Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien avioero, kun lapset ovat noin 12-17 -vuotiaita! Lapsille puhuminen aiheesta
04.10.2023 |
Miten eroa tulee käsitellä vanhempien lasten kanssa eli teini-ikäisten kanssa?
Kuinka paljon tuon ikäisille pitäisi puhua asiasta ja avioeroon johtaneista syistä?
Jos eron syynä on salasuhde toisella puolisolla. Eli siinä on paljon vihaa, surua ja kaikkia tosi vaikeita tunteita sillä petetyllä.
Kun toisaalla sanotaan, että pitää olla rehellinen ja avoin ja lapsille pitää puhua "kaikki".
Toisaalla taas aina sanotaan, että lapsia ei pidä rasittaa vanhempien välisillä asioilla liikaa.
"Eron käsitteleminen, siitä kertominen ja asioiden läpikäynti sekä tulevaisuuden suunnitteleminen on tärkeää. Keskustelun olisi syytä tapahtua lapsen ikätason mukaisesti.
Parisuhdeongelmien ja vanhemman omien eroon liittyvien tunteiden työstäminen lapsen kanssa ei ole viisasta eikä suositeltavaa."
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ymmärrettävää, että petetty saattaa olla kostonhimoinen ja haluaisi lapsetkin tähän samaan rintamaan toista vanhempaa vastaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan oikein, jos mustamaalaa toista vanhempaa. Myös pettämisestä kertominen on tällaista mustamaalaamista.
Ei lasten, etenkään alaikäisten lasten, kuulu saada tietää yksityiskohtia vanhempiensa parisuhteesta ja etenkään heidän seksielämästään. Petettyjen pitäisi saada terapiaa tai puhua tarpeeksi jollekulle läheiselle että se kostonhimo menisi ohi niin ettei sillä myrkytettäisi entisestään lasten elämää, jotka ovat jo muutenkin hajalla erosta
Mustamaalaamista se on silloin, jos tahallaan valehtelee toisesta. Kyllä aikuiselle lapselle voi kertoa mitä tapahtui, kunhan ei mene liiallisiin yksityiskohtiin.
Kuinka tarkasti haluat kuulla vanhempiesi seksielämästä? Vastaisitko kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se vaimo ei ota eroa jos ei kiinnosta seksi koskaan sen puolison kanssa? Onko oikein roikottaa miestä vuositolkulla löysässä hirressä ja mies on vain maksaja ja mahdollistaja, mutta kunnon parisuhde miehen kanssa ei kiinnosta (ja kyllä, tähän lukeutuu myös toimiva seksielämä)
Aina valitetaan, kun mies ei ota eroa vaan pettää mutta miksi nainen ei ota eroa? Koska on taloudellisesti riippuvainen miehestä ja tämän tarjoamasta tulotasosta?
Kumpi lopulta käyttää hyväkseen kumpaa? Ensin ollaan vuositolkulla kylmiä sitä puolisoa kohtaan ja sitten on olevinaan niin kamala järkytys joku pettäminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ymmärrettävää, että petetty saattaa olla kostonhimoinen ja haluaisi lapsetkin tähän samaan rintamaan toista vanhempaa vastaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan oikein, jos mustamaalaa toista vanhempaa. Myös pettämisestä kertominen on tällaista mustamaalaamista.
Ei lasten, etenkään alaikäisten lasten, kuulu saada tietää yksityiskohtia vanhempiensa parisuhteesta ja etenkään heidän seksielämästään. Petettyjen pitäisi saada terapiaa tai puhua tarpeeksi jollekulle läheiselle että se kostonhimo menisi ohi niin ettei sillä myrkytettäisi entisestään lasten elämää, jotka ovat jo muutenkin hajalla erosta
Mustamaalaamista se on silloin, jos tahallaan valehtelee toisesta. Kyllä aikuiselle lapselle voi kertoa mitä tapahtui, kunhan ei mene liiallisiin yksityiskohtiin.
Kuinka tarkasti haluat kuulla vanhempiesi seksielämästä? Vastaisitko kysymykseen?
Kyllä mä suosittelen ettet sinä ikinä puhu mistään lapsillesi, kerta et ymmärrä sitä rajaa mistä saa ja voi lapsien kanssa keskustella ja mistä ei. Se, että olet heti kertomassa yksityiskohtaisesti seksielämästäsi nyt kertoo aika paljon, ettet kykene hahmoittamaan normaalia rajaa tälläisissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vaimo ei ota eroa jos ei kiinnosta seksi koskaan sen puolison kanssa? Onko oikein roikottaa miestä vuositolkulla löysässä hirressä ja mies on vain maksaja ja mahdollistaja, mutta kunnon parisuhde miehen kanssa ei kiinnosta (ja kyllä, tähän lukeutuu myös toimiva seksielämä)
Aina valitetaan, kun mies ei ota eroa vaan pettää mutta miksi nainen ei ota eroa? Koska on taloudellisesti riippuvainen miehestä ja tämän tarjoamasta tulotasosta?
Kumpi lopulta käyttää hyväkseen kumpaa? Ensin ollaan vuositolkulla kylmiä sitä puolisoa kohtaan ja sitten on olevinaan niin kamala järkytys joku pettäminen...
