Vanhempien avioero, kun lapset ovat noin 12-17 -vuotiaita! Lapsille puhuminen aiheesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää on, että aikuiset eivät lähde purkamaan omaa katkeruuttaan lapsiin, haukkumaan toista vanhempaa ja käyttämään lapsia tappelun apuvälineinä. Muista, että sinun mielestäsi eron syynä voi olla puolison salasuhde, mutta puolisollasi saattaa olla ihan omat syynsä, miksi siihen suhteeseen on ajauduttu. Tuskin suhteenne on ollut kovin onnellinen ennenkään sitä. En nyt tällä sano, että pettäminen on OK, mutta tarinoilla on aina kaksi puolta ja kukaan ei ole pahis omassa tarinassaan.  

Onko paha, jos sanoittaa omia tuntemuksiaan ja katkeruuttaan lapsille? Jos sanoo faktat, mitä toinen teki (pettämiset ja muut), mutta ei siis hauku, sanoo, että näin teki, eli onko se haukkumista, jos sanoo nämä asiat ja samalla kertoo moraalista ja ettei ihmisiä saisi pettää jne.?

Tuossa tilanteessa kannattaa miettiä, haluaisiko myös entisen puolison kertovan, mitä kaikkea toinen teki ja jätti tekemättä ennen kuin tilanne kärjistyi pettämiseen.

Ei liene haukkumista vaikkapa sanoa, että toinen ei tukenut eikä huomioinut vuosikausiin, lomamatkoilla ei löydetty yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja seksiäkin oli todella vähän.

Voi olla, että teini tässä vaiheessa juoksee kädet korvillaan ulos eikä jää kuuntelemaan vanhemman arviota siitä, oliko pihtaaminen oikein.

Mutta aikuisten tarpeitahan tässä näillä keskusteluilla näytetään toteuttavan, aikuisten näkökulmasta.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lapsille ei tule puida viikko tai kuukausitolkulla, kuinka väärin pettäjä teki ja mennä ihan yksityiskohtiin, vaikka lapset olisivat jo siis teini-ikäisiä ja ymmärtävät asioita?

Mitä haittaa on siitä, että parisuhteen tilaa ennen avioeroa ja avioeron jälkeen puidaan teinien kanssa lähes yhtä avoimesti kuin terapeutilla?

Tai jos vain pui faktoja, miten asiat menivät ja puhuu ja opettaa moraalista?

Eikö teinien kuulu siis tietää perusteellisesti näitä vanhempiensa juttuja?

Sitä haittaa että lasten suhde vanhempiinsa on lapsen ja vanhemman suhde ja sinun ja miehesi suhde on puolisoiden välinen suhde. Ei miehesi ole pettänyt lapsianne vaan sinua. On lasten oma asia muodostaa se suhteensa eronneisiin vanhempiin eikä siihen tule tunkea teidän välisiänne kaunoja väliin.

Miksi lapsi haluaisi muodostaa suhteen kodin- ja perheenrikkojaan? Eihän sellainen edes perhettä kaipaa, alapää johdattaa tilanteesta toiseen.

Koska se on edelleen heidän isänsä tai äitinsä. Kasva aikuiseksi niin sinuunkin voi muodostaa hyvän lapsi-vanhempi-suhteen.

Silti se on vanhempi, jolla alapää on mennyt lasten, lasten kodin ja perusturvallisuuden edelle. Itse katkaisin pettäjään välit, en ole kaivannut 30 vuoteen.

No tämä kertoo sinusta paljon ja sinun katkeruudestasi. Haluat siis että omat lapsesikin katkaisisivat välit isäänsä koska olet itse niin tehnyt. Tajuatko että lapsiesi pitää ihan itse tehdä päätöksensä eikä ole sinun asiasi ohjailla heidän ajatuksiaan suuntaan tai toiseen?

