Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien avioero, kun lapset ovat noin 12-17 -vuotiaita! Lapsille puhuminen aiheesta
04.10.2023 |
Miten eroa tulee käsitellä vanhempien lasten kanssa eli teini-ikäisten kanssa?
Kuinka paljon tuon ikäisille pitäisi puhua asiasta ja avioeroon johtaneista syistä?
Jos eron syynä on salasuhde toisella puolisolla. Eli siinä on paljon vihaa, surua ja kaikkia tosi vaikeita tunteita sillä petetyllä.
Kun toisaalla sanotaan, että pitää olla rehellinen ja avoin ja lapsille pitää puhua "kaikki".
Toisaalla taas aina sanotaan, että lapsia ei pidä rasittaa vanhempien välisillä asioilla liikaa.
"Eron käsitteleminen, siitä kertominen ja asioiden läpikäynti sekä tulevaisuuden suunnitteleminen on tärkeää. Keskustelun olisi syytä tapahtua lapsen ikätason mukaisesti.
Parisuhdeongelmien ja vanhemman omien eroon liittyvien tunteiden työstäminen lapsen kanssa ei ole viisasta eikä suositeltavaa."
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vain itsekäs, kakaramainen ja paska vanhempi aiheuttaa niin suuren pahoinvoinnin lapsiensa toiselle vanhemmalle, että menee ja pettää tätä.
Se paskempi vanhempi on se pettäjä, joka tahallaan ja omalla itsekkyydellään on alentanut toisen vanhemman hyvinvoinnin mikä sitten tottakai heijastuu lapsiin ja miten hyvin niistä pidetään huolta.
Totta se on, ettei pettämisestä pitäisi kertoa lapsille kun he ovat alaikäisiä, mutta ei sitä pettäjävanhempaa tarvitse loppuun asti suojella.
Asiat eivät ole aina noin mustavalkoisia. Jos toinen on esim pihdannut seksiä vuositolkulla ja toinen joutunut tämän takia pettämään niin se petetty voi katsoa peiliin.
Vikaa on yleensä molemmissa osapuolissa eron tullessa, ei vain siinä toisessa "puhtoisessa" ja "viattomassa" osapuolessa
Salli mun nauraa.
Kukaan ei JOUDU pettämään. Sinä voit ihan hyvin erota. Ja jos ajattelisit lainkaan lapsesi tai puolisosi parasta, niin nimenomaan eroaisit, ennen kuin pettäisit ja etsisit jonkun toisen.
Vai kerro millä tavalla se pettäminen auttaa tilanteeseesi? Niin, ei mitenkään ja aiheuttaa hirveät tuskat puolisollesi ja sitten puolisosi ei kykene olemaan lapsillesi niin hyvä vanhempi, kuin normaalisti on.
Vika ei ole KOSKAAN petetyssä. Petetty ei ole KOSKAAN syyllinen pettämiseen. Se pettämisen syyllistynyt henkilö on 100% syyllinen siihen, että petti. Siihen ei petetty ole ikinä eikä ikinä tule olemaan syyllinen.
Täällä taas näkee, miten pettäjät yrittää vierittää oman käyttäytymistä toisten syyksi.
Kannattiko pihdata vuosikausia, kannattiko? Ja nyt itket täällä kun mies petti ja jätti :D
Miksi ajoit miehesi pettämään? Katso peiliin, mikäli edes kykenet siihen (ilmeisesti et)
Onko sulla mielenterveyshäiriöitä, kun ensiksi luot tyhjästä tarinan ja sitten uskot, että tämä tarina on tosi muista ihmisistä? Ainoastaan pahasti mielenterveyshäiriöiset tekee noin :D Elää omissa fantasiamaailmoissaansa ja kuvittelee niiden olevan tosia.
Mutta hei, voit tottakai jankata tuota samaa juttua, mutta pettäminen on yhä ja aina 100% sen pettäjän syytä. Koska kukaan ei voi kontrolloida muiden ihmisten käyttäytymistä, vain henkilö itse voi kontrolloida omaa käyttäytymistä ja siksi pettäminen on syypää siihen, että petti.