Jos ei ole tyytyväinen suhteessa, silloin erotaan, eikä petetä. Miksi sinä edes pysyt sellaisessa suhteessa, johon et ole tyytyväinen? Tämä pätee naiseen ja mieheen.
Lopeta tämä pettäjien puolustaminen. Suurimassa osassa pettämistapauksia se petetty on antanut puolisolleen seksiä ja ollut huomaavainen. Seksin puuttuminen ei koskaan ollut syy pettämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Ei pettäminen yksin tee kenestäkään huonoa vanhempaa ja myös naiset pettävät nykyään tilastojen mukaan lähes yhtä paljon kuin miehet! Tuskin pettänyt osapuoli halusi tahallaan aiheuttaa pahaa oloa, usein pettämiseen vain ajaudutaan kun parisuhde on umpikujassa eikä mikään määrä puhumista ym ole riittänyt. Moni on kärvistellyt huonossa suhteessa vuosia ja ollut ns puutteessa kunnes lopulta on ajautunut pettämään, niin väärin kuin se onkin.
Mutta väärin on myös se, ettei pidä parisuhteesta huolta. Seksi vain on todella tärkeää miehille ja jos tämä perustarve ei parisuhteessa tyydyty niin sitä lähdetään ennemmin tai myöhemmin hakemaan muualta. Totta kai ero olisi parempi ratkaisu mutta voi olla hankala toteuttaa eri syistä, kuten esim pienet lapset, yhteiset lainat ym
Tuo ajatuksesi siitä, ettei petetty ollut tarpeeksi pettäjälle on todella vanhanaikainen ajattelutapa, jossa aina ajateltiin ettei nainen riittänyt miehelleensä ja siksi pettäminen oli ok. Jos nainen olisi riittänyt, niin mies ei olisi koskaan pettänyt.
Tuollainen vanhanaikainen ja vahvasti misogynistinen ajattelutapa ei ole vain totta. Sillä vain jälleen vieritetään jotenkin kaikki naisten syyksi, mikä on vain uhrin syyllistämistä. Samalla tavalla ennenvanhaan naisia syyllistettiin siitä, että heitä hakattiin. Koska jos nainen olisi ollut kunnollinen, niin ei mies olisi tätä pieksenyt sairaalakuntoon.
Kun kerran näet misogyniaa, niin kysytään nyt että onko aloittaja missään vaiheessa kertonut pettävän osapuolen ja petetyn osapuolen sukupuolia? Eikö ole pikkuisen vanhanaikaista ja suorastaan misogynististä automaattisesti olettaa että vain mies voi pettää?
Nykypäivänä on sekin mahdollista, että perheen vanhemmat ovat samaa sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vaimo ei ota eroa jos ei kiinnosta seksi koskaan sen puolison kanssa? Onko oikein roikottaa miestä vuositolkulla löysässä hirressä ja mies on vain maksaja ja mahdollistaja, mutta kunnon parisuhde miehen kanssa ei kiinnosta (ja kyllä, tähän lukeutuu myös toimiva seksielämä)
Aina valitetaan, kun mies ei ota eroa vaan pettää mutta miksi nainen ei ota eroa? Koska on taloudellisesti riippuvainen miehestä ja tämän tarjoamasta tulotasosta?
Kumpi lopulta käyttää hyväkseen kumpaa? Ensin ollaan vuositolkulla kylmiä sitä puolisoa kohtaan ja sitten on olevinaan niin kamala järkytys joku pettäminen...
Jos ei ole tyytyväinen suhteessa, silloin erotaan, eikä petetä. Miksi sinä edes pysyt sellaisessa suhteessa, johon et ole tyytyväinen? Tämä pätee naiseen ja mieheen.
Lopeta tämä pettäjien puolustaminen. Suurimassa osassa pettämistapauksia se petetty on antanut puolisolleen seksiä ja ollut huomaavainen. Seksin puuttuminen ei koskaan ollut syy pettämiseen.
Onko sinulla jonkinlaista tilastotietoa aiheesta, vai mistä moinen varmuus?
Oma ystäväni, nainen muuten, päätyi pettämään, ja kyllä syynä oli se, että erotiikka hänen ja aviomiehensä väliltä oli loppunut.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Ei pettäminen yksin tee kenestäkään huonoa vanhempaa ja myös naiset pettävät nykyään tilastojen mukaan lähes yhtä paljon kuin miehet! Tuskin pettänyt osapuoli halusi tahallaan aiheuttaa pahaa oloa, usein pettämiseen vain ajaudutaan kun parisuhde on umpikujassa eikä mikään määrä puhumista ym ole riittänyt. Moni on kärvistellyt huonossa suhteessa vuosia ja ollut ns puutteessa kunnes lopulta on ajautunut pettämään, niin väärin kuin se onkin.