Lapseni on jo aikuisia ja tekevät omat päätöksensä. Mikäli haluaisivat katkaista välit pettäjäisään, se olisi heidän asiansa, ei minun.

Lapsillasi ei ole pettäjäisää vaan sinulla oli pettäjämies.

Ote Mielenterveystalon sivuilta:

 

Älä moiti toista vanhempaa

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Voi lapsiparkoja :( Tuskin tuollainen tilanne voi heihin ja heidän käsitykseen rakkaudesta, sitoutumisesta ja perheestä olla vaikuttamatta, ja varmasti myös potevat tuskaa petetyn vanhemman puolesta sen mitä sitä aistivat. Lapset eivät halua nähdä vanhempaansa sydän särkyneenä, mutta ei sitä voi täysin peittääkään.

Mitään terapeutteja minkään ikäisistä lapsista ei saa tehdä, ja jonkin verran lasten edessä pitää aina skarpata. Jos on aivan rikki eikä pysty, niin mieluummin menee itse muualle potemaan hetkeksi tai lapset mummolaan hetkeksi tai toisen vanhemman luokse tms.

Toisesta vanhemmasta ei saa puhua pahaa lapsille tietenkään, eikä antaa katkeraa mallia.

Jos jotain hyvää voi tilanteesta löytää niin kasvatuksellisesti pääset näyttämään miten luodaan itsensä uudelleen, mennään vaikeuksista huolimatta eteenpäin ja ollaan onnellisia kaiken jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ei voi olla sovittelijana. Älä hauku toista.

 

Nuorten parissa tehdyn tutkimuksen mielestä olisi parasta, jos vanhemmat olisivat ainakin asiallisia erosta puhuessaan. Liian moni nuori kertoo joutuneensa kannattelijan rooliin vanhempien erotilanteessa. keskustelu eroon liittyvistä asioista ja tunteista on eri asia kuin suodattamaton tunteiden purku.

 

Nuoret tuntevat yleensä lojaalisuutta molempia vanhempiaan kohtaan. Toisen haukkuminen voi nuoren mielestä vaikuttaa myös itsetuntoon kielteisesti ja pitkällä aikavälillä.

No mihin se raja vedetään, jos ei saisi edes rehellisesti kertoa, että toinen vanhempi jatkaa salasuhdettaan nyt julkisuhteena? Kuinka paljon omasta pettymyksestä siitä, että toinen osapuoli hajotti ydinperheen saa kertoa teineille?

Miksi ihmeessä sinun pitäisi purkaa pettymystäsi lapsiin? Sano yksikin muu kuin itsekäs syy. Siihen et ole kyennyt.

Lapsi tai nuori ansaitsee kuulla totuuden, mutta hän ei tarvitse yksityiskohtia eron syistä. Eron syy voi olla esimerkiksi, että on niin paljon riitoja. Eron syistä voi olla kaksi versiota, kummallakin vanhemmalla omansa, mutta lapsen ei pitäisi joutua valitsemaan niistä. Vanhemman pitäisi pysyä erossa toisen vanhemman mustamaalaamisesta, paljastuksista tai  syyttelystä (kuten että toinen on ollut uskoton, pettää tai valehtelee).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ei voi olla sovittelijana. Älä hauku toista.

 

Nuorten parissa tehdyn tutkimuksen mielestä olisi parasta, jos vanhemmat olisivat ainakin asiallisia erosta puhuessaan. Liian moni nuori kertoo joutuneensa kannattelijan rooliin vanhempien erotilanteessa. keskustelu eroon liittyvistä asioista ja tunteista on eri asia kuin suodattamaton tunteiden purku.

 

Nuoret tuntevat yleensä lojaalisuutta molempia vanhempiaan kohtaan. Toisen haukkuminen voi nuoren mielestä vaikuttaa myös itsetuntoon kielteisesti ja pitkällä aikavälillä.

