Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina sanotaan, että tytöt on sosiaalisesti poikia taitavampia (keskimäärin)?
04.10.2023 |
Yläasteen (tai siis -koulun) opettajana olen usein miettinyt tuota, että tytöt olisivat muka sosiaalisesti taitavampia. Minun on vaikea keksiä sille perusteita. Kun katson nuoria koulussa, pojat ovat ainakin meillä usein äänessä ja vievät paljon tilaa, siinä missä taas tytöt helposti tyytyvät käyttäytymään kiltisti ja odottavat. Lopputulema on se, että pojat saavat helpommin äänensä kuuluviin. Pojat myös ovat todella sosiaalisia ja kiehnäävät koko ajan keskenään. Heillä on aina jotain menossa isolla porukalla. Tytöilläkin on, mutta isojen porukoiden koossa pitäminen on tytöille selvästi haastavampaa.
Millä perusteella siis pojat ovat tyttöjä sosiaalisesti lahjattomampia?
Kyllä, kärjistin ja puhuin pojista ja tytöistä, mutta ehkä joku osa viestistä menee silti perille?
Kommentit (91)
Kielellisesti ilmaistessaan omia ja toisten tunteita. Ero on niin päivänselvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan tutkimuksissa todettu että tytöt tulkitsevat paremmin ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä.
Se ei tee heistä sosiaalisesti taitavampia, vaan ehkä varovaisempia ja empaattisempia. Pojat tekevät mitä haluavat ja saavat useammin tahtonsa läpi.
Luulisi, että akateemisen koulutuksen saanut ihminen tietäisi, että sosiaalisuus ei tarkoita sitä, että kiehnätään isoissa porukoissa. Se tarkoittaa pikemminkin kykyä luoda syvällisiä ihmissuhteita, huomata toisen tunnetiloja ja kykyä reagoida niihin asianmukaisesti.
Tutkimusten mukaan miesten on vaikeampi tunnistaa tunteita kasvojen ilmeitä. Naiset ovat keskimäärin empaattisempia. Monet pojat ovat täysin kujalla muiden tunteista.
Ja tuo jatkuva äänessä oleminen on sosiaalisuuden vastakohta. Sosiaalinen ihminen ymmärtää olevansa ryhmässä, jossa ol muitakin ihmisiä. Kyky ja halu kuunnella muita ovat sosiaalisuutta.
T. Toinen yläkoulun opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan tutkimuksissa todettu että tytöt tulkitsevat paremmin ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä.
Se ei tee heistä sosiaalisesti taitavampia, vaan ehkä varovaisempia ja empaattisempia. Pojat tekevät mitä haluavat ja saavat useammin tahtonsa läpi.
Sosiaalinen kyvykkyys on juuri tuo muiden ihmisten tulkitseminen, tämä miten poikia kuvaat kuvaa päinvastaistaja opettajana tietäisit sen, koska näitä asioita käsitellään erittäin kattavasti pedagogisissa opinnoissa. Huono provo.
Mä olen ihan varmasti yksi niistä ilman diagnoosia jääneistä nepsy-tytöistä joita paljon on viime aikoina puhuttu, en esimerkiksi osaa sitoa kengännauhojani, enkä hahmota montaa muutakaan asiaa auton ajosta lähtien, niin epäilen just että kielellinen lahjakkuus on ainakin osasyy siihen ettei kukaan ole koskaan huomannut tuen tarvettani. Väitän että pojille tulee useammin oikea-aikainen dg koska paljastuisi enemmän just sos taidoissa ja sen kömpelyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päädyitkö nuorena ikinä ystäväsi kanssa saman j ännäpojan sänkyyn? 😳
Kyllä vain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan tutkimuksissa todettu että tytöt tulkitsevat paremmin ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä.
Se ei tee heistä sosiaalisesti taitavampia, vaan ehkä varovaisempia ja empaattisempia. Pojat tekevät mitä haluavat ja saavat useammin tahtonsa läpi.
Sosiaalinen kyvykkyys on juuri tuo muiden ihmisten tulkitseminen, tämä miten poikia kuvaat kuvaa päinvastaistaja opettajana tietäisit sen, koska näitä asioita käsitellään erittäin kattavasti pedagogisissa opinnoissa. Huono provo.