Mutta väärin on myös se, ettei pidä parisuhteesta huolta. Seksi vain on todella tärkeää miehille ja jos tämä perustarve ei parisuhteessa tyydyty niin sitä lähdetään ennemmin tai myöhemmin hakemaan muualta. Totta kai ero olisi parempi ratkaisu mutta voi olla hankala toteuttaa eri syistä, kuten esim pienet lapset, yhteiset lainat ym
Tuo ajatuksesi siitä, ettei petetty ollut tarpeeksi pettäjälle on todella vanhanaikainen ajattelutapa, jossa aina ajateltiin ettei nainen riittänyt miehelleensä ja siksi pettäminen oli ok. Jos nainen olisi riittänyt, niin mies ei olisi koskaan pettänyt.
Tuollainen vanhanaikainen ja vahvasti misogynistinen ajattelutapa ei ole vain totta. Sillä vain jälleen vieritetään jotenkin kaikki naisten syyksi, mikä on vain uhrin syyllistämistä. Samalla tavalla ennenvanhaan naisia syyllistettiin siitä, että heitä hakattiin. Koska jos nainen olisi ollut kunnollinen, niin ei mies olisi tätä pieksenyt sairaalakuntoon.
Kun kerran näet misogyniaa, niin kysytään nyt että onko aloittaja missään vaiheessa kertonut pettävän osapuolen ja petetyn osapuolen sukupuolia? Eikö ole pikkuisen vanhanaikaista ja suorastaan misogynististä automaattisesti olettaa että vain mies voi pettää?
Nykypäivänä on sekin mahdollista, että perheen vanhemmat ovat samaa sukupuolta.
Tuo ajatus on nimenomaan misogyninen ja se tulee sieltä, jossa aikoinaan nimenomaan syyllistettiin uhreja, eli naisia kaikesta ja tämä on sitten nykyajan vanhanaikainen ajatusmaailma, että mukamas petetty olisi syyllinen pettämiseen, vaikka tämä ei ole koskaan totta. Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen millään tavalla, vaan aina pettäjä on täysin syyllinen pettämiseen ja siihen, että satuttaa muita ihmisiä.
Olin kerran itse seksittömässä suhteessa. Erosin. Kertaakaan en ajatellut pettäväni. Koska se kertoo ihmisestä aika paljon, jos alentaa itsensä niin huonoksi ihmiseksi, että pettää ihmistä josta väittää välittävänsä. Ei sellainen ihminen kykene rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vaimo ei ota eroa jos ei kiinnosta seksi koskaan sen puolison kanssa? Onko oikein roikottaa miestä vuositolkulla löysässä hirressä ja mies on vain maksaja ja mahdollistaja, mutta kunnon parisuhde miehen kanssa ei kiinnosta (ja kyllä, tähän lukeutuu myös toimiva seksielämä)
Aina valitetaan, kun mies ei ota eroa vaan pettää mutta miksi nainen ei ota eroa? Koska on taloudellisesti riippuvainen miehestä ja tämän tarjoamasta tulotasosta?
Kumpi lopulta käyttää hyväkseen kumpaa? Ensin ollaan vuositolkulla kylmiä sitä puolisoa kohtaan ja sitten on olevinaan niin kamala järkytys joku pettäminen...
Jos ei ole tyytyväinen suhteessa, silloin erotaan, eikä petetä. Miksi sinä edes pysyt sellaisessa suhteessa, johon et ole tyytyväinen? Tämä pätee naiseen ja mieheen.
Lopeta tämä pettäjien puolustaminen. Suurimassa osassa pettämistapauksia se petetty on antanut puolisolleen seksiä ja ollut huomaavainen. Seksin puuttuminen ei koskaan ollut syy pettämiseen.
Onko sinulla jonkinlaista tilastotietoa aiheesta, vai mistä moinen varmuus?
Oma ystäväni, nainen muuten, päätyi pettämään, ja kyllä syynä oli se, että erotiikka hänen ja aviomiehensä väliltä oli loppunut.
-ohis.
On, koska olen tehnyt sen verran taustatyötä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Silti yrität jatkuvasti vierittää pettäjän tekemää tuhoaa petetyn syyksi ;D hassua
Koska asiat eivät aina ole, kuten sanottua, mustavalkoisia. Joskus sillä pettäjällä saattaa olla ihan hyvä syy pettämiseensä, arvannet varmaan mikä? Ei kannata mennä parisuhteeseen jos ei ole kiinnostusta tyydyttää myös sen toisen osapuolen tarpeita
Niin miksi se pettäjä on mennyt siihen parisuhteeseen, kun ei osaa tyydyttää kumppaniaansa mikä johtaa siihen, ettei tämä enää tahdo sen kanssa seksiä?
No olisiko vaikka siksi, että alussa parisuhde oli onnellinen ja kumpikin halusi tyydyttää toistensa tarpeet? Sitten lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen, että toiselta loppui kiinnostus toista kohtaan ja toisen tarpeita kohtaan. Halusi olla pelkästään äiti, mutta unohti olla vaimo, unohti miehensä tarpeet, jotka eivät vuosien aikana kadonneet minnekään ja vaikka mies mitä teki vaimonsa eteen niin tätä ei edelleenkään kiinnostanut.
Lopulta mies erehtyi pettämään. Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös että mies oli yksin syyllinen ja miehen suhde omiin lapsiin on oikeutettua myrkyttää? Kyllä ne äiditkin pettävät, miksei vaadita lapsia hylkäämään petturiäitejään?
