Lue keskustelun säännöt.
Pomon kiusaama: Eeva Roots,38,kertoo tulleensa työpaikkakiusatuksi viidessä eri työpaikassa
04.10.2023 |
Pahinta oli,että kiusaajana toimi aina lähiesihenkilö.
Kiusaaminen toteutettiin työn hankaloittamisella,selän takana haukkumisella ja ylenpalttisella vahtimisella ym ym....
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Eikö hänen työpaikalla ollut viikopalareita?Ei Luottamus Henkilöä?Työsuojelu valtuutettua ? Eikö hän kulunut Liitton?Eikö pomolla ollut pomoa,jonka puoleen olisi käntynt asiassa ja vimeisenä ei vähäiempänä firman lääkäri puhunut asia,jos edellä mainituista ei ollut apua,sieltä olisi tullut.Sairaslomaa ja iso nooti firman isomalle pomolle,kyllä lääkäriltä.
Kun kiusatuksi tulemisen tunne ei häiritse itse työsuoritusta, niin se on työterveyslääkärin asia. Oikean kiusaamisen huomaa kyllä muutkin, jolloin voikäynnistää nuo työturvallisuusprosessit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua verrata tähän, voi olla että olen väärässä mutta on olemassa ihmisiä jotka ovat täysin sokeita omalle käytökselleen. Sitä on voinut olla lapsesta saakka, ei ole osattu kasvattaa tällaista lasta joka sitten heijastuu aikuisena muita ihmisiä kohtaan. Yleensä tähän liittyy myös syvä uhriutuminen vaikka itse on käyttäytynyt huonosti muita kohtaan. Ne voivat olla negatiivisia mikroilmeitä tai ihan suoranaisia ilmeitä (tympeää, halveksivaa, syrjivää) tai töksäyttelevää puhetta. Kyse voi olla vuorovaikutukseen liittyvästä häiriöstä tai sitten liian herkkää ylitulkintaa toisten toiminnasta tai puheesta. Yleensä nämä jotka loukkaantuvat kaikesta pienestäkin vastoinkäymisestä ihmissuhteissa menettävät myös luottamuksen toimivista ihmissuhteista. Kehä on valmis.
Mutta millä perusteella "väärin kasvatetut" ansaitsevat tulla kiusatuiksi? Onko se niiden muiden työntekijöiden vastuulla "kasvattaa" tämä henkilö kiusaamalla? Huhheijaa. Aikuisen ihmisen pitää sietää erilaisia persoonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.100% osui ja upposi tuo kuvaus ja minua on myös kiusattu monessa paikassa. Ilmeisesti esimerkiksi tuo "tyhmien kysymysten" kysyminen ärsyttää monia, koska ehkä heillä itsellään on jotain sosiaalisia rajotteita ja ärsyyntyvät kun joku uskaltaa asettaa itsensä "alttiiksi" uudestaan ja uudestaan ja itse vain purevat huulta. Myös se, että olen aina valmis auttamaan ja aidosti toivon kaikille hyvää tuntuu ärsyttävän monia, koska se sotii heidän kyynistä ihmiskuvaansa vastaan, jossa kaikki ovat yhtä mätiä sisältä kuin he itse. Minun on siis oltava "hyveposeeraaja" tai tekopyhä, koska eihän aidosti hyväsydämisiä ihmisiä voi olla olemassa. Omat heikkoudet jos näkee toisissa vahvuuksina niin se usein herättää kateutta.
Se olet kyllä nyt sinä, jonka puheet työkavereista kuulostaa ihan kiusaajan jutuilta! Että se siitä "aidosta hyväsydämisyydestä"...
Aha. Siis jos mä tarjoan apua kiireessä puuskuttavalle työkaverille ja hän minulle tiuskaisee, että mitä sinäkin siinä esität avuliasta, niin mä olen se kiusaaja? Tai jos kysyttäessä kerron hyväntekeväisyydestä jota teen ja joku tuskailee, että joo joo oletpa täydellinen, niin mä olen tuossakin tilanteessa se kiusaaja? Jos näin on niin sitten en kyllä tiedä mistään enää mitään..
Uhriutuja... Luehan tuo kommenttisi.
Uhriutuja? Siis jos tarjoan apua ja saan siitä hyvästä huudot niin se on sinusta normaalia käytöstä tai minun syy jotenkin? Tai että jos pidän tuollaista käytöstä epäasiallisena, niin olen uhriutuja? En oikeasti tajua logiikkaasi nyt.
