Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta

Täällä on paljon kaikenmaailman ammattilaisia ja muita valetyöläisiä. Aloittaja ei ole lasua edes nähnytkään.

Jaa miksikö? Minusta ja pikkusisaruksistani tehtiin aikoinaan perätön lastensuojeluilmoitus sukulaisen toimesta. Jouduimme liki vuoden kestävään pyöritykseen, joka päättyi niin, että todettiin ettei mitään ongelmia ollut. Ai niinkö? 

Tuo oli vanhempien eron jälkeen. Ennen sitä, meillä kävi lastenvalvoja ja muita sosiaalityöntekijöitä aktiivisesti vuosi kausia. Se oli elämäni kamalinta aikaa. Olin kiltti ja herkkä nuori, mutta koska halusin asua isäni luona äitini kodin sijasta, minut alistettiin. 

Ei meillä lapsilla ollut mitään väliä. Äiti saneli lastensuojeluviranomaisille kuinka halusi asioiden toimivan kotona ja valehteli ja liioitteli siihen sivuun meidän lasten toiminnasta. Äidin sana oli laki ja se toteutettiin eikä meidän lasten tunteilla tai edes ihmisyydellä ollut väliä. 

Minulta takavarikoitiin tietokone, kitara ja huoneeni ovi koska en suostunut allekirjoittamaan äidin ja lasu-viranomaisten sopimusta säännöistä. En olisi sen mukaan saanut poistua ulos ystävieni luo klo 15 jälkeen arkisin (koulukaan ei loppunut aina noin aikaisin) tai viikonloppuisin, kitaraa ei saanut soittaa klo 17 jälkeen ja ovea ei saanut koskaan pitää kiinni. Olin 16v.

Minulla meni koulu päin h-vettiä, nämä rouvat häiritsivät elämääni erittäin kokonaisvaltaisesti, aiheuttivat häpeää, huonommuuden tunnetta ja ahdistusta. Ei yhtäkään hyvää kokemusta heistä. 

Ihmettelen sitä jääräpäisyyttä, ettei kyetä myöntämään omalla työalallaan olevan mitään vikaa tai mitään puutteita. Mistä ihmeestä tämä mustavalkoisuus kumpuaa? Kykenen heittämällä kertomaan, että teen omassa työssäni virheitä kuin myös kollegani, ja ammattialallani on puutteita. Kuin myös muilla. 

Jos lastensuojelu toimii tällä hetkellä lain mukaan niin kyllähän se tarkoittaa, että laissa on vikaa. Kansa ei selvästi kannata sitä, että ulkopuoliset voivat näin helposti puuttua perheiden asioihin. Kokonaisuutena toiminnasta on selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä. Lastensuojelu on myös jatkuvasti ylityöllistetty eli resursseja menee hukkaan.

Vierailija wrote:

"Tarkoitin tilanteita, joissa em. asioita käsitellään lastensuojelun kanssa ilmoituksen pohjalta. Em. asiat voivat näyttäytyä niin, että joku niitä juuri hetkessä "spekuloi" ja sen pohjalta lasu sitten on velvoitettu tilannetta selvittämään. On kuitenkin eri asia esim. huutaa kerran lapselle tiukassa elämäntilanteessa, kuin käyttää sitä arjen kasvatuskeinona. Siksi sillä on myös väliä, kuinka eri tunteita ja tilanteita lasten kanssa käsitellään ja kyetäänkö huomioimaan heidän kokemuksensa eri tilanteissa. Joskus yksittäinen tilanne näyttää ulkopuolisen silmään pahemmalta kuin on, joskus tehdään vääriä johtopäätöksiä. Siksi kartoitetaan tilannetta kokonaisuudessa, koska ei ole tietoa mikä kokonaisuus taustalla ja kuinka vanhemmat näkevät asian perheensä tilanteen tuntien. 

