Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? Toisen omaisuuden tärvely lapsen toimesta
05.10.2023 |
Asun itse aika pienessä kerrostalokaksiossa, joten olen säilönyt lapsuuden kotini vanhaan huoneeseen erilaisia tavaroitani. Yksi arvokkaimmista esineistä on aikuisten keräilynukkekoti, johon ostin kymmenen vuotta sitten noin 2000 eurolla arvokkaita nukkekodin keräilyesineitä. Nämä ovat ainutlaatuisia uniikkikappaleita, joita ei todellakaan saa mistä vaan. Kokoelmaani kuului muun muassa monia hyvin pieniä lasisia, käsintehtyjä nukkekodin koriste-esineitä ja lasikannuja.
Kävin eilen lapsuuden kodissani ja sattumalta kävin myös omassa vanhassa huoneessani. Kurkistin myös vanhasta tottumuksesta rakkaaseen keräilynukkekotiini. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun huomasin, että koko nukkekoti oli myllätty. Kaikki tavarat olivat sekaisin, joitain tavaroita puuttui ja yksi koristelasikannu oli säpäleinä nukkekodin lattialla. Kysyin tietenkin heti isältäni mitä oli tapahtunut. Hän kertoi, että oli antanut naisystävänsä 3,5-vuotiaan lapsenlapsen leikkiä nukkekodilla. Sanoin tietenkin tähän tietoon, että kyseessä on keräilynukkekoti, joka ei ole tarkoitettu lasten leikeille. Kerroin, että koko nukkekoti on myllätty, tavaroita puuttuu ja esineitä on rikottu.
Yllättäen isäni suuttuikin minulle asiasta! Hän huusi vihaisena, että liioittelen asioita, että mitään tavaroita ei puutu eikä mitään ole rikottu. Vein hänelle käteen rikotun lasikannun sirpaleet. Edelleen hän oli sitä mieltä, että tapahtunut oli täysin ok. Naisystävän 3,5-vuotias lapsenlapsi oli kuulemma halunnut leikkiä nukkekodilla, eikä hän ollut hennonnut poikaa kieltää.
Mitä mieltä olette? Olenko kohtuuton? Olen todella pahoillani asiasta ja oloni on petetty.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Molemmissa vikaa. Tavarat on sinut ja jos niillä on kielletty leikkimästä niin silloin niillä ei leikitä. Toisaalta miksi säilytät niitä isän talossa?Onko sovittu juttu?Silloin hankkisin lukon huoneen oveen tai veisin tavarat pois.
TOISEN IHMISEN KOTIRAUHAN PIIRISSÄ OLEVAN HUONEEN OVEA EI OLE OIKEUTTA LUKITA.
Mikä ihme teitä oikein vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ei niinkään ole kyse tavaroista vaan luottamuksesta. On sovittu jotain ja luottamus on petetty. Se on minusta paljon pahempaa kuin rikkoutuneet/hävitetyt tavarat.
Kyllä!! Juuri näin! Puit todella hyvin tunteeni sanoiksi!
Kiitos sinulle! 🏻
Ap
Omalla kohdallani vastaavassa tilanteessa oli sovittu. Oli sovittu myös ajankohta jolloin tavarat noudan. Ne hävitettiin ennen sovittua ajankohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani vastaavassa tilanteessa oli sovittu. Oli sovittu myös ajankohta jolloin tavarat noudan. Ne hävitettiin ennen sovittua ajankohtaa.
ja mitään arvokasta ei menetetty.
Muistan kun kerran lapsuuden kotiin mennessä lukioaikaiset kirjani oli hävitetty, kaiken muun itselleni tärkeän olin vienyt, mutta en kuvitellut että joku hävittää kirjoja, olisin tarvinnut jotain kirjaa ja vieläkin 30v jälkeen muistan tyrmistyksen, kysymys on kuitenkin perheestä, jossa kirjat ovat tärkeitä.
Niille ei kuulemma ollut paikkaa, soitto ja kysymys tarvitsetko olisi riittänyt, olin kuitenkin vielä opiskelija.
