Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien avioero, kun lapset ovat noin 12-17 -vuotiaita! Lapsille puhuminen aiheesta
04.10.2023 |
Miten eroa tulee käsitellä vanhempien lasten kanssa eli teini-ikäisten kanssa?
Kuinka paljon tuon ikäisille pitäisi puhua asiasta ja avioeroon johtaneista syistä?
Jos eron syynä on salasuhde toisella puolisolla. Eli siinä on paljon vihaa, surua ja kaikkia tosi vaikeita tunteita sillä petetyllä.
Kun toisaalla sanotaan, että pitää olla rehellinen ja avoin ja lapsille pitää puhua "kaikki".
Toisaalla taas aina sanotaan, että lapsia ei pidä rasittaa vanhempien välisillä asioilla liikaa.
"Eron käsitteleminen, siitä kertominen ja asioiden läpikäynti sekä tulevaisuuden suunnitteleminen on tärkeää. Keskustelun olisi syytä tapahtua lapsen ikätason mukaisesti.
Parisuhdeongelmien ja vanhemman omien eroon liittyvien tunteiden työstäminen lapsen kanssa ei ole viisasta eikä suositeltavaa."
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Ero pitää kertoa fiksusti ja toista osapuolta ei pidä syyllistää nyt eikä myöhemminkään.
Silloin lapsetkin selviävät erosta helpommin.
Mutta eikö silloin teinit silloin jää epätietoisuuteen, että miksi vanhemmat erosivat? Eikö se sitten aiheuta traumoja?
Mistä tietää, kuinka paljon eron yksityiskohtia siis kertoo teineille ja kuinka usein?
Eikö tässä saa opettaa samalla moraalia ja arvostella pettäjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon petetty osapuoli voi näyttää teineille sitä tuskaa siitä petetyksi tulemisesta ja puida sitä asiaa heidän kanssaan? Siis kun ero johtui siitä, että puolisolla oli salasuhde ja ero tuli siksi.
Älä missään nimessä sotke alaikäisiä lapsia vanhempien parisuhdetraumoihin! Hakeudu johonkin terapiaan puhumaan ongelmistasi.
Eikö teini-ikäisten pidä oikeasti saada tietää totuutta eron yksityiskohdista?
Mitä jos ihan rehellisesti kertoo, että toinen vanhempi teki näin ja näin ja se on moraalisesti väärin, jotta he oppivat, miten parisuhteessa toimitaan? Eihän se ole haukkumista, jos kertoo vain faktat, miten asiat menivät?
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen itse mieltä.
Lapsille ei puhuta siitä pettämisestä lainkaan. Tämä voi ihan oikeasti olla teini-ikäisille todella traumaattinen tieto saada, joten siitä ei pitäisi puhua siis lapsille lainkaan.
Petetty puoliso äkkiä terapiaan ja sinne puhumaan! Myös kannattaa puhua läheisille, mutta EI lapsille.
Ero kannattaa tehdä niin, että varmistatte etteivät lapset ajattele että ero on heidän syytä ja lapsiin pitää keskittää eron jälkeen noin 2v ajan Vähintään sellainen 200% huomio. Antakaa paljon rakkautta, haleja ja muistutuksia siitä, että ne lapset on teille kummallekkin tärkeitä.
Se pettäjä on kuitenkin lasten vanhempi ja lapsia ei tulisi sotkea teidän suhdesotkuihin mukaan, vaikka kuinka inhottavaa tuo pettäminen on.
No, mutta mitä jos se salasuhde jatkuu julkisuhteena heti eron jälkeen, eihän tuollaista voi pimittää teineiltä? Pitääkö heille valehdella eron syy ja että kolmas osapuoli tuli vasta eron jälkeen kuvioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon petetty osapuoli voi näyttää teineille sitä tuskaa siitä petetyksi tulemisesta ja puida sitä asiaa heidän kanssaan? Siis kun ero johtui siitä, että puolisolla oli salasuhde ja ero tuli siksi.
Puit sen tuskasi terapiassa et lasten kanssa. Se ei haittaa jos näkevät sun itkevän tms, mutta älä pui heille.
Ja joku heti alapeukutti? Kuka tampio tekee lapsistaan itelleen terapeutin - narsisti?
