joilla ei ole ollut näin hyvä tilanne. En pidä heidän lapsiaan yhtään sen vähempi arvoisina kuin omia lapsianikaan.
Mikään hallitus ei pysty turvaamaan lapsia eikä sen paremmin aikuisia. Ellei aikuiset ja ne vanhemmat sitä turvaa lapsille luo. Lasten kohdalla tietysti on se vaihtoehto että heidät otetaan huostaan jos elämä kotona ei ole turvallista. Pitäisikö täysi ikäisten opiskelijoiden kohdalla toimia samoin? Voisiko he silloin päättää itse missä asuvat?
Sinut pitäisi lähettää asumaan johonkin slummiin niin oppisit olemaan.
Rahaa sinulla ilmeisesti olisi lähettää ihmisiä milloin minnekin mitta ei rahaa asumiseesi.
Itse maksan vuokrani, senkin loinen.
Jos sulla ylimääräistä on voit sä mulle sen matkalipun lähettää.
Olen asunut opiskelijana solussa kaksi vuotta. Sen jälkeen kavereiden kanssa kimppakämpässä. Työelämässä olen harkinnut solua kakkosasunnoksi työpaikkkunnalle, mutta päädyin kuitenkin alivuokralaishuoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut samassa huoneessa sekä solussa opiskelujen aikana. Se on enemmänkin omasta luonteesta kiinni miten menee, harvoin tulee vastaan tosi vaikea tyyppi ja niidenkin kanssa on opittava tulemaan toimeen. Ihan työelämässäkin.
Työelämässä esimies puuttuu p.rseilyyn! Soluasunnoissa ei siihen puutu kukaan!
Soluasunnossa opetellaan käyttäytymään ja sovitaan pelisäännöt yhdessä. Jos joku perseilee niin ne muut antavat palautetta.
Kuulepa, miten sovit pelisäännöistä ihmisen kanssa joka ei ole yhteistyökykyinen, ei halua puhua kanssasi ym.? Entä jos kolme perseilee ja yksi antaa palautetta? Perseillään vielä enemmän ja nauretaan räkäisesti päälle!
Vierailija kirjoitti:
Reality Check kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen että mitä se soluasuminen auttaa. Pienen yksiöni vuokra on sama kuin soluhuoneen, mutta täällä minulla on tilaa 25m2 ja solussa omaa tilaa 10m2 +yhteiset tilat jotka joutuu jakamaan ties kenen kanssa. Yhteiskunnalle se ja sama kummassa asun kun hinta on sama. Ainoa ulkopuolinen ketä oikeasti kiinnostaa asumiseni ovat ne jotka yleisesti toivoo muille ihmisille kärsimystä ihan vaan periaatteesta.
Voi olla joku poikkeusjuttu, mutta yleisesti on kyllä paljon edullisempaa tuottaa soluasuntoja kuin yksiöitä asuntoloihin.
Pienten yksiöiden rakentaminen ei ole juuri sen kalliimpaa kuin solujenkaan! Varsinkaan, jos tehdään jokaiselle oma kylpyhuone niin kuin nykyään tehdään!
Keittiöt ja kylppärithän ne nimenomaan maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko asua solussa jos ei halua, eikä se kaikille ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta silloin pitää vain olla valmis kustantamaan asuminen itse. Siitähän tässä on kyse, että jos saa käytännössä ilmaisen asumisen (hyvin pienellä omavastuulla verrattuna täyteen vuokraan), niin maksaja voi asettaa ehtonsa asumismuodoille. Näin se vain menee, en sano onko se oikein tai väärin, mutta itse kun maksaa asumisensa niin on mahdollisuus valita juuri itselle sopivin vaihtoehto.
Määrittele itse kustantaminen. Miksi soluasuntoon pitäisi saada asumistukea mutta saman hintaiseen yksiöön ei. Kun ne tosiaan ei ole halvempia, vain ns. isompia kun lasketaan mukaan muidenkin huoneet ja jaettu tila. Tuossa ei ole mitään logiikkaa.
Keittiö, wc ja kylpyhuone ovat asunnon kalleimmat tilat. Kun ne ovat yhteiskäytössä, säästetään kyllä.
Millä tavalla se säästää yhteiskunnan varoja kun asumistukea maksetaan saman verran koska yksiö ja tämä teoriassa isompi kimppakämppä ovat vuokraltaan saman hintaisia?
