Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta

https://www.vauva.fi/keskustelu/5331649/kun-poika-4v-saa-kateensa-tai-e…

Aloita tuosta lapsen suojelu jonka äiti on hakkaamassa raamatulla

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"--lasten kaltoinkohtelu, heitteille jättäminen, perustarpeiden huomioimattomuus tai niiden huono toteutuminen on vanhemmasta lähtöisin oleva asia--"

Nuo ovatkin LAPSEN ongelmia. Ja totesin rajan olevan siinä, että lapsen havaitut ongelmat hoidetaan. Mutta jos ilmoitetaan vain aikuisten asioista ja koko juttu pohjautuu siihen, että SPEKULOIDAAN, voisikohan vaikuttaa lapseen, niin se on jo liikaa. 

Lastensuojelun, etenkin ilman asiakkuutta toteutuvien tukimuotojen tarkoitus on myös ennaltaehkäistä ongelmia. Toisin sanoen, lapsilla ei tarvitse olla ongelmia jos niitä voidaan ehkäistä ja tämä on yhtä toivottavaa kuin jo syntyneiden ongelmien korjaaminen. Spekulointi loppuu kun kerrotaan, kuinka joskus ongelmiksi muodostuvia tai niistä kertovia asioita on huomioitu jos tällaisesta epäilys. Esim. vanhemman stressitilanne -> kerrotaan kuinka käsitellään asiaa itse ja lasten kan

Aivan absurdeja ajatuksia. Jos lapsella ei tarvitse olla ongelmia, käytännössä joka ikinen lapsi ja vanhempi voidaan ottaa syyniin. Toiseksi vanhemman stressitilanne ei mitenkään kuulu lastensuojelulle, jos se ei vaikuta lapseen. Lastensuojeluhan luo monesti vanhemmille stressitilanteita. Siinähän sitten on noidankehä. Ja kenellä muka on oikeus määrittää, ettei vanhemmalla saa edes olla stressitilanteita tai että on tilivelvollinen avaamaan niitä muille? Eihän tuollainen hysteriointi johda mihinkään muuhun kuin valehteluun ja asioiden salailuun. 

Tämä on kyllä olennainen puheenaihe. Niin paljon on nähny sitä, että jos kritisoi lastensuojelua, niin kritisoija leimataan ongelmavanhemmaksi jonka lapset on viety, itse ei tajua ongelmaa ja tämän takia suhtautuminen on negatiivinen. Ja itse siis olen lapseton, mutten ollenkaan epäile, etteikö tämäkin järjestelmä olisi kykenevä virheisiin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Oma kokemus oli, että otin yhteyttä lastensuojeluun, koska oli huoli lapsesta ollessaan isällään. No asiat menikin niin, että isä kävi juttelemassa lastensuojelun kanssa ja sain palautetta, että minun pitäisi tukea isää vanhemmuudessa. En tiedä mitä olivat jutelleet, mutta he eivät voi kuulemma pakottaa isää tulemaan ja selvittämään tilannetta. Kyseessä ei ollut fyysinen väkivalta lasta kohtaan, vaan henkinen. 

Mitä oletit? Jos lapsella halutaan pitää kaksi vanhempaa, ok vanhemman pitää toista tukea. Vaihtoehto on hakea yksinhuoltajuutta. Ei lasu sotkeudu erovanhempien riitoihin.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Jos lasta kaltoinkohdellaan psyykkisesti, tulee isä ohjata muuttamaan toimintaansa ja hakemaan apua ja esimerkiksi perhetyötä. Että siten sotkeutuu kyllä. Vai kuvitteleeko joku että lapsiaan saa hen