Mutta sinä taidat puolustaa myös vaimonhakkaajia eikös niin? "miksi sait miehesi hakkaamaan sinua? Katso peiliin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Ei pettäminen yksin tee kenestäkään huonoa vanhempaa ja myös naiset pettävät nykyään tilastojen mukaan lähes yhtä paljon kuin miehet! Tuskin pettänyt osapuoli halusi tahallaan aiheuttaa pahaa oloa, usein pettämiseen vain ajaudutaan kun parisuhde on umpikujassa eikä mikään määrä puhumista ym ole riittänyt. Moni on kärvistellyt huonossa suhteessa vuosia ja ollut ns puutteessa kunnes lopulta on ajautunut pettämään, niin väärin kuin se onkin.
Mutta väärin on myös se, ettei pidä parisuhteesta huolta. Seksi vain on todella tärkeää miehille ja jos tämä perustarve ei parisuhteessa tyydyty niin sitä lähdetään ennemmin tai myöhemmin hakemaan muualta. Totta kai ero olisi parempi ratkaisu mutta voi olla hankala toteuttaa eri syistä, kuten esim pienet lapset, yhteiset lainat ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtui avoimet välit lapsiin? Eikö silloin myös puhuta avoimesti, miksi ero tuli?
Trollolloo
En minä ainakaan haluaisi kuulla kummankaan vanhempani pettämisistä ym. Kahden aikuisen välinen parisuhde ei kuulu lapsille, ei edes aikuisille lapsille, piste.
Ei ole sen lapsen etu että alkaa vihata/halveksia pettäjävanhempaa ja sen myötä mahdollisesti kaikkia miehiä/naisia. Haluaako joku oikeasti kasvattaa lapsestaan mies/naisvihaajan?
Tämä. Itse aloin vihata melkein kaikkia miehiä oman isäni takia ja voin kertoa, että en olisi halunnut tietää ns totuutta hänestä. On vaikuttanut todella tuhoisasti omaan elämääni ihan näin aikuisenakin.
Vanhemmat, suojelkaa lapsianne, älkääkä ainakaan kertoko mistään pettämisistä, varsinkaan alaikäisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Ei pettäminen yksin tee kenestäkään huonoa vanhempaa ja myös naiset pettävät nykyään tilastojen mukaan lähes yhtä paljon kuin miehet! Tuskin pettänyt osapuoli halusi tahallaan aiheuttaa pahaa oloa, usein pettämiseen vain ajaudutaan kun parisuhde on umpikujassa eikä mikään määrä puhumista ym ole riittänyt. Moni on kärvistellyt huonossa suhteessa vuosia ja ollut ns puutteessa kunnes lopulta on ajautunut pettämään, niin väärin kuin se onkin.
Mutta väärin on myös se, ettei pidä parisuhteesta huolta. Seksi vain on todella tärkeää miehille ja jos tämä perustarve ei parisuhteessa tyydyty niin sitä lähdetään ennemmin tai myöhemmin hakemaan muualta. Totta kai ero olisi parempi ratkaisu mutta voi olla hankala toteuttaa eri syistä, kuten esim pienet lapset, yhteiset lainat ym
Itseasiassa harvoin pettäjät ajautuvat pettämään, koska parisuhde on umpikujassa ja paljon useammin se on yksinkertaisesti siitä syystä, että on tahallaan lähennetty toiseen ulkopuoliseen ihmiseen ja sitten haettu hetken huumaa.
Olen lukenut paljon pettämiseen liittyviä palstoja ja kirjoja aiheesta ja monissa niissä puhutaan aika usein siitä, että puolisolle on annettu huomiota, rakkautta ja sitä ainaista seksiä paljonkin, mutta silti puoliso on mennyt ja pettänyt. Ei ne pettänyt sen takia ettei seksiä ollut, ne pettivät sen takia koska halusivat pettää. Koska he saivat siitä pettämisestä jotain kiksejä. Eivät he koskaan halunneet puolisostaan erota, vaan nimenomaan pettää. Heitä usein myös harmittaa se, että he jäivät kiinni, ei se että he pettivät.