Anna olla jo.
Tyypillinen kiusaajan kommentti kun tajuaa jäävänsä alakynteen. Anna olla ts ei jatketa enää kun mulla ei ole mitään pointtia. Itsehän aloitit kyselemään ja nyt sitten minä muka olen jankkaaja. Hohhoijaa. Vaikeaa välillä jaksaa olla rakentava sunlaisten kanssa, mutta mukavaa illan jatkoa joka tapauksessa.
Et sinä itsekään kovin rakentavalta vaikuta.
eri
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa työyhteisöissä missä olen ollut on ollut kiusaamista. Välillä se on ollut minä kohteena välillä joku muu työtovereistani. Pahimmissa paikoissa missä olen ollut on jo työhön otossa kerrottu, että heillä käy työntekijät terapiassa työyhteisön tulehtuneiden välien takia. Osassa tapauksia kiusaaja on ollut lähiesimies.
Samat tarhaleikit jatkuu aikuisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun täällä aikuiset heti syyllistää kiusattua. Ettekö tiedä, että usein koulussakin sitä samaa lasta on kiusattu jo tarhassa ja eskarissa ja kiusaaminen jatkuu usein vielä jatko-opinnoissakin, vaikka koulukaverit vaihtuu moneen kertaan? Onko silloinkin vika kiusatussa, vai voisiko olla, että se kiusaaminen tekee monista kiusatuista sellaisia (=traumatisoituneita) jotka triggeröivät kiusaamiseen taipuvaisia kiusaamaan? Se on kaksiosainen juttu; toisaalta kiusattu on niin herkistynyt kokemustensa vuoksi että reagoi voimakkammin (joskus jopa aiheetta) ja tämä sitten ärsyttää muita ja johtaa ihan oikeaan kiusaamiseen.
Tämä on vaikea asia ja on selvää, että kiusattu tarvitsee terapiaa, juurikin siksi, että kaikenlainen palaute ja kritiikki koetaan kiusaamiseksi. Joskus jopa ohjeiden antaminen koetaan kiusaamiseksi.
On äärimmäisen epätodennäköistä, että viisi eri työpaikassa ollutta pomoa olisi kiusannut häntä. Peiliin katsomisen paikka.
Riippuu alasta. Jos suppealla alalla saa sen hankalan maineen, seuraavat pelästyy. Suotta ei arastella epäkohdista puhumista josko niitä oikeasti onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua verrata tähän, voi olla että olen väärässä mutta on olemassa ihmisiä jotka ovat täysin sokeita omalle käytökselleen. Sitä on voinut olla lapsesta saakka, ei ole osattu kasvattaa tällaista lasta joka sitten heijastuu aikuisena muita ihmisiä kohtaan. Yleensä tähän liittyy myös syvä uhriutuminen vaikka itse on käyttäytynyt huonosti muita kohtaan. Ne voivat olla negatiivisia mikroilmeitä tai ihan suoranaisia ilmeitä (tympeää, halveksivaa, syrjivää) tai töksäyttelevää puhetta. Kyse voi olla vuorovaikutukseen liittyvästä häiriöstä tai sitten liian herkkää ylitulkintaa toisten toiminnasta tai puheesta. Yleensä nämä jotka loukkaantuvat kaikesta pienestäkin vastoinkäymisestä ihmissuhteissa menettävät myös luottamuksen toimivista ihmissuhteista. Kehä on valmis.
Mutta millä perusteella "väärin kasvatetut" ansaitsevat tulla kiusatuiksi? Onko se niiden muiden työntekijöiden vastuulla "kasvattaa" tämä henkilö kiusaamalla? Huhheijaa. Aikuisen ihmisen pitää sietää erilaisia persoonia.
Se luetun ymmärtäminen??? 🤦🏻
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.100% osui ja upposi tuo kuvaus ja minua on myös kiusattu monessa paikassa. Ilmeisesti esimerkiksi tuo "tyhmien kysymysten" kysyminen ärsyttää monia, koska ehkä heillä itsellään on jotain sosiaalisia rajotteita ja ärsyyntyvät kun joku uskaltaa asettaa itsensä "alttiiksi" uudestaan ja uudestaan ja itse vain purevat huulta. Myös se, että olen aina valmis auttamaan ja aidosti toivon kaikille hyvää tuntuu ärsyttävän monia, koska se sotii heidän kyynistä ihmiskuvaansa vastaan, jossa kaikki ovat yhtä mätiä sisältä kuin he itse. Minun on siis oltava "hyveposeeraaja" tai tekopyhä, koska eihän aidosti hyväsydämisiä ihmisiä voi olla olemassa. Omat heikkoudet jos näkee toisissa vahvuuksina niin se usein herättää kateutta.
Se olet kyllä nyt sinä, jonka puheet työkavereista kuulostaa ihan kiusaajan jutuilta! Että se siitä "aidosta hyväsydämisyydestä"...
Aha. Siis jos mä tarjoan apua kiireessä puuskuttavalle työkaverille ja hän minulle tiuskaisee, että mitä sinäkin siinä esität avuliasta, niin mä olen se kiusaaja? Tai jos kysyttäessä kerron hyväntekeväisyydestä jota teen ja joku tuskailee, että joo joo oletpa täydellinen, niin mä olen tuossakin tilanteessa se kiusaaja? Jos näin on niin sitten en kyllä tiedä mistään enää mitään..
Uhriutuja... Luehan tuo kommenttisi.
Uhriutuja? Siis jos tarjoan apua ja saan siitä hyvästä huudot niin se on sinusta normaalia käytöstä tai minun syy jotenkin? Tai että jos pidän tuollaista käytöstä epäasiallisena, niin olen uhriutuja? En oikeasti tajua logiikkaasi nyt.
Anna olla jo.
Tyypillinen kiusaajan kommentti kun tajuaa jäävänsä alakynteen. Anna olla ts ei jatketa enää kun mulla ei ole mitään pointtia. Itsehän aloitit kyselemään ja nyt sitten minä muka olen jankkaaja. Hohhoijaa. Vaikeaa välillä jaksaa olla rakentava sunlaisten kanssa, mutta mukavaa illan jatkoa joka tapauksessa.
Jos sua yhtään lohduttaa, niin olen sun kanssasi samaa mieltä. Toi toinen kommentoija yritti manipuloida sua tulkitsemalla sun tarkoitusperiä oman toksisen linssinsä läpi. Perinteistä kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.100% osui ja upposi tuo kuvaus ja minua on myös kiusattu monessa paikassa. Ilmeisesti esimerkiksi tuo "tyhmien kysymysten" kysyminen ärsyttää monia, koska ehkä heillä itsellään on jotain sosiaalisia rajotteita ja ärsyyntyvät kun joku uskaltaa asettaa itsensä "alttiiksi" uudestaan ja uudestaan ja itse vain purevat huulta. Myös se, että olen aina valmis auttamaan ja aidosti toivon kaikille hyvää tuntuu ärsyttävän monia, koska se sotii heidän kyynistä ihmiskuvaansa vastaan, jossa kaikki ovat yhtä mätiä sisältä kuin he itse. Minun on siis oltava "hyveposeeraaja" tai tekopyhä, koska eihän aidosti hyväsydämisiä ihmisiä voi olla olemassa. Omat heikkoudet jos näkee toisissa vahvuuksina niin se usein herättää kateutta.
Se olet kyllä nyt sinä, jonka puheet työkavereista kuulostaa ihan kiusaajan jutuilta! Että se siitä "aidosta hyväsydämisyydestä"...
Aha. Siis jos mä tarjoan apua kiireessä puuskuttavalle työkaverille ja hän minulle tiuskaisee, että mitä sinäkin siinä esität avuliasta, niin mä olen se kiusaaja? Tai jos kysyttäessä kerron hyväntekeväisyydestä jota teen ja joku tuskailee, että joo joo oletpa täydellinen, niin mä olen tuossakin tilanteessa se kiusaaja? Jos näin on niin sitten en kyllä tiedä mistään enää mitään..
Uhriutuja... Luehan tuo kommenttisi.
Uhriutuja? Siis jos tarjoan apua ja saan siitä hyvästä huudot niin se on sinusta normaalia käytöstä tai minun syy jotenkin? Tai että jos pidän tuollaista käytöstä epäasiallisena, niin olen uhriutuja? En oikeasti tajua logiikkaasi nyt.
Anna olla jo.
