Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.
Meillä on niin päin, että isovanhempien vaatimukset ovat hiuksenhienosti tiukemmat ja kylään tullessaan tai minun ollessani hoitamassa, niitä noudatetaan. Kylään ei ole pakko tulla tai hoitoapua ottaa vastaan.
Parhaan kiitoksen olen saanut lapsenlapselta, joka köllötteli sängyssäni ja totesi: 'Mummi, sinun talosi on onnellinen talo.' Tai ainakin tulkitsin sen kiitokseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Meillä on niin päin, että isovanhempien vaatimukset ovat hiuksenhienosti tiukemmat ja kylään tullessaan tai minun ollessani hoitamassa, niitä noudatetaan. Kylään ei ole pakko tulla tai hoitoapua ottaa vastaan.
Parhaan kiitoksen olen saanut lapsenlapselta, joka köllötteli sängyssäni ja totesi: 'Mummi, sinun talosi on onnellinen talo.' Tai ainakin tulkitsin sen kiitokseksi.
Niin . Sinä uskallat olla aikuinen lapsenlapsen lanssa.
Minulla taas on äiti joka ostaa sitä lapsenlapsen suosiota eikä osaa olla aikuinen hänen kanssaan ollenkaan.
Vähän kyllä harmittaa, tai no, todella paljon. Minut on mummu ja pappa hoitanut kotona kouluikään asti (ja vielä myöhemminkin), kun vanhemmat olivat töissä.
Nyt minun äitini katsoo lapsiani ehkä 3 kertaa vuodessa, miehen vanhemmat ei ikinä. Ja kyllä, asiasta on keskusteltu ja jopa väsyneenä riideltykin lopulta, ei muutosta.
Siis 20 prosenttia ei hoida lapsenlapsiakin lainkaan. Täällä otetaan asia heti niin, että ne ei halua hoitaa.
Todellisuus lienee siinä, että nämä isovanhemmat ei pysty siihen, sairauksien tai valtavan välimatkan takia.
Kaikki 70-vuotiaat ei todellakaan ole enää teräkunnossa. Jotkut tietysti on, mutta ei he ole mitään mittareita. Oma siskoni on 72 v. ja hänellä on sairaus, joka väsyttää valtavasti ja miehensä sai aivoinfarktin, joka vei puhekyvyn. Ei olisi ihan helppoa toimia lapsenhoitajana, ei onneksi tarvitsisikaan, koska ainoa lapsenlapsensa on jo teini.
Itselläni lapsenlapset on jo aikuisia, hoidin heitä pieninä kun olin itsekin työelämässä. Hoidin niin paljon, että ystävät jo valitti, että sua ei voi pyytää mihinkään, kun sulla on aina joku lapsenlapsi helmoissasi. Näin se kyllä olikin kun myöhemmin sitä ajattelin.
Siksi tuntuu pahalta, kun koko ajan moititaan isovanhempia, jotka ei hoida, eikä yhtään oteta huomioon sitä, millaiset voimavarat näillä mummoilla ja vaareilla on. Sivusta on helppo määritellä toisen jaksamista, tiedän isovanhempia, jotka on aivan täystyöllistettyjä lastenlasten kanssa. Milloin he saavat oikeutta itselleen? Täällä ollaan yksisilmäisiä eikä nähdä kokonaisuutta.
Ja kuuluukohan tuohon 20 prosenttiin myös ne isovanhemmat, joita täällä miniät haukkuvat huonoiksi ja osaamattomiksi ja siksi eivät anna lapsiaan heille hoitoon? Tälläkin palstalla luin montakin kommenttia tästä.
Jos ette halua lasta ne heille hoitoon, niin ei kai he väkisinkään voi sitä tehdä.
Suuria ikäluokkia edelleen haukutaan, mutta he ovat kyllä kaikki jo lähellä kahdeksaakymmentä, eikä heillä ole enää pieniä lapsenlapsia. Nykyisovanhemmissa alkaa olla jo 70-luvulla syntyneitä.