Opiskelijat vuokraavat yksityiseltä kaksion puoliksi. Kummallakin oma huone ja oma vuokrasopimus a` 280 €. Yksiötä ei tuolla hinnalla saa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.
Oma huone on sitä yksityisyyttä. 80-luvulla jopa huoneet jaettiin täysin vieraan tyypin kanssa.
Meidän opiskelija-asuntola 1988-1990 oli juuri tuollainen.
Ensin oli solu jossa oli kolme huonetta. Sitten jokaisessa huoneessa asui kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä. Se ei ollut ongelma siihen aikaan, yhteiskunta oli hyvin homogeeninen ja luokkatasa-arvoinen.
Asuin itse syksyllä 1985 vastaavanlaisessa asunnossa! Yhdessä huoneessa oli kaksi 17 v. tyttöä. Keittiö oli ahkerassa käytössä, mutta jälkiä ei siivottu, yhteiset tilat kamalassa kunnossa, vieraita joka ilta vielä kahdentoista aikaan yöllä, vaikka järjestyssääntöjen mukaan kymmeneltä olisi pitänyt olla hiljaisuus, muiden tavaroita lainattiin ympäri taloa, viikonloppuna kaljoiteltiin ja kämppä oli kamalassa siivossa! Isännöitsijä sanoi vain, että 'voi, voi'!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.
Toki jos varaa vain löytyy. Mitään oikeutta leveään elämään yhteiskunnan varoilla ei ole eikä tule.
Onko leveää elämää 21 neliön suihkuton yksiö, joka on vielä lisäksi huonokuntoinen, mutta tarjoaa oman rauhan, vuokra 380 euroa kuussa, sisältäen veden ja netin. Soluhuone samalla paikkakunnalla 350 euroa kuussa, sisältäen sähkön, veden ja netin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.
Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.
Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.
Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).
Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.
Samaa ihmettelin. Aloitin opinnot -94. Vain yksi opiskelukaveri asui solussa ja hänelläkin oli toinen kämppä viikonlopuiksi (poikakaverin kanssa). Kaikilla muilla yksiö tai jopa kaksio.
Omilla opiskelukavereilla ne yksiöt oli vieläpä kalliilla asuinalueilla. Mikään lähiöyksiö ei käynyt. Kyllä siinä huonomaineisessa lähiössä solussa asunut sai pitkiä katseita, kun juteltiin, missä kukakin asuu.
Jännä juttu että viime vuosina opiskelija-asuntosäätiöt ovat muuttaneet tuhansittain soluasuntoja yksiöiksi jos niisä ei kerran 90-luvullakaan kukaan asunut. Niitä kuitenkin oli silloin suurin osa opiskelija-asunnoista ja määrät ovat vähentyneet reilusti vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana.
Mut hei! Nämä yksiöt muutetaan taas solukämpiksi, niin opiskelijoiden mielenterveysongelmat katoavat sillä!
Hyi en. Pelkkä ajatuskin puistattaa.
En asunut opiskellessa, enkä aio asua jatkossakaan missään tilanteessa.
Ei enää tässä iässä, ellei se olisi viimeinen vaihtoehto ja silloinkin pitäisi olla edes yksityishuone.
Olen asunut nuorena asuntolassa. Ensimmäisessä jaoin huoneen toisen tytön kanssa. Muuten meni ihan ok, mutta toi poikakaverinsa samaan huoneeseen yöllä kun yritin nukkua, niin ei siitä oikein tullut mitään siltä panemiselta. Olin aika arka 17 vuotiaana niin en kehdannut sanoa mitään. Onneksi muutti jonkin ajan päästä pois ja sain asua yksin huoneessa loppuajan.
Toisessa asuntolassa mulla kävi tuuri kun sain heti olla yksin. Se koulu ei ollut mua varten niin lopetin reilun puolen vuoden päästä. Silloin sinne oli jo muutamaa kuukautta aiemmin tullut kämppis. Tosi ärsyttävä jyrä, joka muutti koska oli mennyt sukset ristiin edellisen kanssa.
Pari kesää olen asunut ystäväni kanssa ja oli kyllä hankalaa. Hankala ihminen asua yhdessä, mutta muuten ei ongelmia. Olen hänen kanssaan todella hyvä ystävä vieläkin mutta sen opin että hänen kanssaan ei kannata asua tai matkustaa. Huonoja kokemuksia molemmista.
Ne oli minun solukokemukset. Ei nyt mitään järkyttävää mutta epämukavaa.