Jos se henkilö ei ole onnellinen suhteessa niin miksi se ei eroa? Pettää pitäisi saada ja rakastavan ja seksiä antavan puolison se hyväksyä?
Vierität vastuun pettämisestä toisten harteille, vaikka pettäminen on 100% sinun syytäsi. Ei kukaan sinua aja pettämään, vaan sinä petät koska haluat pettää. Ei kukaan sinua myöskään aja hakkaamaan muita ihmisiä. Sinä hakkaat ihmisiä, koska haluat niin tehdä. Muut eivät kontrolloi sinun käyttäytymistäsi. Ainoastaan sinä kontrolloit.
Pitäisikö pienten lasten koti hajottaa ja tuhota heidän perusturvallisuuden tunteensa vain siksi, että joskus on eksynyt väärään petiin? Onko ero aina ensimmäinen ratkaisu, kun parisuhteeseen tulee jokin kriisi?
Av-mammojen mielestä toki on
Monesti se pettäjä myös sitten jättää sen kumppaninsa sen toisen takia.
Miksi oletat, että pettäjä ei haluaisi myös erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ao. Oletko miettinyt sitä, miksi miehesi on pettänyt?
Mitä hän ei ole saanut avioliitossa sun kanssa, kun on päätynyt pettämään?
Aina löytyy syy tai syitä sille, miksi parisuhteessa oleva pettää, joten sinulla ei ole mitään syytä kaataa eroa lasten niskaan ja syyllistää miestäsi ja lastesi isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Silti yrität jatkuvasti vierittää pettäjän tekemää tuhoaa petetyn syyksi ;D hassua
Koska asiat eivät aina ole, kuten sanottua, mustavalkoisia. Joskus sillä pettäjällä saattaa olla ihan hyvä syy pettämiseensä, arvannet varmaan mikä? Ei kannata mennä parisuhteeseen jos ei ole kiinnostusta tyydyttää myös sen toisen osapuolen tarpeita
Niin miksi se pettäjä on mennyt siihen parisuhteeseen, kun ei osaa tyydyttää kumppaniaansa mikä johtaa siihen, ettei tämä enää tahdo sen kanssa seksiä?
No olisiko vaikka siksi, että alussa parisuhde oli onnellinen ja kumpikin halusi tyydyttää toistensa tarpeet? Sitten lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen, että toiselta loppui kiinnostus toista kohtaan ja toisen tarpeita kohtaan. Halusi olla pelkästään äiti, mutta unohti olla vaimo, unohti miehensä tarpeet, jotka eivät vuosien aikana kadonneet minnekään ja vaikka mies mitä teki vaimonsa eteen niin tätä ei edelleenkään kiinnostanut.
Lopulta mies erehtyi pettämään. Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös että mies oli yksin syyllinen ja miehen suhde omiin lapsiin on oikeutettua myrkyttää? Kyllä ne äiditkin pettävät, miksei vaadita lapsia hylkäämään petturiäitejään?
Jos se henkilö ei ole onnellinen suhteessa niin miksi se ei eroa? Pettää pitäisi saada ja rakastavan ja seksiä antavan puolison se hyväksyä?
Vierität vastuun pettämisestä toisten harteille, vaikka pettäminen on 100% sinun syytäsi. Ei kukaan sinua aja pettämään, vaan sinä petät koska haluat pettää. Ei kukaan sinua myöskään aja hakkaamaan muita ihmisiä. Sinä hakkaat ihmisiä, koska haluat niin tehdä. Muut eivät kontrolloi sinun käyttäytymistäsi. Ainoastaan sinä kontrolloit.
Pitäisikö pienten lasten koti hajottaa ja tuhota heidän perusturvallisuuden tunteensa vain siksi, että joskus on eksynyt väärään petiin? Onko ero aina ensimmäinen ratkaisu, kun parisuhteeseen tulee jokin kriisi?
Av-mammojen mielestä toki on
Pettäjä on sen perusturvallisuuden tunteen jo hajoittanut pettämällä. Ei sitä takaisin saa.
Pettäjän tulisi katsoa peiliin tuossa tilanteessa. Olisi mielummin hakenut apua, kuin hajoittanut tuon kodin ja turvallisuuden tunteen perheeltä.
Maailma ei ole aina mustavalkoinen. Esim Ranskassa on ihan normaalia että sekä miehellä että vaimolla on omat "seikkailunsa" mutta liitto pidetään silti kasassa ja lapset hoidetaan yhdessä, ei ole tarvetta rikkoa perhettä vain seksin tai sen saamattomuuden takia. On olemassa termikin "ranskalainen avioliitto"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, kun sanotaan, että lapsiin pitää olla hyvät, avoimet ja rehelliset välit. Silti suurin osa pimittäisi lähestulkoon koko vanhempiensa parisuhteen ja eroon johtaneet syyt. Lyhyestikö vain pitäisi kuitata, että ero tuli ja nyt eteenpäin?
Eikä aiheesta enää tarvitse siis puhua teini-ikäisten kanssa?
Miten teini-ikäiset sitten käsittelevät omat tunteensa, miten niistä sitten puhutaan sen teinin kanssa, jos omiakaan tunteita ei pidä paljastaa?