Mulla on tälläinen äiti, joka on kaatanut kaikki parisuhdeasiat isäni kanssa niskaani ihan pienestä lapsesta lähtien. Yhä näin aikuisenakin tekee sitä.
Luulen, että ainakin omalla kohdallani oma äitini omaa epävakaan persoonallisuushäiriön ja siksi ei ymmärrä ehkä miksi tälläinen käyttäytyminen on ollut mun mielenterveydelle todella haitallista. Myös mulla on todella ristiriitaiset tunteet kumpaakin vanhmpaa kohtaan. En koe, että oma äitini yrittää edes suojella minua miltään, vaan vähän niinkuin on aina käyttänyt mua tukena tai omana kilpenään isääni kohtaan.
Tälläiset äidit on oikeasti ihan helvetin itsekkäitä.
Mutta eivätkö he ole avoimia ja rehellisiä lapsilleen eikä mitään peitellä ja piilotella? Miksi avoimuus on huono asia?
Ei tarvitse sosiaalityöntekijöitä pelleilemään ja muita ylimääräisiä sotkemaan kuvioita, kun yli 12v lapsella on päätäntävalta kummalle vanhemmalle ohjataan yhteiskunnan maksamat tuet vai jollekkin kolmannelle osapuolelle. Kolmas osapuoli hyvin usein saattaa aivopestä lapset biologisia vanhempia vastaan ja sitten myöhemmin lasten palattua biologisten vanhempien luo, niin syytetään heitä kuinka he kasvattivat yhteiskuntaan uusia rikollisia... Viranomaiset ovat taitavia tässä aivopesussa ja sitten seuratkaamme kuinka paljon rikollisuutta on, SEKSUAALIRIKOLLISIA, päihdeongelmaisia, mielenterveysongelmisia tmv. Nykyään viranomaiset lakaisevat nämä ongelmat maton alle... Tämäkin aivopesun seurauksena, kun joku on "huolissaan"... Itsellä ei päihdeongelmaa tmv. Ei velkoja, taloudellinen tilanne hyvä, terveys hyvä yms... Monet mielenterveysdiagnoositkin ovat miesten keksimiä heidän omistushaluisuutensa vuoksi jne. Useimmista terveistä tehdään sairaita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero pitää kertoa fiksusti ja toista osapuolta ei pidä syyllistää nyt eikä myöhemminkään.
Silloin lapsetkin selviävät erosta helpommin.Mutta eikö silloin teinit silloin jää epätietoisuuteen, että miksi vanhemmat erosivat? Eikö se sitten aiheuta traumoja?
Mistä tietää, kuinka paljon eron yksityiskohtia siis kertoo teineille ja kuinka usein?
Eikö tässä saa opettaa samalla moraalia ja arvostella pettäjää?
Ei aiheuta. Lapset ei ole tyhmiä ja näkeehän sen kodin vuorovaikutuksesta, että välit on huonot. Se aiheuttaa traumoja, jos alat selittää yksityiskohtia sen sinun versiosi mukaan.
Parasta olisi, että vanhemmat kertovat erosta lapsille yhdessä.
Ilmeisesti sinulla on kova tarve saada erolle lasten silmissä syyllinen. Miksi? Luuletko, että lapset edes haluaisivat etsiä syyllistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon petetty osapuoli voi näyttää teineille sitä tuskaa siitä petetyksi tulemisesta ja puida sitä asiaa heidän kanssaan? Siis kun ero johtui siitä, että puolisolla oli salasuhde ja ero tuli siksi.
Älä missään nimessä sotke alaikäisiä lapsia vanhempien parisuhdetraumoihin! Hakeudu johonkin terapiaan puhumaan ongelmistasi.
Eikö teini-ikäisten pidä oikeasti saada tietää totuutta eron yksityiskohdista?
Mitä jos ihan rehellisesti kertoo, että toinen vanhempi teki näin ja näin ja se on moraalisesti väärin, jotta he oppivat, miten parisuhteessa toimitaan? Eihän se ole haukkumista, jos kertoo vain faktat, miten asiat menivät?