Lastensuojelun avohuollon ja sosiaalihuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia, mitä moni ei tunnu käsittävän. Tai ehkä käsittää, mutta ei tajua, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Niihin ei voi ketään ehdoin tahdoin pakottaa, eikä niistä pahemmin ole yleensä edes hyötyä, jos vanhempi ei ole sitoutunut tukitoimiin. Lastensuojelun asiakkuus voidaan avata ilman asiakkaan suostumusta, mutta siinä tehdään aina arviota siitä, kuinka suuri huoli tilanteesta on, kuinka vakavaa oletettu kaltoinkohtelu on ja kuinka paljon tukitoimilla voidaan vaikuttaa tilanteeseen. Jos lastensuojelun asiakkuudelle on tarvetta ilman huoltajien suostumusta, niin huoli on usein niin suuri, että ilman tukitoimia vaarana on joutua lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Silloin yleensä käy niin, että asiakasta joudutaan painostamaan ottamaan avohuollon tukitoimia vastaan sijoittamisen uhalla, koska avohuollon tukitoimet ovat aina ensisijaisia sijoittamiseen nähden. Tällöin ollaan aika vakavissa ongelmissa jo, eikä kyse ole mistään epämääräisistä väitteistä liittyen psyykkiseen kaltoinkohteluun. Ja jos lapsella on jo toinen koti jossa lapsi voi asua, niin tällöin lasta ei voi sijoittaa, vaan huoltajan on haettava yksinhuoltajuutta ja sitä, että lapsi muuttaa hänen luokseen. Lastensuojelu ei tee tätä, vaan huoltaja ihan itse hakee yksinhuoltajuutta  ja lähivanhemmuutta käräjäoikeudesta.

Psyykkinen kaltoinkohtelu on usein niin epämääräistä ja tulkinnanvaraista, että siitä on etenkin erotilanteessa todella vaikea saada näyttöä. Huoltajat näkevät asiat eri tavoin, eikä perhetyökään pääse tilanteisiin, joissa kaltoinkohtelua tapahtuu. Voi olla, että asiakkuutta ei avata siksi, että näyttö kaltoinkohtelusta on vähäistä, tai se on niin lievää, ettei asiakkuuden avaamiselle ilman huoltajan suostumusta ole perusteita. Toisella huoltajalla on velvollisuus ja oikeus suojella lasta kaltoinkohtelulta, ja olla päästämättä lasta toisen vanhemman/huoltajan luo, jos käytös aidosti oman arvion mukaan vaarantaa lapsen hyvinvoinnin. Tosiasiassa huoltajalla on enemmän valtuuksia suojella omaa lastaan kuin lastensuojelulla monessa tilanteessa, huoltajat eivät vain käsitä tätä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden toimintaa säätelee laki, eikä se anna rajatonta valtaa puuttua perhe-elämään tai lasten kasvatukseen. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"--lasten kaltoinkohtelu, heitteille jättäminen, perustarpeiden huomioimattomuus tai niiden huono toteutuminen on vanhemmasta lähtöisin oleva asia--"

Nuo ovatkin LAPSEN ongelmia. Ja totesin rajan olevan siinä, että lapsen havaitut ongelmat hoidetaan. Mutta jos ilmoitetaan vain aikuisten asioista ja koko juttu pohjautuu siihen, että SPEKULOIDAAN, voisikohan vaikuttaa lapseen, niin se on jo liikaa. 

Lastensuojelun, etenkin ilman asiakkuutta toteutuvien tukimuotojen tarkoitus on myös ennaltaehkäistä ongelmia. Toisin sanoen, lapsilla ei tarvitse olla ongelmia jos niitä voidaan ehkäistä ja tämä on yhtä toivottavaa kuin jo syntyneiden ongelmien korjaaminen. Spekulointi loppuu kun kerrotaan, kuinka joskus ongelmiksi muodostuvia tai niistä kertovia asioita on huomioitu jos tällaisesta epäilys. Esim. vanhemman stressitilanne -> kerrotaa

