Vanhempien avioero, kun lapset ovat noin 12-17 -vuotiaita! Lapsille puhuminen aiheesta
Miten eroa tulee käsitellä vanhempien lasten kanssa eli teini-ikäisten kanssa?
Kuinka paljon tuon ikäisille pitäisi puhua asiasta ja avioeroon johtaneista syistä?
Jos eron syynä on salasuhde toisella puolisolla. Eli siinä on paljon vihaa, surua ja kaikkia tosi vaikeita tunteita sillä petetyllä.
Kun toisaalla sanotaan, että pitää olla rehellinen ja avoin ja lapsille pitää puhua "kaikki".
Toisaalla taas aina sanotaan, että lapsia ei pidä rasittaa vanhempien välisillä asioilla liikaa.
"Eron käsitteleminen, siitä kertominen ja asioiden läpikäynti sekä tulevaisuuden suunnitteleminen on tärkeää. Keskustelun olisi syytä tapahtua lapsen ikätason mukaisesti.
Parisuhdeongelmien ja vanhemman omien eroon liittyvien tunteiden työstäminen lapsen kanssa ei ole viisasta eikä suositeltavaa."
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vierestä seurannut kuinka 21- ja 24-vuotiaat tuttavaperheen nuoret aikuiset lapset ovat AIVAN rikki, kun ovat saaneet kuulla liikaa eron syistä ja isän uskottumuudesta.
Nämä asiat ei kuulu lapsille ihan riippumatta siitä minkä ikäisiä ne lapset ovatNo ei minun mielestä ikuisesti tarvitse pimittää sellaista tietoa. Se on mielestäni jo väärin petettyä kohtaan, mutta ei todellakaan pidä alaikäisille kertoa tai vasta täysi-ikäisyyteen päässeille nuorille.
Voi olla että lastasi ei voisi vähempää kiinnostaa mitä, missä, milloin ja kenen kanssa mitäkin on tapahtunut. Näiden vatvominen Lasten kanssa etäännyttää lapsen myös siitä uhriksi itsensä kokemasta vanhemmasta.
En ole eronnut eikä puolisoni ole minua pettänyt. Mutta yhä se on väärin petettyä kohtaan, että pitäisi koko loppuelämän kantaa tuota harteillaansa. En tarkoita sitä, ettäkö tietyn ajan jälkeen petetty sitten jatkuvasti hokee tuota, mutta voi hän siitä mainita, varsinkin jos vanhemmalla iällä lapset asiasta kysyy.
Ei nyt vedetä tästäkään taas ääripäätä, että asiasta mainitseminen myöhemmällä iällä muuttuu yhtäkkiä jokapäiväiseksi jankkaamiseksi asiasta.
Harteillaan? Lapsenko se pitää kantaa?
Ei tietenkään. Mutta petetyksi tuleminen on usein verrattavissa fyysiseen väkivaltaan, se tuo samanlaisen tuhon petetylle. Mielestäni on väärin petettyä kohtaan, että hänen pitää koko loppuelämänsä esittää, että on hyvät välit tähän pettäjään tai ettei mitään pahaa tapahtunut.
Ja kuten sanoin, jos lapset kysyvät niin kyllä petetty saa kertoa, kunhan lapset ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään (yli 25v)
Mitä ihmeen hyvien välien esittämistä? Parisuhdeoksennukset eivät kuulu lapselle.
Sanotaanko jo kolmannen kerran. Jos aikuiset lapset tahtovat tietää syyn, niin sen voi ihan hyvin heille kertoa.
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vain itsekäs, kakaramainen ja paska vanhempi aiheuttaa niin suuren pahoinvoinnin lapsiensa toiselle vanhemmalle, että menee ja pettää tätä.
Se paskempi vanhempi on se pettäjä, joka tahallaan ja omalla itsekkyydellään on alentanut toisen vanhemman hyvinvoinnin mikä sitten tottakai heijastuu lapsiin ja miten hyvin niistä pidetään huolta.