Yleisemmin nämä pettäjät saavat sen toisen naisen/miehen houkuteltua pettämiskierteeseen valehtelemalla omasta puolisosta, ettei tämä muka anna seksiä vaikka antaisikin.. Tai että ovat eroamassa vaikka eivät ole eroamassa. Ei kukaan lähde pettämään tietoisesti henkilön kanssa, joka puhuu tyyliin "joo mun vaimo rakastaa mua ihan hemmetisti ja harrastetaan 4 kertaa viikossa seksiä, se pyykkää ja tekee mulle joka päivä ruokaa, mutta tekee silti mieli harrastaa seksiä jonkun muun kanssa".
Meillä äiti aina kehui isää eron jälkeen ja ei suostunut puhumaan totta.
Kumpaankin välit viileni. Olisin halunnut itsekkin puhua äidin kanssa niistä öistä, kun juostiin isää pakoon yöllä tai isä pieksi minua tai äitiä.
Mutta ei, piti pitää kulisseja yllä, että sulla oli maailman paras isä, mutta me aikuiset vain ei sovittu yhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Silti yrität jatkuvasti vierittää pettäjän tekemää tuhoaa petetyn syyksi ;D hassua
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Lapsia ei MILLOINKAAN vieraannuteta toisesta vanhemmasta tahallaan! Vaikka kuinka olisi pettänyt ja "tuhonnut perheen". Vanhempi on lapselle vanhempi loppuun asti ja voi olla täysin kelpo ja hyvä vanhempi vaikka olisi puolisona ollutkin huono. Se vieraannutettu lapsi kärsii loppupeleissä eniten.
Ja on käynyt niinkin että joissain tapauksissa vieraannutettu lapsi onkin valinnut itse puolensa ja laittanut välit poikki vieraannuttajaan (yleensä äitiin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Silti yrität jatkuvasti vierittää pettäjän tekemää tuhoaa petetyn syyksi ;D hassua
Koska asiat eivät aina ole, kuten sanottua, mustavalkoisia. Joskus sillä pettäjällä saattaa olla ihan hyvä syy pettämiseensä, arvannet varmaan mikä? Ei kannata mennä parisuhteeseen jos ei ole kiinnostusta tyydyttää myös sen toisen osapuolen tarpeita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Ei pettäminen yksin tee kenestäkään huonoa vanhempaa ja myös naiset pettävät nykyään tilastojen mukaan lähes yhtä paljon kuin miehet! Tuskin pettänyt osapuoli halusi tahallaan aiheuttaa pahaa oloa, usein pettämiseen vain ajaudutaan kun parisuhde on umpikujassa eikä mikään määrä puhumista ym ole riittänyt. Moni on kärvistellyt huonossa suhteessa vuosia ja ollut ns puutteessa kunnes lopulta on ajautunut pettämään, niin väärin kuin se onkin.
Mutta väärin on myös se, ettei pidä parisuhteesta huolta. Seksi vain on todella tärkeää miehille ja jos tämä perustarve ei parisuhteessa tyydyty niin sitä lähdetään ennemmin tai myöhemmin hakemaan muualta. Totta kai ero olisi parempi ratkaisu mutta voi olla hankala toteuttaa eri syistä, kuten esim pienet lapset, yhteiset lainat ym
Tuo ajatuksesi siitä, ettei petetty ollut tarpeeksi pettäjälle on todella vanhanaikainen ajattelutapa, jossa aina ajateltiin ettei nainen riittänyt miehelleensä ja siksi pettäminen oli ok. Jos nainen olisi riittänyt, niin mies ei olisi koskaan pettänyt.