No mihin se raja vedetään, jos ei saisi edes rehellisesti kertoa, että toinen vanhempi jatkaa salasuhdettaan nyt julkisuhteena? Kuinka paljon omasta pettymyksestä siitä, että toinen osapuoli hajotti ydinperheen saa kertoa teineille?

Kyllä se pettymys on viisainta jättää itselle ja omille ystäville ja terapeutille.

Teini kuitenkin jatkaa elämäänsä myös sen toisen vanhemman ja uuden osapuolen kanssa. Heille pitää antaa mahdollisuus tutustua toisiinsa niin ettei joku ole käynyt jo valuttamassa katkeruutta kaiken ylle.

Tässä yksi esimerkiksi siitä mitä sanoa: 

 

”Me vanhemmat olemme päättäneet erota. Olemme yrittäneet olla onnellisia yhdessä, mutta emme ole siinä onnistuneet. Olemme siitä pahoillamme. Tämä ero ei ole sinun syysi, etkä ole vastuussa siitä. Sinä et olisi voinut tehdä mitään toisin tai estää eroa. Me olemme maailman onnellisempia, että olemme saaneet sinut ja saamme olla sinun vanhempiasi. Se ei muutu ikinä eikä se, että me rakastamme sinua aina. Jatkossa yritämme vanhempina toimia hyvin yhteistyössä, että sinulla olisi kaikki mahdollisimman hyvin.” 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon petetty osapuoli voi näyttää teineille sitä tuskaa siitä petetyksi tulemisesta ja puida sitä asiaa heidän kanssaan? Siis kun ero johtui siitä, että puolisolla oli salasuhde ja ero tuli siksi.

Älä missään nimessä sotke alaikäisiä lapsia vanhempien parisuhdetraumoihin! Hakeudu johonkin terapiaan puhumaan ongelmistasi.

Eikö teini-ikäisten pidä oikeasti saada tietää totuutta eron yksityiskohdista? 

Mitä jos ihan rehellisesti kertoo, että toinen vanhempi teki näin ja näin ja se on moraalisesti väärin, jotta he oppivat, miten parisuhteessa toimitaan? Eihän se ole haukkumista, jos kertoo vain faktat, miten asiat menivät?

Ei ole noin. Jos et muuten tajua niin käännä ja kuvittele tilanne toisin, jos et muuten tajua. Sinä olisit se pettäjä ja haluaisit, että lapsesi saisi kuulla kaikki? Haluaisitko lastesi vihat/ inhot ym päällesi?

Sinulla on asiaa terapeutille, joten mee sinne purkamaan tuntojasi.

Sanon senkin, että hyvässä ja toimivassa suhteessa/ liitossa ei edes petetä, joten syitä kannattaa sinunkin tutkia tarkemmin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itse mieltä.

Lapsille ei puhuta siitä pettämisestä lainkaan. Tämä voi ihan oikeasti olla teini-ikäisille todella traumaattinen tieto saada, joten siitä ei pitäisi puhua siis lapsille lainkaan.

Petetty puoliso äkkiä terapiaan ja sinne puhumaan! Myös kannattaa puhua läheisille, mutta EI lapsille.

Ero kannattaa tehdä niin, että varmistatte etteivät lapset ajattele että ero on heidän syytä ja lapsiin pitää keskittää eron jälkeen noin 2v ajan Vähintään sellainen 200% huomio. Antakaa paljon rakkautta, haleja ja muistutuksia siitä, että ne lapset on teille kummallekkin tärkeitä. 

Se pettäjä on kuitenkin lasten vanhempi ja lapsia ei tulisi sotkea teidän suhdesotkuihin mukaan, vaikka kuinka inhottavaa tuo pettäminen on.

No, mutta mitä jos se salasuhde jatkuu julkisuhteena heti eron jälkeen, eihän tuollaista voi pimittää teineiltä? Pitääkö heille valehdella eron syy ja että kolmas osapuoli tuli vasta eron jälkeen kuvioihin?