Totta se on, ettei pettämisestä pitäisi kertoa lapsille kun he ovat alaikäisiä, mutta ei sitä pettäjävanhempaa tarvitse loppuun asti suojella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vain itsekäs, kakaramainen ja paska vanhempi aiheuttaa niin suuren pahoinvoinnin lapsiensa toiselle vanhemmalle, että menee ja pettää tätä.
Se paskempi vanhempi on se pettäjä, joka tahallaan ja omalla itsekkyydellään on alentanut toisen vanhemman hyvinvoinnin mikä sitten tottakai heijastuu lapsiin ja miten hyvin niistä pidetään huolta.
Totta se on, ettei pettämisestä pitäisi kertoa lapsille kun he ovat alaikäisiä, mutta ei sitä pettäjävanhempaa tarvitse loppuun asti suojella.
Suojella? Oikeasti suojelet lapsiasi, jos et ota heitä likasangoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vain itsekäs, kakaramainen ja paska vanhempi aiheuttaa niin suuren pahoinvoinnin lapsiensa toiselle vanhemmalle, että menee ja pettää tätä.
Se paskempi vanhempi on se pettäjä, joka tahallaan ja omalla itsekkyydellään on alentanut toisen vanhemman hyvinvoinnin mikä sitten tottakai heijastuu lapsiin ja miten hyvin niistä pidetään huolta.
Totta se on, ettei pettämisestä pitäisi kertoa lapsille kun he ovat alaikäisiä, mutta ei sitä pettäjävanhempaa tarvitse loppuun asti suojella.
Suojella? Oikeasti suojelet lapsiasi, jos et ota heitä likasangoksesi.
Ei siinä lapsia enää suojella, kun ovat aikuisia. Eivätkä he mitään likasankoja ole.
Aikuisilla lapsilla on oikeus halutessaan saada tietää millaisia heidän vanhemmat ovat. Ja jos toinen on tahallaan ja tietoisesti aiheuttanut toiselle noin syvää pahaa, niin kyllä minä ainakin haluaisin tämän omasta vanhemmistani tietää. Sama olisi, jos esimerkiksi toinen vanhempi olisi hakannut sen toisen ja siksi erosivat. Kyllä minä tuon aikuisena haluaisin tietää.
Mihin unohtui avoimet välit lapsiin? Eikö silloin myös puhuta avoimesti, miksi ero tuli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vain itsekäs, kakaramainen ja paska vanhempi aiheuttaa niin suuren pahoinvoinnin lapsiensa toiselle vanhemmalle, että menee ja pettää tätä.
Se paskempi vanhempi on se pettäjä, joka tahallaan ja omalla itsekkyydellään on alentanut toisen vanhemman hyvinvoinnin mikä sitten tottakai heijastuu lapsiin ja miten hyvin niistä pidetään huolta.
Totta se on, ettei pettämisestä pitäisi kertoa lapsille kun he ovat alaikäisiä, mutta ei sitä pettäjävanhempaa tarvitse loppuun asti suojella.
Suojella? Oikeasti suojelet lapsiasi, jos et ota heitä likasangoksesi.
Joskus se on helpostus lapselle tietää aikuisena, että vanhemmat erosivat hyvästä syystä, eikä kyseessä ollut hetken mielijohde, jonka he olisivat voineet paikata jos vain olisivat yrittäneet.
Lasten ei kuulu kantaaa vanhempien ongelmia. Lapsille voi kertoa kyllä asiasta ja puhua asiasta, parempi se kuin loputon vaikenemisen kulttuuri, mutta kaikki haukkuminen, katkeruus, kitkeryys, viha sun muu kannattaa mennä hoitamaan terapiaan eikä kaataa sitä lasten niskaan.
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Jos on teinejä, niin voi kertoa:
"Me olemme tulleet siihen tulokseen isänne kanssa, ettemme ole enää onnellisia yhdessä ja siksi meidän on parasta erota."
tai
"Olemme huomanneet, että haluamme eri asioita tulevaisuudelta."
tai
"Meidän välillä vain loppui rakkaus. Me yhä kuitenkin rakastamme teitä."
