Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Yleensä kun joku hoitaa ns omalla tavallaan, vastuuta kantavalla vanhemmalla on painavat syyt puuttua asiaan.
Vrt mies hoitaa vauvaa omalla tavallaan eli pelailee koko päivän eikä vaihda vaippaa eikä anna maitoa.
Mummo hoitaa omalla tavallaan eli antaa taaperon kiipeillä kirjahyllyssä ja pitää karkkivatia sohvapöydällä jatkuvasti saatavilla.
Vaari hoitaa omalla tavallaan eli vie kalaan kiikkerällä veneellä ilman pelastusliivejä tai antaa alakoululaisen ajella vesijetillä tai jopa ajaa autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Työnantajalle ei kelpaa työmatkan kieltäytymissyyksi lapset, jos työmatkat kuuluvat työnkuvaan.
Se ei kuitenkaa tee sitä lapsen kannalta sen hyväksyttävämpää, eikä ole hyväksi lapsen kehitykselle, eikä se ole lapsen etu, jos toistuvasti lapsen molempien vanhempien työmatkat mevät päällekkäin. Ja lapsi on hoidossa isovanhemmilla.
Siinä lapsi joutuu ikävöimään molempia vanhempia, kotia ja vielä päiväkotia ja kavereita, jos lapsella normaali kiintymyssuhde.
Tilanne olisi toinen, jos lapsi saisi viettää normaalipäivän päiväkodissa ja toinen vanhempi olisi illan ja yön kotona ja lapsi saisi käydä nukkumaan omaan turvalliseen sänkyyn.
No kappas, kun työmatkat voivat olla rutiinia, ja lapset tottuneet pienestä saakka mummin hoitoon.
Jokainen vanhempi yrittää parhaansa lastaan hoitaessaan,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomat
Miksi noissa tilanteissa tarvitsisi isovanhempien apua? Perus arkea lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidät on haukuttu hyvåksikäytöstä mm tilanteessa jossa kutsuimme sukulaisia joulunviettoon mökillemme ja jätimme 10- ja 8-vuotiaat mökille ja lähdimme kaksin kauppaan.
Kuulemma meidän olisi pitänyt ottaa ne lapswt sinne mukaan kun haemme ko sukulaisille ruokaa jouluruuhkassa.
Lapset ei meidän mielestämme kyllä edes tarvinneet mitään hoitamista, koska oli juuri syöty ja mökillä on kaikki mukavuudet jne.
Siis jätitte kahdestaan mökille 8-10 -vuotiaat lapset? Kuinka tyhmä olet
Haloo?! Eihän se hätätilanne ole nälkä ja tylsyys, vaan mahdollinen tulipalo tms. vaaratilanne, johon kaksi tottumatonta lasta ei ikänsä puolesta kykene reagoimaan.
En ikinä luottaisi sulle enää lastani hoitoon, jos jättäisit johonkin hutsinkuuseen mökille alakouluikäiset keskenään.
Toisen teistä olisi pitänyt jäädä mökille ja vain toisen lähteä, tai sitten lapset mukaan.
En jättänyt vaan niille sukulaisille joiden syömisten takia lähdimme kauppaan.
Meidän mökki ei ole huitsinkuikassa vaan kaupungissa, kauppaan on neljä kilometriä.
Mökille on valaistu tie, naapurin valot näkyy.
Ja miten ne nyt tottumattomia on siellä mökillä oloon kun ikänsä siellä olleet? Mikä ihmeen tulipalo? Siellä on palohälyttimet, vartiointiliikkeellä hälyttää ja palokunta on neljän kilsan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomatMiksi noissa tilanteissa tarvitsisi isovanhempien apua? Perus arkea lasten kanssa.
Olisit uskottava jos osaisit edes yhdyssanat.
No jonkun apua siinä tarvitsee jos jatkuvasti on yhtåkkiä päivä jolloin koulu loppuukin kello 11 tai päiväkoti onkin kiinni.
Ja koululaisten lomiin on ysäriltä asti tarvinnut apua koska silloin keksittiin että alaluokkalaisia ei saakaan jättää yksin. Nykyinen suositus on että alle 12-vuotiasta ei jätetä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksia, joissa nuoret vanhemmat vaan ilmoittavat isovanhemmilleen, että me lähdetään 2 viikoksi lomalle ja tuodaan vauva sitten teille siksi aikaa. Kyllä, alle 2 v lapsi jätetään 2 viikoksi, koska pitää päästä kavereiden kanssa biletyslomalle. Isovanhempana en itse suostuisi moiseen vaan tekisin lasun.