Mene sinne terapiaan puimaan vihaasi ja katkeruuttasi äläkä ainakaan kaada sitä lastesi niskaan. Kieltäydyt nyt tahallisesti ymmärtämästä asiaa, sinulle on jo moneen kertaan vastattu täällä, miksi on yksiselitteisesti väärin kaataa oma eropaskansa viattomien lasten niskaan.
Ehkä lastesi olisi parempi isänsä kanssa, sinä kun et selvästikään nyt kykene olemaan kunnon äiti ja aikuinen?
En usko, että ne lapset voi sen paremmin isän luona, kerta se isä on pettänyt ja tahallaan aiheuttanut tämän pahan olon lapsille ja tälle äidille. Ei varmasti tule ajattelemaan lasten etua ja parasta tulevaisuudessakaan.
Ei pettäminen yksin tee kenestäkään huonoa vanhempaa ja myös naiset pettävät nykyään tilastojen mukaan lähes yhtä paljon kuin miehet! Tuskin pettänyt osapuoli halusi tahallaan aiheuttaa pahaa oloa, usein pettämiseen vain ajaudutaan kun parisuhde on umpikujassa eikä mikään määrä puhumista ym ole riittänyt. Moni on kärvistellyt huonossa suhteessa vuosia ja ollut ns puutteessa kunnes lopulta on ajautunut pettämään, niin väärin kuin se onkin.
Mutta väärin on myös se, ettei pidä parisuhteesta huolta. Seksi vain on todella tärkeää miehille ja jos tämä perustarve ei parisuhteessa tyydyty niin sitä lähdetään ennemmin tai myöhemmin hakemaan muualta. Totta kai ero olisi parempi ratkaisu mutta voi olla hankala toteuttaa eri syistä, kuten esim pienet lapset, yhteiset lainat ym
Tuo ajatuksesi siitä, ettei petetty ollut tarpeeksi pettäjälle on todella vanhanaikainen ajattelutapa, jossa aina ajateltiin ettei nainen riittänyt miehelleensä ja siksi pettäminen oli ok. Jos nainen olisi riittänyt, niin mies ei olisi koskaan pettänyt.
Tuollainen vanhanaikainen ja vahvasti misogynistinen ajattelutapa ei ole vain totta. Sillä vain jälleen vieritetään jotenkin kaikki naisten syyksi, mikä on vain uhrin syyllistämistä. Samalla tavalla ennenvanhaan naisia syyllistettiin siitä, että heitä hakattiin. Koska jos nainen olisi ollut kunnollinen, niin ei mies olisi tätä pieksenyt sairaalakuntoon.
Kun kerran näet misogyniaa, niin kysytään nyt että onko aloittaja missään vaiheessa kertonut pettävän osapuolen ja petetyn osapuolen sukupuolia? Eikö ole pikkuisen vanhanaikaista ja suorastaan misogynististä automaattisesti olettaa että vain mies voi pettää?
Nykypäivänä on sekin mahdollista, että perheen vanhemmat ovat samaa sukupuolta.
Tuo ajatus on nimenomaan misogyninen ja se tulee sieltä, jossa aikoinaan nimenomaan syyllistettiin uhreja, eli naisia kaikesta ja tämä on sitten nykyajan vanhanaikainen ajatusmaailma, että mukamas petetty olisi syyllinen pettämiseen, vaikka tämä ei ole koskaan totta. Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen millään tavalla, vaan aina pettäjä on täysin syyllinen pettämiseen ja siihen, että satuttaa muita ihmisiä.
Olin kerran itse seksittömässä suhteessa. Erosin. Kertaakaan en ajatellut pettäväni. Koska se kertoo ihmisestä aika paljon, jos alentaa itsensä niin huonoksi ihmiseksi, että pettää ihmistä josta väittää välittävänsä. Ei sellainen ihminen kykene rakastamaan.
Narsistiset ihmiset selittelevät pettämisensä ja suhteista toiseen lennosta vaihtamisensa aina toisen syyksi. Kääntävät aina syyttävän sormen itsestään poispäin. Usein sarjapettäjiä jotka eivät halua koskaan että koko totuus tulisi ilmi. Koska eivät kestä kohdata häpeää. Omien tekojensa vuoksi. Siksi luovat rinnakkaistodellisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ymmärrettävää, että petetty saattaa olla kostonhimoinen ja haluaisi lapsetkin tähän samaan rintamaan toista vanhempaa vastaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan oikein, jos mustamaalaa toista vanhempaa. Myös pettämisestä kertominen on tällaista mustamaalaamista.
Ei lasten, etenkään alaikäisten lasten, kuulu saada tietää yksityiskohtia vanhempiensa parisuhteesta ja etenkään heidän seksielämästään. Petettyjen pitäisi saada terapiaa tai puhua tarpeeksi jollekulle läheiselle että se kostonhimo menisi ohi niin ettei sillä myrkytettäisi entisestään lasten elämää, jotka ovat jo muutenkin hajalla erosta
Mustamaalaamista se on silloin, jos tahallaan valehtelee toisesta. Kyllä aikuiselle lapselle voi kertoa mitä tapahtui, kunhan ei mene liiallisiin yksityiskohtiin.
