Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?
07.10.2023 |
Kun sanotaan että opiskelijoiden pitää suostua asumaan yhdessä tuntemattomien kanssa soluasunnossa, jakaa vessa/kylppäri, keittiö jne.
Suostuisitko sinä? Jos olisi esim. tilanne että työnantaja laittaa sinut toiselle paikkakunnalle töihin ja ainoa tarjolla oleva asunto on tuollainen?
Kommentit (550)
Soluun korkeammalla kynnyksellä, tavalliseen asuntoon, jossa kimppakämppä asukkaiden kesken ihan mielelläni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin keski-ikäisenä en enää jaksa ojentaa perseileviä teinejä, vaikka opiskelija olenkin. En pystyisi opiskelemaan siinä hälinässä. Nuoremmatkin valittavat kuinka solutaloissa on rauhatonta. Osa kämppäkavereista voi olla arvaamattomia.
Olen kuule asunut aika monessa solussa tai sen kaltaisessa, jopa jaetussa huoneessa puoli vuotta. Miesten, naisten, nuorten, vanhojen. Itsellä ollut tuolloin ikää 19-38 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut samassa huoneessa sekä solussa opiskelujen aikana. Se on enemmänkin omasta luonteesta kiinni miten menee, harvoin tulee vastaan tosi vaikea tyyppi ja niidenkin kanssa on opittava tulemaan toimeen. Ihan työelämässäkin.
Oliko tuokin vain asenteesta kiinni joka oli raisk attu solussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ja olisi voinut varmasti mennä hyvin, jos olisin saanut erilaisen kämppiksen. Meitä oli kolme, toinen kämppis oli hyvä kämppis, pidetään vieläkin yhteyttä näin reilu 3-kymppisinä, mutta se kolmas kämppis....
Aloitetaan vaikka siitä, että oli hyvin sotkuinen. Olimme järjestäneet jääkaapin niin, että kaikilla oli oma hylly ja ruoat ja hyllyt oli nimikoitu ja alimmalla hyllyllä sitten oli maidot ja mehut, isommat purkit jne, nekin nimikoituja. Tämä yksi kämppis kävi muidenkin hyllyillä, laski paketteja siihen missä sattui olemaan, löysin useita kertoja esim. oman kinkkupakettini, juuston, jauhelihan jne keittiön pöydältä, kun tulin koulusta. Mehuista ja maidoista oli juotu suoraan purkista, näkyi rasvatahroja niiden nokassa tai korkissa. Jääkaapissa tavarat olivat sekaisin ja tämän suttupytyn hyllyltä kannatti aina tarkistaa, jos omalta hyllyltä uupui jokin tuote jonka juuri oli ostanut, sieltä se löytyi aina, joskus oli enää pelkät kääreet jäljellä, kun niitäkään ei voinut roskiin laittaa. Hänen hyllyllään oli usein kaatuneena jokin dippikastike tmv. ja sitähän siis EI voinut siivota ja sitten löyhkäsi koko jääkaappi, tyypillä myös usein oli pilaantunutta ruokaa hyllyllään, joka lisäsi omat arominsa sekaan.
Mitään jälkiään ei siivonnut, vaan kaikki jäi niille sijoilleen pöydille ja tasoille, hella oli aina saastainen jos laittoi ruokaa, en tajua että saiko itse mitään siitä laittamastaan ruoasta, kun niin iso osa oli hellalla! Roskia ei vienyt, huonettaan ei siivonnut ja se HAISI, vaikka ovi oli kiinni. Joskus kuljin ohi kun meni vessaan ja jätti huoneensa oven auki, se oli ihan hirveässä kunnossa, lattiaa ei edes näkynyt sen kaiken rojun ja sotkun alta ja se haju...Kylmää vieläkin kun muistelee.
No nyt olette saaneet käsityksen millainen sottapytty hän oli. Sitten voimmekin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli opiskeluun. Kotona oli turha yrittää opiskella, kun tällä kämppiksellä jumputti aina jokin musiikki huoneessaan ja kovalla, puhui videopuheluita ja räkätti koko ajan, hän oli siis myös todella kovaääninen. Ja huusi aina, ei osannut puhua normaalilla äänellä. Harvoin hän lähti aamuisin tai milloinkaan koululle, kun oli aina krapulassa. Raahasi myös harva se ilta jonkun seuralaisen kotiin, jonka oli löytänyt milloin mistäkin. Siinä ei paljon uni tullut, kun kämppis huutaa kuin hyeena seinän toisella puolella.
Kaiken muun lisäksi jätti myös osuutensa vuokrasta maksamatta, joskus maksoi, joskus ei. Jos asiasta häneltä yritettiin kysyä, tiuski tai murahteli vastaukseksi, paras "keskustelu" joka aiheesta saatiin aikaiseksi, oli "Mitä v*ttua se sulle kuuluu, maksan jos maksan!". Ja toisen kämppiksen kanssa yritettiin ihan tosissaan tutustua tähän kolmanteen ja kutsuimme häntä kaikkialle, mutta ei kun ei. Annettiin sitten olla rauhassa kun selvästi halusi. Luojan kiitos opiskelujeni loppusuoralla tuo kolmas kämppis lähti, epäilen että sai häädön. Sai jonkin isomman kirjekuoren, lueskeli sitä intensiivisesti siinä eteisessä kulmat kurtussa, alkoi huutaa ja kiroilla, paiskasi lapun lattialle ja lähti kuin myrskyn merkki huoneeseensa ja kuulin kuinka paiskoi siellä tavaroita. Raivoisaa metelöintiä ja kiroilua kuului tunnin verran, sitten rämähti hänen huoneensa ovi seinään, kuului vihaista töminää ja kahinaa ja ulko-ovi paiskattiin kiinni, oli viimeinen kerta kun näin hänet. Joku sukulaisensa tuli seuraavalla viikolla hakemaan loput tavaransa ja siivoamaan huonetta, viettikin siellä hyvän tovin ja muutaman minuutin välein kävi suihkuun kaatamassa ruskean saastaista vettä ja hakemaan puhdasta.
Tällainen kokemus minulla, näin tiivistettynä.
Noistakin ongelmista monta on aika korjannut. Nykyisin musiikki kuunnellaan kuulokkeilla eikä kenelläkään liene mitään stereosysteemejä soluhuoneessaan. Ja jos ollaan solussa tuntemattomien kanssa, jokaisella varmasti on oma vuokrasopimuksensa eikä muita hetkauta maksaako joku vuokransa vai ei.
Solussa myös yleisemmin asutaan vuokralla jolloin siitä kyllä tarvittaessa pääsee eroon tai voi vaihtaa asumismuotoa johonkin toiseen. Soluasuntoihin ei tietysti kaikkien tarvitse haluta mutta kyllä niille edellee löytyy myös niitä joille se on houkuttelevampi vaihtoehto kuin se että asumisesta tai matkoista tulee enemmän kustannuksia.
Niin että pitääkö kaikkien nyt sitten pakolla asua solussa vai saako sittenkin valita asumismuodon vaikka sen rauhan ja turvallisuuden perusteella?
Jokainen saa valita asumisensa miten haluaa- kunhan maksaa sen itse eikä vänise tukea yhteiskunnalta. Jos yhteiskunnan panosta tarvitsee asumiseen niin silloin yhteiskunta voi osoittaa sen asuinpaikan. Asumistuen maksusta on päästävä eroon. Voisimme laskea sen asteittain alas.
Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuo sitten vain lisää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tosin se on oikeistohallituksen tavoitekin. Köyhien perheiden lasten ei tarvitsekaan tuntea olevansa turvassa, riittää että meidän hyväosaisten lapsilla on turvallista. Tiedostan oikein hyvin olleeni jo nuorena nk kermaperse eli vanhemmat ostivat tilavan kaksion mulle asunnoksi. Ei sentään Helsingin keskustasta vaan lähiöstä Vantaalla. Omatkaan lapseni eivät ole joutuneet asumaan soluasunnoissa vaan olen tukenut taloudellisesti niin, että ei tarvitse. Mulla on kuitenkin ystäviä, joilla ei ole ollut näin hyvä tilanne. En pidä heidän lapsiaan yhtään sen vähempi arvoisina kuin omia lapsianikaan.
Mikään hallitus ei pysty turvaamaan lapsia eikä sen paremmin aikuisia. Ellei aikuiset ja ne vanhemmat sitä turvaa lapsille luo. Lasten kohdalla tietysti on se vaihtoehto että heidät otetaan huostaan jos elämä kotona ei ole turvallista. Pitäisikö täysi ikäisten opiskelijoiden kohdalla toimia samoin? Voisiko he silloin päättää itse missä asuvat?
Sinut pitäisi lähettää asumaan johonkin slummiin niin oppisit olemaan.
Rahaa sinulla ilmeisesti olisi lähettää ihmisiä milloin minnekin mitta ei rahaa asumiseesi.
Itse maksan vuokrani, senkin loinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sanomattakin selvää että nuorena opiskelijana soluasuminen on jännää ja saa niitä "uusia kokemuksia" mutta keski-ikäisenä mahdollisesti monista terveyskrempoista jo kärsien haluaa oman kämpän. Vastaajat taas jotain max 30 eikä menkkaongelmista kärsiviä naisia.
Uusis kokemuksia, kuten tuo raiskaustapaus? Ammu itsesi.
Siis mun vanhempien opiskeluaikaan asuttiin samassa huoneessa randomin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.
Henkilöillä on oma lukittu huone. Kyllä valinnassa pyritään ottamaan huomioon voiko asuinkumppanin kanssa tulla toimeen. Monesti opiskelijat ottaa asunnon sokkona, 90% on ok ihmisiä ja vaikeat tapaukset nousee esille. Ei soluun ole pakko muuttaa, syy on yleensä että haluaa halvemman asunnon.
Ei mitään ongelmaa.
-Ammattikoulun asuntolassa ei solussa ollut yhtään tuttua, edes huonekaveri.
-Armeijassa komppaniassa ei ollut yhtään ennestään tuttua.
-Aikuiskoulutus asuntolan solussa (olin 40v) ei ollut yhtään tuttua.
Kaikissa muissa tuli kaikki tutuiksi ja vieläkin ollaan osan kanssa yhteydessä ja nähdään vaikka kaikki eripuolilla suomea 65km - 470km matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa jos opiskelijoille on yksiöitä, mutta niitä ei voi missään nimessä vaatia vaan ovat luksus josta tulisi olla kiitollinen. Olemassaolevat soluasunnot ennen kaikkea täytettävä opiskelijoilla, yksiöt jätettävä ennen kaikkea muuhun käyttöön. Jos yksiöitä jää yli, ihan kiva antaa sellainen jollekin onnekkaalle.
Itse asuin tosin mieluummin kunnon asunnossa muiden kanssa kuin pienen pienessä yksiössä. Sosiaaliset taidot löytyy joten niiden avulla ratkaistiin ristiriitatilanteet, ennen kaikkea soluasuminen oli kuitenkin hyvä kokemus. Kokemusta on lukuisista kämppiksistä jotka olivat erittäin laidasta laitaan.
Minä taas asuisin mieluummin minikokoisessa yksiössä kuin tilavassa solussa. En kaipaa tai tarvitse kokemusta lukuisista kämppiksistä, jotka ovat erittäin laidasta laitaan.
Tämä tottakai onnistuu kaivamalla kuvetta. Ei yhteiskunta voi maksaa sinulle enemmän koska et osaa olla sosiaalinen.
Sosiaalisuus on ok! Pakkososiaalisuus on p.rseestä!
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä en enää jaksa ojentaa perseileviä teinejä, vaikka opiskelija olenkin. En pystyisi opiskelemaan siinä hälinässä. Nuoremmatkin valittavat kuinka solutaloissa on rauhatonta. Osa kämppäkavereista voi olla arvaamattomia.
Olin Metsäkoulussa 50 vuotiaana samassa solussa teinien kanssa, huoneessa yksin, puolen vuoden koulutus.
Kaikki oppilaat erittäin asiallisia, kaikki toivotti "huomenta" aamupalalle tullessa.
Vaikka ala on ala-arvostettu niin ne "hölmötkin" oppilaat käytökseltään kympin arvoisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.
Henkilöillä on oma lukittu huone. Kyllä valinnassa pyritään ottamaan huomioon voiko asuinkumppanin kanssa tulla toimeen. Monesti opiskelijat ottaa asunnon sokkona, 90% on ok ihmisiä ja vaikeat tapaukset nousee esille. Ei soluun ole pakko muuttaa, syy on yleensä että haluaa halvemman asunnon.
Aina ei ole edes omaa huonetta.
Valinta tehdään tavallisesti sokkona, koska asunnonhakijoita ei saa syrjiä, ja vaikka valittaisiinkin ns. pärstäkertoimen perusteella niin todellinen luonne tulee esille vasta saman katon alla asuville.
Mistä repäisit 90%? Omasta tuuristasi vai toisesta hatusta? Jo se ettei ihmiset tavallisesti halua muuttaa kimppaan edes sukulaisten, ystävien tai työkavereiden kanssa vaikka heistä muutoin pitäisikin, kertoo siitä että ihan ok ihmisillä on yleensä yksi tai useampi deal breaker tapa jota ei halua sietää omassa kodissaan.
Soluun ei ole pakko muuttaa - ja olisi hyvä ettei jatkossakaan ole pakko. Nyt sitä kuitenkin tuputetaan jonain maailman pelastavana ratkaisuna kaikkiin Suomen ongelmiin ja muunlaiset tavat elää opiskelijana/köyhänä halutaan tehdä mahdottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut samassa huoneessa sekä solussa opiskelujen aikana. Se on enemmänkin omasta luonteesta kiinni miten menee, harvoin tulee vastaan tosi vaikea tyyppi ja niidenkin kanssa on opittava tulemaan toimeen. Ihan työelämässäkin.
Työelämässä esimies puuttuu p.rseilyyn! Soluasunnoissa ei siihen puutu kukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei se hintaero suuri ole. Opiskelijayksiöt on tosi pieniä. Soluissa taas on usein isot keittiöt ja oleskelutilat. Eli kyse on enemmän siitä mitä haluaa, yhteisöä vai omaa rauhaa.
Se on ihan vaintakysymys. Solu noin 300 yksiö noin 550, 1kk on ero vain 250€, kokonaishinta noi 10 000€, toki asumistuki pienentää eroa n. puoleen.
Olen yrittänyt, asuinkin vuosia. Olen liian arka elämään noin. Käytännössä se meni niin, että piileksin huoneessani yksin, en uskaltanut käyttää keittiötä enkä käydä vessassakaan, jos joku oleskeli yleisissä tiloissa. Jos oli pakko, pissasin ämpäriin. Asuin ekassa kerroksessa ja joskus poistuin ikkunan kautta ulos, kun en voinut olkkarin kautta mennä normaalisti.
Ehkä soluasuminen sopii joillekin, mutta ei minulle enkä haluisi pakottaa ketään soluun.
Opiskeluaikana asuin 4 vuotta. Ja olin ihan huippuonnellinen, kun sain muuttaa kotoa pois. Meillä oli ihan hirveä kotikuri.
Voisin myös vanhana muuttaa johonkin solukämpän tyyliseen.
Kenenkään ei ole pakko asua solussa jos ei halua, eikä se kaikille ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta silloin pitää vain olla valmis kustantamaan asuminen itse. Siitähän tässä on kyse, että jos saa käytännössä ilmaisen asumisen (hyvin pienellä omavastuulla verrattuna täyteen vuokraan), niin maksaja voi asettaa ehtonsa asumismuodoille. Näin se vain menee, en sano onko se oikein tai väärin, mutta itse kun maksaa asumisensa niin on mahdollisuus valita juuri itselle sopivin vaihtoehto.
Olen asunut 3 kertaa solussa ja joka kerta känppiksistä tuli loppuelämän ystäviä. Voisin asua uudelleenkin, esimerkiksi vähän vanhempana kun olen jo eläkkeellä. Niitähän on sellaisia asuntoloita , joissa on yhteistilat ja jokaiselle oma muutaman huoneen tila.
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei ole pakko asua solussa jos ei halua, eikä se kaikille ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta silloin pitää vain olla valmis kustantamaan asuminen itse. Siitähän tässä on kyse, että jos saa käytännössä ilmaisen asumisen (hyvin pienellä omavastuulla verrattuna täyteen vuokraan), niin maksaja voi asettaa ehtonsa asumismuodoille. Näin se vain menee, en sano onko se oikein tai väärin, mutta itse kun maksaa asumisensa niin on mahdollisuus valita juuri itselle sopivin vaihtoehto.
Määrittele itse kustantaminen. Miksi soluasuntoon pitäisi saada asumistukea mutta saman hintaiseen yksiöön ei. Kun ne tosiaan ei ole halvempia, vain ns. isompia kun lasketaan mukaan muidenkin huoneet ja jaettu tila. Tuossa ei ole mitään logiikkaa.
On sanomattakin selvää että nuorena opiskelijana soluasuminen on jännää ja saa niitä "uusia kokemuksia" mutta keski-ikäisenä mahdollisesti monista terveyskrempoista jo kärsien haluaa oman kämpän. Vastaajat taas jotain max 30 eikä menkkaongelmista kärsiviä naisia.