Siksi ei kerrota, kun ne on ovat FAKTOJA SITEN KUIN SINÄ NE NÄET
Ja tarinassa on aina myös se toinen puoli. Ja siitä ei seuraa mitään hyvää, että molemmat vaan haukkuu sitä toista osapuolta. Vähemmästäkin menee nuori sekaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää on, että aikuiset eivät lähde purkamaan omaa katkeruuttaan lapsiin, haukkumaan toista vanhempaa ja käyttämään lapsia tappelun apuvälineinä. Muista, että sinun mielestäsi eron syynä voi olla puolison salasuhde, mutta puolisollasi saattaa olla ihan omat syynsä, miksi siihen suhteeseen on ajauduttu. Tuskin suhteenne on ollut kovin onnellinen ennenkään sitä. En nyt tällä sano, että pettäminen on OK, mutta tarinoilla on aina kaksi puolta ja kukaan ei ole pahis omassa tarinassaan.
Onko paha, jos sanoittaa omia tuntemuksiaan ja katkeruuttaan lapsille? Jos sanoo faktat, mitä toinen teki (pettämiset ja muut), mutta ei siis hauku, sanoo, että näin teki, eli onko se haukkumista, jos sanoo nämä asiat ja samalla kertoo moraalista ja ettei ihmisiä saisi pettää jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero pitää kertoa fiksusti ja toista osapuolta ei pidä syyllistää nyt eikä myöhemminkään.
Silloin lapsetkin selviävät erosta helpommin.Mutta eikö silloin teinit silloin jää epätietoisuuteen, että miksi vanhemmat erosivat? Eikö se sitten aiheuta traumoja?
Mistä tietää, kuinka paljon eron yksityiskohtia siis kertoo teineille ja kuinka usein?
Eikö tässä saa opettaa samalla moraalia ja arvostella pettäjää?
Ei aiheuta. Lapset ei ole tyhmiä ja näkeehän sen kodin vuorovaikutuksesta, että välit on huonot. Se aiheuttaa traumoja, jos alat selittää yksityiskohtia sen sinun versiosi mukaan.
Parasta olisi, että vanhemmat kertovat erosta lapsille yhdessä.
Ilmeisesti sinulla on kova tarve saada erolle lasten silmissä syyllinen. Miksi? Luuletko, että lapset edes haluaisivat etsiä syyllistä?
Miten eron jälkeen, saako vanhempi yksinään kertoa asioita vai ollaanko sitten hiljaa toisesta vanhemmasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon petetty osapuoli voi näyttää teineille sitä tuskaa siitä petetyksi tulemisesta ja puida sitä asiaa heidän kanssaan? Siis kun ero johtui siitä, että puolisolla oli salasuhde ja ero tuli siksi.
Puit sen tuskasi terapiassa et lasten kanssa. Se ei haittaa jos näkevät sun itkevän tms, mutta älä pui heille.
Ja joku heti alapeukutti? Kuka tampio tekee lapsistaan itelleen terapeutin - narsisti?
Mulla on tälläinen äiti, joka on kaatanut kaikki parisuhdeasiat isäni kanssa niskaani ihan pienestä lapsesta lähtien. Yhä näin aikuisenakin tekee sitä.
Luulen, että ainakin omalla kohdallani oma äitini omaa epävakaan persoonallisuushäiriön ja siksi ei ymmärrä ehkä miksi tälläinen käyttäytyminen on ollut mun mielenterveydelle todella haitallista. Myös mulla on todella ristiriitaiset tunteet kumpaakin vanhmpaa kohtaan. En koe, että oma äitini yrittää edes suojella minua miltään, vaan vähän niinkuin on aina käyttänyt mua tukena tai omana kilpenään isääni kohtaan.
Tälläiset äidit on oikeasti ihan helvetin itsekkäitä.
Mutta eivätkö he ole avoimia ja rehellisiä lapsilleen eikä mitään peitellä ja piilotella? Miksi avoimuus on huono asia?
Haluatko itse kuulla äitisi ja isäsi kertovan sinulle pettämisistään, panoreissuista, ketä on vokoteltu risteilyllä tai pikkujouluissa, oltiinko kännissä, kuka petti ekana? Kumpi on pilannut seksielänän nalkutuksellaan? Sitten voidaan miettiä, onko suutelu pettämistä jne.
Oikeastiko haluat tietää?
Jos vastaus on kyllä, pyydä vanhemmiltasi nämä tiedot. Sitten voit pohtia, oletko onnellisempi tästä rehellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsille ei tule puida viikko tai kuukausitolkulla, kuinka väärin pettäjä teki ja mennä ihan yksityiskohtiin, vaikka lapset olisivat jo siis teini-ikäisiä ja ymmärtävät asioita?