Kuinka tarkasti haluat kuulla vanhempiesi seksielämästä? Vastaisitko kysymykseen?
Lapselle voi ikätason mukaisesti kertoa toisen vanhemman valheista ja epärehellisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ymmärrettävää, että petetty saattaa olla kostonhimoinen ja haluaisi lapsetkin tähän samaan rintamaan toista vanhempaa vastaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan oikein, jos mustamaalaa toista vanhempaa. Myös pettämisestä kertominen on tällaista mustamaalaamista.
Ei lasten, etenkään alaikäisten lasten, kuulu saada tietää yksityiskohtia vanhempiensa parisuhteesta ja etenkään heidän seksielämästään. Petettyjen pitäisi saada terapiaa tai puhua tarpeeksi jollekulle läheiselle että se kostonhimo menisi ohi niin ettei sillä myrkytettäisi entisestään lasten elämää, jotka ovat jo muutenkin hajalla erosta
Mustamaalaamista se on silloin, jos tahallaan valehtelee toisesta. Kyllä aikuiselle lapselle voi kertoa mitä tapahtui, kunhan ei mene liiallisiin yksityiskohtiin.
Kuinka tarkasti haluat kuulla vanhempiesi seksielämästä? Vastaisitko kysymykseen?
Lapselle voi ikätason mukaisesti kertoa toisen vanhemman valheista ja epärehellisyydestä.
Eli mitä sanoisit teini-ikäisille, jos toisella vanhemmista on salasuhde ja ero tulee siksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ymmärrettävää, että petetty saattaa olla kostonhimoinen ja haluaisi lapsetkin tähän samaan rintamaan toista vanhempaa vastaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan oikein, jos mustamaalaa toista vanhempaa. Myös pettämisestä kertominen on tällaista mustamaalaamista.
Ei lasten, etenkään alaikäisten lasten, kuulu saada tietää yksityiskohtia vanhempiensa parisuhteesta ja etenkään heidän seksielämästään. Petettyjen pitäisi saada terapiaa tai puhua tarpeeksi jollekulle läheiselle että se kostonhimo menisi ohi niin ettei sillä myrkytettäisi entisestään lasten elämää, jotka ovat jo muutenkin hajalla erosta
Mustamaalaamista se on silloin, jos tahallaan valehtelee toisesta. Kyllä aikuiselle lapselle voi kertoa mitä tapahtui, kunhan ei mene liiallisiin yksityiskohtiin.
Kuinka tarkasti haluat kuulla vanhempiesi seksielämästä? Vastaisitko kysymykseen?
Lapselle voi ikätason mukaisesti kertoa toisen vanhemman valheista ja epärehellisyydestä.
Eli mitä sanoisit teini-ikäisille, jos toisella vanhemmista on salasuhde ja ero tulee siksi?
"Isä/äiti meni toisen ihmisen kanssa sänkyyn ja oli epärehellinen ja sen takia nyt tulee ero. Mutta tämä ei ole teidän lasten syytä millään tavalla ja isä ja äiti rakastavat edelleen teitä yhtä paljon kuin ennenkin"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ymmärrettävää, että petetty saattaa olla kostonhimoinen ja haluaisi lapsetkin tähän samaan rintamaan toista vanhempaa vastaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan oikein, jos mustamaalaa toista vanhempaa. Myös pettämisestä kertominen on tällaista mustamaalaamista.
Ei lasten, etenkään alaikäisten lasten, kuulu saada tietää yksityiskohtia vanhempiensa parisuhteesta ja etenkään heidän seksielämästään. Petettyjen pitäisi saada terapiaa tai puhua tarpeeksi jollekulle läheiselle että se kostonhimo menisi ohi niin ettei sillä myrkytettäisi entisestään lasten elämää, jotka ovat jo muutenkin hajalla erosta
Mustamaalaamista se on silloin, jos tahallaan valehtelee toisesta. Kyllä aikuiselle lapselle voi kertoa mitä tapahtui, kunhan ei mene liiallisiin yksityiskohtiin.
Kuinka tarkasti haluat kuulla vanhempiesi seksielämästä? Vastaisitko kysymykseen?
Lapselle voi ikätason mukaisesti kertoa toisen vanhemman valheista ja epärehellisyydestä.
Eli mitä sanoisit teini-ikäisille, jos toisella vanhemmista on salasuhde ja ero tulee siksi?
"Isä/äiti meni toisen ihmisen kanssa sänkyyn ja oli epärehellinen ja sen takia nyt tulee ero. Mutta tämä ei ole teidän lasten syytä millään tavalla ja isä ja äiti rakastavat edelleen teitä yhtä paljon kuin ennenkin"
Kauhea keskustelu, jonka sävy on välillä tuonut ahdistavasti mieleen nimenomaan omien vanhempien väliset riidat ennen eroa. Mutta nyt naurahdin spontaanisti. Kiitos tästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi haukkumaan petettyä itsekkääksi ja paskaksi, kun miettii ääneen tällaisia asioita. On varmasti aivan todella hirveää, kun ensin puoliso, johon on luottanut, vetääkin maton jalkojen alta ja sitten pitäisi vielä yrittää pysyä romahtamatta omassa kodissaan lasten nähden. Ei se ole helppoa ja siinä varmasti kaikennäköiset ajatukset vilistävät päässä.