Tarkoitin tilanteita, joissa em. asioita käsitellään lastensuojelun kanssa ilmoituksen pohjalta. Em. asiat voivat näyttäytyä niin, että joku niitä juuri hetkessä "spekuloi" ja sen pohjalta lasu sitten on velvoitettu tilannetta selvittämään. On kuitenkin eri asia esim. huutaa kerran lapselle tiukassa elämäntilanteessa, kuin käyttää sitä arjen kasvatuskeinona. Siksi sillä on myös väliä, kuinka eri tunteita ja tilanteita lasten kanssa käsitellään ja kyetäänkö huomioimaan heidän kokemuksensa eri tilanteissa. Joskus yksittäinen tilanne näyttää ulkopuolisen silmään pahemmalta kuin on, joskus tehdään vääriä johtopäätöksiä. Siksi kartoitetaan tilannetta kokonaisuudessa, koska ei ole tietoa mikä kokonaisuus taustalla ja kuinka vanhemmat näkevät asian perheensä tilanteen tuntien. 

Ja kun joku kuitenkin sanoo, että lapsiaan saa kasvattaa miten haluaa, niin tämä ei pidä paikkaansa. Kuritusväkivalta ja henkinen väkivalta on laissa kielletty ja laki koskee kaikkia, myös lasten vanhempia. Tämä korostuu, jos väärinkäytös on toistuvaa ja tarkoituksellista. Lasun takia näistä ei hirveästi jaella ensisijaisesti tuomioita, koska on hedelmällisempää pyrkiä auttamaan kasvattajia ja lasta kuin jaella rangaistuksia jotka eivät välttämättä paranna lapsen tilannetta yhtään, eivätkä puutu ongelmiin.

1900-luvulla varmaan jokaista lasta on lyöty ja silti heistä on täyspäisiä ihmisiä kasvanut. Nykyään se on laitonta, mutta eikö tuo asia kuulu poliisille? Itse olisin mielummin poliisin kuin lasun kanssa tekemisissä, sillä tuntuu, että poliisi ei voi toimia yhtä mielivaltaisesti, vaan joutuu oikeasti noudattamaan lakia. Olen lapseton, joten asia ei sinänsä koske minua.

Vierailija wrote:

Tarkoitin tilanteita, joissa em. asioita käsitellään lastensuojelun kanssa ilmoituksen pohjalta. Em. asiat voivat näyttäytyä niin, että joku niitä juuri hetkessä "spekuloi" ja sen pohjalta lasu sitten on velvoitettu tilannetta selvittämään. On kuitenkin eri asia esim. huutaa kerran lapselle tiukassa elämäntilanteessa, kuin käyttää sitä arjen kasvatuskeinona. Siksi sillä on myös väliä, kuinka eri tunteita ja tilanteita lasten kanssa käsitellään ja kyetäänkö huomioimaan heidän kokemuksensa eri tilanteissa. Joskus yksittäinen tilanne näyttää ulkopuolisen silmään pahemmalta kuin on, joskus tehdään vääriä johtopäätöksiä. Siksi kartoitetaan tilannetta kokonaisuudessa, koska ei ole tietoa mikä kokonaisuus taustalla ja kuinka vanhemmat näkevät asian perheensä tilanteen tuntien. 

Ja kun joku kuitenkin sanoo, että lapsiaan saa kasvattaa miten haluaa, niin tämä ei pidä paikkaansa. Kuritusväkivalta ja henkinen väkivalta on laissa kielletty ja laki koskee kaikkia, myös lasten vanhempia. Tämä korostuu, jos väärinkäytös on toistuvaa ja tarkoituksellista. Lasun takia näistä ei hirveästi jaella ensisijaisesti tuomioita, koska on hedelmällisempää pyrkiä auttamaan kasvattajia ja lasta kuin jaella rangaistuksia jotka eivät välttämättä paranna lapsen tilannetta yhtään, eivätkä puutu ongelmiin.