En ole samaa mieltä. Kummat pärjäävät aikuisena elämässä paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että akateemisen koulutuksen saanut ihminen tietäisi, että sosiaalisuus ei tarkoita sitä, että kiehnätään isoissa porukoissa. Se tarkoittaa pikemminkin kykyä luoda syvällisiä ihmissuhteita, huomata toisen tunnetiloja ja kykyä reagoida niihin asianmukaisesti.
Tutkimusten mukaan miesten on vaikeampi tunnistaa tunteita kasvojen ilmeitä. Naiset ovat keskimäärin empaattisempia. Monet pojat ovat täysin kujalla muiden tunteista.
Ja tuo jatkuva äänessä oleminen on sosiaalisuuden vastakohta. Sosiaalinen ihminen ymmärtää olevansa ryhmässä, jossa ol muitakin ihmisiä. Kyky ja halu kuunnella muita ovat sosiaalisuutta.
T. Toinen yläkoulun opettaja
Sosiaalisuus voi olla empaattisuutta ja toisten huomioimista, mutta se voi myös olla kykyä ottaa tilaa itselleen ja onnistua tavoitteissaan. Pojat ja miehet osaavat sen huomattavasti tyttöjä paremmin. Tietysti pedagogisia opintoja suorittavat kiltit tytöt mielellään kuulevat olevansa sosiaalisesti lahjakkaita, mutta asioita nyt vaan voi tarkastella niin monelta kantilta.
Itse tuskailen naisena sitä, kuinka vaikeaa on löytää miestä joka osaisi tunnistaa, nimetä, kohdata ja käsitellä omia tunteitaan, saatikka tunnistaa ja ymmärtää niitä minusta ja käydä yhteistä keskustelua
Nimimerkillä taas kerran suhteessa, jossa mies on täysin solmussa tunne-elämänsä kanssa. Uskon että erityisen vaikeita parisuhteet on niille naisille, jotka ovat tunnetaidoissaan valovuosia miehiä edellä. Silloin muodostuu vaan niin vaikeaksi edes yrittää olla jonkun räjähtelevän ja/tai sisäänpäin sulkeutuvan ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan varmasti yksi niistä ilman diagnoosia jääneistä nepsy-tytöistä joita paljon on viime aikoina puhuttu, en esimerkiksi osaa sitoa kengännauhojani, enkä hahmota montaa muutakaan asiaa auton ajosta lähtien, niin epäilen just että kielellinen lahjakkuus on ainakin osasyy siihen ettei kukaan ole koskaan huomannut tuen tarvettani. Väitän että pojille tulee useammin oikea-aikainen dg koska paljastuisi enemmän just sos taidoissa ja sen kömpelyydessä.
Hei, kerros miten tuo kengännauhojen sitomisen ja autolla ajamisen vaikeus liittyvät nepsyilyyn? Itsellä sama vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Itse tuskailen naisena sitä, kuinka vaikeaa on löytää miestä joka osaisi tunnistaa, nimetä, kohdata ja käsitellä omia tunteitaan, saatikka tunnistaa ja ymmärtää niitä minusta ja käydä yhteistä keskustelua
Nimimerkillä taas kerran suhteessa, jossa mies on täysin solmussa tunne-elämänsä kanssa. Uskon että erityisen vaikeita parisuhteet on niille naisille, jotka ovat tunnetaidoissaan valovuosia miehiä edellä. Silloin muodostuu vaan niin vaikeaksi edes yrittää olla jonkun räjähtelevän ja/tai sisäänpäin sulkeutuvan ihmisen kanssa.
Onko niistä tunteista koko ajan sitten pakko puhua? Itseäni ainakin rasittaa naisten ikuinen tunteiden ja ihmissuhteiden vatvonta. Eikö voisi vaan ottaa rennosti ja antaa mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisista kehittyi kielellisesti ja sosiaalisesti keskimäärin miehiä lahjakkaampia, koska vuosituhansien ajan lasten kasvatus ja kielen opettaminen kuului äidin tehtäviin.
Feikki tutkimuksia, joilla naiset pystyvät purkamaan miesvihaansa. M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tuskailen naisena sitä, kuinka vaikeaa on löytää miestä joka osaisi tunnistaa, nimetä, kohdata ja käsitellä omia tunteitaan, saatikka tunnistaa ja ymmärtää niitä minusta ja käydä yhteistä keskustelua
Nimimerkillä taas kerran suhteessa, jossa mies on täysin solmussa tunne-elämänsä kanssa. Uskon että erityisen vaikeita parisuhteet on niille naisille, jotka ovat tunnetaidoissaan valovuosia miehiä edellä. Silloin muodostuu vaan niin vaikeaksi edes yrittää olla jonkun räjähtelevän ja/tai sisäänpäin sulkeutuvan ihmisen kanssa.