Tyypillinen kiusaajan kommentti kun tajuaa jäävänsä alakynteen. Anna olla ts ei jatketa enää kun mulla ei ole mitään pointtia. Itsehän aloitit kyselemään ja nyt sitten minä muka olen jankkaaja. Hohhoijaa. Vaikeaa välillä jaksaa olla rakentava sunlaisten kanssa, mutta mukavaa illan jatkoa joka tapauksessa.
Eihän tuossa mitään kyselty. Etkä sinä mikään rakentava ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua verrata tähän, voi olla että olen väärässä mutta on olemassa ihmisiä jotka ovat täysin sokeita omalle käytökselleen. Sitä on voinut olla lapsesta saakka, ei ole osattu kasvattaa tällaista lasta joka sitten heijastuu aikuisena muita ihmisiä kohtaan. Yleensä tähän liittyy myös syvä uhriutuminen vaikka itse on käyttäytynyt huonosti muita kohtaan. Ne voivat olla negatiivisia mikroilmeitä tai ihan suoranaisia ilmeitä (tympeää, halveksivaa, syrjivää) tai töksäyttelevää puhetta. Kyse voi olla vuorovaikutukseen liittyvästä häiriöstä tai sitten liian herkkää ylitulkintaa toisten toiminnasta tai puheesta. Yleensä nämä jotka loukkaantuvat kaikesta pienestäkin vastoinkäymisestä ihmissuhteissa menettävät myös luottamuksen toimivista ihmissuhteista. Kehä on valmis.
Mutta millä perusteella "väärin kasvatetut" ansaitsevat tulla kiusatuiksi? Onko se niiden muiden työntekijöiden vastuulla "kasvattaa" tämä henkilö kiusaamalla? Huhheijaa. Aikuisen ihmisen pitää sietää erilaisia persoonia.
Se luetun ymmärtäminen??? 🤦🏻
Eri
Haluatko tarkentaa? Ketju koskee kiusaamista. Kommenttini liittyi siihen kontekstiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun täällä aikuiset heti syyllistää kiusattua. Ettekö tiedä, että usein koulussakin sitä samaa lasta on kiusattu jo tarhassa ja eskarissa ja kiusaaminen jatkuu usein vielä jatko-opinnoissakin, vaikka koulukaverit vaihtuu moneen kertaan? Onko silloinkin vika kiusatussa, vai voisiko olla, että se kiusaaminen tekee monista kiusatuista sellaisia (=traumatisoituneita) jotka triggeröivät kiusaamiseen taipuvaisia kiusaamaan? Se on kaksiosainen juttu; toisaalta kiusattu on niin herkistynyt kokemustensa vuoksi että reagoi voimakkammin (joskus jopa aiheetta) ja tämä sitten ärsyttää muita ja johtaa ihan oikeaan kiusaamiseen.
Tämä on tärkeä keskustelu ja osoittaa sen, miten pitkät jäljet koulukiusaamisella voi olla. Jos siis tässä lööppitapauksessa on kyse koulukiusaustaustasta.
Toinen kysymys on se, missä määrin kunkin ihmisen pitää sopeutua kulloiseenkin ympäristöön. Meillä on jo 1950-luvun James Deanista ollut taipumusta ihailla "sopeutumattomia", mutta fakta on se, että koululuokassa, opiskelujen ryhmätöissä ja työpaikalla on kaikille helpompaa, jos jokainen ihminen aktiivisesti yrittää sopeutua ryhmään ja tietoisesti karsii oman persoonansa särmiä. Ei niin, että koko persoona pitäisi muuttaa toiseksi tai luoda kokonaan vapaa-ajan minästä irrallinen työminä. Mutta varmaan suurin osa ihmisistä joko luonnostaan tai oppimisen kautta sopeuttaa omaa toimintaansa, ilmaisuaan ja olemisen tapaansa aina kulloiseenkin ryhmään. Ottaa ikään kuin roolin. Esimerkiksi töissä "työroolin".