Ja kun joku kuitenkin sanoo, että lapsiaan saa kasvattaa miten haluaa, niin tämä ei pidä paikkaansa. Kuritusväkivalta ja henkinen väkivalta on la

Puhuin tilanteesta, jossa vanhemman stressi heijastuu lapseen. Ja näkyy esimerkiksi huutamisena. Mm. näistä tilanteista ilmoituksia ulkopuoliset tekevät. Joskus kysymyksessä on yksittäinen tilanne ja tuolloin olosuhteiden merkitys korostuu. Jos stressaava elämäntilanne ei heijastuu lapsiin, mitäpä kukaan siitä tietäisikään. Nämä ovat kuitenkin tavanomaisia tilanteita, elämäntapahtumat vaikuttavat koko perheeseen ja yleisesti niitä kyetään myös perheessä ratkomaan. Se on ihan luonnollista ja onkin tärkeää erotella, johtuuko ulkopuolelle näkyvä tilanne jostain ajankohtaisesta asiasta, vai onko taustalla esimerkiksi pitkään jatkuneet vuorovaikutusongelmat perheessä.

Vierailija wrote:

Ihmettelen sitä jääräpäisyyttä, ettei kyetä myöntämään omalla työalallaan olevan mitään vikaa tai mitään puutteita. Mistä ihmeestä tämä mustavalkoisuus kumpuaa? Kykenen heittämällä kertomaan, että teen omassa työssäni virheitä kuin myös kollegani, ja ammattialallani on puutteita. Kuin myös muilla. 

Mistä tällainen käsitys on tullut?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ihmettelen sitä jääräpäisyyttä, ettei kyetä myöntämään omalla työalallaan olevan mitään vikaa tai mitään puutteita. Mistä ihmeestä tämä mustavalkoisuus kumpuaa? Kykenen heittämällä kertomaan, että teen omassa työssäni virheitä kuin myös kollegani, ja ammattialallani on puutteita. Kuin myös muilla. 

Mistä tällainen käsitys on tullut?

 

Ihan kuule näistä keskusteluista. Älä nyt vaan ala tähänkin vänkäämään, että kaikki muut ovat väärässä, mutta sinä lastensuojelun edustajana oikeassa. 

Blaa blaa blaa. Edelleen nämä sanat. Kuinka ihmeen vaikeaa voi olla ymmärtää tätä? Jos lapselle huudetaan, silloin kyseessä ON lapseen liittyvä havaittu ongelma. Sinä jauhat jatkuvasti lapsiin liittyvistä havaituista ongelmista. Minä taas kirjoitin vanhempien asioiden spekuloimisesta.

"Minusta se raja menee siinä, että lapsiin liittyvät havaitut ongelmat hoidetaan. Mutta kun aletaan puuttua vanhempien omiin asioihin ja spekuloimaan, että voisiko mahdollisesti ehkäpä vaikuttaa lapseen vanhemman asia, niin silloin mielestäni raja on ylitetty."

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuolla työelämässä sosiaali- ja terveysalalla enemmän tulee vastaan tilanteita, joissa viranomaisen olisi jo pitänyt puuttua aika päiviä sitten ja tehdä lastensuojeluilmoitus kuin että niitä tehtäisiin turhaan. Tilastoja varmasti vääristää se, että myös joku hankala naapuri voi halutessaan tehdä lastensuojeluilmoituksen ihan vaan kiusallaan verrattuna viranomaisten tekemiin ilmoituksiin.

 

Esim. hammaslääkärin virkavelvollisuus on tehdä lasu jos lapsi ei saavu varatulle ajalle. Ja poliisin virkavelvollisuus on tehdä lasu jos vierailevat asunnossa jossa on alaikäinen vaikka kyse ei olisi mistään rikoksesta tai häiriökäytöksestä. Nämä ja sadat muut vastaavanlaiset pykälistä johtuvat lasuautomaatit tuottavat suurimman osan niistä yli 200.000 lasusta jotka vuosittain tehdään.