Ja tiedoksi kaikille terapiasuosittelijoille, että sinne terapiaan ei ihan noin vain kävellä.
Itsekin petetyksi tulleena tiedän, että on varmasti todella hankalaa olla hiljaa, kun pahin uskottomuuskriisin vaihe on päällä. Se on sellaista aivosumun ja sisäisen hädän myllerrystä, johon ei voi kylmän viileästi ja rationaalisesti suhtautua. Tilannetta ei auta se, että petetyllä on valtava tarve puhua asiasta ja saada sitä kautta edes jotenkin jäsenneltyä tapahtunutta päänsä sisällä. Ei siinä ole kysymys kostosta tai mustamaalaamisesta vaan ihan vain omasta selviytymisestä traumaattisen kriisin pahimmassa vaiheessa.
AP:lle kehottaisin löytämään juttuseuraa läheisistä tai vaikka netistä petettyjen vertaistukipalstoilta. Puhuminen on todella tärkeää, samoin kirjoittaminen. Aikansa kun puhuu ja puhuu, niin pikkuhiljaa se tulva tyrehtyy.
Jos jonkun lohdun sanan voin kertoa, niin sen, että melko usein sillä pettäjällä ja uudella naisella on tarve päästä mahdollisimman nopeasti suhteessaan eteenpäin. Eli siis esiintyä pariskuntana ja esittäytyä lapsille. He ovat kuitenkin odotelleet ja odotelleet oman suhteensa julkistamista jo pitkään, joten kokevat ansaitsevansa elää viimein julkisesti samalla tavalla kuin muutkin pariskunnat. He elävät rakkauskuplassa ja uuden suhteen huumassa, ja he luulevat muidenkin näkevän heidän suhteensa ja uuden ihanan elämänsä jotenkin ruusunpunaisena. Tuohon ajatuskuplaan kuuluu se, että he eivät mieti vaikkapa sitä, miltä heidän suhteensa näyttää vielä erokriisissä elävien lasten silmiin. Puoli vuotta eron jälkeen on lapsille liian lyhyt aika siihen, että he tapaavat isin uuden vaimokkeen. Isi ja uusi vaimoke taas ovat omassa päässään ehtineet valmistella yhteiseloaan ja uusperheen elämää jo ties kuinka kauan salasuhteen ajan.
Että siinä mielessä ne lapset tulevat kyllä viimeistään tuossa esittelyvaiheessa karsastamaan sitä isin uutta vaimoa, vaikka kohteliaisuuttaan neutraalia esittävätkin. Jos se pettäjä-isä on millään tavalla keskivertopettäjä, niin osaa hän sen isä-lapsisuhteensa ihan itsekin omalla toiminnallaan pilata.
Oman erokriisin keskellä aikuisella on vastuu lastensa hyvinvoinnista. Sitä vastuuta ei vähennä pätkääkään se oma ahdistus.
Lapsi on aina heikommassa asemassa kuin aikuinen, joka käyttää valtaa lapsiin nähden. Sitä valtaa on hirveän helppoa käyttää väärin, jos perustelee sen omilla vaikeuksilla. Lapsi jää silloin näkymättömäksi. Lapsi tarvitsee vanhempien erosta selvitäkseen aikuisen tukea, eikä hänen tehtävä ole kannatella vanhempia.
Ikävä kyllä ihmiset eivät ole mitään superihmisiä, jotka kykenevät aina toimimaan oikein varsinkin traumaattisissa tilanteissa. Siksi mielestäni pettäjä on se kaikista alhaisin henkilö tässä, koska tahallaan on ajanut perheen tilanteen siihen, ettei toinen vanhempi kykene trauman takia pitämään lapsista yhtä hyvää huolta, kuin kykeni ennen traumaa.
Jos pettäjä olisi vain pyrkinyt eroamaan sopuisasti, tälläistä tilannetta ei olisi.
Turha taas yrittää vierittää vastuuta omasta käytöksestä muille. Silloin kukaan ei ole lopulta vastuussa mistään, koska jokainen on kokenut vääryyttä.
Silti yrität jatkuvasti vierittää pettäjän tekemää tuhoaa petetyn syyksi ;D hassua
Koska asiat eivät aina ole, kuten sanottua, mustavalkoisia. Joskus sillä pettäjällä saattaa olla ihan hyvä syy pettämiseensä, arvannet varmaan mikä? Ei kannata mennä parisuhteeseen jos ei ole kiinnostusta tyydyttää myös sen toisen osapuolen tarpeita
Niin miksi se pettäjä on mennyt siihen parisuhteeseen, kun ei osaa tyydyttää kumppaniaansa mikä johtaa siihen, ettei tämä enää tahdo sen kanssa seksiä?
No olisiko vaikka siksi, että alussa parisuhde oli onnellinen ja kumpikin halusi tyydyttää toistensa tarpeet? Sitten lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen, että toiselta loppui kiinnostus toista kohtaan ja toisen tarpeita kohtaan. Halusi olla pelkästään äiti, mutta unohti olla vaimo, unohti miehensä tarpeet, jotka eivät vuosien aikana kadonneet minnekään ja vaikka mies mitä teki vaimonsa eteen niin tätä ei edelleenkään kiinnostanut.