Tästä syystä kyselen omilta pois muuttaneita lapsilta monta kertaa jokaisen 1lk piirustuksen arvoa, otatko vai voinko hävittää ja vuoden päästä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti nyt, isälläsi on uusi naisystävä, jolla on lapsi. Tämä tarkoittaa, että sinä ap otat aikuisena ihmisenä keskusteluun, mitä tämä tarkoittaa yhteisen talonne ja omaisuuden suhteen. Muista, että isälläsi todella on hallintaoikeus ja se on hänen ainut kotinsa. Mieti nyt, tykkäisitkö itse, jos omassa kodissasi olisi jotain lukittuja no entry-zoneja, jonne sinulla ei ole asiaa?
Nämä "mitä se lukittu huone isossa omakotitalossa haittaa"-ihmiset eivät todellakaan tajua, miltä se tuntuu, että omassa kodissa, josta maksat ja nykyään maksat aika raskaasti, onkin sinulta itseltäsi kiellettyjä alueita.
Eri asia on, jos ap osallistuu kuukausittain talon ylläpitoon, eli maksaa talon kuluja, kuten sähköä jne. Mutta epäilenpä, että näin ei ole?
Minulla on tästä kokemusta, kun ostin aikoinaan kotitalomme ja sisareni yritti pakottaa minua säilyttämään jokaikisen lapsuuden muistonsa alkaen jostain "tällä mummo kerran jouluna hämmensi riisipuuroa" homeisen kapustan. Sanoin, että kohtuullisessa ajassa, puoli vuotta, saa hakea talosta mitä haluaa näistä vanhoista tavaroista ja sen jälkeen ne, jotka aion heittää pois, heitän pois. Monta vuotta jälkeenpäin hän kyseli jostain kukkakattiloista ja näytti nyrpeää naamaa, kun sanoin, että rikki olivat ja kaatikselle menivät. Olisi voinut nyt hän mökillä käyttää niitä kukka-astioina. Kyllä, totta kai mun olisi tätä tarkoitusta varten niitä säilöä 15 v!
Hänellä oli myös se väläys, että laitetaan kaikki tämmöiset yhteen huoneeseen ja huone lukkoon, niin sehän ratkaisee ongelman. Hänellä on oikeus historiaansa.
Käy siis ap reilu keskustelu isäsi kanssa, hän ei selvästi kehtaa alkaa keskustelemaan ja häntä suututtaa oma nössöytensä. Ota sinä siis toisena aikuisena ohjat ja miettikää yhdessä, miten elämä on muuttunut ja mitä se tarkoittaa.
Aina joskus AV yllättää ja täällä saa oikeasti hyviä, käytännöllisiä neuvoja. Mutta yleensä siinä vaiheessa aloittajat häipyvät keskustelusta eivätkä ainakaan näihin mitään vastaa.
Kyllä, aloittajan kannattaisi lukea lainaamasi viesti ajatuksella läpi. Mutta on tosiaan tainnut häipyä, ellei sitten kirjoittele noita puolusteluviestejä itselleen.
Tässä ap:
Kävin isän kanssa tapauksen jälkeen tämän keskustelun! Kysyin häneltä useaan, siis useaan kertaan: onko nyt varmasti ok, että tavarani ovat vahassa huoneessani? Haenko ne pois? Isäni vakuutti, että on täysin ok, että vanhat tavarani (sisältäen keräilynukkekodin) ovat vanhassa huoneessani.
Olen kuitenkin päättänyt hakea tärkeimmät tavarani huoneestani pois. En halua enää ottaa riskiä siitä, että ne mahdollisesti tuhotaan / sotketaan.
Itseasiassa isäni vielä erikseen pyysi, että keräilynukkekoti voisi jäädä vanhaan huoneeseeni, kun tämä hänen naisystävänsä lapsenlapsi tykkää niin kovasti leikkiä sillä. Sanoin, että tämä ei missään nimessä käy ja selitin hänelle varmaan miljoonannen kerran, että kyseessä on aikuisten keräilynukkekoti, joka ei kestä lasten leikkiä.
Emme selkeästi ole olleet oikein samalla aaltopituudella asian kanssa, vaikka luulin isäni ymmärtävän nukkekodin arvon.
Siis toisin sanoen sinulla on isompiakin huolia kuin nukkekotisi, kun isäsi on dementoitunut, eikä ymmärrä selkojärkistä puhetta, eli sitä, mikä ero on leikkinukkekodilla ja keräilyharvinaisuudella.
Etenkin on huolestuttavaa, jos hän - kuten sanoit - aiemmin sen ymmärsi, mutta nyt enää ei.
Mutta niin tai näin, ymmärtänet, että isälläsi on uusi naisystävä, jolla on oma elämänsä, kuten lapsenlapsi ja näin ollen myös todennäköisesti lapsi/lapsia. Isäsi liittyy yhä enemmän tuon naisystävän elämään, etkä sinä ole enää keskipiste.
Tämä tarkoittaa, että sinun tulee nyt kunnioittaa tätä ja neuvotella muistakin omaisuuteen liittyvistä asioista yksityiskohdat uusiksi.
Ap jatkaa:
Niin en tiedä eikö isäni ymmärrä leikkinukkekodin ja keräilyharvinaisuuden eroa, vai eikö hän vain tuossa tilanteessa ollut ymmärtävinään.
Tottakai ymmärrän, että tämä naisystävä, hänen lapsensa ja selkeästi tämä lapsenlapsensakin ovat isälleni tärkeitä, varmaan paljon tärkeämpiä kuin minä. Olen kyllä kipuillut sen asian kanssa, että isäni rakastaa heitä (tai ainakin tätä naisystävää) enemmän kuin minua. Mutta en voi asialle mitään! Olen aina yrittänyt olla niin hyvä tytär kuin mahdollista!
Tuntuu kuin minulta vietäisiin koko ihmisarvo, en ole p*skankaan arvoinen, kun tämä väki saa tulla ottamaan minulta ihan kaiken, jopa tuhoamaan ja sotkemaan kaikki rakkaimmat tavarani.
Varmaan saan (tästäkin) kommentista hirveän p*skamurskyn niskaani, mutta en välitä. Näin asian koen, olen ihminen ja minullakin on oikeus omiin tunteisiin!
En ole koskaan ollut mikään isäni elämän keskipiste. Toivon vain pikkuisen kunnioitusta!
En jaksa kahlata koko ketjua läpi, mutta eiköhän molemmissa ole vikaa. Sinä olet jättänyt isällesi sinulle arvokkaan esineen etkä ole painottanut tarpeeksi sen arvoa. Isäsi antoi (minusta ihan ymmärrettävästi) lapsen leikkiä sillä ilman lupaasi. Hänelle se varmaan oli vain tavallista hienompi nukkekoti eikä hän käsittänyt sen arvoa. Sen enempää tietämättä sinun ja isäsi väleistä, älä nyt rinnasta itseäsi ja omaa kohteluasi kolme vuotiaaseen lapseen! Tottakai teitä kohdellaan eri tavalla ja niin kuulukin, pieni lapsi ei voi ymmärtää asioita, joista olet nyt pahoittanut mielesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ei niinkään ole kyse tavaroista vaan luottamuksesta. On sovittu jotain ja luottamus on petetty. Se on minusta paljon pahempaa kuin rikkoutuneet/hävitetyt tavarat.
Kyllä!! Juuri näin! Puit todella hyvin tunteeni sanoiksi!
Kiitos sinulle! 🏻
Ap
Ei kestä, ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo teini-iässä oppinut sen, että taloudessa missä on lapsia tai missä kyläilee lapsia tulee aina laittaa tuollaisten huoneiden ovi lukkoon. 5 v pentu tuli huoneestani ulos uistin poskessa kun pääsi tonkimaan kalastusvehkeitäni. Lapselle avoin ovi on kielloista huolimatta houkutin jota ei voi vastustaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin eniten huolissani, jos 3,5 vuotias on leikkiny ja siellä on rikkonaista lasia ja tavaroita puuttuu, et onko se lapsi satuttanu ittensä ja onko se syöny niitä pikkuleluja?
Nostin tämän ihan saman huomion esiin! Isäni vähätteli koko asiaa ja väitti, että lasta oli kokoajan vahdittu. Kuitenkin lapsi oli esim. rikkonut nukkekodin tavaroita ilman että kukaan huomasi mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti nyt, isälläsi on uusi naisystävä, jolla on lapsi. Tämä tarkoittaa, että sinä ap otat aikuisena ihmisenä keskusteluun, mitä tämä tarkoittaa yhteisen talonne ja omaisuuden suhteen. Muista, että isälläsi todella on hallintaoikeus ja se on hänen ainut kotinsa. Mieti nyt, tykkäisitkö itse, jos omassa kodissasi olisi jotain lukittuja no entry-zoneja, jonne sinulla ei ole asiaa?
Nämä "mitä se lukittu huone isossa omakotitalossa haittaa"-ihmiset eivät todellakaan tajua, miltä se tuntuu, että omassa kodissa, josta maksat ja nykyään maksat aika raskaasti, onkin sinulta itseltäsi kiellettyjä alueita.
Eri asia on, jos ap osallistuu kuukausittain talon ylläpitoon, eli maksaa talon kuluja, kuten sähköä jne. Mutta epäilenpä, että näin ei ole?
Minulla on tästä kokemusta, kun ostin aikoinaan kotitalomme ja sisareni yritti pakottaa minua säilyttämään jokaikisen lapsuuden muistonsa alkaen jostain "tällä mummo kerran jouluna hämmensi riisipuuroa" homeisen kapustan. Sanoin, että kohtuullisessa ajassa, puoli vuotta, saa hakea talosta mitä haluaa näistä vanhoista tavaroista ja sen jälkeen ne, jotka aion heittää pois, heitän pois. Monta vuotta jälkeenpäin hän kyseli jostain kukkakattiloista ja näytti nyrpeää naamaa, kun sanoin, että rikki olivat ja kaatikselle menivät. Olisi voinut nyt hän mökillä käyttää niitä kukka-astioina. Kyllä, totta kai mun olisi tätä tarkoitusta varten niitä säilöä 15 v!
Hänellä oli myös se väläys, että laitetaan kaikki tämmöiset yhteen huoneeseen ja huone lukkoon, niin sehän ratkaisee ongelman. Hänellä on oikeus historiaansa.
Käy siis ap reilu keskustelu isäsi kanssa, hän ei selvästi kehtaa alkaa keskustelemaan ja häntä suututtaa oma nössöytensä. Ota sinä siis toisena aikuisena ohjat ja miettikää yhdessä, miten elämä on muuttunut ja mitä se tarkoittaa.
Aina joskus AV yllättää ja täällä saa oikeasti hyviä, käytännöllisiä neuvoja. Mutta yleensä siinä vaiheessa aloittajat häipyvät keskustelusta eivätkä ainakaan näihin mitään vastaa.
Kyllä, aloittajan kannattaisi lukea lainaamasi viesti ajatuksella läpi. Mutta on tosiaan tainnut häipyä, ellei sitten kirjoittele noita puolusteluviestejä itselleen.
Tässä ap:
Kävin isän kanssa tapauksen jälkeen tämän keskustelun! Kysyin häneltä useaan, siis useaan kertaan: onko nyt varmasti ok, että tavarani ovat vahassa huoneessani? Haenko ne pois? Isäni vakuutti, että on täysin ok, että vanhat tavarani (sisältäen keräilynukkekodin) ovat vanhassa huoneessani.
Olen kuitenkin päättänyt hakea tärkeimmät tavarani huoneestani pois. En halua enää ottaa riskiä siitä, että ne mahdollisesti tuhotaan / sotketaan.
Itseasiassa isäni vielä erikseen pyysi, että keräilynukkekoti voisi jäädä vanhaan huoneeseeni, kun tämä hänen naisystävänsä lapsenlapsi tykkää niin kovasti leikkiä sillä. Sanoin, että tämä ei missään nimessä käy ja selitin hänelle varmaan miljoonannen kerran, että kyseessä on aikuisten keräilynukkekoti, joka ei kestä lasten leikkiä.
Emme selkeästi ole olleet oikein samalla aaltopituudella asian kanssa, vaikka luulin isäni ymmärtävän nukkekodin arvon.
Siis toisin sanoen sinulla on isompiakin huolia kuin nukkekotisi, kun isäsi on dementoitunut, eikä ymmärrä selkojärkistä puhetta, eli sitä, mikä ero on leikkinukkekodilla ja keräilyharvinaisuudella.
Etenkin on huolestuttavaa, jos hän - kuten sanoit - aiemmin sen ymmärsi, mutta nyt enää ei.
Mutta niin tai näin, ymmärtänet, että isälläsi on uusi naisystävä, jolla on oma elämänsä, kuten lapsenlapsi ja näin ollen myös todennäköisesti lapsi/lapsia. Isäsi liittyy yhä enemmän tuon naisystävän elämään, etkä sinä ole enää keskipiste.
Tämä tarkoittaa, että sinun tulee nyt kunnioittaa tätä ja neuvotella muistakin omaisuuteen liittyvistä asioista yksityiskohdat uusiksi.
Ap jatkaa:
Niin en tiedä eikö isäni ymmärrä leikkinukkekodin ja keräilyharvinaisuuden eroa, vai eikö hän vain tuossa tilanteessa ollut ymmärtävinään.
Tottakai ymmärrän, että tämä naisystävä, hänen lapsensa ja selkeästi tämä lapsenlapsensakin ovat isälleni tärkeitä, varmaan paljon tärkeämpiä kuin minä. Olen kyllä kipuillut sen asian kanssa, että isäni rakastaa heitä (tai ainakin tätä naisystävää) enemmän kuin minua. Mutta en voi asialle mitään! Olen aina yrittänyt olla niin hyvä tytär kuin mahdollista!
Tuntuu kuin minulta vietäisiin koko ihmisarvo, en ole p*skankaan arvoinen, kun tämä väki saa tulla ottamaan minulta ihan kaiken, jopa tuhoamaan ja sotkemaan kaikki rakkaimmat tavarani.
Varmaan saan (tästäkin) kommentista hirveän p*skamurskyn niskaani, mutta en välitä. Näin asian koen, olen ihminen ja minullakin on oikeus omiin tunteisiin!
En ole koskaan ollut mikään isäni elämän keskipiste. Toivon vain pikkuisen kunnioitusta!
Nyt en osaa päättää, onko tämän kerrankin 3/5 -provo palstalla, vai tarvitsetko psykoterapeutin palveluita.
Jos olet työelämässä, kokeile, pääsisitkö työterveyden kautta juttelemaan. Myös omin varoin voi tavata Valviran hyväksymää psykoterapeuttia. Jopa lyhytterapia voisi auttaa, toki ammattilaisen kanssa (eli katso, että ammattinimike on nimenomaan psykoterapeutti, muut eivät ole suojattuja).
Onnea aikuistumiselle!
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ei niinkään ole kyse tavaroista vaan luottamuksesta. On sovittu jotain ja luottamus on petetty. Se on minusta paljon pahempaa kuin rikkoutuneet/hävitetyt tavarat.
Tämä. Ilmeisesti täällä on todella huonoja ja etäisiä perhesuhteita tyypeillä, kun ei pitäisi olla moksiskaan siitä ettei omiin perheenjäseniin voikaan luottaa. Sori mutta ei sekään ole niin normaalia ja yleistä kaikilla muilla, vaikka just teidän perheessä niin olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ei niinkään ole kyse tavaroista vaan luottamuksesta. On sovittu jotain ja luottamus on petetty. Se on minusta paljon pahempaa kuin rikkoutuneet/hävitetyt tavarat.
Tuskinpa on mitään sovittu.
Nimenomaan oli sovittu. Jos säilytyksestä ei olisi ollut sovittu, niin miksi silloin edes olisin asiasta pahoillani?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani vastaavassa tilanteessa oli sovittu. Oli sovittu myös ajankohta jolloin tavarat noudan. Ne hävitettiin ennen sovittua ajankohtaa.
Mielestäni tällainen on todella törkeää käytöstä! Olen pahoillani puolestasi! Miksi tämä säilyttäjä ei voinut edes soittaa sinulle, että nyt tavarasi tuhotaan? En ymmärrä tälläistä käytöstä, varsinkaan jos kyse on läheisestä ihmisestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo. Tuon ikäisen naisen isällä ei voi olla naisystävää, jolla on vasta 3,5 ikäinen lapsi.
En ihan koko ketjua lukenut, eli en tiedä onko tämä näkökulma nostettu esiin. Isä raivostui tietysti siksi, että häntä vähän hävetti. Hän oivalsi, että ap tajuaa nyt hänen päästäneen lapsen leikkimään nukkekodilla, että saa rauhallisen hetken tämän äidin kanssa. Isä on nyt vähän välikädessä aikuisen tyttären ja uuden naisen sekä mahdollisen uusioperhe-elämän kanssa. Ehkä ap saa vielä sisaruspuolen? Silloin on huoneille uutta käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Provo. Tuon ikäisen naisen isällä ei voi olla naisystävää, jolla on vasta 3,5 ikäinen lapsi.
Lapsenlapsi. Niin lukee ihan aloituksessakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Tuon ikäisen naisen isällä ei voi olla naisystävää, jolla on vasta 3,5 ikäinen lapsi.