Itse kertoisin, jos lapset kysyisivät, että isä/äiti ihastui/rakastui toiseen. Sanoisin että niin joskus käy eikä sille voi mitään.

Etkö siis näyttäisi tuskaasi ja itkuasi kuukausitolkulla lapsillesi lainkaan?

Lapsen toivomus eroaville vanhemmilla:

Älkää kertoko minulle kaikkea siitä, miksi eroatte

Sopikaa yhdessä, mitä minun on hyvä tietää, huomioiden ikätasoni. En halua tietää yksityiskohtia, koska ne voivat painua syvälle mieleeni ja jäädä painamaan. En halua tietää asioista, joita en voi vielä ymmärtää ja jotka siksi tuntuvat pelottavilta. Minun ei tarvitse tietää kaikkea siitä, mitä teidän välillänne on tapahtunut, sillä en ole siinä suhteessa osallisena. Sen sijaan haluan tietää, onko ero minun syyni, miten minä selviydyn, vieläkö rakastatte minua ja kuka pitää minusta huolta. Vakuuttakaa minut siitä, että vaikka parisuhteenne päättyy, vanhemmuus jatkuu. Se tuo minulle turvaa.

Miten teini-ikäiset tai jo aikuiset lapset voivat oppia moraalista, jos se petetty vanhempi ei saa siitä edes puhua, vaan hänen pitää esittää lapsille, että petetyksi ja jätetyksi tuleminen ei tunnu missään ja näin nyt vain käy?

Eikö hyvä suhde teineihin luoda sillä, että he tietävät lähes kaikki eroon johtaneet yksityiskohdat ja heidän edessään voi itkeä ja olla tuskissaan ja voi moralisoida pettäjää ja jättäjää?

Miten teineihin voi luoda rehelliset ja luottavaiset välit, jos heiltä salataan omien vanhempiensa välinen suhde ja mikä johti eroon?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen toivomus eroaville vanhemmilla:

Älkää kertoko minulle kaikkea siitä, miksi eroatte

Sopikaa yhdessä, mitä minun on hyvä tietää, huomioiden ikätasoni. En halua tietää yksityiskohtia, koska ne voivat painua syvälle mieleeni ja jäädä painamaan. En halua tietää asioista, joita en voi vielä ymmärtää ja jotka siksi tuntuvat pelottavilta. Minun ei tarvitse tietää kaikkea siitä, mitä teidän välillänne on tapahtunut, sillä en ole siinä suhteessa osallisena. Sen sijaan haluan tietää, onko ero minun syyni, miten minä selviydyn, vieläkö rakastatte minua ja kuka pitää minusta huolta. Vakuuttakaa minut siitä, että vaikka parisuhteenne päättyy, vanhemmuus jatkuu. Se tuo minulle turvaa.

Lapsen toivomus jatkuu:

Olkaa silti yhdessä vanhempia

Erossa menetin teidät parina.  Jos ette sovussa ja yhdessä sopien pysty pitämään minusta huolta, menetykseni tuntuu vielä suuremmalta. Älkää arvostelko tai mitätöikö toista vanhempaani, sillä silloin minuun koskee. Älkää vaatiko minua valitsemaan puolia tai toimimaan toista vanhempaani vastaan, sillä silloin tulen kohdelluksi kaltoin. Älkää käyttäkö minua viestin viejänä, sillä se ei ole minun tehtäväni. Kun olen kanssanne, kuljetattehan henkisesti mukana myös toista vanhempaani. Sillä minä kannan mielessäni häntä koko ajan. Kun puhutte toisesta vanhemmastani, puhuttehan hänestä kunnioittavasti ja kauniisti, sillä se on minulle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon petetty osapuoli voi näyttää teineille sitä tuskaa siitä petetyksi tulemisesta ja puida sitä asiaa heidän kanssaan? Siis kun ero johtui siitä, että puolisolla oli salasuhde ja ero tuli siksi.