Siihen ei tarvitse alaikäisten kuullen lisätää mitään pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtui avoimet välit lapsiin? Eikö silloin myös puhuta avoimesti, miksi ero tuli?
Trollolloo
En minä ainakaan haluaisi kuulla kummankaan vanhempani pettämisistä ym. Kahden aikuisen välinen parisuhde ei kuulu lapsille, ei edes aikuisille lapsille, piste.
Ei ole sen lapsen etu että alkaa vihata/halveksia pettäjävanhempaa ja sen myötä mahdollisesti kaikkia miehiä/naisia. Haluaako joku oikeasti kasvattaa lapsestaan mies/naisvihaajan?
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vain itsekäs, kakaramainen ja paska vanhempi aiheuttaa niin suuren pahoinvoinnin lapsiensa toiselle vanhemmalle, että menee ja pettää tätä.
Se paskempi vanhempi on se pettäjä, joka tahallaan ja omalla itsekkyydellään on alentanut toisen vanhemman hyvinvoinnin mikä sitten tottakai heijastuu lapsiin ja miten hyvin niistä pidetään huolta.
Totta se on, ettei pettämisestä pitäisi kertoa lapsille kun he ovat alaikäisiä, mutta ei sitä pettäjävanhempaa tarvitse loppuun asti suojella.
Asiat eivät ole aina noin mustavalkoisia. Jos toinen on esim pihdannut seksiä vuositolkulla ja toinen joutunut tämän takia pettämään niin se petetty voi katsoa peiliin.
Vikaa on yleensä molemmissa osapuolissa eron tullessa, ei vain siinä toisessa "puhtoisessa" ja "viattomassa" osapuolessa
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vain itsekäs, kakaramainen ja paska vanhempi aiheuttaa niin suuren pahoinvoinnin lapsiensa toiselle vanhemmalle, että menee ja pettää tätä.
Se paskempi vanhempi on se pettäjä, joka tahallaan ja omalla itsekkyydellään on alentanut toisen vanhemman hyvinvoinnin mikä sitten tottakai heijastuu lapsiin ja miten hyvin niistä pidetään huolta.
Totta se on, ettei pettämisestä pitäisi kertoa lapsille kun he ovat alaikäisiä, mutta ei sitä pettäjävanhempaa tarvitse loppuun asti suojella.
Asiat eivät ole aina noin mustavalkoisia. Jos toinen on esim pihdannut seksiä vuositolkulla ja toinen joutunut tämän takia pettämään niin se petetty voi katsoa peiliin.
Vikaa on yleensä molemmissa osapuolissa eron tullessa, ei vain siinä toisessa "puhtoisessa" ja "viattomassa" osapuolessa
Salli mun nauraa.
Kukaan ei JOUDU pettämään. Sinä voit ihan hyvin erota. Ja jos ajattelisit lainkaan lapsesi tai puolisosi parasta, niin nimenomaan eroaisit, ennen kuin pettäisit ja etsisit jonkun toisen.
Vai kerro millä tavalla se pettäminen auttaa tilanteeseesi? Niin, ei mitenkään ja aiheuttaa hirveät tuskat puolisollesi ja sitten puolisosi ei kykene olemaan lapsillesi niin hyvä vanhempi, kuin normaalisti on.
Vika ei ole KOSKAAN petetyssä. Petetty ei ole KOSKAAN syyllinen pettämiseen. Se pettämisen syyllistynyt henkilö on 100% syyllinen siihen, että petti. Siihen ei petetty ole ikinä eikä ikinä tule olemaan syyllinen.
Täällä taas näkee, miten pettäjät yrittää vierittää oman käyttäytymistä toisten syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti netti on täynnä artikkeleita ja tutkimuksia, jotka tukevat kaikkea täällä sinulle kerrottua
Miksi et pysty ymmärtämään, että teini-ikäisten lastesi ei kuulu olla sinun terapeutteja. Heidän ei kuulu kuulla, että sinun ja miehesi makuuhuoneessa tapahtui tai ei tapahtunut. Eikä sitä miksi tilanne ajautui siihen, että miehesi oli uskoton
Ap on melko varmasti trolli. Mutta jos nyt sattuisikin olemaa ihan oikea ihminen niin on kyllä hoidon tarpeessa ja kipeästi. Kuulostaa täysin raiteiltaan olevalta ja katkeruuden syövyttämältä naiselta, joka vain etsii oikeutusta tuhota lasten välit toiseen vanhempaan.
Valitettavasti joskus eron tullen vanhemmasta tulee se lapsi ja lapsi joutuu aikuisen asemaan, kannattelemaan eronnutta ja tuskaista vanhempaa. Voin kertoa, että se ei todellakaan tee lapsen mielenterveydelle hyvää.
Jos ap ei kykene olemaan aikuinen, niin lapset voisi vähäksi aikaa laittaa vaikka isovanhemmille hoitoon tai isän luo, kunnes ap saa itsensä edes joten kuten kasaan ja pääsee vähän irti tuosta kostonhimosta
Riippuu täysin siitä teinistä miten paljon hän haluaa asiaa käsitellä. Todennäköistä on että ei kovinkaan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska ap haluaa kaataa oman paskansa lastensa niskaan. Miten voi olla noin itsekäs ja kakaramainen äiti? Sääliksi käy lapsia...Terapiassa puidaan pettämiset ja jättämiset eikä kaadeta sitä paskaa lasten niskaan.
Vain itsekäsi, kakaramainen ja paska vanhempi haluaa tuhota lastensa välit toiseen vanhempaan
Vain itsekäs, kakaramainen ja paska vanhempi aiheuttaa niin suuren pahoinvoinnin lapsiensa toiselle vanhemmalle, että menee ja pettää tätä.
Se paskempi vanhempi on se pettäjä, joka tahallaan ja omalla itsekkyydellään on alentanut toisen vanhemman hyvinvoinnin mikä sitten tottakai heijastuu lapsiin ja miten hyvin niistä pidetään huolta.
Totta se on, ettei pettämisestä pitäisi kertoa lapsille kun he ovat alaikäisiä, mutta ei sitä pettäjävanhempaa tarvitse loppuun asti suojella.
Asiat eivät ole aina noin mustavalkoisia. Jos toinen on esim pihdannut seksiä vuositolkulla ja toinen joutunut tämän takia pettämään niin se petetty voi katsoa peiliin.
Vikaa on yleensä molemmissa osapuolissa eron tullessa, ei vain siinä toisessa "puhtoisessa" ja "viattomassa" osapuolessa
Salli mun nauraa.
Kukaan ei JOUDU pettämään. Sinä voit ihan hyvin erota. Ja jos ajattelisit lainkaan lapsesi tai puolisosi parasta, niin nimenomaan eroaisit, ennen kuin pettäisit ja etsisit jonkun toisen.
Vai kerro millä tavalla se pettäminen auttaa tilanteeseesi? Niin, ei mitenkään ja aiheuttaa hirveät tuskat puolisollesi ja sitten puolisosi ei kykene olemaan lapsillesi niin hyvä vanhempi, kuin normaalisti on.
Vika ei ole KOSKAAN petetyssä. Petetty ei ole KOSKAAN syyllinen pettämiseen. Se pettämisen syyllistynyt henkilö on 100% syyllinen siihen, että petti. Siihen ei petetty ole ikinä eikä ikinä tule olemaan syyllinen.
Täällä taas näkee, miten pettäjät yrittää vierittää oman käyttäytymistä toisten syyksi.
Kannattiko pihdata vuosikausia, kannattiko? Ja nyt itket täällä kun mies petti ja jätti :D
Miksi ajoit miehesi pettämään? Katso peiliin, mikäli edes kykenet siihen (ilmeisesti et)
Mitä ihmeen hyvien välien esittämistä? Parisuhdeoksennukset eivät kuulu lapselle.