Lopulta mies erehtyi pettämään. Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös että mies oli yksin syyllinen ja miehen suhde omiin lapsiin on oikeutettua myrkyttää? Kyllä ne äiditkin pettävät, miksei vaadita lapsia hylkäämään petturiäitejään?
Jos se henkilö ei ole onnellinen suhteessa niin miksi se ei eroa? Pettää pitäisi saada ja rakastavan ja seksiä antavan puolison se hyväksyä?
Vierität vastuun pettämisestä toisten harteille, vaikka pettäminen on 100% sinun syytäsi. Ei kukaan sinua aja pettämään, vaan sinä petät koska haluat pettää. Ei kukaan sinua myöskään aja hakkaamaan muita ihmisiä. Sinä hakkaat ihmisiä, koska haluat niin tehdä. Muut eivät kontrolloi sinun käyttäytymistäsi. Ainoastaan sinä kontrolloit.
Pitäisikö pienten lasten koti hajottaa ja tuhota heidän perusturvallisuuden tunteensa vain siksi, että joskus on eksynyt väärään petiin? Onko ero aina ensimmäinen ratkaisu, kun parisuhteeseen tulee jokin kriisi?
Av-mammojen mielestä toki on
Pettäjä on sen perusturvallisuuden tunteen jo hajoittanut pettämällä. Ei sitä takaisin saa.
Pettäjän tulisi katsoa peiliin tuossa tilanteessa. Olisi mielummin hakenut apua, kuin hajoittanut tuon kodin ja turvallisuuden tunteen perheeltä.
Maailma ei ole aina mustavalkoinen. Esim Ranskassa on ihan normaalia että sekä miehellä että vaimolla on omat "seikkailunsa" mutta liitto pidetään silti kasassa ja lapset hoidetaan yhdessä, ei ole tarvetta rikkoa perhettä vain seksin tai sen saamattomuuden takia. On olemassa termikin "ranskalainen avioliitto"
Siellä ymmärretään, että elämässä välillä sattuu ja tapahtuu ja kukaan ei ole täydellinen. On niin helppoa tuomita ja moralisoida ja kuvitella olevansa joku parempikin ihminen joka "ei koskaan pettäisi parisuhteessa." Yllättävän moni lopulta pettää ja puolet liitoista päättyy eroon, suurin osa pettämisen takia.
Aina voi kysyä, mitä itse olisin voinut tehdä, jotta toinen ei olisi pettänyt? Toki on niitä jotka pettävät vain silkkaa itsekkyytään mutta aika usein taustalla on jotain muuta, kuten seksielämän loppuminen ym lieventäviä asianhaaroja.
Ja ei, se ero ei ole aina ja joka tilanteessa ratkaisu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon petetty osapuoli voi näyttää teineille sitä tuskaa siitä petetyksi tulemisesta ja puida sitä asiaa heidän kanssaan? Siis kun ero johtui siitä, että puolisolla oli salasuhde ja ero tuli siksi.
Tuskan saa näyttää, mutta lasten niskaan ei kaadeta parisuhteen asioita eikä puida syitä.
Tuokaan ei niin yksinkertaista ole, että eron syy on salasuhde. Kyllä se syy on yleensä ihan muu. Miten alun perin on sakasuhteeseen päätynyt ym.
5/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ymmärrettävää, että petetty saattaa olla kostonhimoinen ja haluaisi lapsetkin tähän samaan rintamaan toista vanhempaa vastaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan oikein, jos mustamaalaa toista vanhempaa. Myös pettämisestä kertominen on tällaista mustamaalaamista.
Ei lasten, etenkään alaikäisten lasten, kuulu saada tietää yksityiskohtia vanhempiensa parisuhteesta ja etenkään heidän seksielämästään. Petettyjen pitäisi saada terapiaa tai puhua tarpeeksi jollekulle läheiselle että se kostonhimo menisi ohi niin ettei sillä myrkytettäisi entisestään lasten elämää, jotka ovat jo muutenkin hajalla erosta
Mustamaalaamista se on silloin, jos tahallaan valehtelee toisesta. Kyllä aikuiselle lapselle voi kertoa mitä tapahtui, kunhan ei mene liiallisiin yksityiskohtiin.
Kuinka tarkasti haluat kuulla vanhempiesi seksielämästä? Vastaisitko kysymykseen?
Lapselle voi ikätason mukaisesti kertoa toisen vanhemman valheista ja epärehellisyydestä.
Eli mitä sanoisit teini-ikäisille, jos toisella vanhemmista on salasuhde ja ero tulee siksi?
"Isä/äiti meni toisen ihmisen kanssa sänkyyn ja oli epärehellinen ja sen takia nyt tulee ero. Mutta tämä ei ole teidän lasten syytä millään tavalla ja isä ja äiti rakastavat edelleen teitä yhtä paljon kuin ennenkin"
Mitä, jos salasuhde on kestänyt yli vuoden? Miten sen selitätte teineille?
Kuten sanoin, mä toivon sulle ihan oikeasti hyvää ja etta haet ja saat apua. Tsemppiä.