Tuo on hyvin hämmentävä asia, että lastensuojelu saa rangaista vanhempia, mutta jos vanhemmat rankaisevat lastaan, niin se onkin yhtäkkiä kiellettyä "kuritusväkivaltaa" tai "psyykkistä väkivaltaa". Tällä tavoin opetetaan lapsille, että he ovat koskemattomia ja että heidän vanhempansa ovat syyllisiä.

Vierailija wrote:

1900-luvulla varmaan jokaista lasta on lyöty ja silti heistä on täyspäisiä ihmisiä kasvanut. Nykyään se on laitonta, mutta eikö tuo asia kuulu poliisille? Itse olisin mielummin poliisin kuin lasun kanssa tekemisissä, sillä tuntuu, että poliisi ei voi toimia yhtä mielivaltaisesti, vaan joutuu oikeasti noudattamaan lakia. Olen lapseton, joten asia ei sinänsä koske minua.

Kuuluu se poliisille ja poliisi viimeistään odottaa lastensuojelulta toimia. Poliisit ilmoittavat aina lastensuojelulle, mikäli heidän tietoonsa tulee tilanne, jossa lasten turvallisuus vaarantuu olosuhteiden tai ala-ikäisen oman toiminnan vuoksi (esim. väkivalta, päihteidenkäyttö, rikokset). He hoitavat mahdolliset rikosoikeudelliset prosessit, mutteivat vastaa lasten olosuhteiden varmistamisesta. He ilmoittavat lasulle aina ja noudattavat siinäkin lakia.

Lisäisin vielä, etteivät lastensuojelun työntekijät näitä toimeenpantavia lakeja laadi, eivätkä he päätä, mikä on laitonta ja mikä ei. Mutta näin on joskus päätetty ja sitten on laadittu tehtäviä niitä valvomaan. Myös poliisi voi kuulustella ihmisiä, joilla ei lopulta ole mitään tekemistä tutkittavan asian kanssa. Stressaavaa, ehkä. Mutta tarpeellista asian selvittämiseksi ja osallistuminen pakollista. Saavat tehdä muitakin tarkastuksia pelkän epäilyksen varjolla, jopa ihan random-otannallakin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tarkoitin tilanteita, joissa em. asioita käsitellään lastensuojelun kanssa ilmoituksen pohjalta. Em. asiat voivat näyttäytyä niin, että joku niitä juuri hetkessä "spekuloi" ja sen pohjalta lasu sitten on velvoitettu tilannetta selvittämään. On kuitenkin eri asia esim. huutaa kerran lapselle tiukassa elämäntilanteessa, kuin käyttää sitä arjen kasvatuskeinona. Siksi sillä on myös väliä, kuinka eri tunteita ja tilanteita lasten kanssa käsitellään ja kyetäänkö huomioimaan heidän kokemuksensa eri tilanteissa. Joskus yksittäinen tilanne näyttää ulkopuolisen silmään pahemmalta kuin on, joskus tehdään vääriä johtopäätöksiä. Siksi kartoitetaan tilannetta kokonaisuudessa, koska ei ole tietoa mikä kokonaisuus taustalla ja kuinka vanhemmat näkevät asian perheensä tilanteen tuntien. 

Ja kun joku kuitenkin sanoo, että lapsiaan saa kasvattaa miten haluaa, niin tämä ei pid

Jos viranomainen käyttäytyy epäasiallisesti, on sillä lailliset seuraukset. Jos vanhempi käyttäytyy epäasiallisesti, on sillä lailliset seuraukset. Lapset taas eivät ole rangaistusseuraamusten piirissä, joten vertauksesi ontuu. Se, että aikuisilla on tietty rooli toimijoina yhteiskunnassa, ei tarkoita että lapsiin voidaan suhteuttaa samaa. Aikuinen voi esim. valittaa epäkohdista virallisesti, lapsi taas ei voi näin tehdä, koska ei ole oikeustoimikelpoinen. Hämmästyttävintä on, etteivät ihmiset ymmärrä kaiken kattavaa eroa lasten ja aikuisten toimijuuden välillä. Mitään ei voi oikeastaan mielekkäästi näissä rinnastaa ja silti...

Nämä keskustelut ovat karmea, mutta tehokas muistutus siitä, kuinka pelottavalta ja uhkaavalta tuntuu kokea olla elämässään muiden armoilla. Siis aikuisillekin. Ja miettikääpä sitten lasten asemaa (on täysin muiden armoilla, aina) ja heidän valmiuksiaan tällaisia tunteita kohdata. Se on ne avuttomuuden tunteet ja kauhu potenssiin sata, eikä sitä voi usein edes kenenkään kanssa jakaa, kuten tällä palstalla. He eivät voi auttaa itseään edes kantaa ottamalla, saati millään muilla konkreettisilla valinnoilla. Heillä ei ole mitään vertaistukea.usein ovat vielä vaistomaisesti lojaaleja kaltoinkohtelijoilleen, koska se huono turva on ainut mitä heille todellisuudessaan on.

"Tarkoitin tilanteita, joissa em. asioita käsitellään lastensuojelun kanssa ilmoituksen pohjalta. Em. asiat voivat näyttäytyä niin, että joku niitä juuri hetkessä "spekuloi" ja sen pohjalta lasu sitten on velvoitettu tilannetta selvittämään. On kuitenkin eri asia esim. huutaa kerran lapselle tiukassa elämäntilanteessa, kuin käyttää sitä arjen kasvatuskeinona. Siksi sillä on myös väliä, kuinka eri tunteita ja tilanteita lasten kanssa käsitellään ja kyetäänkö huomioimaan heidän kokemuksensa eri tilanteissa. Joskus yksittäinen tilanne näyttää ulkopuolisen silmään pahemmalta kuin on, joskus tehdään vääriä johtopäätöksiä. Siksi kartoitetaan tilannetta kokonaisuudessa, koska ei ole tietoa mikä kokonaisuus taustalla ja kuinka vanhemmat näkevät asian perheensä tilanteen tuntien. 

Ja kun joku kuitenkin sanoo, että lapsiaan saa kasvattaa miten haluaa, niin tämä ei pidä paikkaansa. Kuritusväkivalta ja henkinen väkivalta on laissa kielletty ja laki koskee kaikkia, myös lasten vanhempia. Tämä korostuu, jos väärinkäytös on toistuvaa ja tarkoituksellista. Lasun takia näistä ei hirveästi jaella ensisijaisesti tuomioita, koska on hedelmällisempää pyrkiä auttamaan kasvattajia ja lasta kuin jaella rangaistuksia jotka eivät välttämättä paranna lapsen tilannetta yhtään, eivätkä puutu ongelmiin."

Asia ei muutu siitä mihinkään sen rajan ylityksen suhteen, onko ilmoitus tehty vai ei, jos se ilmoitus pohjautuu vain vanhempaan ja spekulointiin. Edelleen olen sitä mieltä, että silloin raja on ylitetty. En tiedä, miksi alat kirjoittaa lapselle huutamisesta, joka ei tähän aiheeseen liity. Jos rinnastat vanhemman stressitilanteen suoraan lapselle huutamiseen, se kertoo vain sinun omista ennakkoluuloistasi ja jo ennakollisesta tuomitsemisasenteestasi. Vanhemman oma henkilökohtainen stressitilanne ei kuulu lastensuojelulle millään tavalla, jos se ei lapseen heijastu ja jos vanhempi ei siihen jostain syystä halua lastensuojelusta apua pyytää. 

"Raha ei korvaa ylikuormitusta ja ylimitoitettuja vaatimuksia, joita lastensuojelussa nykypäivänä on. 4000 e ja rapiat eivät kannusta ottamaan suurta virkavastuuta harteille, vaikka kutsumus lastensuojelutyötä kohtaan muuten on. Rakenteellisesti asioissa niin paljon korjattavaa, että työvoimapula ei tule hellittämään tuolla palkalla ihan heti. Monet työhön muuten halukkaat ottavat jalat alleen. "

Samaa mieltä. Täytyy tehdä lakimuutos ja lakkauttaa nämä subjektiiviseen huoleen perustuvat huoli-ilmoitukset, mistä puolet taitavat olla täysin aiheettomia. Toiseksi täytyisi kieltää koulujen tekemät lasuilmoitukset lapsista poissaolojen vuoksi, jos koulu jättänyt tarvittavat tukitoimet toteuttamatta. Näin aikaa jää hoitamaan niitä, jotka oikeasti apua tarvitsevat.

Ai mitä vielä omat kokemukseni vuosia väkivaltaa kaikissa mahdollisissa muodoissa sossu pisti silmät kiinni ja käänsi selän. Miksi? Koska pahoinpitelijänä oli korkeassa valtionvirassa oleva henkilö. Hänen mainettaan ja naamaansa suojeli lasten suojelu. Ikuiset arvet ja traumat ja pää sekaisin. Olen työkyvyton ja kittuutan toimeentulotuella koska en saa eläkettä. Kiitos vaan lasku ja sossut, pilasitte elämäni ja paapoitte väkivalta rikollista.

Että miksiköhän. Ps. En ole ainoa vastaavalla historialla ja kokemuksilla Pss. Oli vain todella tuuri etten joutunut vilja-eerikaksi enen vilja-eerikaa

Vierailija wrote:

Jos viranomainen käyttäytyy epäasiallisesti, on sillä lailliset seuraukset. Jos vanhempi käyttäytyy epäasiallisesti, on sillä lailliset seuraukset. Lapset taas eivät ole rangaistusseuraamusten piirissä, joten vertauksesi ontuu. Se, että aikuisilla on tietty rooli toimijoina yhteiskunnassa, ei tarkoita että lapsiin voidaan suhteuttaa samaa. Aikuinen voi esim. valittaa epäkohdista virallisesti, lapsi taas ei voi näin tehdä, koska ei ole oikeustoimikelpoinen. Hämmästyttävintä on, etteivät ihmiset ymmärrä kaiken kattavaa eroa lasten ja aikuisten toimijuuden välillä. Mitään ei voi oikeastaan mielekkäästi näissä rinnastaa ja silti...

Nämä keskustelut ovat karmea, mutta tehokas muistutus siitä, kuinka pelottavalta ja uhkaavalta tuntuu kokea olla elämässään muiden armoilla. Siis aikuisillekin. Ja miettikääpä sitten lasten asemaa (on täysin muiden armoilla, aina) ja heidän valmiuksiaan tällaisia tunteita kohdata. Se on ne avuttomuuden tunteet ja kauhu potenssiin sata, eikä sitä voi usein edes kenenkään kanssa jakaa, kuten tällä palstalla. He eivät voi auttaa itseään edes kantaa ottamalla, saati millään muilla konkreettisilla valinnoilla. Heillä ei ole mitään vertaistukea.usein ovat vielä vaistomaisesti lojaaleja kaltoinkohtelijoilleen, koska se huono turva on ainut mitä heille todellisuudessaan on.

En yhtään ihmettele että nuorison väkivalta on räjähtänyt käsiin, kun lapsille opetetaan ettei heillä ole mitään vastuuta käytöksestään eikä lasta uhkaa rangaistus sen paremmin vanhempien kuin koulunkaan taholta teki tämä mitä tahansa. Kun tällaiset nuoret joille on koko ajan hoettu, että he ovat poloisia uhreja tulevat isoiksi niin ei heillä ole mitään käsitystä syy- ja seuraussuhteista ja luulevat voivansa tehdä mitä tahansa.