Mitä haittaa on siitä, että parisuhteen tilaa ennen avioeroa ja avioeron jälkeen puidaan teinien kanssa lähes yhtä avoimesti kuin terapeutilla?
Tai jos vain pui faktoja, miten asiat menivät ja puhuu ja opettaa moraalista?
Eikö teinien kuulu siis tietää perusteellisesti näitä vanhempiensa juttuja?
Sitä haittaa että lasten suhde vanhempiinsa on lapsen ja vanhemman suhde ja sinun ja miehesi suhde on puolisoiden välinen suhde. Ei miehesi ole pettänyt lapsianne vaan sinua. On lasten oma asia muodostaa se suhteensa eronneisiin vanhempiin eikä siihen tule tunkea teidän välisiänne kaunoja väliin.
Miksi lapsi haluaisi muodostaa suhteen kodin- ja perheenrikkojaan? Eihän sellainen edes perhettä kaipaa, alapää johdattaa tilanteesta toiseen.
En ole koskaan rikkonut kenenkään perhettä, mutta vaihdoin kerran nuorena parisuhteesta toiseen ns. lennosta. Useampikin tuttava otaksui että alapää johdatti minua, mutta kyllä se oli nimenomaan yläpää.
Mitä taas tulee lasten ja vanhempien suhteisiin, soisin että he saisivat hoitaa ne keskenään, ilman ulkopuolisten asettamia taakkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori ei voi olla sovittelijana. Älä hauku toista.
Nuorten parissa tehdyn tutkimuksen mielestä olisi parasta, jos vanhemmat olisivat ainakin asiallisia erosta puhuessaan. Liian moni nuori kertoo joutuneensa kannattelijan rooliin vanhempien erotilanteessa. keskustelu eroon liittyvistä asioista ja tunteista on eri asia kuin suodattamaton tunteiden purku.
Nuoret tuntevat yleensä lojaalisuutta molempia vanhempiaan kohtaan. Toisen haukkuminen voi nuoren mielestä vaikuttaa myös itsetuntoon kielteisesti ja pitkällä aikavälillä.
Eikö teineille voi purkaa tuskaansa toteamalla, että toinen osapuoli rikkoi ydinperheen pettämällä ja se on väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero herättää pohtimaan omia tulevia suhteita.
Nuoret kertovat, että jos on kokenut paljon menetyksiä ja riitaisan eron, voi olla vaikea luottaa toisiin ihmisiin ja uskoa kestävään rakkauteen. Nuoret kuvaavat sitä, miten suojaavat itseään pettymyksiltä. Samalla voi kuitenkin estää itseltään onnen.
Parisuhteen päättäminenkin on taito, jota saattaa elämässä tarvita. Millaisen mallin aikuisina annamme nuorille?
Vierailija kirjoitti:
Nuori ei voi olla sovittelijana. Älä hauku toista.
Nuorten parissa tehdyn tutkimuksen mielestä olisi parasta, jos vanhemmat olisivat ainakin asiallisia erosta puhuessaan. Liian moni nuori kertoo joutuneensa kannattelijan rooliin vanhempien erotilanteessa. keskustelu eroon liittyvistä asioista ja tunteista on eri asia kuin suodattamaton tunteiden purku.
Nuoret tuntevat yleensä lojaalisuutta molempia vanhempiaan kohtaan. Toisen haukkuminen voi nuoren mielestä vaikuttaa myös itsetuntoon kielteisesti ja pitkällä aikavälillä.
No mihin se raja vedetään, jos ei saisi edes rehellisesti kertoa, että toinen vanhempi jatkaa salasuhdettaan nyt julkisuhteena? Kuinka paljon omasta pettymyksestä siitä, että toinen osapuoli hajotti ydinperheen saa kertoa teineille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero pitää kertoa fiksusti ja toista osapuolta ei pidä syyllistää nyt eikä myöhemminkään.
Silloin lapsetkin selviävät erosta helpommin.Mutta eikö silloin teinit silloin jää epätietoisuuteen, että miksi vanhemmat erosivat? Eikö se sitten aiheuta traumoja?
Mistä tietää, kuinka paljon eron yksityiskohtia siis kertoo teineille ja kuinka usein?