Lapsenlapsi. Niin lukee ihan aloituksessakin.
Ap
Ja sinä pyrit kontrolloimaan isääsi, hänen naisystäväänsä, tämän lasta ja lastenlasta NUKKEKODIN kautta. Isäsi on nukkekodin panttivankina tässä kuviossa. Sinä sanelet ehtoja hänen kodissaan, ja hänen pitäisi niiden perusteella pomottaa kumppaniaan ja uutta perhettään.
Hae jo harrastetalosi omaan kotiisi, kaikkien välit paranevat kun kasvat aikuiseksi.
Asiassa on tietysti useampia ulottuvuuksia, joista yksi on kyllä se, että kyllähän omaan haltuun sovitusti jätetystä omaisuudesta täytyy pitää huolta. Eli jos olen sanonut, että on ok jättää jotain mun luo, olen vastuussa siitä, että omaisuudelle ei tapahdu mitään.
Sitten se, että toisaalta pitää itsekin osata vähän lukea, koska on ok jättää toiselle omaisuutta ja koska alkaa keräämään omiaan pois. Eli ei vaan luottaa, että jos 10 v sitten asia on sovittu, se edelleen pitää, vaikka kaikki muu muuttuu. Eli olla vähän herkällä korvalla, onko se toiselle enää ok mun rojuista huolta pitää, vai alkavatko ne jo olla vaivaksi.
Jos alunperin on ollut ilmassa tuota, että ap kokee uuden naisystävän syrjäyttäneen hänet (kuten tuossa sanoo), eikä välit muutoinkaan ole olleet kovin läheiset (ei koskaan kokenut olevansa isälle ykkönen), niin helposti ollaan pattitilanteessa, eli isä ei nyt ainakaan kehtaa alkaa vaatimaan, että tilanne ei kärjisty.
Muutoinkin on totta, että aika hankalia yleensä ovat nämä jakamattomat pesät, joissa isä muka asuu täysvaltaisesti, mutta hyvin herkästi nousee keskusteluun, että niin kyllähän minä tästä edelleen puolet omistan. Ei tosiaankaan uudenkaan naisystävän mukava tulevaisuutta siinä rakentaa. Mies ei halua myydä "lasten kotia", mutta ei sinnekään tervetullut lapsenlapsineen ole. Kun siellä on niin tärkeää ja särkyvää.
Olen nyt jotenkin todella rikki tämän asian takia. Olen itkenyt tämän koko sopan vuoksi jo kaksi tuntia ja yritän samalla saada töitä tehdyksi. Onneksi olen sentään kotona.
Tiedän etten voi kilpailla tätä isäni naisystävää vastaan, hän merkitsee isälleni enemmän kuin minä. Ja nyt siis nämä kaikki muutkin menevät minun edelleni. Lapsenlapsi saa vapaasti sotkea ja rikkoa kaiken minulle kuuluvan. Minun tunteillani ei ole mitään väliä.
En taida olla tarpeeksi vahva tällaiseen sirkukseen. Harkitsen ihan vakavasti, että katkaisisin kokonaan välit isääni. Haen rakkaimmat tavarani ja loput kamat voivat vaikka tuikata tuleen.
On niin raskasta huomata olevansa toisen silmissä ihan arvoton.
Ap
Minkä ikäinen AP olet nyt? Koska kyse on aikuisten nukkekodista, niin oletan että olit jo aikuinen kun hankit sen ja varsinkin kun laitoit 2000 euroa sen kalusteisiin (se on aikamoisen paljon rahaa). Olit jotain 20 ja asuit vielä kotona? Sitten muutit pois kotoa mutta nukkekoti jäi lapsuudenkotiisi.
Miksi se jäi sinne? Selityksenä kaksiossa asuminen ontuu. Jos kerran tuo nukkekoti on sinulle niin tärkeä että laitoit paljon rahaa siihen, niin kai sinä olisit halunnut sen mukaasi että pääset katselemaan sitä joka päivä ja ostamaan ehkä lisääkin varusteita.
Mitä iloa sinulle siitä lapsuudenkodissasi oli näiden 10 vuoden aikana? Vai ravasitko siellä alvariinsa nukkekotia ihailemassa?
Itselle tärkeät tavarat haluaa pitää lähellään.