Kyllä jo muutaman vuoden ikäinen lapsi ymmärtää puhetta varsin hyvin ja oppii syy-seuraus -suhteet ihan sen kautta, jos näistä lapsille kerrotaan. Tietysti jos lapselle ei kotona kerrota esim., että tietyt asiat ovat laittomia ja niistä aiheutuu vastuita, niin eihän se lapsi sitä tietämystä välttämättä muualta saa. 

Vierailija wrote:

"Raha ei korvaa ylikuormitusta ja ylimitoitettuja vaatimuksia, joita lastensuojelussa nykypäivänä on. 4000 e ja rapiat eivät kannusta ottamaan suurta virkavastuuta harteille, vaikka kutsumus lastensuojelutyötä kohtaan muuten on. Rakenteellisesti asioissa niin paljon korjattavaa, että työvoimapula ei tule hellittämään tuolla palkalla ihan heti. Monet työhön muuten halukkaat ottavat jalat alleen. "

 

Samaa mieltä. Täytyy tehdä lakimuutos ja lakkauttaa nämä subjektiiviseen huoleen perustuvat huoli-ilmoitukset, mistä puolet taitavat olla täysin aiheettomia. Toiseksi täytyisi kieltää koulujen tekemät lasuilmoitukset lapsista poissaolojen vuoksi, jos koulu jättänyt tarvittavat tukitoimet toteuttamatta. Näin aikaa jää hoitamaan niitä, jotka oikeasti apua tarvitsevat.

Ei nämä huoli-ilmoitukset ole kuin pisara meressä. Ei niitä poistamalla saada juurikaan  työaikaa lastensuojelun sossuille , varsinkin, kun ne ilmoitukset, jotka ei vaadi toimenpiteitä, ei edes tule lastensuojeluun saakka vaan ne hoidetaan ilmoituksia käsittelevässä yksikössä ( ellei kyse ole lapsesta jolla on jo asiakkuus). Lisäksi en näe ilmoituskynnyksen nostamista hyvänä ideana sillä tälläkin hetkellä osa oikeasti avun ja suojelun tarpeessa olevista jää ilmoittamatta . Just oli mulla perushoivan puutteesta kärsivä lapsiasiakas josta neuvola ei ollut tehnyt ilmoitusta vaikka hoito kotona oli oikeasti ollut tosi ala-arvoista . 

Se mikä sitä työaikaa oikeesti vie liikaa on vakavat tapaukset. Hirveästi selvittämistä ja yhteistyötä joka suuntaan . Sitten myönnellään kaiken maailman tukitoimia jotka ei enää auta kun tilanne jo niin eskaloitunut ja lopulta joudutaan kuitenkin tekee huostaanotto. Näitä kun saisi autettua aiemmassa vaiheessa .

T. Sossu

Lasut aiheuttavat sen, että aivan tavallisetkin perheet joutuvat elämään ilmiannon pelossa. Vanhempana sitä koko ajan joutuu arvioimaan, että ylittääkö se ja se asia lasukynnyksen, eli mikä on hyväksyttävää kasvatusta ja mikä ei.

täällä varkaudessa saa lastenkodissa käyttää nuuskaa. juoda ym

kukaan ei välitä mistään mitään. lapset saa pukeutua ilo-tytön näköseksi,

siihen jopa rohkaistaan. lisäksi emätin-yhdynnät on ok kuhan on 13 vuotias.

sirkka karttunen osaa antaa enemmän lisätietoja lastenkoti Kinnulan tapahtumista

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

1900-luvulla varmaan jokaista lasta on lyöty ja silti heistä on täyspäisiä ihmisiä kasvanut. Nykyään se on laitonta, mutta eikö tuo asia kuulu poliisille? Itse olisin mielummin poliisin kuin lasun kanssa tekemisissä, sillä tuntuu, että poliisi ei voi toimia yhtä mielivaltaisesti, vaan joutuu oikeasti noudattamaan lakia. Olen lapseton, joten asia ei sinänsä koske minua.