Tuollainen vanhanaikainen ja vahvasti misogynistinen ajattelutapa ei ole vain totta. Sillä vain jälleen vieritetään jotenkin kaikki naisten syyksi, mikä on vain uhrin syyllistämistä. Samalla tavalla ennenvanhaan naisia syyllistettiin siitä, että heitä hakattiin. Koska jos nainen olisi ollut kunnollinen, niin ei mies olisi tätä pieksenyt sairaalakuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Lapsia ei MILLOINKAAN vieraannuteta toisesta vanhemmasta tahallaan! Vaikka kuinka olisi pettänyt ja "tuhonnut perheen". Vanhempi on lapselle vanhempi loppuun asti ja voi olla täysin kelpo ja hyvä vanhempi vaikka olisi puolisona ollutkin huono. Se vieraannutettu lapsi kärsii loppupeleissä eniten.
Ja on käynyt niinkin että joissain tapauksissa vieraannutettu lapsi onkin valinnut itse puolensa ja laittanut välit poikki vieraannuttajaan (yleensä äitiin)
Se on ihan oikein, jos tahallaan vieraannuttaa lapsensa isästä/äidistä niin on ansainnut sen kohtalon että lapsi hylkää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Silti yrität jatkuvasti vierittää pettäjän tekemää tuhoaa petetyn syyksi ;D hassua
Koska asiat eivät aina ole, kuten sanottua, mustavalkoisia. Joskus sillä pettäjällä saattaa olla ihan hyvä syy pettämiseensä, arvannet varmaan mikä? Ei kannata mennä parisuhteeseen jos ei ole kiinnostusta tyydyttää myös sen toisen osapuolen tarpeita
"Jos nainen olisi oppinut olemaan kotona aina hiljaa, niin ei olisi tullut nyrkistä.. Jos nainen olisi vain oppinut, että se ruoka pitää olla heti valmis kun mies tulee kotiin töistä, niin ei olisi tullut nyrkistä..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Silti yrität jatkuvasti vierittää pettäjän tekemää tuhoaa petetyn syyksi ;D hassua
Koska asiat eivät aina ole, kuten sanottua, mustavalkoisia. Joskus sillä pettäjällä saattaa olla ihan hyvä syy pettämiseensä, arvannet varmaan mikä? Ei kannata mennä parisuhteeseen jos ei ole kiinnostusta tyydyttää myös sen toisen osapuolen tarpeita
Niin miksi se pettäjä on mennyt siihen parisuhteeseen, kun ei osaa tyydyttää kumppaniaansa mikä johtaa siihen, ettei tämä enää tahdo sen kanssa seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Ei pettäminen yksin tee kenestäkään huonoa vanhempaa ja myös naiset pettävät nykyään tilastojen mukaan lähes yhtä paljon kuin miehet! Tuskin pettänyt osapuoli halusi tahallaan aiheuttaa pahaa oloa, usein pettämiseen vain ajaudutaan kun parisuhde on umpikujassa eikä mikään määrä puhumista ym ole riittänyt. Moni on kärvistellyt huonossa suhteessa vuosia ja ollut ns puutteessa kunnes lopulta on ajautunut pettämään, niin väärin kuin se onkin.
Mutta väärin on myös se, ettei pidä parisuhteesta huolta. Seksi vain on todella tärkeää miehille ja jos tämä perustarve ei parisuhteessa tyydyty niin sitä lähdetään ennemmin tai myöhemmin hakemaan muualta. Totta kai ero olisi parempi ratkaisu mutta voi olla hankala toteuttaa eri syistä, kuten esim pienet lapset, yhteiset lainat ym
Itseasiassa harvoin pettäjät ajautuvat pettämään, koska parisuhde on umpikujassa ja paljon useammin se on yksinkertaisesti siitä syystä, että on tahallaan lähennetty toiseen ulkopuoliseen ihmiseen ja sitten haettu hetken huumaa.
Olen lukenut paljon pettämiseen liittyviä palstoja ja kirjoja aiheesta ja monissa niissä puhutaan aika usein siitä, että puolisolle on annettu huomiota, rakkautta ja sitä ainaista seksiä paljonkin, mutta silti puoliso on mennyt ja pettänyt. Ei ne pettänyt sen takia ettei seksiä ollut, ne pettivät sen takia koska halusivat pettää. Koska he saivat siitä pettämisestä jotain kiksejä. Eivät he koskaan halunneet puolisostaan erota, vaan nimenomaan pettää. Heitä usein myös harmittaa se, että he jäivät kiinni, ei se että he pettivät.