Kyse voi olla myös nykyajan tietystä erityispiirteestä, jota joskus pilkallisesti "minä-minä-kulttuuriksi" sanotaan. Että ihminen ajattelee lähtökohtaisesti: "minä olen tällainen, ottakaa tai jättäkää" ja kokee kaiken korostetusti sen oman itsen ja oman olemuksen kautta. Esimerkiksi ymmärtämättä, että tietyt työtehtävät saattavat vaatia tietynlaista lähestymistapaa, olemisen tapaa ja habitusta. Työn laatu & työpaikan konventiot määrittelevät sitä, millaisena työpaikalla on sopivaa "olla". Joillain työpaikoilla voi olla esim. tiukat pukeutumiskoodit. Yleisesti Suomessa on arvostettu sitä, että "tajuaa" tilanteen ja sen, miten on sopivaa tehdä töitä; ja tätä "hiljaista tietoa" ihminen sitten saa ensimmäisistä kesätyökokemuksistaan asti: havainnoimalla, miten muut toimivat ja miten erilainen toiminta vaikuttaa työpaikan ryhmädynamiikkaan (toki ei välttämättä tietoisesti, mutta ns. normaali ihminen oppii mallista), ja usein etenkin nuorille ja nuorille aikuisille myös annetaan neuvoja siitä, miten kannattaa toimia. Itse asiassa, eiköhän ihan kaikissa työpaikoissa ja kaikenikäisille anneta juurikin sitä perehdytystä tuota varten.
En tiedä, mistä on kyse tuossa lööppitapauksessa, mutta kokoelma puolenkymmenestä "kiusaavasta" lähiesimiehestä alkaa jo heilutella punaista lippua. Voisiko kyse olla siitä, että on yritetty antaa palautetta mutta työntekijä ei ole ottanut sitä vastaan?
Voisiko kyse olla niinkin ikävästä asiasta kuin persoonallisuushäiriöstä? Tunsin aikoinaan erään ihmisen aika hyvin, ja ihmettelin joitakin piirteitä hänessä. Yksi erikoinen asia oli, että hänen oli kohtalaisen helppo löytää töitä eri aloilta mutta hänen työsuhteensa olivat toinen toistaan lyhyempiä. Aina tuli ongelmia pomon kanssa, siis lähiesimiehen. Työkaverit useimmiten tykkäsivät hänestä, ja saattoi olla joku yksi yksittäinen esimies, joka arvosti tämän ihmisen tapaa olla ja tehdä töitä. Eli vahvasti mielipiteitä jakava ihminen. Omassa toiminnassaan ja käytöksessään tämä ihminen ei koskaan nähnyt mitään vikaa. Työpaikalla aina oli ongelmia, aina oli joku, joka "ei tykännyt" hänen "tyylistään", ja sitten me kaverit saatiin kuunnella valitusta tuosta pomosta. Eikä määräaikaista sopimusta sitten yllättäin jatkettu, tai tuli yt:t ja sitä kautta lähtö. Yleensä työsuhde katkesi jo koeajalla. Ihminen oli älykäs, innovatiivinen ja aikaansaava, mutta jotain "outoa" hänessä oli. Ja se huomattiin myös työpaikoilla.
Siksikin olen miettinyt paljon "sopeutumista" ja sitä, miten joidenkin ihmisten voi olla hyvin vaikeaa sopeutua muiden ihmisten ja/tai työpaikan antamiin sääntöihin ja ohjeisiin. Ja jos (=kun) niitä lähdetään sille työntekijälle opettamaan tai antamaan palautetta, sitä ei sitten oikein oteta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.100% osui ja upposi tuo kuvaus ja minua on myös kiusattu monessa paikassa. Ilmeisesti esimerkiksi tuo "tyhmien kysymysten" kysyminen ärsyttää monia, koska ehkä heillä itsellään on jotain sosiaalisia rajotteita ja ärsyyntyvät kun joku uskaltaa asettaa itsensä "alttiiksi" uudestaan ja uudestaan ja itse vain purevat huulta. Myös se, että olen aina valmis auttamaan ja aidosti toivon kaikille hyvää tuntuu ärsyttävän monia, koska se sotii heidän kyynistä ihmiskuvaansa vastaan, jossa kaikki ovat yhtä mätiä sisältä kuin he itse. Minun on siis oltava "hyveposeeraaja" tai tekopyhä, koska eihän aidosti hyväsydämisiä ihmisiä voi olla olemassa. Omat heikkoudet jos näkee toisissa vahvuuksina niin se usein herättää kateutta.
Se olet kyllä nyt sinä, jonka puheet työkavereista kuulostaa ihan kiusaajan jutuilta! Että se siitä "aidosta hyväsydämisyydestä"...
