Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta
Lapsen parhaan ajatteleminen tarkoittaa tarkoittaa myös hänen elinolosuhteidensa huomioonottamista ja kartoittamista. Tuntuu että tällä palstalla ollaan järjestään sitä vastaan, ja reagoidaan heti todella voimakkaasti lastensuojeluilmoituksen tullessa. Koittakaa ymmärtää, että lapsen paras on lapsen paras ilman että otatte siitä heti itseenne.
Kommentit (628)
Vierailija wrote:
Niin mutta kysymyshän ei ollut se, miksi neuvolan tekemiin lasuihin suhtaudutaan nihkeästi, vaan miksi lasuun ylipäätään suhtaudutaan negatiivisesti. Osa lasuilmoituksista on vähän niin ja näin ja ne voivat jäädä harmittamaan. Ei ole kokemusta neuvolan tekemistä lasuista, mutta muista lasuista on.
Ihmiset eivät tykkää ilmianto- ja kontrollikulttuurista jota lastensuojelu edustaa. Lastensuojelun toimintamenetelmät ovat samankaltaiset kuin jonkin diktatuurin salaisella poliisilla, eli mitään tarkkoja sääntöjä ei ole ja epämääräinen "huoli" ratkaisee sen, että joutuuko ilmiannettu perhe toimenpiteiden kohteeksi vai ei.
Vierailija wrote:
Ilmoituksia ei tehdä vanhemmista. Se onkin monen kohdalla ongelma, että ei ymmärretä mistä on kyse. Lasu on lapsen suojelua eikä vanhempien.
Vanhemmat luulevat olevansa kaiken keskipiste.
Mutta vanhemmat joutuvat syytettyjen penkille. Heitä arvioidaan, vahditaan ja kytätään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Niin mutta kysymyshän ei ollut se, miksi neuvolan tekemiin lasuihin suhtaudutaan nihkeästi, vaan miksi lasuun ylipäätään suhtaudutaan negatiivisesti. Osa lasuilmoituksista on vähän niin ja näin ja ne voivat jäädä harmittamaan. Ei ole kokemusta neuvolan tekemistä lasuista, mutta muista lasuista on.
Ihmiset eivät tykkää ilmianto- ja kontrollikulttuurista jota lastensuojelu edustaa. Lastensuojelun toimintamenetelmät ovat samankaltaiset kuin jonkin diktatuurin salaisella poliisilla, eli mitään tarkkoja sääntöjä ei ole ja epämääräinen "huoli" ratkaisee sen, että joutuuko ilmiannettu perhe toimenpiteiden kohteeksi vai ei.
Juuri näin.
Varmaan siksi, että kukapa vanhempi haluaa myöntää, että omassa vanhemmuudessa tekee niin pahoja virheitä, että lastensuojelun pitää siihen puuttua. Tai sitä, ettei hallitse omaa lastaan tai tule toimeen hänen kanssaan.
Mun käsittääkseni iso osa lasuista ei nyt kuitenkaan johda mihinkään toimenpiteisiin, mutta kyllähän lastensuojelun pitää niihin reagoida. Ei ne tutkimatta voi tietää onko ne aiheellisia vai ei, ei siellä mitään selvännäkijöitä ole töissä.
Vierailija wrote:
"Lasten etu" on käsite, joka vaihtelee vuodesta toiseen. Saatatte olla oikeassa nyt, mutta ette enää 10 vuoden päästä.
Entä sitten? Joka asiassa mennään sillä tiedolla mikä on nyt, eikä sillä, mitä sen arvioidaan olevan 10 vuoden päästä. Jos mitään ei tehdä sen olemassa olevan tiedon perusteella, mitään ei sitten tapahdukkaan.
Lastenhuolto on puhtaasti naisten hallinnassa ja joka nainen pitää itseään ja omia tekojaan pelkästään täydellisenä ja joka johtaa siihen nainen valehtelee itselleen ja muille kuinka on vain täydellinen eikä koskaan tee virheitä
Vierailija wrote:
Varmaan siksi, että kukapa vanhempi haluaa myöntää, että omassa vanhemmuudessa tekee niin pahoja virheitä, että lastensuojelun pitää siihen puuttua. Tai sitä, ettei hallitse omaa lastaan tai tule toimeen hänen kanssaan.
Mun käsittääkseni iso osa lasuista ei nyt kuitenkaan johda mihinkään toimenpiteisiin, mutta kyllähän lastensuojelun pitää niihin reagoida. Ei ne tutkimatta voi tietää onko ne aiheellisia vai ei, ei siellä mitään selvännäkijöitä ole töissä.
Yksinkertaisesti on väärin, että lastensuojelunilmoituksia saa tehdä pelkästään subjektiivisesti huoli-herää syystä, ymmärräyksen puutteesta tai rakenteellisista syistä. Tämä aiheuttaa aivan hirvittämän määrän turhaa työtä, huolta, ja vaivaa niin lastensuojelussa kuin perheissä ja tämän vuoksi aiheettomista lastensuojelunilmiotuksista saa tehdä rikosilmoituksen eli vaivataan vielä poliisienkin resursseja..harva kuitenkaan vielä ymmärtää tehdä sitä rikosilmoitusta.