Meillä kävi poliisi, ei ollut kyse häiriökäyttäytymisestä tai mitenkään ihmeellisestä rikoksesta, jos oli rikos ollenkaan. Itseasiassa meillä on käynyt poliisi kotona kahdesti. Molemmilla kerroilla alaikäisiä ollut paikalla. Ekalla kerralla antoivat lapsille heijastimet ja tokalla kerralla vastailivat lasten kysymyksiin. Ei tehty lasuja. 

Kannattaa lukea YLEn artikkeli. Näin Suomessa vielä nykyään rikotaan perheitä turhaan ja aiheutetaan turhaa kärsimystä:

https://yle.fi/a/74-20056671?utm_source=social-media-share&utm_medium=s…

"Lastensuojelussa usein ajatellaan, että syy on vanhemmissa, kun lapsi ei mene kouluun. Ei ymmärretä sitä, että autismikirjon lapselle se oppimisympäristö on niin kuormittava, että sinne meneminen on mahdotonta.

Havukainen kertoo, että tätä problematiikkaa saatetaan lastensuojelun puolelta ratkaista huostaanottamalla lapsi."

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ja usein niitä lapsia kuskataan kouluun ja haetaan koulusta vanhempien taholta. Jos lapsi ei pysy koulussa tai ei mene tunneille niin vaikea siellä on väkisellä olla. Ja itse asiassa, tietyissä tilanteissa on mahdollista saada koulukyyti. Se on myös lakiin perustuva tukitoimi. Valitettavan usein koulu kieltäytyy antamasta tarvittavia tukitoimia  kunnes asiat on jo edenneet liian pitkälle. 

 

Ei koulun tehtäviin kuulu haeskella koulusta karkaavia lapsia. Siellä opettajan tehtävänä on opettaa ja siellä on luokassa parikymmentä muutakin lasta opetettavana, jos yksi karkaa. Avustaja voi olla, mutta ei hänkään karkailevien perässä juokse. Avustajista on pulaa. Pieni palkka ja asumistuen leikkaukset vähentävät avustajien määrää jatkossa. Koulu ei voi taikoa avustajaa ilmasta, vaikka vanhempi kuinka huutaisi.





&n

Joskus töllössä saksalainen sosiaalityöntekijä itse asiassa haki kouluun ne, jotka olivat unohtaneet käydä siellä. Oli tehokasta, ja varmasti parempaa sosiaalityötä kuin ihmisten ahdistelu ja pelottelu pyrkimyksenä tehdä heistä 99,99 prosenttisen takuuhuutamattomia kasvattajia. Joka on itse asiassa täysin mahdoton tavoite vaikka prosentit pudotettaisiin realistisemmalle tasolle. Eikä ehdottoman hyvä asia, koska en osaa pitää hyvänä sitäkään, että huolellisesti kasvatettu ihannekansalainen kuolee järkytyksestä kuullessaan ensimmäistä kertaa huutamista kaksikymppisenä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ajatteleminen ei hirveästi auta. Onko teillä palveluja, jotka oikeasti vastaa perheen tarpeisiin.

 

On, jos isi juo kaljaa, tai polttaa jointin, niin varastetaan lapsi, vaikka olisi muuten ihan hyvä isi.

 

 

Juo kaljaa? Jos on alkoholisti ja yksinhuoltaja, niin onhan se lapselle paha. Ei satunnaisten kaljojen pitäisi haitata. Huumeet taas ovat laittomia ja voivat aiheuttaa esim. Psykooseja. 

Jos satunnaiset alkoholit haittaisivat, enemmistö lapsista olisi huostassa. Itse satun olemaan absolutisti, ja olen todellakin vähemmistöön kuuluva. 

Eikai satunnainen alkon käyttö haittaa, ellei lasten huolenpito vaarannu. Mutta kuinka alkoholi liikaa käyttävä havahtuu siihen, että huolenpito ei ole enää turvallisella tasolla? Havahtuuko itse siihen, että alkoholia käytetään liikaa? Hakeeko apua jos havahtuu? Jos tähän kaikki pystyisivät, ei alkoholin käyttö olisi koskaan lapsille uhka, koska sitä käytettäisiin aina vastuullisesti. Ja montakaan syytä käyttää alkoholia päihtymyksen saakka lasten läsnäollessa tai heistä päävastuussa ollessa ei ylipäätään ole, riskeihin verrattuna. Silti sitä tapahtuu jatkuvasti ja sen jälkeen raja on veteenpiirretty, lapsi ei sitä osaa tai voi rajata koki asian miten vaan. Lapset eivät osaa edes arvioida käsitettä turvallinen ympäristö ja vaadittava huolenpito, heillä ei ole vertailukohtaa, valtaa vaikuttaa olosuhteisiinsa. He ovat sen subjektiivisuuden armoilla, mitä joku muu kokee asiassa ja myös hyvin sopeutuvaisia koska vaihtoehtoja ei ole.

 

Siinäpä se, että lastensuojelussa on lähdetty suuntaan, jossa lapsi on mielikuvissamme ensisijaisesti haavoittuva ja hauras, ja heistä pitäisi saada täydellisen vammattomia sieluja ensimmäisenä sukupolvena koskaan. Totta kai silloin pyritään poistamaan lapsi ongelmien ääreltä eikä ymmärretä, ettei se ole keskimäärin välttämätöntä eikä mahdollistakaan. Todennäköisesti tilalle tulee uusia ongelmia ja ojasta päädytään allikkoon. Viestissäsi on avain vaihtoehtoiseen suuntaan. Meidän pitäisi pyrkiä antamaan lapsille vertailupohjaa ja tieto, että heille voidaan yrittää järjestää paremmat olot. Tämä antaa heille tarpeellisen tunteen kyvystään vaikuttaa kohtaloonsa ja tehdä elämästään parempaa. Perhettä pelottava vahtikoiramentaliteetti luo päinvastaisia tunteita, ja tekee elämästä epävarmaa ja vanhemmuudesta haurasta.

Toki viestini on teoriaa sitten jos puhutaan oikeasti pahoista tilanteista, mutta teoriaa tämäkin on, että huutaminen muuten kuin äärimmäisen harvoin on henkistä väkivaltaa ja poliisiasia. Seuraavaksi kulmien kurtistaminen on väkivaltaa myös. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

On tietyllä tapaa hävytöntä pitää oletuksena, että hyvä vanhempi on kaikin tavoin täydellinen ihminen, tai että mitään omia ongelmia ei voi olla hyvällä vanhemmalla. 

Ei tuollaista oletusta ole olemassa. Kyse on siitä, että vastuullisena vanhempana ottaa vastuun mahdollisista ongelmista ja tiedostaa ne. On valmis korjaamaan niitä itse tai tuen kanssa jos sellaiseen tarvetta. Ymmärtää, kuinka lasten tarpeet eroavat aikuisten tarpeista. Kehitystaso, vastuut ja tunteidenkäsittely aikuisten vastaavista. Täten myös asioiden vaikutukset ovat lapsiin erilaiset ja se on tarpeellista huomioida.

Täydellisyys on illuusio ja siksi jo sinällään liittyisi vastuuttomuuteen. Ei kohdata tosiasioita ja oteta niistä vastuuta. Se ei missään nimessä ole asia, jota vaaditaan.

 

Mikäs siinä, mutta kun tämä on yhtä teoreettinen lausunto kuin niin moni muukin lastensuojelua puolustava. Listaat asioita, jotka voivat toteutua enemmän tai vähemmän hyvin. Jos tiukkoja ollaan, niin todella harva elämästään selviää noin autonomisena toimijana, että ottaa vastuun ongelmistaan, tiedostaa ja korjaa ne. Ja hahmottaa asiat myös lapsen näkökulmasta. Mutta kun asiat määritellään näin ihannekuvien kautta, niitä voidaan samaan aikaan käyttää peukaloruuvina, jolla ahdistellaan ihmisiä ja todellisuudessa vaaditaan mahdottomia. 