Onko niistä tunteista koko ajan sitten pakko puhua? Itseäni ainakin rasittaa naisten ikuinen tunteiden ja ihmissuhteiden vatvonta. Eikö voisi vaan ottaa rennosti ja antaa mennä?
Määrittele koko ajan?
Ei tarvi jauhaa, joskin tunteet kuuluu meidän jokapäiväiseen elämään, haluttiin tai ei. Siten olisi ihan jees, jos toinen osaisi sanoittaa edes asioita kuten: töissä oli raskasta - olen väsynyt. Jne. Kuten myös olis välillä kiva kuulla että toinen tykkää tai minkälaisten asioiden yhdessä tekeminen tuntuisi mukavalta.
Kokemukseni mukaan se on juuri tunteitaan välttelevä mies joka ei osaa ottaa rennosti. Usein ovat sellaisia mököttäviä myttyjä.
Olen tullut siihen tulokseen, että se on harjoittelun ja kotikasvatuksen tulosta molemmilla sukupuolilla.
Jos on kotona keskenään kaikesta keskusteleva perhe, useampia sisaruksia ja sitten vielä koulussa opitaan ryhmässä toimimisen taitoja niin kyllä pojat ovat silloin ihan samalla viivalla. Usein törmää siihen, että pojilta ei vaan vaadita perheessäkään samanlaista sosiaalista kanssakäymistä kuin tytöiltä.
Nuoret ja aikuiset miehet voisi kyllä tsempata siinä, että aloittaa harjoittelun vaikka ihan naapureiden tervehtimisellä, sekin tuntuu olevan nykyään monille mahdotonta. Vastaukseksi saa vihaista tuijotusta tai epämääräistä mörähtelyä. Ei mikään ihme jos ei niitä elämänkumppaneita löydy, jos ei edes perustaidot ole hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu ihan biologiasta, kuten moni muukin asia sukupuolten välillä. Sosiaalinen älykkyys ei ole puheliaisuutta, äänekkyyttä, rohkeutta sanoa mielipiteensä tai ekstrovertismiä. Se on taitoa osata kuunnella toisia, eläytyä tilanteeseen, ymmärtää vastapuolta ja olla myös empaattinen. Se on siis tietyllä tavalla taitoa osata lukea sosiaalisia tilanteita. Tämä on naissukupuolelle ominaisempaa juurit tästä empatiasta johtuen. Yksilöiden välillä on isoja eroja, mutta isossa kuvassa näin. Klassinen esimerkki tästä on aikuisiälläkin, kun sanotaan että "naisista ei ikinä ymmärrä mitään, kun eivät sano suoraan". Nainen olettaa miehen tajuavan asioita rivien välistä ja huomaavan piilomerkityksiä, mutta näin ei useinkaan ole. Se että vaimo kertoo miten ystävänsä Hanna oli ollut teatterissa miehensä kanssa ja miten ihanalta esitys kuulostikaan. Mies ei osaa tulkita tästä, että hänen pitäisi viedä vaimo teatteriin. Mies ajattelee, että jos vaimo teatteriin tahtoo, niin toki se sanoo sen sitten suoraan ääneen.
