Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.
Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksia, joissa nuoret vanhemmat vaan ilmoittavat isovanhemmilleen, että me lähdetään 2 viikoksi lomalle ja tuodaan vauva sitten teille siksi aikaa. Kyllä, alle 2 v lapsi jätetään 2 viikoksi, koska pitää päästä kavereiden kanssa biletyslomalle. Isovanhempana en itse suostuisi moiseen vaan tekisin lasun.
No nyt se runosuoni puhkesi
70-luvulla oli ihan tyypillistä tunkea lapset koko kesäksi mummolaan. Ja vanhemmat matkusteli kaksistaan ihan rutiinisti.
Se oli silloin se.
70- luvulla ei vielä hirveesti matkusteltu. Jos joku töistäkin kävi ulkomailla kesälomalla näytteli hän valokuvia reissustaan. Ihan oikeesti!
Ja mikä legenda tuo on että lapset kesäksi maalle mummolaan? Joidenkin perheiden kokemus?
Omat lapseni olivat kesäsiirtolassa kesäisin kahden viikon jakson, se oli maksullista. Ei ilmaista. Kesälomat pidimme eri aikaan.
70-luvulla kyllä matkusteltiin jo.
Se on sukupolvimuisto, nuo mummolaan kärrätyt lapset. Hyvin yleinen muisto.
No ei kyllä yleisesti matkusteltu kuin korkeintaan kotimaassa ja silloin yleensä koko perheen voimin jollekin leirintäalueelle
Etelän-lomat olivat 70-luvulla hyvin tyypillisiä, mm Rodos ja Kanaria. Ja samaten matkusteltiin Keski-Euroopassa.
Ja lapset dumpattiin mummolaan kun vanhemmat matkusti.
Vierailija kirjoitti:
Väestöliitolla on vastaava tutkimus toisinpäin, sitä ei kaiketi ole vielä julkaistu. Siinä tuo sama ikäryhmä eli 1945 - 1950 syntyneet vastaa kysymyksiin siitä, miten paljon he saavat apua lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Se on aika julmaa luettavaa.
Tämä on varmaan ihan samalla tavalla tietysti yksilöllistä. Ja sitten on varmasti sellaisiakin eläkeläisiä, kuten äitini, jotka ei omasta mielestään saa mitään, vaikka ovat kaikkensa tehneet ja kaiken antaneet...
Mikä ei sitten ole tietenkään se koko totuus ollenkaan.
Se kyllä on jaksanut ihmetyttää, että ex-puoliso sisaruksineen ei kyllä eväänsä heilauttanut muistisairaan äitinsä hyväksi, vaan heidän isänsä raatoi itsensä lähes hengiltä puolisoaan hoitaessaan. Kuitenkin nämä ex-appivanhemmat on aina olleet ihan superkivoja ihmisiä, jotka järjesti jatkuvasti illallisia lapsilleen perheineen, vei kaukomatkoille ja hoiti lapsenlapsia todella paljon.
Itse en olisi ikinä kehdannut toimia noin, enkä todella ymmärrä mistä se käytös kumpusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.
Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomat
Plus esimerkiksi tilanne jossa vanhempi olisi palaamassa töihin mutta hoitopaikkaa ei jörjesty tai siihen jää jokin rako jota ei itse saada paikattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät on haukuttu hyvåksikäytöstä mm tilanteessa jossa kutsuimme sukulaisia joulunviettoon mökillemme ja jätimme 10- ja 8-vuotiaat mökille ja lähdimme kaksin kauppaan.
Kuulemma meidän olisi pitänyt ottaa ne lapswt sinne mukaan kun haemme ko sukulaisille ruokaa jouluruuhkassa.
Lapset ei meidän mielestämme kyllä edes tarvinneet mitään hoitamista, koska oli juuri syöty ja mökillä on kaikki mukavuudet jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Meidän lapsen isovanhemmat eivät ole hoitaneet lasta kertaakaan, yhden yhtä kertaa. Lapsi on pian neljä. Ja ovat juuri tuollaisia, että soitellaan kyllä, kerrotaan omia kuulumisia suu vaahdossa ja näytetään niin rakkaan lapsenlapsen kuvaa kaikille jotka vastaan tulee.
Sama meillä, isovanhemmat (äidin puolelta) pitivät lapsia joskus yhden yön kun kävimme häissä, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Veimme lapset samalla reissulla kun lähdimme niihin häihin ja haimme heidät seuraavana
aamupäivänä kotiin. Ei ikinä muuta apua. Joskus kysyin lastenhoitoapua, mutta kun ikinä eivät ehtineet niin lopetin pyytämisen.Veljen ja siskon lapsia hoidettiin kyllä viikottain ja kuskattiin harrastuksiin.
No, hyvin pärjäsimme ilmankin. Paremmin ilmeisesti kuin sisko ja veli kun miettii, että meillä parhaimmat välit omiin lapsiimme, kuin heillä omiinsa.
Myöskään miehen vanhemmat eivät ehtineet kiireiltään isovanhemman rooliin.
Lapsemme ovat jo siis aikuisia ja nyt isovanhemmat ihmettelevät, että miksei aikuiset lapsemme käy useammin heidän luonaan. Aika etäisiksi ne isovanhemmat ovat jääneet, mutta se oli vanhempieni oma valinta aikanaan.
Nyt kun olemme mieheni kanssa itse isovanhempia niin pyrimme olemaan lapsenlapsiemme elämässä mahdollisimman paljon.
Haluan vielä mainita, että lapsemme olivat ne rauhallisimmat lapsenlapset niin omien vanhempieni, kuin appivanhempienikin, lastenlapsista.
Paljastui että lapsesi olleet helppohoitoisia ja vertasitpa vielä miten veljesi ja sisaresi lastenhoito-avun lisäksi saivat jälkikasvua, joka ei tule niin toimeen hyvin vanhempiensa kanssa kuin omanne.
Vanhempasi antoivat avun sinne, missä eniten sitä tarvittiin. Rajansa se on auttajienkin voimavaroilla.
Puolisosi suvun ei ilmeisesti tarvinnut auttaa kun sinä puolisosi kanssa tulitte toimeen muutoinkin.
Oletko ajatellut, että kenties sisarustesi perhe-elämä/lapset/toimeentulo/terveys/ tms ei ollut niin hyvä ja ihanteellinen kuin omasi?
Jätä katkeruus ja tyhjänpäinen vertailu, turha ylpistely. Ole kiitollinen onnenkantamoisista joilla olet selvinnyt tähän päivään.
Tulevasta ei ole takuita. Kuka tietää milloin omien kanssa tulee jotain, mikä rikkoo ja repii.
Et viisauttasi tullut vertailleeksi.
Älä jätä perinnöksi kaunaa ja katkeruutta, kateus syö kokijoitaan ja leviää kuin Rutturuusut.
Pahalta tuntuu mummista, kun mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
Kyllä on.
Eikä heillä ole mitään oikeutta niitä omia näkemyksiään tunkea muille. Yleensä kun sitä kynttilää wi todellakaan piiloteta vaam sekaannutaan jokaikiseen asiaan - kuten tutkimuskin kertoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Kamalahan esim. minä olen, sohvalla saa istua ja köllötellä - ei hyppiä, jousitus ei kestä. Ruoka syödään pöydässä. Astiat jokainen huolehtii koneeseen. Aamiaispöytään ei tulla boxereissa. Lista on loputon. Mutta niin vain ovat oppineet. Ja kumma kyllä kotonakaan eivät yritä ruokapöytään puolialasti, kun olen siellä. Pari viikkoa sitten kouluunlähtijä huikkasi ovelta: 'mummi, on hanskat. moikka'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Kamalahan esim. minä olen, sohvalla saa istua ja köllötellä - ei hyppiä, jousitus ei kestä. Ruoka syödään pöydässä. Astiat jokainen huolehtii koneeseen. Aamiaispöytään ei tulla boxereissa. Lista on loputon. Mutta niin vain ovat oppineet. Ja kumma kyllä kotonakaan eivät yritä ruokapöytään puolialasti, kun olen siellä. Pari viikkoa sitten kouluunlähtijä huikkasi ovelta: 'mummi, on hanskat. moikka'.
Meillä ruoka syödään pöydän ääressä, ruoan kanssa ei juoksennella pitkin kämppää, on ruoka-ajat.
Pakko on kielletty ruokailun yhteydessä samaten tunteiden kytkeminen syömiseen.
Allergiat ymmärretään.
Mikään tästä ei mene mummolle jakeluun. Hän antaa sotkea, syöttää koko ajan, pakottaa syömään ja kaikki tunteet ilmaistaan ruoalla.
Ja sitten itkee kun ei saa lapsia hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Työnantajalle ei kelpaa työmatkan kieltäytymissyyksi lapset, jos työmatkat kuuluvat työnkuvaan.
Se ei kuitenkaa tee sitä lapsen kannalta sen hyväksyttävämpää, eikä ole hyväksi lapsen kehitykselle, eikä se ole lapsen etu, jos toistuvasti lapsen molempien vanhempien työmatkat mevät päällekkäin. Ja lapsi on hoidossa isovanhemmilla.
Siinä lapsi joutuu ikävöimään molempia vanhempia, kotia ja vielä päiväkotia ja kavereita, jos lapsella normaali kiintymyssuhde.
Tilanne olisi toinen, jos lapsi saisi viettää normaalipäivän päiväkodissa ja toinen vanhempi olisi illan ja yön kotona ja lapsi saisi käydä nukkumaan omaan turvalliseen sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Työnantajalle ei kelpaa työmatkan kieltäytymissyyksi lapset, jos työmatkat kuuluvat työnkuvaan.
Se ei kuitenkaa tee sitä lapsen kannalta sen hyväksyttävämpää, eikä ole hyväksi lapsen kehitykselle, eikä se ole lapsen etu, jos toistuvasti lapsen molempien vanhempien työmatkat mevät päällekkäin. Ja lapsi on hoidossa isovanhemmilla.
Siinä lapsi joutuu ikävöimään molempia vanhempia, kotia ja vielä päiväkotia ja kavereita, jos lapsella normaali kiintymyssuhde.
Tilanne olisi toinen, jos lapsi saisi viettää normaalipäivän päiväkodissa ja toinen vanhempi olisi illan ja yön kotona ja lapsi saisi käydä nukkumaan omaan turvalliseen sänkyyn.
Ei niiden molempien tarvitse työmatkalla olla että työmatkan takia tarvitsee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Kamalahan esim. minä olen, sohvalla saa istua ja köllötellä - ei hyppiä, jousitus ei kestä. Ruoka syödään pöydässä. Astiat jokainen huolehtii koneeseen. Aamiaispöytään ei tulla boxereissa. Lista on loputon. Mutta niin vain ovat oppineet. Ja kumma kyllä kotonakaan eivät yritä ruokapöytään puolialasti, kun olen siellä. Pari viikkoa sitten kouluunlähtijä huikkasi ovelta: 'mummi, on hanskat. moikka'.
Meillä ruoka syödään pöydän ääressä, ruoan kanssa ei juoksennella pitkin kämppää, on ruoka-ajat.
Pakko on kielletty ruokailun yhteydessä samaten tunteiden kytkeminen syömiseen.
Allergiat ymmärretään.
Mikään tästä ei mene mummolle jakeluun. Hän antaa sotkea, syöttää koko ajan, pakottaa syömään ja kaikki tunteet ilmaistaan ruoalla.
Ja sitten itkee kun ei saa lapsia hoitoon.
Lapset menee heti pilalle, jos yhdenkin päivän mummo hoitaa omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Kamalahan esim. minä olen, sohvalla saa istua ja köllötellä - ei hyppiä, jousitus ei kestä. Ruoka syödään pöydässä. Astiat jokainen huolehtii koneeseen. Aamiaispöytään ei tulla boxereissa. Lista on loputon. Mutta niin vain ovat oppineet. Ja kumma kyllä kotonakaan eivät yritä ruokapöytään puolialasti, kun olen siellä. Pari viikkoa sitten kouluunlähtijä huikkasi ovelta: 'mummi, on hanskat. moikka'.
Meillä ruoka syödään pöydän ääressä, ruoan kanssa ei juoksennella pitkin kämppää, on ruoka-ajat.
Pakko on kielletty ruokailun yhteydessä samaten tunteiden kytkeminen syömiseen.
Allergiat ymmärretään.
Mikään tästä ei mene mummolle jakeluun. Hän antaa sotkea, syöttää koko ajan, pakottaa syömään ja kaikki tunteet ilmaistaan ruoalla.
Ja sitten itkee kun ei saa lapsia hoitoon.
Lapset menee heti pilalle, jos yhdenkin päivän mummo hoitaa omalla tavallaan.
Mitään syytähän mummolla ei ole olla kunnioittamatta kasvatussuosituksia tai allergioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomatPlus esimerkiksi tilanne jossa vanhempi olisi palaamassa töihin mutta hoitopaikkaa ei jörjesty tai siihen jää jokin rako jota ei itse saada paikattua.
Kunnalla/kaupungilla on velvollisuus järjestää lapselle hoitopaikka parissa viikossa, jos vanhempi työllistyy yllättäen. Muussa tapauksessahan hoitopaikka on haettu jo hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Meidät on haukuttu hyvåksikäytöstä mm tilanteessa jossa kutsuimme sukulaisia joulunviettoon mökillemme ja jätimme 10- ja 8-vuotiaat mökille ja lähdimme kaksin kauppaan.
Kuulemma meidän olisi pitänyt ottaa ne lapswt sinne mukaan kun haemme ko sukulaisille ruokaa jouluruuhkassa.
Lapset ei meidän mielestämme kyllä edes tarvinneet mitään hoitamista, koska oli juuri syöty ja mökillä on kaikki mukavuudet jne.
Siis jätitte kahdestaan mökille 8-10 -vuotiaat lapset? Kuinka tyhmä olet
Haloo?! Eihän se hätätilanne ole nälkä ja tylsyys, vaan mahdollinen tulipalo tms. vaaratilanne, johon kaksi tottumatonta lasta ei ikänsä puolesta kykene reagoimaan.
En ikinä luottaisi sulle enää lastani hoitoon, jos jättäisit johonkin hutsinkuuseen mökille alakouluikäiset keskenään.
Toisen teistä olisi pitänyt jäädä mökille ja vain toisen lähteä, tai sitten lapset mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Kamalahan esim. minä olen, sohvalla saa istua ja köllötellä - ei hyppiä, jousitus ei kestä. Ruoka syödään pöydässä. Astiat jokainen huolehtii koneeseen. Aamiaispöytään ei tulla boxereissa. Lista on loputon. Mutta niin vain ovat oppineet. Ja kumma kyllä kotonakaan eivät yritä ruokapöytään puolialasti, kun olen siellä. Pari viikkoa sitten kouluunlähtijä huikkasi ovelta: 'mummi, on hanskat. moikka'.
Meillä ruoka syödään pöydän ääressä, ruoan kanssa ei juoksennella pitkin kämppää, on ruoka-ajat.
Pakko on kielletty ruokailun yhteydessä samaten tunteiden kytkeminen syömiseen.
Allergiat ymmärretään.
Mikään tästä ei mene mummolle jakeluun. Hän antaa sotkea, syöttää koko ajan, pakottaa syömään ja kaikki tunteet ilmaistaan ruoalla.
Ja sitten itkee kun ei saa lapsia hoitoon.
Lapset menee heti pilalle, jos yhdenkin päivän mummo hoitaa omalla tavallaan.
Mitään syytähän mummolla ei ole olla kunnioittamatta kasvatussuosituksia tai allergioita.
Sitten ei tarvitse valittaa, kun ei ole tukiverkostoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Kamalahan esim. minä olen, sohvalla saa istua ja köllötellä - ei hyppiä, jousitus ei kestä. Ruoka syödään pöydässä. Astiat jokainen huolehtii koneeseen. Aamiaispöytään ei tulla boxereissa. Lista on loputon. Mutta niin vain ovat oppineet. Ja kumma kyllä kotonakaan eivät yritä ruokapöytään puolialasti, kun olen siellä. Pari viikkoa sitten kouluunlähtijä huikkasi ovelta: 'mummi, on hanskat. moikka'.
Meillä ruoka syödään pöydän ääressä, ruoan kanssa ei juoksennella pitkin kämppää, on ruoka-ajat.
Pakko on kielletty ruokailun yhteydessä samaten tunteiden kytkeminen syömiseen.
Allergiat ymmärretään.
Mikään tästä ei mene mummolle jakeluun. Hän antaa sotkea, syöttää koko ajan, pakottaa syömään ja kaikki tunteet ilmaistaan ruoalla.
Ja sitten itkee kun ei saa lapsia hoitoon.
Lapset menee heti pilalle, jos yhdenkin päivän mummo hoitaa omalla tavallaan.
Mitään syytähän mummolla ei ole olla kunnioittamatta kasvatussuosituksia tai allergioita.
Sitten ei tarvitse valittaa, kun ei ole tukiverkostoja.
No tuollainen ei ole tukiverkosto ollenkaan.
En minä ole valittanut. Hän kyllä valittaa.
No ei kyllä yleisesti matkusteltu kuin korkeintaan kotimaassa ja silloin yleensä koko perheen voimin jollekin leirintäalueelle