Vierailija wrote:
Oma kokemus oli, että otin yhteyttä lastensuojeluun, koska oli huoli lapsesta ollessaan isällään. No asiat menikin niin, että isä kävi juttelemassa lastensuojelun kanssa ja sain palautetta, että minun pitäisi tukea isää vanhemmuudessa. En tiedä mitä olivat jutelleet, mutta he eivät voi kuulemma pakottaa isää tulemaan ja selvittämään tilannetta. Kyseessä ei ollut fyysinen väkivalta lasta kohtaan, vaan henkinen.
Mitä oletit? Jos lapsella halutaan pitää kaksi vanhempaa, ok vanhemman pitää toista tukea. Vaihtoehto on hakea yksinhuoltajuutta. Ei lasu sotkeudu erovanhempien riitoihin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oma kokemus oli, että otin yhteyttä lastensuojeluun, koska oli huoli lapsesta ollessaan isällään. No asiat menikin niin, että isä kävi juttelemassa lastensuojelun kanssa ja sain palautetta, että minun pitäisi tukea isää vanhemmuudessa. En tiedä mitä olivat jutelleet, mutta he eivät voi kuulemma pakottaa isää tulemaan ja selvittämään tilannetta. Kyseessä ei ollut fyysinen väkivalta lasta kohtaan, vaan henkinen.
Mitä oletit? Jos lapsella halutaan pitää kaksi vanhempaa, ok vanhemman pitää toista tukea. Vaihtoehto on hakea yksinhuoltajuutta. Ei lasu sotkeudu erovanhempien riitoihin.
Ei kyllä pidä paikkaansa. Jos lasta kaltoinkohdellaan psyykkisesti, tulee isä ohjata muuttamaan toimintaansa ja hakemaan apua ja esimerkiksi perhetyötä. Että siten sotkeutuu kyllä. Vai kuvitteleeko joku että lapsiaan saa henkisesti kiusata ja se on joku eroriita?
Jos nyt kokeilisitte ensin kartoittaa millaiset olot ovat näillä nuorisojengiläisillä ja niillä, joidenka vanhemmat vievät lapsen lähtömaahan "operointia" (silpomista) varten.
Sosiaaliväki on kumman hiljaa näiden toiminnasta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oma kokemus oli, että otin yhteyttä lastensuojeluun, koska oli huoli lapsesta ollessaan isällään. No asiat menikin niin, että isä kävi juttelemassa lastensuojelun kanssa ja sain palautetta, että minun pitäisi tukea isää vanhemmuudessa. En tiedä mitä olivat jutelleet, mutta he eivät voi kuulemma pakottaa isää tulemaan ja selvittämään tilannetta. Kyseessä ei ollut fyysinen väkivalta lasta kohtaan, vaan henkinen.
Mitä oletit? Jos lapsella halutaan pitää kaksi vanhempaa, ok vanhemman pitää toista tukea. Vaihtoehto on hakea yksinhuoltajuutta. Ei lasu sotkeudu erovanhempien riitoihin.
Ei kyllä pidä paikkaansa. Jos lasta kaltoinkohdellaan psyykkisesti, tulee isä ohjata muuttamaan toimintaansa ja hakemaan apua ja esimerkiksi perhetyötä. Että siten sotkeutuu kyllä. Vai kuvitteleeko joku että lapsiaan saa hen
Perhetyötä voi väkisin käynnistää vain, jos sijoitus on toinen vaihtoehto. Jos äiti kykenee tukemaan isää, hän voi välttää sijoituksen. Ei kaikki ota perhetyötä vastaan, vaikka sitä ohjataan.
Olen opettaja ja tässä kokemuksia:
- lasusta ei saa ketään puhelimen tai spostin päähän
- palveluntarpeen arviointi kestää yli 6 kk ja se on oireilevalle teinille pitkä aika
- ei saada nuorta tulemaan kouluun, ei mennä hakemaan, voivotellaan kädettömän vanhemman kanssa
- ei kerrota koululle mitään, mutta vaaditaan koululta kaikki tieto ja laitetaan opet täyttämään lippulappuja, joista ei enää ikinä kuulla mitään
- ei tulla sovittuihin palavereihin
- ehdotellaan aina jotain käytävässä opiskelua ja se sitten ratkaisisi kaiken
- isoin ongelma terveydenhuollon hidas reagointi mielenterveysongelmiin. Sossu ei auta kädettömiä vanhempia vaatimaan apua (esim. päivystyksen kautta).
Hyvää yhteistyötäkin ollut kyllä.
Kuuluuko lastensuojeluun kadulla juokseminen, seuraaminen ja maalittaminrn? Kyllä on resurssit kohdillaan tuollakin instanssilla!
Aina välillä teillä on ollut epäonnistumisia, niistä surullisista tapauksista luemme lehdistä. Lastensuojeluilmoitukset tulee aina ottaa vakavasti ja toimia viivyttelemättä.
