Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reality Check kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että mitä se soluasuminen auttaa. Pienen yksiöni vuokra on sama kuin soluhuoneen, mutta täällä minulla on tilaa 25m2 ja solussa omaa tilaa 10m2 +yhteiset tilat jotka joutuu jakamaan ties kenen kanssa. Yhteiskunnalle se ja sama kummassa asun kun hinta on sama. Ainoa ulkopuolinen ketä oikeasti kiinnostaa asumiseni ovat ne jotka yleisesti toivoo muille ihmisille kärsimystä ihan vaan periaatteesta.

Voi olla joku poikkeusjuttu, mutta yleisesti on kyllä paljon edullisempaa tuottaa soluasuntoja kuin yksiöitä asuntoloihin.

Pienten yksiöiden rakentaminen ei ole juuri sen kalliimpaa kuin solujenkaan! Varsinkaan, jos tehdään jokaiselle oma kylpyhuone niin kuin nykyään tehdään!

Keittiöt ja kylppärithän ne nimenomaan maksaa.

Ja remonttia joudutaan tekemään useammin, koska yhteistiloja ei siivota kunnolla juuri koskaan! Ei v.ttu kiinnosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei ole pakko asua solussa jos ei halua, eikä se kaikille ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta silloin pitää vain olla valmis kustantamaan asuminen itse. Siitähän tässä on kyse, että jos saa käytännössä ilmaisen asumisen (hyvin pienellä omavastuulla verrattuna täyteen vuokraan), niin maksaja voi asettaa ehtonsa asumismuodoille. Näin se vain menee, en sano onko se oikein tai väärin, mutta itse kun maksaa asumisensa niin on mahdollisuus valita juuri itselle sopivin vaihtoehto.

Määrittele itse kustantaminen. Miksi soluasuntoon pitäisi saada asumistukea mutta saman hintaiseen yksiöön ei. Kun ne tosiaan ei ole halvempia, vain ns. isompia kun lasketaan mukaan muidenkin huoneet ja jaettu tila. Tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Keittiö, wc ja kylpyhuone ovat asunnon kalleimmat tilat. Kun ne ovat yhteiskäytössä, säästetään kyllä.

Millä tavalla se säästää yhteiskunnan varoja kun asumistukea maksetaan saman verran koska yksiö ja tämä teoriassa isompi kimppakämppä ovat vuokraltaan saman hintaisia?

Opiskelijat vuokraavat yksityiseltä kaksion puoliksi. Kummallakin oma huone ja oma vuokrasopimus a` 280 €. Yksiötä ei tuolla hinnalla saa.

-ohis

Miksi joku antaisi vuokralle noin halvalla? Siis kaksion kahdelle.

Ei kai nykyään enää soluissa asu kuin merten takaa tulleet ja hekin heti paremmasta saatuaan tietää vaihtavat.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt, asuinkin vuosia. Olen liian arka elämään noin. Käytännössä se meni niin, että piileksin huoneessani yksin, en uskaltanut käyttää keittiötä  enkä käydä vessassakaan, jos joku oleskeli yleisissä tiloissa. Jos oli pakko, pissasin ämpäriin. Asuin ekassa kerroksessa ja joskus poistuin ikkunan kautta ulos, kun en voinut olkkarin kautta mennä normaalisti.

Ehkä soluasuminen sopii joillekin, mutta ei minulle enkä haluisi pakottaa ketään soluun.

Ikävä jos noin oli, mutta jos tuo kimppa-asuminen johtui opiskeluista, niin miten ne opiskelut onnistuivat, vai olitko koululla rohkeampi?

Tottakai. Asuinkin solussa yli 5 vuotta. Se opetti monia asioita ja oli erittäin hyödyllistä. Minulla oli useita eri kämppiksiä vuosien aikana ja aina kaikki sujui hyvin. Kaikista en erityisemmin pitänyt, mutta silti tulin aina asiallisesti toimeen. Nyt miehen ja lasten kanssa en tietenkään muuttaisi soluun (maksamme ihan itse talomme), mutta toivon kyllä että omat lapset asuvat soluissa kunhan opiskelujen aika heille koittaa.

Se asumislisästä luopuminen oli Suomelta täysin järjetöntä. Hirvittävä kustannusten nousu, mutta ei mitään positiivista hyötyä.

Taas oli tänään ylellä juttu opiskelijasta, joka valitti elintasostaan. Ratkaisu oli tietenkin ilmiselvä : muuta soluun. Saat kerralla vähintään 200euroa enemmän käyttörahaa kuussa. (jää se keskustayksiön vuokra pois). Mutta ei, vaan muiden ihmisten pitäisi maksaa enemmän tukia.

