Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? Toisen omaisuuden tärvely lapsen toimesta
05.10.2023 |
Asun itse aika pienessä kerrostalokaksiossa, joten olen säilönyt lapsuuden kotini vanhaan huoneeseen erilaisia tavaroitani. Yksi arvokkaimmista esineistä on aikuisten keräilynukkekoti, johon ostin kymmenen vuotta sitten noin 2000 eurolla arvokkaita nukkekodin keräilyesineitä. Nämä ovat ainutlaatuisia uniikkikappaleita, joita ei todellakaan saa mistä vaan. Kokoelmaani kuului muun muassa monia hyvin pieniä lasisia, käsintehtyjä nukkekodin koriste-esineitä ja lasikannuja.
Kävin eilen lapsuuden kodissani ja sattumalta kävin myös omassa vanhassa huoneessani. Kurkistin myös vanhasta tottumuksesta rakkaaseen keräilynukkekotiini. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun huomasin, että koko nukkekoti oli myllätty. Kaikki tavarat olivat sekaisin, joitain tavaroita puuttui ja yksi koristelasikannu oli säpäleinä nukkekodin lattialla. Kysyin tietenkin heti isältäni mitä oli tapahtunut. Hän kertoi, että oli antanut naisystävänsä 3,5-vuotiaan lapsenlapsen leikkiä nukkekodilla. Sanoin tietenkin tähän tietoon, että kyseessä on keräilynukkekoti, joka ei ole tarkoitettu lasten leikeille. Kerroin, että koko nukkekoti on myllätty, tavaroita puuttuu ja esineitä on rikottu.
Yllättäen isäni suuttuikin minulle asiasta! Hän huusi vihaisena, että liioittelen asioita, että mitään tavaroita ei puutu eikä mitään ole rikottu. Vein hänelle käteen rikotun lasikannun sirpaleet. Edelleen hän oli sitä mieltä, että tapahtunut oli täysin ok. Naisystävän 3,5-vuotias lapsenlapsi oli kuulemma halunnut leikkiä nukkekodilla, eikä hän ollut hennonnut poikaa kieltää.
Mitä mieltä olette? Olenko kohtuuton? Olen todella pahoillani asiasta ja oloni on petetty.
Kommentit (210)
Äitini on heittänyt minulle tärkeitä tavaroita pois, joista erikseen oli sovittu että voin säilyttää niitä lapsuudenkodissa kunnes oma asunto on isompi. Jotain romua sinne oli jättänyt ja naama naurussa sanoi että eikös nämä olleet ne tärkeät jotka piti säilyttää. Tiesi tasan tarkkaan mitkä minulle olivat rakkaita ja tärkeitä esineitä.
Vahingosta viisastuneena siivosin kaikki omat vähänkään tärkeät tavarat sieltä pois. Sitten alkoikin itku ja valitus että miksi niitä nyt täältä pois viet, hyvin olisivat mahtuneet - niinpä.
Vieläkin harmittaa lelujen yms. kohtalo. Omilta lapsiltani en heitä mitään pois kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on sovittu että jotkut tavarasi ovat siellä, niin se on sitten sovittu eikä siitä tarvitse sanoa että 'miksi pidät tavaroita muiden nurkissa'.
Eikä kenenkään pitäisi niihin koskea, vähiten lasten. En ole koskaan voinut käsittää näitä "en hennonnut kieltää".
Tosin kyllä tää provo taitaa olla. Uskon, että näin arvokkaan asian pitäisi omassa asunnossa.
No - yhtään ap:ta syyllistämättä - jos minulla olisi jotain noin tärkeää omaisuutta, en säilyttäisi sitä muiden luona. Mutta ap:n isä olisi saanut myös kysyä häneltä luvan nukkekodilla leikkimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos on sovittu että jotkut tavarasi ovat siellä, niin se on sitten sovittu eikä siitä tarvitse sanoa että 'miksi pidät tavaroita muiden nurkissa'.
Eikä kenenkään pitäisi niihin koskea, vähiten lasten. En ole koskaan voinut käsittää näitä "en hennonnut kieltää".
Tosin kyllä tää provo taitaa olla. Uskon, että näin arvokkaan asian pitäisi omassa asunnossa.
No jos ne on säilytyksessä, niin kyllä ne on sitten pakattava niin, etteivät ne ole siivouksen tiellä ja sijoitettava vaikkapa kellariin homehtumaan. Koska kaikki tietää sen, miten näiden "jätänpä nämä tänne säilytykseen" -tavaroiden kanssa lopulta käy.
Vierailija kirjoitti:
No - yhtään ap:ta syyllistämättä - jos minulla olisi jotain noin tärkeää omaisuutta, en säilyttäisi sitä muiden luona. Mutta ap:n isä olisi saanut myös kysyä häneltä luvan nukkekodilla leikkimiseen.
No se nyt vaan ei ollut tarpeeksi tärkeää omaisuutta. Ylimääräisellä ilmaisella säilytystilalla on aivan hirmuinen kysyntä nykyään, ja miksei ennenkin. Aina niistä ilmaisista neliöistä tosin joku muu maksaa kustannukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on sovittu että jotkut tavarasi ovat siellä, niin se on sitten sovittu eikä siitä tarvitse sanoa että 'miksi pidät tavaroita muiden nurkissa'.
Eikä kenenkään pitäisi niihin koskea, vähiten lasten. En ole koskaan voinut käsittää näitä "en hennonnut kieltää".
Tosin kyllä tää provo taitaa olla. Uskon, että näin arvokkaan asian pitäisi omassa asunnossa.
Eihän ne oikeasti mitään arvokkaita ollut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen toimesta? Suomi ei ole äidinkielesi?
Sinä et varmaankaan osaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti nyt, isälläsi on uusi naisystävä, jolla on lapsi. Tämä tarkoittaa, että sinä ap otat aikuisena ihmisenä keskusteluun, mitä tämä tarkoittaa yhteisen talonne ja omaisuuden suhteen. Muista, että isälläsi todella on hallintaoikeus ja se on hänen ainut kotinsa. Mieti nyt, tykkäisitkö itse, jos omassa kodissasi olisi jotain lukittuja no entry-zoneja, jonne sinulla ei ole asiaa?
Nämä "mitä se lukittu huone isossa omakotitalossa haittaa"-ihmiset eivät todellakaan tajua, miltä se tuntuu, että omassa kodissa, josta maksat ja nykyään maksat aika raskaasti, onkin sinulta itseltäsi kiellettyjä alueita.
Eri asia on, jos ap osallistuu kuukausittain talon ylläpitoon, eli maksaa talon kuluja, kuten sähköä jne. Mutta epäilenpä, että näin ei ole?
Minulla on tästä kokemusta, kun ostin aikoinaan kotitalomme ja sisareni yritti pakottaa minua säilyttämään jokaikisen lapsuuden muistonsa alkaen jostain "tällä mummo kerran jouluna hämmensi riisipuuroa" homeisen kapustan. Sanoin, että kohtuullisessa ajassa, puoli vuotta, saa hakea talosta mitä haluaa näistä vanhoista tavaroista ja sen jälkeen ne, jotka aion heittää pois, heitän pois. Monta vuotta jälkeenpäin hän kyseli jostain kukkakattiloista ja näytti nyrpeää naamaa, kun sanoin, että rikki olivat ja kaatikselle menivät. Olisi voinut nyt hän mökillä käyttää niitä kukka-astioina. Kyllä, totta kai mun olisi tätä tarkoitusta varten niitä säilöä 15 v!
Hänellä oli myös se väläys, että laitetaan kaikki tämmöiset yhteen huoneeseen ja huone lukkoon, niin sehän ratkaisee ongelman. Hänellä on oikeus historiaansa.
Käy siis ap reilu keskustelu isäsi kanssa, hän ei selvästi kehtaa alkaa keskustelemaan ja häntä suututtaa oma nössöytensä. Ota sinä siis toisena aikuisena ohjat ja miettikää yhdessä, miten elämä on muuttunut ja mitä se tarkoittaa.
Aina joskus AV yllättää ja täällä saa oikeasti hyviä, käytännöllisiä neuvoja. Mutta yleensä siinä vaiheessa aloittajat häipyvät keskustelusta eivätkä ainakaan näihin mitään vastaa.
Kyllä, aloittajan kannattaisi lukea lainaamasi viesti ajatuksella läpi. Mutta on tosiaan tainnut häipyä, ellei sitten kirjoittele noita puolusteluviestejä itselleen.
Tässä ap:
Kävin isän kanssa tapauksen jälkeen tämän keskustelun! Kysyin häneltä useaan, siis useaan kertaan: onko nyt varmasti ok, että tavarani ovat vahassa huoneessani? Haenko ne pois? Isäni vakuutti, että on täysin ok, että vanhat tavarani (sisältäen keräilynukkekodin) ovat vanhassa huoneessani.
Olen kuitenkin päättänyt hakea tärkeimmät tavarani huoneestani pois. En halua enää ottaa riskiä siitä, että ne mahdollisesti tuhotaan / sotketaan.
Itseasiassa isäni vielä erikseen pyysi, että keräilynukkekoti voisi jäädä vanhaan huoneeseeni, kun tämä hänen naisystävänsä lapsenlapsi tykkää niin kovasti leikkiä sillä. Sanoin, että tämä ei missään nimessä käy ja selitin hänelle varmaan miljoonannen kerran, että kyseessä on aikuisten keräilynukkekoti, joka ei kestä lasten leikkiä.
Emme selkeästi ole olleet oikein samalla aaltopituudella asian kanssa, vaikka luulin isäni ymmärtävän nukkekodin arvon.
Siis toisin sanoen sinulla on isompiakin huolia kuin nukkekotisi, kun isäsi on dementoitunut, eikä ymmärrä selkojärkistä puhetta, eli sitä, mikä ero on leikkinukkekodilla ja keräilyharvinaisuudella.
Etenkin on huolestuttavaa, jos hän - kuten sanoit - aiemmin sen ymmärsi, mutta nyt enää ei.
Mutta niin tai näin, ymmärtänet, että isälläsi on uusi naisystävä, jolla on oma elämänsä, kuten lapsenlapsi ja näin ollen myös todennäköisesti lapsi/lapsia. Isäsi liittyy yhä enemmän tuon naisystävän elämään, etkä sinä ole enää keskipiste.
Tämä tarkoittaa, että sinun tulee nyt kunnioittaa tätä ja neuvotella muistakin omaisuuteen liittyvistä asioista yksityiskohdat uusiksi.
Ap jatkaa:
Niin en tiedä eikö isäni ymmärrä leikkinukkekodin ja keräilyharvinaisuuden eroa, vai eikö hän vain tuossa tilanteessa ollut ymmärtävinään.
Tottakai ymmärrän, että tämä naisystävä, hänen lapsensa ja selkeästi tämä lapsenlapsensakin ovat isälleni tärkeitä, varmaan paljon tärkeämpiä kuin minä. Olen kyllä kipuillut sen asian kanssa, että isäni rakastaa heitä (tai ainakin tätä naisystävää) enemmän kuin minua. Mutta en voi asialle mitään! Olen aina yrittänyt olla niin hyvä tytär kuin mahdollista!
Tuntuu kuin minulta vietäisiin koko ihmisarvo, en ole p*skankaan arvoinen, kun tämä väki saa tulla ottamaan minulta ihan kaiken, jopa tuhoamaan ja sotkemaan kaikki rakkaimmat tavarani.
Varmaan saan (tästäkin) kommentista hirveän p*skamurskyn niskaani, mutta en välitä. Näin asian koen, olen ihminen ja minullakin on oikeus omiin tunteisiin!
En ole koskaan ollut mikään isäni elämän keskipiste. Toivon vain pikkuisen kunnioitusta!
Vierailija kirjoitti:
Äitini on heittänyt minulle tärkeitä tavaroita pois, joista erikseen oli sovittu että voin säilyttää niitä lapsuudenkodissa kunnes oma asunto on isompi. Jotain romua sinne oli jättänyt ja naama naurussa sanoi että eikös nämä olleet ne tärkeät jotka piti säilyttää. Tiesi tasan tarkkaan mitkä minulle olivat rakkaita ja tärkeitä esineitä.
Vahingosta viisastuneena siivosin kaikki omat vähänkään tärkeät tavarat sieltä pois. Sitten alkoikin itku ja valitus että miksi niitä nyt täältä pois viet, hyvin olisivat mahtuneet - niinpä.
Vieläkin harmittaa lelujen yms. kohtalo. Omilta lapsiltani en heitä mitään pois kysymättä.
Siis itket omien lelujesi kohtaloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti nyt, isälläsi on uusi naisystävä, jolla on lapsi. Tämä tarkoittaa, että sinä ap otat aikuisena ihmisenä keskusteluun, mitä tämä tarkoittaa yhteisen talonne ja omaisuuden suhteen. Muista, että isälläsi todella on hallintaoikeus ja se on hänen ainut kotinsa. Mieti nyt, tykkäisitkö itse, jos omassa kodissasi olisi jotain lukittuja no entry-zoneja, jonne sinulla ei ole asiaa?
Nämä "mitä se lukittu huone isossa omakotitalossa haittaa"-ihmiset eivät todellakaan tajua, miltä se tuntuu, että omassa kodissa, josta maksat ja nykyään maksat aika raskaasti, onkin sinulta itseltäsi kiellettyjä alueita.
Eri asia on, jos ap osallistuu kuukausittain talon ylläpitoon, eli maksaa talon kuluja, kuten sähköä jne. Mutta epäilenpä, että näin ei ole?
Minulla on tästä kokemusta, kun ostin aikoinaan kotitalomme ja sisareni yritti pakottaa minua säilyttämään jokaikisen lapsuuden muistonsa alkaen jostain "tällä mummo kerran jouluna hämmensi riisipuuroa" homeisen kapustan. Sanoin, että kohtuullisessa ajassa, puoli vuotta, saa hakea talosta mitä haluaa näistä vanhoista tavaroista ja sen jälkeen ne, jotka aion heittää pois, heitän pois. Monta vuotta jälkeenpäin hän kyseli jostain kukkakattiloista ja näytti nyrpeää naamaa, kun sanoin, että rikki olivat ja kaatikselle menivät. Olisi voinut nyt hän mökillä käyttää niitä kukka-astioina. Kyllä, totta kai mun olisi tätä tarkoitusta varten niitä säilöä 15 v!
Hänellä oli myös se väläys, että laitetaan kaikki tämmöiset yhteen huoneeseen ja huone lukkoon, niin sehän ratkaisee ongelman. Hänellä on oikeus historiaansa.
Käy siis ap reilu keskustelu isäsi kanssa, hän ei selvästi kehtaa alkaa keskustelemaan ja häntä suututtaa oma nössöytensä. Ota sinä siis toisena aikuisena ohjat ja miettikää yhdessä, miten elämä on muuttunut ja mitä se tarkoittaa.
Aina joskus AV yllättää ja täällä saa oikeasti hyviä, käytännöllisiä neuvoja. Mutta yleensä siinä vaiheessa aloittajat häipyvät keskustelusta eivätkä ainakaan näihin mitään vastaa.
Kyllä, aloittajan kannattaisi lukea lainaamasi viesti ajatuksella läpi. Mutta on tosiaan tainnut häipyä, ellei sitten kirjoittele noita puolusteluviestejä itselleen.
Tässä ap:
Kävin isän kanssa tapauksen jälkeen tämän keskustelun! Kysyin häneltä useaan, siis useaan kertaan: onko nyt varmasti ok, että tavarani ovat vahassa huoneessani? Haenko ne pois? Isäni vakuutti, että on täysin ok, että vanhat tavarani (sisältäen keräilynukkekodin) ovat vanhassa huoneessani.
Olen kuitenkin päättänyt hakea tärkeimmät tavarani huoneestani pois. En halua enää ottaa riskiä siitä, että ne mahdollisesti tuhotaan / sotketaan.
Itseasiassa isäni vielä erikseen pyysi, että keräilynukkekoti voisi jäädä vanhaan huoneeseeni, kun tämä hänen naisystävänsä lapsenlapsi tykkää niin kovasti leikkiä sillä. Sanoin, että tämä ei missään nimessä käy ja selitin hänelle varmaan miljoonannen kerran, että kyseessä on aikuisten keräilynukkekoti, joka ei kestä lasten leikkiä.
Emme selkeästi ole olleet oikein samalla aaltopituudella asian kanssa, vaikka luulin isäni ymmärtävän nukkekodin arvon.
Hyvät hyssykät. Tuossa vaiheessa, isän kysyessä, saako nukkekoti jäädä lapsen leikkiä varten, JOKAINEN TÄYSPÄINEN AIKUINEN TAJUAA, ETTÄ TILANNE ON MUUTTUNUT.
Itse olisin hakenut kiireen vilkkaa nukkekodin pois, jos se olisi minulle yhtään tärkeä.
Oletko ihan työelämässä, ap? Miten oikein pärjäät siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen toimesta? Suomi ei ole äidinkielesi?
Sinä et varmaankaan osaa lukea.
"Toisen omaisuuden tärvely lapsen toimesta". Onhan tuo Ainan typerä lause. Ei todellakaan suomen kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä suuttui tietysti siksi, että häntä hävettää että näin kävi. Puolustusmekanismi ja tämä kertoo, että olet ihan oikeassa, isän reaktio on kohtuuton.
Hän on myös kohtuuton siinä mielessä, että jos on antanut ymmärtää että säilytys siellä on ihan ok, ei voi etukäteen sanomatta passiivisaggressiivisesti vain ilmaista ettei se yhtäkkiä olisikaan. Kaikki eivät elä ja ajattele niin, että lapset entisöityvät aikuistuessaan ja kaikki heidän jälkensä pitää lapsuudenkodista pyyhkiä pois, vaikka osa täällä niin ilmeisesti kuvitteleekin.
Molemmissa vikaa. Tavarat on sinut ja jos niillä on kielletty leikkimästä niin silloin niillä ei leikitä. Toisaalta miksi säilytät niitä isän talossa?Onko sovittu juttu?Silloin hankkisin lukon huoneen oveen tai veisin tavarat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä ei niinkään ole kyse tavaroista vaan luottamuksesta. On sovittu jotain ja luottamus on petetty. Se on minusta paljon pahempaa kuin rikkoutuneet/hävitetyt tavarat.
Mä olisin eniten huolissani, jos 3,5 vuotias on leikkiny ja siellä on rikkonaista lasia ja tavaroita puuttuu, et onko se lapsi satuttanu ittensä ja onko se syöny niitä pikkuleluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen toimesta? Suomi ei ole äidinkielesi?
Sinä et varmaankaan osaa lukea.
"Toisen omaisuuden tärvely lapsen toimesta". Onhan tuo Ainan typerä lause. Ei todellakaan suomen kieltä.
Toimesta on niin huonoa Suomea, ettei tosikaan.
Tämäkin lause voisi olla lyhyt ja selkeä: Lapsi tärveli toisen omaisuutta.
Sama koskee ihan kaikkia näitä toimesta lauseita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti nyt, isälläsi on uusi naisystävä, jolla on lapsi. Tämä tarkoittaa, että sinä ap otat aikuisena ihmisenä keskusteluun, mitä tämä tarkoittaa yhteisen talonne ja omaisuuden suhteen. Muista, että isälläsi todella on hallintaoikeus ja se on hänen ainut kotinsa. Mieti nyt, tykkäisitkö itse, jos omassa kodissasi olisi jotain lukittuja no entry-zoneja, jonne sinulla ei ole asiaa?
Nämä "mitä se lukittu huone isossa omakotitalossa haittaa"-ihmiset eivät todellakaan tajua, miltä se tuntuu, että omassa kodissa, josta maksat ja nykyään maksat aika raskaasti, onkin sinulta itseltäsi kiellettyjä alueita.
Eri asia on, jos ap osallistuu kuukausittain talon ylläpitoon, eli maksaa talon kuluja, kuten sähköä jne. Mutta epäilenpä, että näin ei ole?
Minulla on tästä kokemusta, kun ostin aikoinaan kotitalomme ja sisareni yritti pakottaa minua säilyttämään jokaikisen lapsuuden muistonsa alkaen jostain "tällä mummo kerran jouluna hämmensi riisipuuroa" homeisen kapustan. Sanoin, että kohtuullisessa ajassa, puoli vuotta, saa hakea talosta mitä haluaa näistä vanhoista tavaroista ja sen jälkeen ne, jotka aion heittää pois, heitän pois. Monta vuotta jälkeenpäin hän kyseli jostain kukkakattiloista ja näytti nyrpeää naamaa, kun sanoin, että rikki olivat ja kaatikselle menivät. Olisi voinut nyt hän mökillä käyttää niitä kukka-astioina. Kyllä, totta kai mun olisi tätä tarkoitusta varten niitä säilöä 15 v!
Hänellä oli myös se väläys, että laitetaan kaikki tämmöiset yhteen huoneeseen ja huone lukkoon, niin sehän ratkaisee ongelman. Hänellä on oikeus historiaansa.
Käy siis ap reilu keskustelu isäsi kanssa, hän ei selvästi kehtaa alkaa keskustelemaan ja häntä suututtaa oma nössöytensä. Ota sinä siis toisena aikuisena ohjat ja miettikää yhdessä, miten elämä on muuttunut ja mitä se tarkoittaa.
Aina joskus AV yllättää ja täällä saa oikeasti hyviä, käytännöllisiä neuvoja. Mutta yleensä siinä vaiheessa aloittajat häipyvät keskustelusta eivätkä ainakaan näihin mitään vastaa.
Kyllä, aloittajan kannattaisi lukea lainaamasi viesti ajatuksella läpi. Mutta on tosiaan tainnut häipyä, ellei sitten kirjoittele noita puolusteluviestejä itselleen.
Tässä ap:
Kävin isän kanssa tapauksen jälkeen tämän keskustelun! Kysyin häneltä useaan, siis useaan kertaan: onko nyt varmasti ok, että tavarani ovat vahassa huoneessani? Haenko ne pois? Isäni vakuutti, että on täysin ok, että vanhat tavarani (sisältäen keräilynukkekodin) ovat vanhassa huoneessani.
Olen kuitenkin päättänyt hakea tärkeimmät tavarani huoneestani pois. En halua enää ottaa riskiä siitä, että ne mahdollisesti tuhotaan / sotketaan.
Itseasiassa isäni vielä erikseen pyysi, että keräilynukkekoti voisi jäädä vanhaan huoneeseeni, kun tämä hänen naisystävänsä lapsenlapsi tykkää niin kovasti leikkiä sillä. Sanoin, että tämä ei missään nimessä käy ja selitin hänelle varmaan miljoonannen kerran, että kyseessä on aikuisten keräilynukkekoti, joka ei kestä lasten leikkiä.
Emme selkeästi ole olleet oikein samalla aaltopituudella asian kanssa, vaikka luulin isäni ymmärtävän nukkekodin arvon.
Hyvät hyssykät. Tuossa vaiheessa, isän kysyessä, saako nukkekoti jäädä lapsen leikkiä varten, JOKAINEN TÄYSPÄINEN AIKUINEN TAJUAA, ETTÄ TILANNE ON MUUTTUNUT.
Itse olisin hakenut kiireen vilkkaa nukkekodin pois, jos se olisi minulle yhtään tärkeä.
Oletko ihan työelämässä, ap? Miten oikein pärjäät siellä?
Kirjoitin asiasta jo aiemmin tähän ketjuun: aion nyt hakea kaiken tärkeän ja rakkaan vanhasta lapsuuden huoneestani pois. Toki nyt tajusin, että tilanne on muuttunut! Pointti siis oli etten ollut tiennyt, että nukkekotini oli sotkettu ja sen tavaroita oli rikottu. Luotin isääni, kun hän sanoi, että voin pitää tavaroitani vanhassa huoneessani. En olisi ikinä uskonut, että isäni voisi antaa tämän lapsenlapsen tehdä jotain tälläistä. Nyt toki tiedän asiasta ja haen tavarani pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ei niinkään ole kyse tavaroista vaan luottamuksesta. On sovittu jotain ja luottamus on petetty. Se on minusta paljon pahempaa kuin rikkoutuneet/hävitetyt tavarat.
Tuskinpa on mitään sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Isä suuttui tietysti siksi, että häntä hävettää että näin kävi. Puolustusmekanismi ja tämä kertoo, että olet ihan oikeassa, isän reaktio on kohtuuton.
Hän on myös kohtuuton siinä mielessä, että jos on antanut ymmärtää että säilytys siellä on ihan ok, ei voi etukäteen sanomatta passiivisaggressiivisesti vain ilmaista ettei se yhtäkkiä olisikaan. Kaikki eivät elä ja ajattele niin, että lapset entisöityvät aikuistuessaan ja kaikki heidän jälkensä pitää lapsuudenkodista pyyhkiä pois, vaikka osa täällä niin ilmeisesti kuvitteleekin.
Kaikki jäljet on eri asia kuin kokonainen museohuone/ilmainen varasto ilman kajoamisoikeutta.
Mitäs läksit. Ei kannata muuttaa muualle, jos kotonakin voi olla.
Tulee mieleen sukulaistyttö, joka raivosi kun hänen tavaransa siivottiin mummolasta roskiin. Ei ole kyse siitä, ettei tiennyt, että mummo kuoli jo eikä omistanut asuntoaan.