"" Jos ei arkeaan itse handlaa, hankkii sit apua muualta. Ei isovanhemmat ole mitään arjen pyörittäjiä. Kukahan on hölmö, kun osaa edes lapsiaan hoitaa. ""
Kiitos hyvästä kommentista 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyllä harmittaa, tai no, todella paljon. Minut on mummu ja pappa hoitanut kotona kouluikään asti (ja vielä myöhemminkin), kun vanhemmat olivat töissä.
Nyt minun äitini katsoo lapsiani ehkä 3 kertaa vuodessa, miehen vanhemmat ei ikinä. Ja kyllä, asiasta on keskusteltu ja jopa väsyneenä riideltykin lopulta, ei muutosta.
Ovatko nuo isovanhemmat vielä työelämässä?
T. Mummo, joka työelämässä vielä ja miettii joutuuko olemaan maanantain sairauslomalla, kun on nyt hirvittävässä flunssassa, jonka sai lapsenlapseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyllä harmittaa, tai no, todella paljon. Minut on mummu ja pappa hoitanut kotona kouluikään asti (ja vielä myöhemminkin), kun vanhemmat olivat töissä.
Nyt minun äitini katsoo lapsiani ehkä 3 kertaa vuodessa, miehen vanhemmat ei ikinä. Ja kyllä, asiasta on keskusteltu ja jopa väsyneenä riideltykin lopulta, ei muutosta.Ovatko nuo isovanhemmat vielä työelämässä?
T. Mummo, joka työelämässä vielä ja miettii joutuuko olemaan maanantain sairauslomalla, kun on nyt hirvittävässä flunssassa, jonka sai lapsenlapseltaan.
Ei, jääneet eläkkeelle kymmenisen vuotta sitten kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki lastenhoitajalta saa vaatia perheen sääntöjen/rutiinien noudattamista, mutta sitten voi olla vaikeampi saada hoitaja muuten kuin maksamalla. Mulla on lähipiirissa yksi perhe, jonka äiti on todella tiukka kasvattaja ja suorastaan neuroottinen ruuan ja muun suhteen. Suvusta kuitenkin löytyy aina helposti tämän perheen lapsille hoitaja kun ohjeena on, että "kunhan katsot perään, ettei satu mitään ja lämmitä tämä ruoka joskus" Ruokakin on niinä päivinä jotain helppoa einestä.
Lapset kaivelivatkin kaapista aina herkkuja yms kun heitä hoidin. En tiedä, olisivatko he saaneet niitä syödä, mutta jos siitä olisi minulle urputettu, olisi ainakin ilmainen hoitoapu loppunut siihen.
Samaa periaatetta olen noudattanut omien lasten kanssa. Lapset eivät mene pilalle, jos silloin tällöin elävät pellossa kunhan hoitaja katsoo, ettei kukaan satuta itseään/toista.
Miehen vanhemmat käy meillä kylässä. Esim. lasten syntymäpäivillä tai jouluna syömässä. Kyllä mekin välillä siellä käydään kylässä, muutama tunti. Ei vaan ole koskaan lähtenyt tavaksi, että olisivat ilman meitä vanhempia lapsenlastensa kanssa. Sekin tietysti vaikuttaa, kun välimatkaa 100 km, ja appi ei aja pimeällä tai huonolla kelillä autoa. Se on just niin tiukka aikataulu, että tulevat esim. klo 12 ja lähtevät ajelemaan kotiinsa klo 15. Eihän siinä muuta ehdi kuin että laitan ruuan heille ja kahvit pöytään.
Meidän esikoispoika oli siellä aikoinaan yhden viikonlopun 4-vuotiaana, kun minä jouduin sairaalaan loppuraskaudesta ja mieheni oli paljon tukena sairaalassa ja synnytyskin sitten käynnistettiin. Kyllähän se poika hengissä oli pysynyt, mutta appivanhemmat valittelivat väsymystä, kun iltaisin oli ollut ongelma saada rauhoittumaan nukkumaan. Ei mikään ihme, kun se oli pojan elämän ensimmäinen yökyläily ilman äitiä ja isää. Toisaalta ymmärrän, kun apella sydänvika, niin valvominen on raskasta, mutta aika typerää valittamista, kun ei me miehen kanssa oltu nukuttu moneen vuorokauteen.
Minulla ei ole vanhemmat elossa, eivätkä ole siten olleet ikinä lapsenhoitoapunakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Tulee muuten olemaan äärimmäisen mielenkiintoista tulevaisuudessa nähdä nämä nyt ehdottomat oman kasvatuksensa perään itkevät isovanhempia kritisoivat äitylit isovanhempina. Nyt kyllä itketään miten isovanhempien pitäisi olla aikuisten perheellisten lastensa täydellisiä palvelijoita aikuisten lasten ehdoilla, jättää oma elämänsä, harrastukset ja työntekokin toissijaisiksi. Hiukan uskallan epäillä, miten omistautuneita isovanhempia näistä vaativista nyky äityleistä itsestään tyäelämässä yhä ollessaan jatkossa tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee muuten olemaan äärimmäisen mielenkiintoista tulevaisuudessa nähdä nämä nyt ehdottomat oman kasvatuksensa perään itkevät isovanhempia kritisoivat äitylit isovanhempina. Nyt kyllä itketään miten isovanhempien pitäisi olla aikuisten perheellisten lastensa täydellisiä palvelijoita aikuisten lasten ehdoilla, jättää oma elämänsä, harrastukset ja työntekokin toissijaisiksi. Hiukan uskallan epäillä, miten omistautuneita isovanhempia näistä vaativista nyky äityleistä itsestään tyäelämässä yhä ollessaan jatkossa tulee.
Mitään tällaista itkemistä ei ole. Sinä olet se sama solvaaja joka jauhaa aina äityleistä näissä ketjuissa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat käy meillä kylässä. Esim. lasten syntymäpäivillä tai jouluna syömässä. Kyllä mekin välillä siellä käydään kylässä, muutama tunti. Ei vaan ole koskaan lähtenyt tavaksi, että olisivat ilman meitä vanhempia lapsenlastensa kanssa. Sekin tietysti vaikuttaa, kun välimatkaa 100 km, ja appi ei aja pimeällä tai huonolla kelillä autoa. Se on just niin tiukka aikataulu, että tulevat esim. klo 12 ja lähtevät ajelemaan kotiinsa klo 15. Eihän siinä muuta ehdi kuin että laitan ruuan heille ja kahvit pöytään.
Meidän esikoispoika oli siellä aikoinaan yhden viikonlopun 4-vuotiaana, kun minä jouduin sairaalaan loppuraskaudesta ja mieheni oli paljon tukena sairaalassa ja synnytyskin sitten käynnistettiin. Kyllähän se poika hengissä oli pysynyt, mutta appivanhemmat valittelivat väsymystä, kun iltaisin oli ollut ongelma saada rauhoittumaan nukkumaan. Ei mikään ihme, kun se oli pojan elämän ensimmäinen yökyläily ilman äitiä ja isää. Toisaalta ymmärrän, kun apella sydänvika, niin valvominen on raskasta, mutta aika typerää valittamista, kun ei me miehen kanssa oltu nukuttu moneen vuorokauteen.
Minulla ei ole vanhemmat elossa, eivätkä ole siten olleet ikinä lapsenhoitoapunakaan.
Eli sydänvikaisen apen, jolle valvominen saattaa aiheuttaa vaikkapa rytmihäiriöitä ja jonka iän tuomat silmäsairaudet saattavat todella merkittävästi vaikeuttaa sitä hämärässä/pimeässä ajamista, pitäisi tietysti ilo mielin uhrautua, että sinua tervettä nuorta ihmistä ei väsyttäisi omien lastesi hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee muuten olemaan äärimmäisen mielenkiintoista tulevaisuudessa nähdä nämä nyt ehdottomat oman kasvatuksensa perään itkevät isovanhempia kritisoivat äitylit isovanhempina. Nyt kyllä itketään miten isovanhempien pitäisi olla aikuisten perheellisten lastensa täydellisiä palvelijoita aikuisten lasten ehdoilla, jättää oma elämänsä, harrastukset ja työntekokin toissijaisiksi. Hiukan uskallan epäillä, miten omistautuneita isovanhempia näistä vaativista nyky äityleistä itsestään tyäelämässä yhä ollessaan jatkossa tulee.