Aha. Siis jos mä tarjoan apua kiireessä puuskuttavalle työkaverille ja hän minulle tiuskaisee, että mitä sinäkin siinä esität avuliasta, niin mä olen se kiusaaja? Tai jos kysyttäessä kerron hyväntekeväisyydestä jota teen ja joku tuskailee, että joo joo oletpa täydellinen, niin mä olen tuossakin tilanteessa se kiusaaja? Jos näin on niin sitten en kyllä tiedä mistään enää mitään..
Uhriutuja... Luehan tuo kommenttisi.
Uhriutuja? Siis jos tarjoan apua ja saan siitä hyvästä huudot niin se on sinusta normaalia käytöstä tai minun syy jotenkin? Tai että jos pidän tuollaista käytöstä epäasiallisena, niin olen uhriutuja? En oikeasti tajua logiikkaasi nyt.
Anna olla jo.
Tyypillinen kiusaajan kommentti kun tajuaa jäävänsä alakynteen. Anna olla ts ei jatketa enää kun mulla ei ole mitään pointtia. Itsehän aloitit kyselemään ja nyt sitten minä muka olen jankkaaja. Hohhoijaa. Vaikeaa välillä jaksaa olla rakentava sunlaisten kanssa, mutta mukavaa illan jatkoa joka tapauksessa.
Et sinä itsekään kovin rakentavalta vaikuta.
eri
Noh "eri", kun tämä henkilö alkoi negatiivisesti minun kommenttia kritisoimaan niin pyrin selvittämään ensin hänen väärinkäsityksen ja sitten logiikan, joka oli minusta normaalinvastainen. Häntä ei kumpikaan kiinnostanut ilmeisesti, koska ei kyennyt selittämään logiikkaansa tai pahoittelemaan väärinymmärrystään. Laittoi vain tylyn "Anna olla jo" -kommentin itse aloittamaansa keskusteluun. En tiedä miten olisin voinut rakentavammin toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.100% osui ja upposi tuo kuvaus ja minua on myös kiusattu monessa paikassa. Ilmeisesti esimerkiksi tuo "tyhmien kysymysten" kysyminen ärsyttää monia, koska ehkä heillä itsellään on jotain sosiaalisia rajotteita ja ärsyyntyvät kun joku uskaltaa asettaa itsensä "alttiiksi" uudestaan ja uudestaan ja itse vain purevat huulta. Myös se, että olen aina valmis auttamaan ja aidosti toivon kaikille hyvää tuntuu ärsyttävän monia, koska se sotii heidän kyynistä ihmiskuvaansa vastaan, jossa kaikki ovat yhtä mätiä sisältä kuin he itse. Minun on siis oltava "hyveposeeraaja" tai tekopyhä, koska eihän aidosti hyväsydämisiä ihmisiä voi olla olemassa. Omat heikkoudet jos näkee toisissa vahvuuksina niin se usein herättää kateutta.
Se olet kyllä nyt sinä, jonka puheet työkavereista kuulostaa ihan kiusaajan jutuilta! Että se siitä "aidosta hyväsydämisyydestä"...
Aha. Siis jos mä tarjoan apua kiireessä puuskuttavalle työkaverille ja hän minulle tiuskaisee, että mitä sinäkin siinä esität avuliasta, niin mä olen se kiusaaja? Tai jos kysyttäessä kerron hyväntekeväisyydestä jota teen ja joku tuskailee, että joo joo oletpa täydellinen, niin mä olen tuossakin tilanteessa se kiusaaja? Jos näin on niin sitten en kyllä tiedä mistään enää mitään..
Uhriutuja... Luehan tuo kommenttisi.
Uhriutuja? Siis jos tarjoan apua ja saan siitä hyvästä huudot niin se on sinusta normaalia käytöstä tai minun syy jotenkin? Tai että jos pidän tuollaista käytöstä epäasiallisena, niin olen uhriutuja? En oikeasti tajua logiikkaasi nyt.
Anna olla jo.
Tyypillinen kiusaajan kommentti kun tajuaa jäävänsä alakynteen. Anna olla ts ei jatketa enää kun mulla ei ole mitään pointtia. Itsehän aloitit kyselemään ja nyt sitten minä muka olen jankkaaja. Hohhoijaa. Vaikeaa välillä jaksaa olla rakentava sunlaisten kanssa, mutta mukavaa illan jatkoa joka tapauksessa.