No nyt se runosuoni puhkesi
70-luvulla oli ihan tyypillistä tunkea lapset koko kesäksi mummolaan. Ja vanhemmat matkusteli kaksistaan ihan rutiinisti.
Se oli silloin se.
Sekä on sinusta jotakin ihailtavaa ja tavoittelemisen arvoista?
Jos mennään historiassa taaksepäin, vielä 30-luvulla orvot ja köyhät lapset myytiin huutokaupassa työvoimaksi jo 5v.
Elintason ja hyvinvointivaltion myötä nykyään on lapsella ihmisarvo ja lain tuoma turva ja oikeidet.
Lapsen asema ja oikeudet ovat muuttuneet valtavasti 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa.
Missä väitin sen olevan ihailtavaa?
Ja on myös tapauksia että isoisovanhemmille lykätään lapsi hoitoon jatkuvasti jotta itse pääsee viihteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Kamalahan esim. minä olen, sohvalla saa istua ja köllötellä - ei hyppiä, jousitus ei kestä. Ruoka syödään pöydässä. Astiat jokainen huolehtii koneeseen. Aamiaispöytään ei tulla boxereissa. Lista on loputon. Mutta niin vain ovat oppineet. Ja kumma kyllä kotonakaan eivät yritä ruokapöytään puolialasti, kun olen siellä. Pari viikkoa sitten kouluunlähtijä huikkasi ovelta: 'mummi, on hanskat. moikka'.
Meillä ruoka syödään pöydän ääressä, ruoan kanssa ei juoksennella pitkin kämppää, on ruoka-ajat.
Pakko on kielletty ruokailun yhteydessä samaten tunteiden kytkeminen syömiseen.
Allergiat ymmärretään.
Mikään tästä ei mene mummolle jakeluun. Hän antaa sotkea, syöttää koko ajan, pakottaa syömään ja kaikki tunteet ilmaistaan ruoalla.
Ja sitten itkee kun ei saa lapsia hoitoon.
Lapset menee heti pilalle, jos yhdenkin päivän mummo hoitaa omalla tavallaan.
Mitään syytähän mummolla ei ole olla kunnioittamatta kasvatussuosituksia tai allergioita.
Sitten ei tarvitse valittaa, kun ei ole tukiverkostoja.
No tuollainen ei ole tukiverkosto ollenkaan.
En minä ole valittanut. Hän kyllä valittaa.
Kuvitteletko olevasi hyväkin kasvattaja noin neuroottisena?
Vierailija kirjoitti:
Ja on myös tapauksia että isoisovanhemmille lykätään lapsi hoitoon jatkuvasti jotta itse pääsee viihteelle.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Kamalahan esim. minä olen, sohvalla saa istua ja köllötellä - ei hyppiä, jousitus ei kestä. Ruoka syödään pöydässä. Astiat jokainen huolehtii koneeseen. Aamiaispöytään ei tulla boxereissa. Lista on loputon. Mutta niin vain ovat oppineet. Ja kumma kyllä kotonakaan eivät yritä ruokapöytään puolialasti, kun olen siellä. Pari viikkoa sitten kouluunlähtijä huikkasi ovelta: 'mummi, on hanskat. moikka'.
Meillä ruoka syödään pöydän ääressä, ruoan kanssa ei juoksennella pitkin kämppää, on ruoka-ajat.
Pakko on kielletty ruokailun yhteydessä samaten tunteiden kytkeminen syömiseen.
Allergiat ymmärretään.
Mikään tästä ei mene mummolle jakeluun. Hän antaa sotkea, syöttää koko ajan, pakottaa syömään ja kaikki tunteet ilmaistaan ruoalla.
Ja sitten itkee kun ei saa lapsia hoitoon.
Lapset menee heti pilalle, jos yhdenkin päivän mummo hoitaa omalla tavallaan.
Mitään syytähän mummolla ei ole olla kunnioittamatta kasvatussuosituksia tai allergioita.
Sitten ei tarvitse valittaa, kun ei ole tukiverkostoja.
No tuollainen ei ole tukiverkosto ollenkaan.