Yleisemmin nämä pettäjät saavat sen toisen naisen/miehen houkuteltua pettämiskierteeseen valehtelemalla omasta puolisosta, ettei tämä muka anna seksiä vaikka antaisikin.. Tai että ovat eroamassa vaikka eivät ole eroamassa. Ei kukaan lähde pettämään tietoisesti henkilön kanssa, joka puhuu tyyliin "joo mun vaimo rakastaa mua ihan hemmetisti ja harrastetaan 4 kertaa viikossa seksiä, se pyykkää ja tekee mulle joka päivä ruokaa, mutta tekee silti mieli harrastaa seksiä jonkun muun kanssa".
Tämän keskustelun aihe on lapset. Jostain syystä tämä kääntyy siihen, kuka on syyllinen. Sitä vanhemmat voi miettiä keskenään, terapiassa, kaverin kanssa maratonkeskusteluissa tai missä vain. Lapsen tehtävä ei ole olla siinä keskustelussa osallisena. Aikuisen hoitavat aikuisten kesken asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Silti yrität jatkuvasti vierittää pettäjän tekemää tuhoaa petetyn syyksi ;D hassua
Koska asiat eivät aina ole, kuten sanottua, mustavalkoisia. Joskus sillä pettäjällä saattaa olla ihan hyvä syy pettämiseensä, arvannet varmaan mikä? Ei kannata mennä parisuhteeseen jos ei ole kiinnostusta tyydyttää myös sen toisen osapuolen tarpeita
Niin miksi se pettäjä on mennyt siihen parisuhteeseen, kun ei osaa tyydyttää kumppaniaansa mikä johtaa siihen, ettei tämä enää tahdo sen kanssa seksiä?
Tämän voit kysyä vaikka omalta isältäsi tai äidiltäsi, jos he ovat joskus eronneet. Alaikäisten lasten asia sellaiset kysymykset ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen vierestä seurannut kuinka 21- ja 24-vuotiaat tuttavaperheen nuoret aikuiset lapset ovat AIVAN rikki, kun ovat saaneet kuulla liikaa eron syistä ja isän uskottumuudesta.
Nämä asiat ei kuulu lapsille ihan riippumatta siitä minkä ikäisiä ne lapset ovat
Samaa mieltä. Isän tai äidin uskottomuus voi olla iso trauma niille aikuisille lapsillekin, saati sitten nuoremmille. Koskaan ei voi etukäteen tietää, miten lapset reagoi tällaiseen tietoon ja kuinka pahasti se traumatisoi tai ei traumatisoi.
Siksi ei ikinä kummankaan osapuolen pettämisistä pitäisi lapsille kertoa. Voi sanoa esim että vanhemmat on liian erilaisia keskenään, eri toiveet tulevaisuudesta ym ja eivät ole enää onnellisia yhdessä ja siksi ero.
Mutta pettämiset eivät kuulu lapsille eikä kukaan lapsi halua kuulla vanhempansa pettämisistä
Kyllä pitäisi olla ihan maalaisjärjellä pääteltävissä oleva asia, ettei lapsille todellakaan kerrota kaikkea erosta tai ylipäänsäkään vanhempien välisistä asioista, koska ne ei lapsille kuulu. Jos esimerkiksi pettämisestä kertomista edes pohtii, niin kyllä siinä selkeästi näkyy, että kertoja haluaa vain asettaa ex-puolisolle koston lasten hyvinvoinnin edelle sillä, että haluaa aiheuttaa kitkaa lasten suhtautumiseen ex-puolisoaan kohtaan. Oletteko itse miettineet, kuinka paljon traumaattisempaa olisi ollut teininä kuulla, että toinen vanhemmista on kohdellut toista todella kauhealla tavalla vielä sen lisäksi että joutuu vanhempien eroa ylipäänsäkin käsittelemään. Helvetin itsekästä touhua edes ajatella tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Ei pettäminen yksin tee kenestäkään huonoa vanhempaa ja myös naiset pettävät nykyään tilastojen mukaan lähes yhtä paljon kuin miehet! Tuskin pettänyt osapuoli halusi tahallaan aiheuttaa pahaa oloa, usein pettämiseen vain ajaudutaan kun parisuhde on umpikujassa eikä mikään määrä puhumista ym ole riittänyt. Moni on kärvistellyt huonossa suhteessa vuosia ja ollut ns puutteessa kunnes lopulta on ajautunut pettämään, niin väärin kuin se onkin.