Ja kun asiasta sitten ihmiset aivan aiheellisesti älähtävät, pakitetaan pois tilanteesta vaatimalla suhteellisuudentajua, luonteenlujuutta ja väittämällä, että eihän tästä ole kysymys ollenkaan. Että oikeasti me jahtaamme vain niitä vakavia tapauksia eikä meitä muu kiinnostakaan. Mutta kun puheet ovat kuitenkin tätä, että oletkos huutanut lapsellesi enemmän kuin joskus kerran viiteen vuoteen, se on kuule henkistä väkivaltaa se. 

Minusta tässä vallitsee kiusaamisen logiikka. Härkitään ja katsotaan, saadaanko uhri juoksemaan. Koska sillä tapaahan se paljastaa salatut syntinsä. Ei ole normaalin ihmisen toimintaa sellainen. Jos nyt välillä käännetään normaalisuuspuhe näin päin, uhreista takaisin syyttäjiä kohti.

Vierailija wrote:

On tietyllä tapaa hävytöntä pitää oletuksena, että hyvä vanhempi on kaikin tavoin täydellinen ihminen, tai että mitään omia ongelmia ei voi olla hyvällä vanhemmalla. 

Tämä on erittäin tärkeä ja tarkkanäköinen kommentti. Vaikka varmasti sosiaalityöntekijöillä on realismia tämän asian suhteen monella erittäin paljon, niin kysymys on siitä, että jos lastensuojelun eetos on fanaattisen ajattelun läpäisemä, joudutaan käytännön elämässä sen sanelemiin ongelmiin. 

Täydellisyyshaaveet hyvien vanhempien tuottamisesta pakolla ovat kiilusilmäistä fanatismia. Kuin myös sen lähisukulaishaave, jonka mukaan meidän pitää pyrkiä kaikin keinoin pelastamaan seuraava sukupolvi. Joko kohti täydellisyyttä tai ainakin sitä, ettei yksikään lapsi enää kuolisi luonnottomista syistä. Vaikka todellisuudessa pitäisi tyytyä pyrkimään kohti parempaa ilman haaveita sen saavuttamisesta. Lapset ovat reaalimaailman asukkaita siinä missä me muutkin, eikä se maailma heitäkään armahda.

Tämä on pystyttävä ymmärtämään ja suremaan läpi niidenkin, joille viattomien pelastaminen on oman trauman hoitoa. Tai siis, tämäkin on yhdenlainen täydellisyyshaave. Mutta meidän pitää pyrkiä siihen, että traumoja ei hoideta pelastamalla muita väkisin. Vaan on keskityttävä luomaan maailmaa, jossa lapset kasvavat tietäen, että tarpeen tullen heille järjestetään lisää mahdollisuuksia silloinkin kun ei tiedetä, onko heidät syytä irroittaa kokonaan juuriltaan. Eli vähemmän joko tai ja enemmän sekä että. Tällöin on ehkä myös helpompaa nähdä, kuka tarvitsee enemmän kuin jos asiaa yritetään ratkaista sokkona päätellen. 

Lastensuojeluhenkilöt eivät välttämättä odota täydellisyyttä. Mutta lastensuojeluilmoituksen ehto eli, pienikin huoli, tavallaan edellyttää. Pienikin huoli, kenen tahansa ilmoittamana, ja voit olla kysymyspommitusten ja arvioinnin kohteena. Vanhemmuuden maailma näyttäytyy siitä näkökulmasta hyvin hauraana, lasisena. Vanhemmuudessa voi olla kaikki hyvin ja kaunista, kunnes joku heittää jostain pienen kiven ja turvallinen lasi särkyy rikkinäiseksi. Jää sellainen olo, että mitään perusturvaa ei ole ja pitää olla varpaillaan koko ajan.

Se on tavallaan ehkä kaikkein satuttavinta, mitä toiselle voi tehdä. Uhata viedä rakkaimmat pois. Vihjata että olet viallinen omien lastesi vanhemmiksi. Erityisesti, jos ei itse ole tehnyt mitään konkreettista väärää, vaan kyse on jostain psykologihömpästä. 

Kuvittele, että sinulla on yksi kohde, johon luotat ja jolle uskallat purkaa mieltäsi, kertoa jotain. Esim. psykologi. Ja sitten tämä kohde tekee lastensuojeluilmoituksen ja levittää asiat eteenpäin. Kuvittele mielessä, miten paljon se satuttaa. 

Vierailija wrote:

Hyvin näkee tästäkin ketjusta, miten moni vanhemmaksi sopimaton on hankkinut lapsia. Kun lapsesta puhutaan vanhempansa omaisuutena, ollaan jo pahasti hakoteillä. Vanhemman tehtävä on huolehtia lapsesta, mutta hänellä ei ole mitään omistusoikeutta lapseensa. Jos tämä asetelma ei sovi, ei kannata hankkia lapsia. Meidän velvollisuutemme on taata lapsille paras mahdollinen lapsuus ja sen pitää mennä vanhempien oman edun edelle. 

 

Tähänkin asiaan vain pätee, että paras on hyvän vihollinen. Pingottavat vanhemmat eivät ole lapsen etu. Lusmutkaan eivät muutu hyviksi vanhemmiksi taikaiskusta riittävällä paatoksella, koska heillä ei ole siihen riittävää kykyä tai olosuhteet syövät liikaa heidän resurssejaan. Keskimäärin on ehkä hyvä, että lapsista ollaan kiinnostuneempia kuin aiemmin, mutta omat ongelmansa siitäkin seuraa. 

Sekin on ihan aito ongelma, että hoivavaltio tekee lapsista yhteistä omaisuutta. Romantisoivat näkemykset viattomien lasten pelastamisesta johtuvat usein siitä. Samoin ongelmia seuraa tästä ajattelusta, jossa toistuvat usein mm. enää koskaan, yksikään, ei saa, meidän täytyy taata. Lapset eivät ole lampaita emmekä me paimenkoiria, joiden tehtävä on saattaa kaikki turvallisesti aitaukseen. 

Vierailija wrote:

Olen joskus huvikseni lukenut Facebookin Lastensuojelun uhrit -ryhmää, ja siellä valtaosa kirjoittajista vaikuttaa sekopäisiltä. Ei nähdä koskaan vikaa omassa toiminnassa ja jokaista viranomaistahoa pidetään lähtökohtaisesti pahana. Muutama fiksu ja oikealla asialla oleva on tullut vastaan.

Eiköhän tämä ole ihan ymmärrettävä ilmiö. Harvempi petetty ja jätettykään pystyy näkemään oman osuutensa tapahtumiin, ja onhan lastensa menettäminen astetta kovempi paikka. Ei se silti mitenkään tee tyhjäksi lastensuojelun kritiikkiä, että tuollaisessa ryhmässä on lisäksi vielä persoonallisuushäiriöisten yliedustus. Heilläkin on aina ollut lapsia ja on aina oleva. Ei ole ihan täyspäistä uskoa tai uskotella, että se voitaisiin jatkossa estää. 

 

"Kun lapsesta puhutaan vanhempansa omaisuutena, ollaan jo pahasti hakoteillä. Vanhemman tehtävä on huolehtia lapsesta, mutta hänellä ei ole mitään omistusoikeutta lapseensa."

Tunne-elämältään normaalit äidit ja isät puhuvat lapsistaan omina lapsinaan, ja normaalit lapset puhuvat vanhemmistaan omana äitinään ja omana isänään. Normaalit vanhemmat ja lapset myös helposti traumatisoituvat, jos heidät erotetaan toisistaan. Epänormaalia on se, jos joku ei tätä ymmärrä. Toki joskus lapsen sijoittaminen muualle voi olla paikoillaan. 

Mutta kun meille feministiottiskerholaisille sanottiin koulussa että meillä on valtaa ja mehän sitä mielemme mukaan käytämme tai olet naisvihaaja!!