Älä missään nimessä sotke alaikäisiä lapsia vanhempien parisuhdetraumoihin! Hakeudu johonkin terapiaan puhumaan ongelmistasi.

Eikä aikuisiakaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miten teini-ikäiset tai jo aikuiset lapset voivat oppia moraalista, jos se petetty vanhempi ei saa siitä edes puhua, vaan hänen pitää esittää lapsille, että petetyksi ja jätetyksi tuleminen ei tunnu missään ja näin nyt vain käy?

Eikö hyvä suhde teineihin luoda sillä, että he tietävät lähes kaikki eroon johtaneet yksityiskohdat ja heidän edessään voi itkeä ja olla tuskissaan ja voi moralisoida pettäjää ja jättäjää?

Miten teineihin voi luoda rehelliset ja luottavaiset välit, jos heiltä salataan omien vanhempiensa välinen suhde ja mikä johti eroon?

Teini-ikäiselle voi puhua moraalista ilman toisen vanhamman haukkumista

Vanhempien seksuaalisuus EI KUULU nuorelle eikä nuori halua tietää mitä vanhempien petipuuhiin kuuluu

Ja EI. Teiniin ei luoda hyviä ja rehellisiä välejä sillä, että pilataan hänen suhde toiseen vanhempaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itse mieltä.

Lapsille ei puhuta siitä pettämisestä lainkaan. Tämä voi ihan oikeasti olla teini-ikäisille todella traumaattinen tieto saada, joten siitä ei pitäisi puhua siis lapsille lainkaan.

Petetty puoliso äkkiä terapiaan ja sinne puhumaan! Myös kannattaa puhua läheisille, mutta EI lapsille.

Ero kannattaa tehdä niin, että varmistatte etteivät lapset ajattele että ero on heidän syytä ja lapsiin pitää keskittää eron jälkeen noin 2v ajan Vähintään sellainen 200% huomio. Antakaa paljon rakkautta, haleja ja muistutuksia siitä, että ne lapset on teille kummallekkin tärkeitä. 

Se pettäjä on kuitenkin lasten vanhempi ja lapsia ei tulisi sotkea teidän suhdesotkuihin mukaan, vaikka kuinka inhottavaa tuo pettäminen on.

No, mutta mitä jos se salasuhde jatkuu julkisuhteena heti eron jälkeen, eihän tuollaista voi pimittää teineiltä? Pitääkö heille valehdella eron syy ja että kolmas osapuoli tuli vasta eron jälkeen kuvioihin?

Itse kertoisin, jos lapset kysyisivät, että isä/äiti ihastui/rakastui toiseen. Sanoisin että niin joskus käy eikä sille voi mitään.

Etkö siis näyttäisi tuskaasi ja itkuasi kuukausitolkulla lapsillesi lainkaan?

Haluaisitko, että oma äitini itkisi sinulle kuukausia tuskaansa siitä, että hänestä isäsi on niin mätä ihminen? Olisitko halunnut hänen ottavan sinut pahan olonsa vastaanottajaksi kun olit lapsi?

Sitten voit miettiä, miten paljon haluat tietää heidän seksielämäståän ja sen ongelmista.

Osaatko hetkeäkään ajatella lapsia ja sitä, kuka olisi heidän tukenaan ja turvanaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten teini-ikäiset tai jo aikuiset lapset voivat oppia moraalista, jos se petetty vanhempi ei saa siitä edes puhua, vaan hänen pitää esittää lapsille, että petetyksi ja jätetyksi tuleminen ei tunnu missään ja näin nyt vain käy?

Eikö hyvä suhde teineihin luoda sillä, että he tietävät lähes kaikki eroon johtaneet yksityiskohdat ja heidän edessään voi itkeä ja olla tuskissaan ja voi moralisoida pettäjää ja jättäjää?