Mitään tällaista itkemistä ei ole. Sinä olet se sama solvaaja joka jauhaa aina äityleistä näissä ketjuissa.
Edellä kirjoittamani teksti oli ensimmäinen tähän putkeen kirjoittamani teksti. Mitä tämän ketjun viestejä olen tässä muutaman sivun nyt lukenut, nämä tekstit ovat todellakin lähinnä juuri äitien itkua. Eikä teillä isät osallistu lasten hoitoon ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Meillä myös tuota tahallaan sotkemista. Ja annettiin tikkarit suuhun ja alettiin leikkiä hippaa sisällä.
Eri
Kuinkahan paljon näistä on keksittyjä juttuja? Minä ainakin mummina olen äärettömän varovainen, ettei lapselle vaan tapahdu mitään pahaa ja vahinkoa. Päinvastoin olen välillä kauhuissani kuinka huolettpmasti vanhemmat antavat tehdä kaikenlaista. Mutta kaipa he omat lapsensa tuntevat, minä olen silti mieluummin liian varovainen.
Mutta mummilassa saa sitten kyllä katsoa aamupalalla telkkarista muumeja vaikkei kotona saakaan. Pitäähän sitä mummilla olla oikeus vähän extrahemmotteluun. Ja saa tulla mummin ja papan väliin nukkumaan, jos haluaa. Onneksi meillä on miniä, jolla on molemmat jalat maassa eikä ole turhan nipottaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat käy meillä kylässä. Esim. lasten syntymäpäivillä tai jouluna syömässä. Kyllä mekin välillä siellä käydään kylässä, muutama tunti. Ei vaan ole koskaan lähtenyt tavaksi, että olisivat ilman meitä vanhempia lapsenlastensa kanssa. Sekin tietysti vaikuttaa, kun välimatkaa 100 km, ja appi ei aja pimeällä tai huonolla kelillä autoa. Se on just niin tiukka aikataulu, että tulevat esim. klo 12 ja lähtevät ajelemaan kotiinsa klo 15. Eihän siinä muuta ehdi kuin että laitan ruuan heille ja kahvit pöytään.
Meidän esikoispoika oli siellä aikoinaan yhden viikonlopun 4-vuotiaana, kun minä jouduin sairaalaan loppuraskaudesta ja mieheni oli paljon tukena sairaalassa ja synnytyskin sitten käynnistettiin. Kyllähän se poika hengissä oli pysynyt, mutta appivanhemmat valittelivat väsymystä, kun iltaisin oli ollut ongelma saada rauhoittumaan nukkumaan. Ei mikään ihme, kun se oli pojan elämän ensimmäinen yökyläily ilman äitiä ja isää. Toisaalta ymmärrän, kun apella sydänvika, niin valvominen on raskasta, mutta aika typerää valittamista, kun ei me miehen kanssa oltu nukuttu moneen vuorokauteen.
Minulla ei ole vanhemmat elossa, eivätkä ole siten olleet ikinä lapsenhoitoapunakaan.
Eli sydänvikaisen apen, jolle valvominen saattaa aiheuttaa vaikkapa rytmihäiriöitä ja jonka iän tuomat silmäsairaudet saattavat todella merkittävästi vaikeuttaa sitä hämärässä/pimeässä ajamista, pitäisi tietysti ilo mielin uhrautua, että sinua tervettä nuorta ihmistä ei väsyttäisi omien lastesi hoito.
En minä niin ole väittänyt, että pitää valvoa eikä ole valvonutkaan. Kerroin, että ei meillä ole ollut apua isovanhemmista.
Ihan varmasti mummo on käskenyt sotkea 😅 Sun lapset sen teki, nehän ne ääliötä on.