Kuuluu se poliisille ja poliisi viimeistään odottaa lastensuojelulta toimia. Poliisit ilmoittavat aina lastensuojelulle, mikäli heidän tietoonsa tulee tilanne, jossa lasten turvallisuus vaarantuu olosuhteiden tai ala-ikäisen oman toiminnan vuoksi (esim. väkivalta, päihteidenkäyttö, rikokset). He hoitavat mahdolliset rikosoikeudelliset prosessit, mutteivat vastaa lasten olosuhteiden varmistamisesta. He ilmoittavat lasulle aina ja noudattavat siinäkin lakia.

Lisäisin vielä, etteivät lastensuojelun työntekijät

kummasti kuitenkin päätetään että tupakkaa saa lapsi polttaa lastenkodissa

vaikka se onkin laitonta. myös kannabikset poltossa on täällä varkaudessa

samat säännöt nuorilla. mukana sossu sekä kaupungin lastenkodin työntekijät

Vierailija wrote:

Lasut aiheuttavat sen, että aivan tavallisetkin perheet joutuvat elämään ilmiannon pelossa. Vanhempana sitä koko ajan joutuu arvioimaan, että ylittääkö se ja se asia lasukynnyksen, eli mikä on hyväksyttävää kasvatusta ja mikä ei.

Minä taas mietin vanhempana lasun suhteen enimmäkseen sitä, ylitänkö minä ihmisenä lasukynnyksen. Eli vaikutanko julkisesti liian ahdistuneelta muiden aikuisten mielestä, niin että lapsestani saatetaan tehdä lasu... Vaikutanko liian oudolta, vaikutanko stressaantuneelta, pitääkö sanoa että olen ahdistunut vai en ole ahdistunut jos joku kysyy, kerronko että käyn juttelemassa jonkun kanssa en koskaan vai kerran viikossa vai kerran kuussa jos joku kysyy, onko minulla oikeus olla puhumatta asioistani joista en halua puhua, kuulostanko liian huonolta kun avaan suuni, käytänkö vääränlaisia sanoja, puhunko liian hitaasti, onko minulla liian kummallisia ilmeitä että minua voidaan pitää hulluna ja tehdä lasu, onko minulla oikeus olla vanhempana epäviehättävän oloinen julkisesti, kuulostanko liian kireältä, ovatko hiukseni liian sekaisen oloiset, onko minulla vanhempana oikeus kulkea hiukset huolittelemattomina julkisesti, hymyilenkö liian vähän, pitäisikö hymyillä väkisin ulkopuolisia varten, vaikutanko liian vaisulta, näytänkö liian väsyneeltä, tarvitseeko minun miettiä puolustautumispuhe siltä varalta, jos vaatteessani on tahra tai en ole nyppinyt kulmakarvojani, jne. jne., jos joku tekee lasun sen perusteella...

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ajatteleminen ei hirveästi auta. Onko teillä palveluja, jotka oikeasti vastaa perheen tarpeisiin.

 

On, jos isi juo kaljaa, tai polttaa jointin, niin varastetaan lapsi, vaikka olisi muuten ihan hyvä isi.

 

 

Juo kaljaa? Jos on alkoholisti ja yksinhuoltaja, niin onhan se lapselle paha. Ei satunnaisten kaljojen pitäisi haitata. Huumeet taas ovat laittomia ja voivat aiheuttaa esim. Psykooseja. 

Mielenkiintoinen tapaus turun lastensuojelussa: äiti jäi useissa seuloissa kiinni kannabiksesta, sekä lääkkeistä(oli resepti), siinä ohessa alkoholit. Jätti seuloja väliin. Lastensuojelu ei pitänyt tätä vakavana. Mietin kuinka kävisi jos kyseessä olisi isä. Tämä tarina btw tosi.