Et omista mitään, olet onnellinen. Syöt ötököitä lounaalla, elät kolhoosissa muiden ihmisten kanssa ja jos jotain tarvitset kaupasta; heilauta kassalla vaan sirullista kättäsi. Ehkä saat jotain ostettuakin, jos siis olet tottelevainen kansalainen etkä vastusta hallintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reality Check kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että mitä se soluasuminen auttaa. Pienen yksiöni vuokra on sama kuin soluhuoneen, mutta täällä minulla on tilaa 25m2 ja solussa omaa tilaa 10m2 +yhteiset tilat jotka joutuu jakamaan ties kenen kanssa. Yhteiskunnalle se ja sama kummassa asun kun hinta on sama. Ainoa ulkopuolinen ketä oikeasti kiinnostaa asumiseni ovat ne jotka yleisesti toivoo muille ihmisille kärsimystä ihan vaan periaatteesta.

Voi olla joku poikkeusjuttu, mutta yleisesti on kyllä paljon edullisempaa tuottaa soluasuntoja kuin yksiöitä asuntoloihin.

Pienten yksiöiden rakentaminen ei ole juuri sen kalliimpaa kuin solujenkaan! Varsinkaan, jos tehdään jokaiselle oma kylpyhuone niin kuin nykyään tehdään!

Keittiöt ja kylppärithän ne nimenomaan maksaa.

Ja remonttia joudutaan tekemään useammin, koska yhteistiloja ei siivota kunnolla juuri koskaan! Ei v.ttu kiinnosta!

Mikä takaa että sen vuokra yksiön opiskelija siivoaa kunnolla, ei mikään. Remonteihin varaudutaan niin vuokrahinnoittelulla kuin takuuvuokrillakin. Ei sillä maksaako vuokran ylsi vai kaks tai useampi henkilö.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vanhuksena joudun hoivakotiin ja jakamaan tiloja muiden kanssa.

Tätä mä pelkään itsekin. Toivottavasti kuolen ennen sitä. 

Jaa minä tykkäisin tuollaisesta, että olisi sitten seuraa myös. Enoni asui oikein kodinomaisessa hoivakodissa ja siellä ne yhdessä söivät ja katsoivat telkkaria pirtissä, toki omassa huoneessa sai olla halutessaan rauhassa. Ei ainakaan olisi yksinäistä, jos tuollaiseen pääsee. 

Me ihmiset ollaan erilaisia. Mä en kärsi seuranpuutteesta, Viihdyn erinomaisen hyvin yksinkin. Voisin asua vaikka autiolla saarella. Mulle ei siis ole koskaan riittänyt sen enempää parisuhteeseen kuin muihinkaan ihmissuhteisiin "kunhan olisi edes joku". Jos ei ole ketään sellaista, jonka haluan, sitten olen mieluummin yksin. Olen silti tarvittaessa ihan sosiaalinenkin, mutta haluan valita seurani itse. 

Ihan kuin omaa tekstiä lukisin. Samaistun tähän täysin. Toivottavasti saan lähteä täältä saappaat jalassa, vaikka tuossa rakkaassa puutarhassani kuolla kuukahtamalla. Jossain hoivakodissa eläminen vuosikausia (jopa kymmeniä) olis hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ja olisi voinut varmasti mennä hyvin, jos olisin saanut erilaisen kämppiksen. Meitä oli kolme, toinen kämppis oli hyvä kämppis, pidetään vieläkin yhteyttä näin reilu 3-kymppisinä, mutta se kolmas kämppis....

Aloitetaan vaikka siitä, että oli hyvin sotkuinen. Olimme järjestäneet jääkaapin niin, että kaikilla oli oma hylly ja ruoat ja hyllyt oli nimikoitu ja alimmalla hyllyllä sitten oli maidot ja mehut, isommat purkit jne, nekin nimikoituja. Tämä yksi kämppis kävi muidenkin hyllyillä, laski paketteja siihen missä sattui olemaan, löysin useita kertoja esim. oman kinkkupakettini, juuston, jauhelihan jne keittiön pöydältä, kun tulin koulusta. Mehuista ja maidoista oli juotu suoraan purkista, näkyi rasvatahroja niiden nokassa tai korkissa. Jääkaapissa tavarat olivat sekaisin ja tämän suttupytyn hyllyltä kannatti aina tarkistaa, jos omalta hyllyltä uupui jokin tuote jonka juuri oli ostanut, sieltä se löytyi aina, joskus oli enää pelkät kääreet jäljellä, kun niitäkään ei voinut roskiin laittaa. Hänen hyllyllään oli usein kaatuneena jokin dippikastike tmv. ja sitähän siis EI voinut siivota ja sitten löyhkäsi koko jääkaappi, tyypillä myös usein oli pilaantunutta ruokaa hyllyllään, joka lisäsi omat arominsa sekaan.

Mitään jälkiään ei siivonnut, vaan kaikki jäi niille sijoilleen pöydille ja tasoille, hella oli aina saastainen jos laittoi ruokaa, en tajua että saiko itse mitään siitä laittamastaan ruoasta, kun niin iso osa oli hellalla! Roskia ei vienyt, huonettaan ei siivonnut ja se HAISI, vaikka ovi oli kiinni. Joskus kuljin ohi kun meni vessaan ja jätti huoneensa oven auki, se oli ihan hirveässä kunnossa, lattiaa ei edes näkynyt sen kaiken rojun ja sotkun alta ja se haju...Kylmää vieläkin kun muistelee.

No nyt olette saaneet käsityksen millainen sottapytty hän oli. Sitten voimmekin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli opiskeluun. Kotona oli turha yrittää opiskella, kun tällä kämppiksellä jumputti aina jokin musiikki huoneessaan ja kovalla, puhui videopuheluita ja räkätti koko ajan, hän oli siis myös todella kovaääninen. Ja huusi aina, ei osannut puhua normaalilla äänellä. Harvoin hän lähti aamuisin tai milloinkaan koululle, kun oli aina krapulassa. Raahasi myös harva se ilta jonkun seuralaisen kotiin, jonka oli löytänyt milloin mistäkin. Siinä ei paljon uni tullut, kun kämppis huutaa kuin hyeena seinän toisella puolella.

Kaiken muun lisäksi jätti myös osuutensa vuokrasta maksamatta, joskus maksoi, joskus ei. Jos asiasta häneltä yritettiin kysyä, tiuski tai murahteli vastaukseksi, paras "keskustelu" joka aiheesta saatiin aikaiseksi, oli "Mitä v*ttua se sulle kuuluu, maksan jos maksan!". Ja toisen kämppiksen kanssa yritettiin ihan tosissaan tutustua tähän kolmanteen ja kutsuimme häntä kaikkialle, mutta ei kun ei. Annettiin sitten olla rauhassa kun selvästi halusi. Luojan kiitos opiskelujeni loppusuoralla tuo kolmas kämppis lähti, epäilen että sai häädön. Sai jonkin isomman kirjekuoren, lueskeli sitä intensiivisesti siinä eteisessä kulmat kurtussa, alkoi huutaa ja kiroilla, paiskasi lapun lattialle ja lähti kuin myrskyn merkki huoneeseensa ja kuulin kuinka paiskoi siellä tavaroita. Raivoisaa metelöintiä ja kiroilua kuului tunnin verran, sitten rämähti hänen huoneensa ovi seinään, kuului vihaista töminää ja kahinaa ja ulko-ovi paiskattiin kiinni, oli viimeinen kerta kun näin hänet. Joku sukulaisensa tuli seuraavalla viikolla hakemaan loput tavaransa ja siivoamaan huonetta, viettikin siellä hyvän tovin ja muutaman minuutin välein kävi suihkuun kaatamassa ruskean saastaista vettä ja hakemaan puhdasta.

Tällainen kokemus minulla, näin tiivistettynä.

Noistakin ongelmista monta on aika korjannut. Nykyisin musiikki kuunnellaan kuulokkeilla eikä kenelläkään liene mitään stereosysteemejä soluhuoneessaan. Ja jos ollaan solussa tuntemattomien kanssa, jokaisella varmasti on oma vuokrasopimuksensa eikä muita hetkauta maksaako joku vuokransa vai ei.

Solussa myös yleisemmin asutaan vuokralla jolloin siitä kyllä tarvittaessa pääsee eroon tai voi vaihtaa asumismuotoa johonkin toiseen. Soluasuntoihin ei tietysti kaikkien tarvitse haluta mutta kyllä niille edellee löytyy myös niitä joille se on houkuttelevampi vaihtoehto kuin se että asumisesta tai matkoista tulee enemmän kustannuksia.

Niin että pitääkö kaikkien nyt sitten pakolla asua solussa vai saako sittenkin valita asumismuodon vaikka sen rauhan ja turvallisuuden perusteella?

Jokainen saa valita asumisensa miten haluaa- kunhan maksaa sen itse eikä vänise tukea yhteiskunnalta. Jos yhteiskunnan panosta tarvitsee asumiseen niin silloin yhteiskunta voi osoittaa sen asuinpaikan. Asumistuen maksusta on päästävä eroon. Voisimme laskea sen asteittain alas.

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuo sitten vain lisää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tosin se on oikeistohallituksen tavoitekin. Köyhien perheiden  lasten ei tarvitsekaan tuntea olevansa turvassa, riittää että meidän hyväosaisten lapsilla on turvallista. Tiedostan oikein hyvin olleeni jo nuorena nk kermaperse eli vanhemmat ostivat tilavan kaksion mulle asunnoksi. Ei sentään Helsingin keskustasta vaan lähiöstä Vantaalla. Omatkaan lapseni eivät ole joutuneet asumaan soluasunnoissa vaan olen tukenut taloudellisesti niin, että ei tarvitse. Mulla on kuitenkin ystäviä, joilla ei ole ollut näin hyvä tilanne. En pidä heidän lapsiaan yhtään sen vähempi arvoisina kuin omia lapsianikaan. 

Mikään hallitus ei pysty turvaamaan lapsia eikä sen paremmin aikuisia. Ellei aikuiset ja ne vanhemmat sitä turvaa lapsille luo. Lasten kohdalla tietysti on se vaihtoehto että heidät otetaan huostaan jos elämä kotona ei ole turvallista. Pitäisikö täysi ikäisten opiskelijoiden kohdalla toimia samoin? Voisiko he silloin päättää itse missä asuvat?

Mikään hallitus ei tietenkään pysty turvaamaan sataprosenttisesti kaikkia kansalaisiaan eikä edes vankiloissa vangit ole turvassa, vaikka siellä onkin vanginvartijat 24/7. Mun pointti aiemmassa oli, että yksin asuminen on kuitenkin huomattavasti turvallisempaa kuin randomien kanssa asuminen. Soluasuminen on vähän niinkuin avovankilassa asumista eli sulla on se oma selli, johon muut vangit ei pääse, muut tilat on yhteisiä ja sitten saat vankilasta poistuakin aika ajoin. Paitsi että siellä vankilassa on kuitenkin ne vartijat, soluasunnoissa ei ole mitään vartiointia vaan olet siellä omillasi. 

Mä olen iloinen siitä, että omat lapseni ovat jo ohittaneet tuon elämänvaiheen ja nyt voin satsata sitten siihen , että voin auttaa taloudellisesti ystävieni lapsia. 

Paras ystäväni, jonka kanssa olin soluasunnon kämppiksenä, on ollut ystäväni jo 28 v. Muistakin kämppiksistä on hyviä kokemuksia. Oli yks hieman erikoinen henkilö vähän aikaa ja yhden poikaystävä asui "ylimääräisenä". Nykyään ei haluta muuttaa soluihin.

Reality Check kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että mitä se soluasuminen auttaa. Pienen yksiöni vuokra on sama kuin soluhuoneen, mutta täällä minulla on tilaa 25m2 ja solussa omaa tilaa 10m2 +yhteiset tilat jotka joutuu jakamaan ties kenen kanssa. Yhteiskunnalle se ja sama kummassa asun kun hinta on sama. Ainoa ulkopuolinen ketä oikeasti kiinnostaa asumiseni ovat ne jotka yleisesti toivoo muille ihmisille kärsimystä ihan vaan periaatteesta.

Voi olla joku poikkeusjuttu, mutta yleisesti on kyllä paljon edullisempaa tuottaa soluasuntoja kuin yksiöitä asuntoloihin.

Miksi haluaisimme, että yhä useampi ihminen asuisi asuntoloissa eikä asunnoissa? Asuntola on laitosasumista.

Näissä soluasunnoissa on monesti riesana ne ylimääräiset bonusasukkaat, jotka ovat kuin kotonaan! Ventovieras mies Aatamin asussa tulossa kylpyhuoneesta, baarista roudattu hoito, joka on k.ssut vessan lattialle, moneksi päiväksi kylään tulleet sukulaiset, jotka majoittuvat keittiön lattialle, jatkuvasti kylässä ramppaavat kaverit. Siinä sitä on iloa, valoa ja sosiaalisuutta!

Ei tuntunut solu pahalle valtion tarjoamassa kymmenen hengen yksiössä vietetyn vuoden jälkeen.

Ehkä viikoksi miljoonasta eurosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuntunut solu pahalle valtion tarjoamassa kymmenen hengen yksiössä vietetyn vuoden jälkeen.

Siellä valtion tarjoamassa yksiössä on kuitenkin kuri ja järjestys!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reality Check kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että mitä se soluasuminen auttaa. Pienen yksiöni vuokra on sama kuin soluhuoneen, mutta täällä minulla on tilaa 25m2 ja solussa omaa tilaa 10m2 +yhteiset tilat jotka joutuu jakamaan ties kenen kanssa. Yhteiskunnalle se ja sama kummassa asun kun hinta on sama. Ainoa ulkopuolinen ketä oikeasti kiinnostaa asumiseni ovat ne jotka yleisesti toivoo muille ihmisille kärsimystä ihan vaan periaatteesta.

Voi olla joku poikkeusjuttu, mutta yleisesti on kyllä paljon edullisempaa tuottaa soluasuntoja kuin yksiöitä asuntoloihin.

Pienten yksiöiden rakentaminen ei ole juuri sen kalliimpaa kuin solujenkaan! Varsinkaan, jos tehdään jokaiselle oma kylpyhuone niin kuin nykyään tehdään!

Keittiöt ja kylppärithän ne nimenomaan maksaa.

Ja remonttia joudutaan tekemään useammin, koska yhteistiloja ei siivota kunnolla juuri koskaan! Ei v.ttu kiinnosta!

Mikä takaa että sen vuokra yksiön opiskelija siivoaa kunnolla, ei mikään. Remonteihin varaudutaan niin vuokrahinnoittelulla kuin takuuvuokrillakin. Ei sillä maksaako vuokran ylsi vai kaks tai useampi henkilö.

Yleensä yksiö mielletään enemmän omaksi kodiksi! Solujen yhteistilat eivät ole kenenkään vastuulla. Nähty on!

Yhä enemmän on alkanut tuntua siltä, etten enää halua asua tuntemattomien kanssa edes samassa kerrostalossa.

Täällä on joku levittänyt sekä turkiskuoriaisentoukat että sokeritoukat koko taloyhtiöön ja niistä on mahdotonta päästä eroon, vaikka oman asunnon myrkyttäisi, koska elävät talon rakenteissa ja tulevat pitkän poissaolon jälkeen taas uudelleen ja uudelleen.

Pyykkituvasta katoaa pyykit, jos et vartioi niitä ja yhteistä omaisuutta ja yhteisiä tiloja turmellaan ja kohdellaan miten sattuu. Suuri osa ihmisistä on varsinaisia porsaita. Yhteisasuminen on muiden ihmisten melua, hajuja, saastaa ja sen sietämistä, mitä heille ikinä juolahtaakaan mieleen tehdä, oli se sitten huudattaa musiikkia täysillä klo 3 aamuyöllä, tai heitellä tupakantumppeja ympäriinsä tai ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Solussahan siis siinä omassa huoneessa on ovi, jonka saa kiinni.

Joo, tuo on jo aivan luksusta. Itse aloitin 80-luvun lopulla yliopistossa, ja silloin oli asuntolassa jaettu huone  toisen opiskelijan kanssa.

Opiskelitko jossain muualla kuin Suomessa? Ainakin Tampereella oli jo 1980-luvun lopulla omat huoneet soluissa. Kahden hengen huoneita ei ollut enää.

Asuin solussa opiskeluaikoina. Totta kai, ei mulla ollut rahaa yksiöön, enkä halunnut kesätyörahoja asumiseen tuhlata. Oma huone oli, totta kai.

Jos olisin sinkku, asuisin vanhemmiten mielelläni kivassa porukassa jakaen asunnon. Ihan vanhainkoti-iässä se olisi ihan pakkokin, kun tarvitsee turvaa ja hoitoa.

Nytkin jaan asunnon puolison kanssa. Eli aina olen jakanut, jaan ja haluan tulevaisuudessakin jakaa asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Asuin solussa opiskeluaikoina. Totta kai, ei mulla ollut rahaa yksiöön, enkä halunnut kesätyörahoja asumiseen tuhlata. Oma huone oli, totta kai.

Jos olisin sinkku, asuisin vanhemmiten mielelläni kivassa porukassa jakaen asunnon. Ihan vanhainkoti-iässä se olisi ihan pakkokin, kun tarvitsee turvaa ja hoitoa.

Nytkin jaan asunnon puolison kanssa. Eli aina olen jakanut, jaan ja haluan tulevaisuudessakin jakaa asunnon.

Aviopuolison voi valita itse! Samoin kimppakämpissä asujat voivat vaikuttaa asuintovereihinsa! Soluasukkaat eivät voi! Kyllä amiksen Jonne 15 v. voi jakaa asunnon Lassin 40 v. kanssa. Lassi tekee yliopistolla väitöskirjaa! Jos Jonne ei kykene huolehtimaan itsestään, asunnon siisteydestä eikä vuorokausirytmistään, niin Lassin on vain neuvoteltava asioista Jonnen kanssa!