Eikö tässä saa opettaa samalla moraalia ja arvostella pettäjää?
Ei aiheuta. Lapset ei ole tyhmiä ja näkeehän sen kodin vuorovaikutuksesta, että välit on huonot. Se aiheuttaa traumoja, jos alat selittää yksityiskohtia sen sinun versiosi mukaan.
Parasta olisi, että vanhemmat kertovat erosta lapsille yhdessä.
Ilmeisesti sinulla on kova tarve saada erolle lasten silmissä syyllinen. Miksi? Luuletko, että lapset edes haluaisivat etsiä syyllistä?
Miten eron jälkeen, saako vanhempi yksinään kertoa asioita vai ollaanko sitten hiljaa toisesta vanhemmasta?
Mitä jos googlaisit niin ei tarttis kysellä täällä. Täältä MLL:n löydät vastauksia kysymyksiisi. Y
Siellä kumma kyllä on tervejärkisiä neuvoja, jos maltat lukea. https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/vanh…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen itse mieltä.
Lapsille ei puhuta siitä pettämisestä lainkaan. Tämä voi ihan oikeasti olla teini-ikäisille todella traumaattinen tieto saada, joten siitä ei pitäisi puhua siis lapsille lainkaan.
Petetty puoliso äkkiä terapiaan ja sinne puhumaan! Myös kannattaa puhua läheisille, mutta EI lapsille.
Ero kannattaa tehdä niin, että varmistatte etteivät lapset ajattele että ero on heidän syytä ja lapsiin pitää keskittää eron jälkeen noin 2v ajan Vähintään sellainen 200% huomio. Antakaa paljon rakkautta, haleja ja muistutuksia siitä, että ne lapset on teille kummallekkin tärkeitä.
Se pettäjä on kuitenkin lasten vanhempi ja lapsia ei tulisi sotkea teidän suhdesotkuihin mukaan, vaikka kuinka inhottavaa tuo pettäminen on.
No, mutta mitä jos se salasuhde jatkuu julkisuhteena heti eron jälkeen, eihän tuollaista voi pimittää teineiltä? Pitääkö heille valehdella eron syy ja että kolmas osapuoli tuli vasta eron jälkeen kuvioihin?
Itse kertoisin, jos lapset kysyisivät, että isä/äiti ihastui/rakastui toiseen. Sanoisin että niin joskus käy eikä sille voi mitään.
Lapsen tai nuoren ei tarvitse tietää eron syitä, eikä erolle tarvitse etsiä muutenkaan syyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon petetty osapuoli voi näyttää teineille sitä tuskaa siitä petetyksi tulemisesta ja puida sitä asiaa heidän kanssaan? Siis kun ero johtui siitä, että puolisolla oli salasuhde ja ero tuli siksi.
Puit sen tuskasi terapiassa et lasten kanssa. Se ei haittaa jos näkevät sun itkevän tms, mutta älä pui heille.
Ja joku heti alapeukutti? Kuka tampio tekee lapsistaan itelleen terapeutin - narsisti?
Mulla on tälläinen äiti, joka on kaatanut kaikki parisuhdeasiat isäni kanssa niskaani ihan pienestä lapsesta lähtien. Yhä näin aikuisenakin tekee sitä.
Luulen, että ainakin omalla kohdallani oma äitini omaa epävakaan persoonallisuushäiriön ja siksi ei ymmärrä ehkä miksi tälläinen käyttäytyminen on ollut mun mielenterveydelle todella haitallista. Myös mulla on todella ristiriitaiset tunteet kumpaakin vanhmpaa kohtaan. En koe, että oma äitini yrittää edes suojella minua miltään, vaan vähän niinkuin on aina käyttänyt mua tukena tai omana kilpenään isääni kohtaan.
Tälläiset äidit on oikeasti ihan helvetin itsekkäitä.
Mutta eivätkö tällaiset äidit ole rehellisiä ja avoimia? Miksi teineiltä tai jo aikuisilta lapsilta pitäisi salailla asioita? Eikö asioiden salailu vain pahenna asioita?
Ei todellakaan ole lapsen tehtävä toimia sinun terapeuttina.
Lapsella on oikeus säilyttää hyvät suhteet molempiin vanhempiin. Kävi aikuisten välillä mitä vaan, niin sillä nuorella on vain yksi äiti ja yksi isä