Miten teineihin voi luoda rehelliset ja luottavaiset välit, jos heiltä salataan omien vanhempiensa välinen suhde ja mikä johti eroon?

Et ole tosissasi, ethän? Tässä ketjussa on jo moneen kertaan vastattu kysymyksiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori ei voi olla sovittelijana. Älä hauku toista.

 

Nuorten parissa tehdyn tutkimuksen mielestä olisi parasta, jos vanhemmat olisivat ainakin asiallisia erosta puhuessaan. Liian moni nuori kertoo joutuneensa kannattelijan rooliin vanhempien erotilanteessa. keskustelu eroon liittyvistä asioista ja tunteista on eri asia kuin suodattamaton tunteiden purku.

 

Nuoret tuntevat yleensä lojaalisuutta molempia vanhempiaan kohtaan. Toisen haukkuminen voi nuoren mielestä vaikuttaa myös itsetuntoon kielteisesti ja pitkällä aikavälillä.

No mihin se raja vedetään, jos ei saisi edes rehellisesti kertoa, että toinen vanhempi jatkaa salasuhdettaan nyt julkisuhteena? Kuinka paljon omasta pettymyksestä siitä, että toinen osapuoli hajotti ydinperheen saa kertoa teineille?

Miksi ihmeessä sinun pitäisi purkaa pettymystäsi lapsiin? Sano yksikin muu kuin itsekäs syy. Siihen et ole kyennyt.

Koska teinit ansaitsevat rehellisyyden ja totuuden, jotta voivat muodostaa oman mielipiteensä erosta ja molemmista vanhemmista.

Myös hyvät suhteet teineihin tulee puhumalla rehellisesti kaikesta, myös vanhempien erosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teini-ikäiset tai jo aikuiset lapset voivat oppia moraalista, jos se petetty vanhempi ei saa siitä edes puhua, vaan hänen pitää esittää lapsille, että petetyksi ja jätetyksi tuleminen ei tunnu missään ja näin nyt vain käy?

Eikö hyvä suhde teineihin luoda sillä, että he tietävät lähes kaikki eroon johtaneet yksityiskohdat ja heidän edessään voi itkeä ja olla tuskissaan ja voi moralisoida pettäjää ja jättäjää?

Miten teineihin voi luoda rehelliset ja luottavaiset välit, jos heiltä salataan omien vanhempiensa välinen suhde ja mikä johti eroon?

Teini-ikäiselle voi puhua moraalista ilman toisen vanhamman haukkumista

Vanhempien seksuaalisuus EI KUULU nuorelle eikä nuori halua tietää mitä vanhempien petipuuhiin kuuluu

Ja EI. Teiniin ei luoda hyviä ja rehellisiä välejä sillä, että pilataan hänen suhde toiseen vanhempaan

Tai sälytetä hänen niskaansa toisen vanhemman emotionaalista tukemista ja kannattelua.

Vierailija kirjoitti:

Miten teini-ikäiset tai jo aikuiset lapset voivat oppia moraalista, jos se petetty vanhempi ei saa siitä edes puhua, vaan hänen pitää esittää lapsille, että petetyksi ja jätetyksi tuleminen ei tunnu missään ja näin nyt vain käy?

Eikö hyvä suhde teineihin luoda sillä, että he tietävät lähes kaikki eroon johtaneet yksityiskohdat ja heidän edessään voi itkeä ja olla tuskissaan ja voi moralisoida pettäjää ja jättäjää?

Miten teineihin voi luoda rehelliset ja luottavaiset välit, jos heiltä salataan omien vanhempiensa välinen suhde ja mikä johti eroon?

Rajaton mamma käyttää teinejä keppihevosinaan. Aikuisen tehtävä on tukea lasta hänen elämänsä kivuissa eikä päinvastoin. Ota oma terapeutti äläkä pilaa ulinallasi lasten elämää.

Vaikutat trollilta.