Vierailija wrote:
Olen opettaja ja tässä kokemuksia:
- lasusta ei saa ketään puhelimen tai spostin päähän
- palveluntarpeen arviointi kestää yli 6 kk ja se on oireilevalle teinille pitkä aika
- ei saada nuorta tulemaan kouluun, ei mennä hakemaan, voivotellaan kädettömän vanhemman kanssa
- ei kerrota koululle mitään, mutta vaaditaan koululta kaikki tieto ja laitetaan opet täyttämään lippulappuja, joista ei enää ikinä kuulla mitään
- ei tulla sovittuihin palavereihin
- ehdotellaan aina jotain käytävässä opiskelua ja se sitten ratkaisisi kaiken
- isoin ongelma terveydenhuollon hidas reagointi mielenterveysongelmiin. Sossu ei auta kädettömiä vanhempia vaatimaan apua (esim. päivystyksen kautta).
Hyvää yhteistyötäkin ollut kyllä.
Oma kokemus taas on se, että vanhemmat eivät välttämättä ole kädettömiä vaan koulu on kädetön. Valitettavasti myös yksittäisellä opettajalla on valtavan suuri merkitys. Esimerkiksi meillä sattui vasta alakoulun viimeisellä luokalla opettaja, joka aidosti tarttui lapsen haasteisiin ja lähti viemään asioita eteenpäin esimerkiksi ihan oppilashuollon kautta. Siihen oli asti oli vaan valitettu ja voivoteltu. Koulun velvollisuus ON ihan lain nojalla tarjota tukitoimia. Ellei koulu siihen pysty niin sitten mietitään muita kouluja. Meillekin tarjottiin pitkään vaihtoehtoa "ei oo" ja vasta rehtorin puuttuessa peliin, niitä tukitoimia alkoi löytymään valittavaksi asti. Eli toisinaan vanhemmat ovat kädettömiä, koska koulu ei auta, lasu ei auta, terveydenhuolto ei auta. Lastensuojelun sossulla on laaja tiedonsaantioikeus. Koululla ei tietenkään ole ja siksi teille ei kerrota kaikkea ja näin sen pitää ollakin.
Lastensuojelu on puolinainen ele jolla yhteiskunta ahdistelee pääosin köyhiä perheitä.
Ihmiset joilla on resurssit kunnossa saattavat olla hirveitä vanhempia myös, mutta heille on mahdollista huudattaa mukuloita omakotitaloissa tai antaa taskurahaa yksin päivät ja illat viettäville koululaisille joten huonon vanhemmuuden lieveilmiöt eivät näyt ulkopuolisille niin helposti.
Kuitenkaan lastensuojelun asiakkuus ei auta toimeentulo-ongelmissa pätkääkään, ennemmin päinvastoin: työaikaa kuluu toimistoissa juostessa ja työntekijöille ei näy olevan selvää se että vanhempien ylipäätään kannattaa käydä töissä.
Vaikka teillä on paskat palkat, ovat nekin näemmä liian isot että voisitte ymmärtää millaista on pärjäillä reilun tonnin kuukausituloilla vuosikausia. "Miksi otat eväät töihin? Käy lounaalla, se on rentouttavaa" neuvoi esimerkiksi mulle perhetyöntekijä - kun mun osa-aikaduunin kk-palkka ei tosiaankaan veny näihin 12 euron lounaisiin ja meillä ei mitään tunnin ruokiksia tunneta vaan tauot ovat minuutintarkkoja.
Amk- tyttöset joilla ei vielä itsellään perhettä pätemässä lasten kasvuolosihteista. Ovat lähinnä vasta oppimassa elämästä. Tätä vastausta kai olet vailla. Kysymys kuulostaa sellaiselta.
Ei niihin valvottuihin tapaamisiin mitään yksinhuoltajuutta tarvita. Sen hakemisessa kestää. Turha tänne mitään kommentoida kun nämä lainaukset sotkeutuvat
Lastensuojelu on epäoikeudenmukaista; ei puututa oikeisiin ongelmiin kuten Vilja tai Joensuun tapaus.
Vainotaan sellaisia perheitä, ja vanhempia joiden lapsilla ei oikeasti ole mitään hätää. Tai joku keksii hädän. Ei ole resursseja puuttua oikeisiin ongelmiin, kunnalla/hyvinvointialueella tuntuu olevan tavoite saada joku kiinni, eikä edes nimettömiä kiusalla tehtyjä ilmoituksia tarkasteta :(
Minä kerroin joskus, että saatan juoda muutaman oluen kun tulen töistä. Ihan rentoutuakseni, siinä samalla kun tiskaan, pyykkään, kokkaan ja hoidan muutkin lapsiperheen askareet. Tästä olemme kärsineet vuosia. Minut on jopa kesken työpäivää käsketty menemään huumetestiin!! Vaikka mitään viitteitä huumeidenkäytöstä ei ole, emmekä ole koskaan huumeita käyttäneet! Tämä oli vaan silloisen lasupäällikön päätös ja ajatus.
Minun usko oikeasti lapsia suojelemaan toimintaan on kadonnut aikaa sitten.
Voi kyllä sä varmaan tuolla koulun määrällä sen jo olet jostain hiffassu itsekin mistä johtuu...