En minä ole valittanut. Hän kyllä valittaa.
Kuvitteletko olevasi hyväkin kasvattaja noin neuroottisena?
Tuossa ei ole mitään neuroottista.
Ei hoida, ei ole hoitanut vuosiin. Epäluotettava ja tunkeileva ilkeä narsisti. Hänen mielestään lapset olisi pitänyt jättää mummon hoidettavaksi, kuten hänkin aikoinaan hoidattanut pienet lapset äidillään. Mikä pettymys...
Ihan kaikesta tuli suuri ongelma, kun nuorempi polvi ei tehnyt ja toiminut kuten mummu halusi.
Katkerasti vieläkin puhuu meistä selän takana. Ihan sama, kunhan pysyy meistä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on myös tapauksia että isoisovanhemmille lykätään lapsi hoitoon jatkuvasti jotta itse pääsee viihteelle.
Ei ole.
Taidat olla sellainen tapaus kun kiistät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomatMiksi noissa tilanteissa tarvitsisi isovanhempien apua? Perus arkea lasten kanssa.
Olisit uskottava jos osaisit edes yhdyssanat.
No jonkun apua siinä tarvitsee jos jatkuvasti on yhtåkkiä päivä jolloin koulu loppuukin kello 11 tai päiväkoti onkin kiinni.
Ja koululaisten lomiin on ysäriltä asti tarvinnut apua koska silloin keksittiin että alaluokkalaisia ei saakaan jättää yksin. Nykyinen suositus on että alle 12-vuotiasta ei jätetä yksin.
Uskottavuus meni moneen pilkun puuttumiseen ja kirjoitusvirheeseen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomatMiksi noissa tilanteissa tarvitsisi isovanhempien apua? Perus arkea lasten kanssa.
Olisit uskottava jos osaisit edes yhdyssanat.
No jonkun apua siinä tarvitsee jos jatkuvasti on yhtåkkiä päivä jolloin koulu loppuukin kello 11 tai päiväkoti onkin kiinni.
Ja koululaisten lomiin on ysäriltä asti tarvinnut apua koska silloin keksittiin että alaluokkalaisia ei saakaan jättää yksin. Nykyinen suositus on että alle 12-vuotiasta ei jätetä yksin.
Mikä tossa oli väärin kirjoitettu yhdyssana? Perusarkeako olisi pitänyt kirjoittaa?
Ei noissa tilanteissa kuule tarvitse kenenkään apua. Hoida lapsesi ja heidän asiansa. Jos et, älä lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomatMiksi noissa tilanteissa tarvitsisi isovanhempien apua? Perus arkea lasten kanssa.
Olisit uskottava jos osaisit edes yhdyssanat.
No jonkun apua siinä tarvitsee jos jatkuvasti on yhtåkkiä päivä jolloin koulu loppuukin kello 11 tai päiväkoti onkin kiinni.
Ja koululaisten lomiin on ysäriltä asti tarvinnut apua koska silloin keksittiin että alaluokkalaisia ei saakaan jättää yksin. Nykyinen suositus on että alle 12-vuotiasta ei jätetä yksin.
Mikä tossa oli väärin kirjoitettu yhdyssana? Perusarkeako olisi pitänyt kirjoittaa?
Ei noissa tilanteissa kuule tarvitse kenenkään apua. Hoida lapsesi ja heidän asiansa. Jos et, älä lisäänny.
Tietenkin tarvitsee. Sehän on juurikin lapsen ja lapsen asioiden hoitamista, että hankkii sitä apua noihin tilanteisiin, hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.
Onhan se totta, että esim. minuun lapsuudenkylässä ei asu enää juurikaan nuorta väkeä, vaan eläkeläisiä, joista moni on asunut vuosikymmeniä. Nuorempi väki on opiskelujen ja töiden perässä lähtenyt kaupunkeihin. Ei varmasti kovin usein ole isovanhemmat hoitoapuna, jos välimatkaa on satoja kilometrejä. Ei meilläkään ole ollut. Pieniä koululaisia kuljetettiin mummolle ja vaarille viikoksi tai pariksi kesälomien aikana. Meillä on oma kaupunkikoti niin pieni, ettei isovanhemmat viihdy, korkeintaan yhden yön yli ovat käydessään. Se olisi eri juttu, jos olisi ylimääräisiä huoneita ja 2 vessaa. Viime jouluna oltiin koko porukka yhteisellä lomalla, kaikilla omat mökit vierekkäin ja valmista ruokaa. Meillä ei vaan rahavarat salli kovin tiheästi toteuttaa kalliita lomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.
Meillä myös tuota tahallaan sotkemista. Ja annettiin tikkarit suuhun ja alettiin leikkiä hippaa sisällä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhön lapsiperheen avun saaminen ole pitkälti kiinni perheen sosiaalisilla taidoista ja yleensä ihmissuhteista, oli sitten kysymys isovanhemmista, suvusta, ystävistä tai naapureista.
Naisena en tätä haluaisi sanoa, mutta tälläkin palstalla ollaan niin kärkkäästi arvostelemassa isovanhempia, niin en yhtään ihmettele, ettei apua heru. Taustalla voi olla pelko tai epäonnistuminen lapsen hoidossa, jolloin lapsen äidin maailma romahtaa ja kielinystyrät annetaan laulaa.
Ei yksikään meistä äitinä tai isovanhempana ole täydellinen, vaan jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja ne on vain hyväksyttävä ja elettä niiden kanssa.
Ja mihin ihmeeseen sitä hoitoapua tarvitsee viikottain tai kuukausittain, vaikka olisi useampi lapsi, jos lapsella vanhemmat?
Ymmärrän, että muutaman kerran vuodessa, että on tilanteita, että apu on tarpeen, mutta en toistuvasti. Tai silloin perheessä ja vanhemmissa tai ajankäytössä on muitakin ongelmia, eikä se ratkea hoitoapua antamalla.Juurikin näin! Uskon että suurin osa täällä kiukuttelevista pikkulasten vanhemmista saa lapsensa isovanhemmille hoitoon kuitenkin aina kun on pakottava tarve.
Ihmettelen myös joidenkin nykyvanhempien kroonista lapsenhoitotarvetta. Minun ex-avomieheni tytär haluaa "pitää yhteyttä" minuun = käyttää minua ilmaisena lapsenhoitoapuna. Ei ole muuta syytä hoitotarpeelle, kuin että tuo nuori kotiäiti haluaa levätä. Mieskin kyllä on talossa.
Itse käyn töissä, siinä ohessa hoidan omia biologisia lapsenlapsiani ja omakotitaloa isoine pihoineen.Tyypillisiä tilanteita ovat mm
- sairastumiset (vanhemman tai lapsen)
- päivähoidon ja koulun poikkeuspäivät, joita on ihan koko ajan
- pienten koululaisten lomatMiksi noissa tilanteissa tarvitsisi isovanhempien apua? Perus arkea lasten kanssa.
Olisit uskottava jos osaisit edes yhdyssanat.
No jonkun apua siinä tarvitsee jos jatkuvasti on yhtåkkiä päivä jolloin koulu loppuukin kello 11 tai päiväkoti onkin kiinni.
Ja koululaisten lomiin on ysäriltä asti tarvinnut apua koska silloin keksittiin että alaluokkalaisia ei saakaan jättää yksin. Nykyinen suositus on että alle 12-vuotiasta ei jätetä yksin.
Mikä tossa oli väärin kirjoitettu yhdyssana? Perusarkeako olisi pitänyt kirjoittaa?
Ei noissa tilanteissa kuule tarvitse kenenkään apua. Hoida lapsesi ja heidän asiansa. Jos et, älä lisäänny.
Tietenkin tarvitsee. Sehän on juurikin lapsen ja lapsen asioiden hoitamista, että hankkii sitä apua noihin tilanteisiin, hölmö.
Jos ei arkeaan itse handlaa, hankkii sit apua muualta. Ei isovanhemmat ole mitään arjen pyörittäjiä. Kukahan on hölmö, kun osaa edes lapsiaan hoitaa.
Sekä on sinusta jotakin ihailtavaa ja tavoittelemisen arvoista?
Jos mennään historiassa taaksepäin, vielä 30-luvulla orvot ja köyhät lapset myytiin huutokaupassa työvoimaksi jo 5v.
Elintason ja hyvinvointivaltion myötä nykyään on lapsella ihmisarvo ja lain tuoma turva ja oikeidet.
Lapsen asema ja oikeudet ovat muuttuneet valtavasti 50v, puhumattakaan sadassa vuodessa.