Mutta väärin on myös se, ettei pidä parisuhteesta huolta. Seksi vain on todella tärkeää miehille ja jos tämä perustarve ei parisuhteessa tyydyty niin sitä lähdetään ennemmin tai myöhemmin hakemaan muualta. Totta kai ero olisi parempi ratkaisu mutta voi olla hankala toteuttaa eri syistä, kuten esim pienet lapset, yhteiset lainat ym
Itseasiassa harvoin pettäjät ajautuvat pettämään, koska parisuhde on umpikujassa ja paljon useammin se on yksinkertaisesti siitä syystä, että on tahallaan lähennetty toiseen ulkopuoliseen ihmiseen ja sitten haettu hetken huumaa.
Olen lukenut paljon pettämiseen liittyviä palstoja ja kirjoja aiheesta ja monissa niissä puhutaan aika usein siitä, että puolisolle on annettu huomiota, rakkautta ja sitä ainaista seksiä paljonkin, mutta silti puoliso on mennyt ja pettänyt. Ei ne pettänyt sen takia ettei seksiä ollut, ne pettivät sen takia koska halusivat pettää. Koska he saivat siitä pettämisestä jotain kiksejä. Eivät he koskaan halunneet puolisostaan erota, vaan nimenomaan pettää. Heitä usein myös harmittaa se, että he jäivät kiinni, ei se että he pettivät.
Yleisemmin nämä pettäjät saavat sen toisen naisen/miehen houkuteltua pettämiskierteeseen valehtelemalla omasta puolisosta, ettei tämä muka anna seksiä vaikka antaisikin.. Tai että ovat eroamassa vaikka eivät ole eroamassa. Ei kukaan lähde pettämään tietoisesti henkilön kanssa, joka puhuu tyyliin "joo mun vaimo rakastaa mua ihan hemmetisti ja harrastetaan 4 kertaa viikossa seksiä, se pyykkää ja tekee mulle joka päivä ruokaa, mutta tekee silti mieli harrastaa seksiä jonkun muun kanssa".
Tämän keskustelun aihe on lapset. Jostain syystä tämä kääntyy siihen, kuka on syyllinen. Sitä vanhemmat voi miettiä keskenään, terapiassa, kaverin kanssa maratonkeskusteluissa tai missä vain. Lapsen tehtävä ei ole olla siinä keskustelussa osallisena. Aikuisen hoitavat aikuisten kesken asiansa.
Niinhän täällä onkin sanottu, ettei alaikäisten lasten tule tietää asiasta, mutta jos aikuiset lapset haluavat tietää asiasta niin sitten voi kertoa ja jutella asiasta. Ja se voi olla aikuisille lapsille hyvä, että tietävät, koska sitten he voivat ymmärtää esimerkiksi miksi se petetty vanhempi oli vuosia huonossa kunnossa ja ei ehkä kyennyt olemaan niin hyvä vanhempi kuin oli ennen pettämistä.
Kuitenkin totuus on se, että pettäjät ovat aina itsekkäitä ihmisiä ja haluavat, että muut ihmiset ovat täydellisiä ja heidän pitää kyetä esittämään täydellistä ja jaksavaa ihmistä, vaikka he ovat juuri kokeneet trauman. Mielestäni tuollainen henkilö ei kyllä kykene olemaan hyvä vanhempi lapsilleensa.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.