Eihän tuossa mitään kyselty. Etkä sinä mikään rakentava ole.
No eipä nuo sinunkaan toista lyttäävät one-linerit mitään rakentavia ole
- sivusta
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon siitä oliko lähiesinaisoletettu vai lähiesimiesoletettu. Naisoletettuenemmistöisessä työpaikassa tällaista usein esiintyy.
Nyt puhut täyttä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.
Nuo on ne myönteiset puolet. Mutta kukaan meistä ei ole enkeli eikä aina hyvä ja paras versio itsestään, ei edes työpaikalla.
Mitkä ovat ne kielteiset puolet, jotka yhdistävät työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneita?
Sorry skeptisyys, mutta tuossa tökkii pahasti se, että ihminen ei näe mitään "syytä" itsessään. Yleensä aivan kaikissa konfliktitilanteissa - paitsi jos kyse on lapsista - on aina kaksi tekijää. Aikuisten välisissä konflikteissa on aina vähintään kaksi osapuolta, joskus voi olla useampiakin.
Hienoa kommentointia. "Ehkä SINÄ olet se KIUSAAJA. Sinut täytyy lytätä koska yksin kiusaat koko työyhteisöä." Haloo ihmiset. That's not a thing.
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.
Jaa minkähän tutkimuksen mukaan? Ihanko tässä kiusatut itse kertovat, millaisia ovat omasta ja äitinsä mielestä?
Sitä paitsi jos on hyvä havainnoimaan tilanteita, ei varmasti päädy joka paikassa kiusatuksi. Kuka tahansa voi joutua kiusatuksi joskus, mutta jos on aina uudestaan eri ihmisten kanssa samassa jamassa, niin vika löytyy peilistä.
Ja yleensä nämä kaikkialla kiusatut kokevat kiusaamisena sellaisenkin, mikä ei ole. Esimerkiksi sen, että heistä vain ei pidetä ja heitä saatetaan välttää, koska he ovat raskaita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.Nuo on ne myönteiset puolet. Mutta kukaan meistä ei ole enkeli eikä aina hyvä ja paras versio itsestään, ei edes työpaikalla.
Mitkä ovat ne kielteiset puolet, jotka yhdistävät työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneita?
Sorry skeptisyys, mutta tuossa tökkii pahasti se, että ihminen ei näe mitään "syytä" itsessään. Yleensä aivan kaikissa konfliktitilanteissa - paitsi jos kyse on lapsista - on aina kaksi tekijää. Aikuisten välisissä konflikteissa on aina vähintään kaksi osapuolta, joskus voi olla useampiakin.
Joku tulkoon siis kertomaan, mitkä ovat ne huonot puolet, jotka oikeuttavat kiusaamisen. Minusta sellaisia ei ole. Jos olet todella kamala tyyppi etkä hoida hommiasi, saat potkut. Ei sinua aleta erikseen kiusaamaan.
Joku kirjoitti syyllistävän kuuloisesti, että jos joutuu aina kiusatuksi, vika on itsessä.
Näinkin voi olla, mutta onko se sitten ihan oikein ja reilua, se kiusaaminen?
Esim. minua on kiusattu ulkonäköpiirteen vuoksi (johon en voi vaikuttaa ilman plastiikkakirurgista toimenpidettä) ja tämähän todella on vika minussa.
Mutta eikö minullakin olisi oikeus olla rauhassa ilman kiusaamista, vaikka olen viallinen?
On aivan mahdollista, että joku toisinajattelija tulee kaikkialla kiusatuksi. Yleensä kun vaaditaan vaan se yksi kiusaaja, narsisti, joka löytyy joka työpaikalta. Hän saa kerättyä pelokkaan/ihailevan hoviväen ympärilleen. Tätä narskua kun lähdet kyseenalaistamaan, niin hel vet ti on irti.
Tyypillinen kiusaajan kommentti kun tajuaa jäävänsä alakynteen. Anna olla ts ei jatketa enää kun mulla ei ole mitään pointtia. Itsehän aloitit kyselemään ja nyt sitten minä muka olen jankkaaja. Hohhoijaa. Vaikeaa välillä jaksaa olla rakentava sunlaisten kanssa, mutta mukavaa illan jatkoa joka tapauksessa.