Siis kenen määrittelyn mukaan sosiaalinen älykkyys on tuota? Ja millä perusteella? Vanhan maailman aikaan minäkin uskoin niin, mutten enää. Eihän tuolla saavuta mitään. Miehet tätä maailmaa valitettavasti edelleen johtaa ja nk. miehisillä arvoilla. Siinä maailmassa sosiaalinen älykkyys on sitä, että osaa käyttäytyä oikealla tavalla oikeissa tilanteissa ja ottaa oman tilansa ja haluamansa asiat. Tuo on vaan kasvatuspsykologien keksimää huuhaata, jolla saadaan kiltit työt vielä kiltimmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu ihan biologiasta, kuten moni muukin asia sukupuolten välillä. Sosiaalinen älykkyys ei ole puheliaisuutta, äänekkyyttä, rohkeutta sanoa mielipiteensä tai ekstrovertismiä. Se on taitoa osata kuunnella toisia, eläytyä tilanteeseen, ymmärtää vastapuolta ja olla myös empaattinen. Se on siis tietyllä tavalla taitoa osata lukea sosiaalisia tilanteita. Tämä on naissukupuolelle ominaisempaa juurit tästä empatiasta johtuen. Yksilöiden välillä on isoja eroja, mutta isossa kuvassa näin. Klassinen esimerkki tästä on aikuisiälläkin, kun sanotaan että "naisista ei ikinä ymmärrä mitään, kun eivät sano suoraan". Nainen olettaa miehen tajuavan asioita rivien välistä ja huomaavan piilomerkityksiä, mutta näin ei useinkaan ole. Se että vaimo kertoo miten ystävänsä Hanna oli ollut teatterissa miehensä kanssa ja miten ihanalta esitys kuulostikaan. Mies ei osaa tulkita tästä, että hänen pitäisi viedä vaimo teatteriin. Mies ajattelee, että jos vaimo teatteriin tahtoo, niin toki se sanoo sen sitten suoraan ääneen.
Juuri tuo antamasi esimerkki kertoo mielestäni siitä, ettei kyseessä ole erityisen varteenotettava sosiaalinen älykkyys. Vaimo ei tajua edes selvin sanoin ilmaista, mitä haluaa.
Olen siis itsekin nainen ja tosiaan havahtunut tähän asiaan ihan hiljattain. Sitä ennen ajattelin samalla tavalla kuin tekin, koska niin olin kuullut kaikkialla sanottavan.
Plus miten selitätte sen älykkyydeksi, että tyttöjen on tosiaan lähes mahdotonta pitää koossa isoja porukoita. Jossain vaiheessa ne aina hajoavat hirveään keskinäiseen supatteluun ja riitelyyn. Miehet pystyy ryhmäytymään ihan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu ihan biologiasta, kuten moni muukin asia sukupuolten välillä. Sosiaalinen älykkyys ei ole puheliaisuutta, äänekkyyttä, rohkeutta sanoa mielipiteensä tai ekstrovertismiä. Se on taitoa osata kuunnella toisia, eläytyä tilanteeseen, ymmärtää vastapuolta ja olla myös empaattinen. Se on siis tietyllä tavalla taitoa osata lukea sosiaalisia tilanteita. Tämä on naissukupuolelle ominaisempaa juurit tästä empatiasta johtuen. Yksilöiden välillä on isoja eroja, mutta isossa kuvassa näin. Klassinen esimerkki tästä on aikuisiälläkin, kun sanotaan että "naisista ei ikinä ymmärrä mitään, kun eivät sano suoraan". Nainen olettaa miehen tajuavan asioita rivien välistä ja huomaavan piilomerkityksiä, mutta näin ei useinkaan ole. Se että vaimo kertoo miten ystävänsä Hanna oli ollut teatterissa miehensä kanssa ja miten ihanalta esitys kuulostikaan. Mies ei osaa tulkita tästä, että hänen pitäisi viedä vaimo teatteriin. Mies ajattelee, että jos vaimo teatteriin tahtoo, niin toki se sanoo sen sitten suoraan ääneen.
Siis kenen määrittelyn mukaan sosiaalinen älykkyys on tuota? Ja millä perusteella? Vanhan maailman aikaan minäkin uskoin niin, mutten enää. Eihän tuolla saavuta mitään. Miehet tätä maailmaa valitettavasti edelleen johtaa ja nk. miehisillä arvoilla. Siinä maailmassa sosiaalinen älykkyys on sitä, että osaa käyttäytyä oikealla tavalla oikeissa tilanteissa ja ottaa oman tilansa ja haluamansa asiat. Tuo on vaan kasvatuspsykologien keksimää huuhaata, jolla saadaan kiltit työt vielä kiltimmiksi.
Se että joku jyrää muut jollain tapaa ja näyttäytyy täten voittajana, ei tee siitä sosiaalisesti älykästä. Sosiaalisen älykkyyden päämäärä tai palkinto tai merkki ei ole muiden voittaminen/ muiden päihittäminen/ muiden jyrääminen.
Sulla on termit aika pahasti hakusessa.
Se on ihan tutkimuksissa todettu että tytöt tulkitsevat paremmin ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä.