Lue keskustelun säännöt.
YLE: lapsia ei synny lukuisista eri syistä
https://yle.fi/a/74-20052231 Suurin syy on, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Mielestäni syynä on deittiappien kertakäyttötapailukulttuuri ja infernaaliset vaatimukset seurustelukumppanille. Tinderissäkin monilla 30+ miehillä lukee, että yksi täydellinen riittää. Mutta kun kukaan ei ole täydellinen, eikä profiilinhaltijakaan kovin ihmeellinen. Toki myös syynä alueelliset erot jne
Kommentit (1267)
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan tuntenut olevani äiti-ihminen lapsuuden menetyksistä ja traumoista johtuen.
En halunnut lapsia ja ne tulivat vahingossa. Ovat 70 luvun tuotoksia, jolloin e-pillereitä ei helpolla saanut..
Parhaani yritin. En kertonut lapsille koskaan siitä, ennenkuin vasta vuosikymmeniä myöhemmin..
Kuinka kävikään, alkoi v-tuilemaan minulle ja välit meni poikki.
Katumisen tunteet on sitä, että en halunnut lapsia koska oli taloudellisesti vaikeaa. Kun vanhaksi tulee he pilaavat loppuelämäni syyttelemällä kuinka huono äiti olen ollut.
Ymmärrän hyvin lapsiasi. Mikä riivaa ihmistä, jonka on pakko ilmoittaa lapsilleen, ettei koskaan halunnut heitä? He eivät syntymäänsä valinneet ja joutuvat kuulemaan äidiltä, että ovat ei-toivottuja. Moni katkoisi tuollaiseen äitiin välinsä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme tekemässä itse masinoitua väestönvaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan tuntenut olevani äiti-ihminen lapsuuden menetyksistä ja traumoista johtuen.
En halunnut lapsia ja ne tulivat vahingossa. Ovat 70 luvun tuotoksia, jolloin e-pillereitä ei helpolla saanut..
Parhaani yritin. En kertonut lapsille koskaan siitä, ennenkuin vasta vuosikymmeniä myöhemmin..
Kuinka kävikään, alkoi v-tuilemaan minulle ja välit meni poikki.
Katumisen tunteet on sitä, että en halunnut lapsia koska oli taloudellisesti vaikeaa. Kun vanhaksi tulee he pilaavat loppuelämäni syyttelemällä kuinka huono äiti olen ollut.
Miksi tuollainen asia pitäisi tuoda lapsilleen julki? Kuka haluaa kuulla että oma vanhempi katuu sinun syntymääsi????
Vierailija kirjoitti:
Olemme tekemässä itse masinoitua väestönvaihtoa.
Ole hyvä ja lisäänny!
Siitä valitsemaan itselleen sopivinta vaihtoehtoa:
https://www.co-parentmatch.com/ (miehiä sekä naisia)
https://www.whatclinic.com/fertility/greece/athens/embio-medical-center (järeät lääkkeet)
https://www.whatclinic.com/fertility/poland/gdansk/fet-frozen-embryo-tr… (fet= onnistuneista hoidoista ylijäänyt alkio. Kalleimmassa versiossa tarjotaan testauksia)
https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/egg-donor (tuoreita munasoluja)
Spermaa: Donor IUI - Includes a Choice of donor catalog, thaw treatment Sperm and Insemination
from 383 €
Donor Intrauterine Inseminatsiya- Repeat Next Day
from 128 €
https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/sofia/malinov-clinic
https://www.fertimedica.pl/en/ (600e/kerta)
Suomeen saapuva vuokrakohtu. Pankista 100 000-200 000e laina. https://menhavingbabies.org/assistance/application1/
Isyystesti: https://easydna.fi/isyystesti/
Raha. Siinä se syy. Kasvoin itse köyhyydessä, ja pidän huolen siitä että omat lapseni eivät sitä koe. Eli ei lapsia kunnes palkka on kohdillaan. Eli ei näillä näkymin koskaan. Minimipalkoilla tai Kelan tuilla ei makseta onnellista lapsuutta. Se sosiaalinen syrjäytyminen johon perheen vähävaraisuus lapsen ajaa tänä päivänä on aivan järjetöntä. Itse kasvoin 90-luvulla, ja jo silloin rahattomuus oli sosiaalinen kuolemantuomio. Ja silloin ei edes tullut kiusatuksi vääränlaisten lenkkareiden tai puhelinten takia, kuten nykyisin. Yhteiskunta on hyperkaupallinen, inflaatio syö rahan arvoa, ja työstä ei makseta kunnon palkkaa. En haluaisi syntyä köyhään perheeseen tänä päivänä. Enkä tekisi muille sitä mitä en halua itselleni tehtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 12 v kun sain tietää, että isä katui syntymääni. Kun elämä on köyhää, niin ajattelee voi sinua lapsraukkaa, miksi sinökin tähän maailmaan synnyit, kunelämä on kurjuutta elämä on. Ei se vähentänyt rakkautta isääni tai isälät minuun, vaan se oli tosiasia. Lapsia ei haluta kurjaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään haluta oikein myöntää, että lapsia ei yksinkertaisesti haluta hankkia.
Olen 33-vuotias vapaaehtoisesti lapseton nainen. Moni ystävä on tilanteessa, jossa miettii lasten hankintaa, mutta tuntuu lykkäilevän päätöstä jatkuvasti. Olen miettinyt, onko osalle helpompaa vain antaa ajan tehdä tehtävänsä, kuin tehdä sen valinnan, että ehkä niitä lapsia ei todella kaipaakkaan elämäänsä. Paine vanhemmilta ja yhteiskunnalta kuitenkin on kova, eikä moni halua leimaantua "erilaiseksi".
Mitä pahaa erilaisuudessa on? Eikö pääasia ole se, että jokainen saa elää itsensä näköistä elämäänsä? Eikö se nyt riitä, että yrittää työllistää itsensä ja maksaa veroja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme tekemässä itse masinoitua väestönvaihtoa.
Miten oikeassa voitkaan olla. Ehkä tämä länsimainen narsistinen ja liberaali kulttuuri joutaakin kuihtua pois.
Hitto lisääntykää. Itse tajusin noin kymmenenvuotiaana, että koska vanhempani olivat olleet naimisissa jo 15 vuotta ennen kuin yllättäen synnyin, minullakin olisi todennäköisesti sairaus, joka haittaa raskaaksi tulemista. Sairauksia onkin useita ja pieni rakennepoikkeama, sekä sairaus joka aiheuttaa keskenmenoja. No mutta kuitenkin, ei se lasten hankkiminen ja kasvattaminen ole mitään rakettitiedettä. Lisääntykää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään haluta oikein myöntää, että lapsia ei yksinkertaisesti haluta hankkia.
Olen 33-vuotias vapaaehtoisesti lapseton nainen. Moni ystävä on tilanteessa, jossa miettii lasten hankintaa, mutta tuntuu lykkäilevän päätöstä jatkuvasti. Olen miettinyt, onko osalle helpompaa vain antaa ajan tehdä tehtävänsä, kuin tehdä sen valinnan, että ehkä niitä lapsia ei todella kaipaakkaan elämäänsä. Paine vanhemmilta ja yhteiskunnalta kuitenkin on kova, eikä moni halua leimaantua "erilaiseksi".
Mitä pahaa erilaisuudessa on? Eikö pääasia ole se, että jokainen saa elää itsensä näköistä elämäänsä? Eikö se nyt riitä, että yrittää työllistää itsensä ja maksaa veroja?
Eikä tuosta voi enää sanoa, että tekisi erilaiseksi. Vapaaehtoinen lapsettomuus lisääntyy kokoajan eikä siinä ole mitään kummasteltavaa.
Omalla kohdalla jää lapset tekemättä, koska erinäisten elämän muuttujien vuoksi onnistuin valmistumaan vasta päälle kolmekymppisenä ja työura vasta alkutaipaleella. Tässä pitäisi nyt sitten ensin saada vakaa urakehitys, maksaa opintolainat ja saada säästöjä isompaan asuntoon ja vanhempainvapaisiin. Ei taida tällä inflaatiolla ja palkoilla tätä ehtiä tekemään ennenkuin olen liian vanha äidikisi. Yhteiskunnan tai miehen rahoilla en ala siipeillä, koska sehän nyt vasta väärin onkin, mutta näin se vaan helposti menee etenkin naisella, jos ei kaikki mene kuin stömsöössä ja ole maisterin paperit kourassa 23v ja hyväpalkkaista duunia siinä heti tyrkyllä ja suotuisaa urakehitystä. Minnös teet. Ehkä hankin kissan tai koiran sitten vaikka 50v kun on toivottavasto vähän ylimääräistä rahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan tuntenut olevani äiti-ihminen lapsuuden menetyksistä ja traumoista johtuen.
En halunnut lapsia ja ne tulivat vahingossa. Ovat 70 luvun tuotoksia, jolloin e-pillereitä ei helpolla saanut..
Parhaani yritin. En kertonut lapsille koskaan siitä, ennenkuin vasta vuosikymmeniä myöhemmin..
Kuinka kävikään, alkoi v-tuilemaan minulle ja välit meni poikki.
Katumisen tunteet on sitä, että en halunnut lapsia koska oli taloudellisesti vaikeaa. Kun vanhaksi tulee he pilaavat loppuelämäni syyttelemällä kuinka huono äiti olen ollut.
No et kyllä ole kovin äiti-ihminen ollutkaan ja traumasi ovat varmasti olleet pahat, koska olet mennyt tuota traumaa vielä jatkamaan kertomalla omille lapsillesi, ettet ole heitä halunnut.
Minun äidillä oli 12 lasta ja minä olin kymmenes. En varmasti ollut toivottu, mutta koskaan sitä ei minulle eikä muillekaan sisaruksilleni sanottu.
Eihän se nyt lapsen vika ole, että vanhemmat ovat panneet ja lapsia tullut.
Ei tuollaista sanota lapselle muuten, kuin että heitä halutaan loukata verisesti.
Ei ihme, että lapset ovat suuttuneet. Itse en ehkä haluasi olla tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Mutta toisaalta ymmärrän sinua, koska olet traumatisoitunut lapsena, mutta ei niitä traumoja tarvitse viedä sukupolvelta toiselle.
En halua lapsia, olen 30-vuotias nainen ja seurustelen samanlaisen 30-vuotiaan miehen kanssa.
Ei yksinkertaisesti kiinnosta. Nuorempana sanoin, että jos olisin mies, voisin ryhtyä isäksi. Naisena ei vain kiinnosta; sinut laitetaan päävastuuseen, sinua arvostellaan 24/7, keho menee, vapaus menee, työelämä menee.. siinä menettää niin paljon ja ei saa mitään tilalle. Äijä voi lähteä menemään ja ihmiset vaan toteaa, että sellaista se on, voivoi. Äitinä ei voi lähteä. Ja jos äijä lähtee, niin deittimarkkinat olikin aikalailla siinä.
Koko elämä on yhtä helvetin taistelua toimeentulosta, jaksamisesta, työpaikoista, kriiseistä toiseen. Ei ole vakautta, eikä luottoa siihen, että elämä on elämisen arvoista tulevaisuudessa. Kapitalismi syöksee ihmisiä katuojaan, eriarvoisuus kasvaa, ilmastokriisi on jo täällä, taantuma vaanii taas nurkan takana.. olisi hulluutta puskea tällaiseen maailmaan lisää ihmisiä, saati asettaa itseään sellaiseen asemaan, jossa on alakynnessä tässä yhteiskunnassa (kun naisena olet jo muutenkin). Äärioikeiston nousu ainakin henkilökohtaisesti ahdistaa ja pelottaa niin paljon, että en halua tuoda tänne pallolle yhtäkään mukulaa seuraamaan tämän hyvinvointivaltion upottamista ja tuhoamista niiden pellejen toimesta.
Omistan ennemmin elämäni ihan sille omalle selviytymiselleni ja koetan pitää hauskaa tämän kaiken pskan keskellä. Tähän mennessä itsellä on ollut ihan tarpeeksi vaikeaa mt-ongelmien, talouden, työllistymisen ja ihmissuhteiden kanssa. Niissä on jo ihan tarpeeksi kestämistä.
Enkä edes pidä lapsista. Koira löytyy ja se riittää mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka väitätte katuvanne lapsia, voiko olla niin, että olette lapsista saaneet ulkoisen syyllisen omalle onnettomuudellenne? Sen sijaan että katsoisitte peiliin, syytätte lapsia omasta ahdistuksestanne elämää kohtaan?
On sillä sellaista väliä että jos vanhempasi eivät olisi saaneet sinua, et olisi siinä... :) Että kannattaa miettiä, miten paljon lasten saamisella ja vastaanottamisella on vaikutusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivoja lapset on mutta jaksaisko niitä hoitaa 24/7?
N29Kysy vanhemmiltasi. He tietävät.
Mitä väliä, mitä vanhemmat aikoinaan tekivät? Jokainen on oma ihmisensä.
On sillä sellaista väliä, että jos vanhempasi eivät olisi saaneet sinua, et olisi siinä... :)
Miettikää, miten paljon on merkitystä elämän vastaanottamisella!
Vierailija kirjoitti:
Hitto lisääntykää. Itse tajusin noin kymmenenvuotiaana, että koska vanhempani olivat olleet naimisissa jo 15 vuotta ennen kuin yllättäen synnyin, minullakin olisi todennäköisesti sairaus, joka haittaa raskaaksi tulemista. Sairauksia onkin useita ja pieni rakennepoikkeama, sekä sairaus joka aiheuttaa keskenmenoja. No mutta kuitenkin, ei se lasten hankkiminen ja kasvattaminen ole mitään rakettitiedettä. Lisääntykää!
Kuulehan, k*sipää, en minäkään pakota sinua tekemään jotain, mikä ei sinua kiinnosta, enkä aio pakottaa itseäni, senkin empatiakyvytön p*ska.
Monella naisella taitaa olla sellainen käsitys ja mielikuva omasta lapsuudesta, lähipiiristä, mediasta, että miehet eivät osallistu lasten hoitoon eivätkä tee uhrauksia lasten takia ja nainen jää täysin yksin ja tekee ne tarvittavat muutokset omaan elämäänsä.
Jokin aika sitten oli juttu perhevapaista ja miehiltä kysyttiin miksi eivät niitä pidä ja vastaukset olivat tasoa "en pidä pikkulapsista, ne ovat tylsiä, töissä on kivempaa". Täällä oli aiheesta ketju, jossa miehet, tai ainakin miehinä esiintyvät jatkoivat samaa rataa, kuinka hoivaaminen kuuluu vain naisille, kerran he sen lapsen ovat synnyttäneetkin.
Jos tuollainen ajatusmaailma on totta monella miehellä, niin ei ole yllättävää että monen naisen huoli ja yksi syy lapsettomuuteen on miesten osallistumattomuus lastenhoitoon ja perhearkeen.
Tarvittaisiin tuossa asiassa suurta asennemuutosta miehiltä, mutta siihen voi mennä vuosisatoja tai -tuhansia pahimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivoja lapset on mutta jaksaisko niitä hoitaa 24/7?
N29Kysy vanhemmiltasi. He tietävät.
Mitä väliä, mitä vanhemmat aikoinaan tekivät? Jokainen on oma ihmisensä.
On sillä sellaista väliä, että jos vanhempasi eivät olisi saaneet sinua, et olisi siinä... :)
Miettikää, miten paljon on merkitystä elämän vastaanottamisella!
Tuo on ihan käsittämätön logiikka. Jos en olisi tässä, niin en tietäisi etten ole tässä enkä sitä murehtisi, kun kerran en olisi edes olemassa.
Mä en koskaan tuntenut olevani äiti-ihminen lapsuuden menetyksistä ja traumoista johtuen.
En halunnut lapsia ja ne tulivat vahingossa. Ovat 70 luvun tuotoksia, jolloin e-pillereitä ei helpolla saanut..
Parhaani yritin. En kertonut lapsille koskaan siitä, ennenkuin vasta vuosikymmeniä myöhemmin..
Kuinka kävikään, alkoi v-tuilemaan minulle ja välit meni poikki.
Katumisen tunteet on sitä, että en halunnut lapsia koska oli taloudellisesti vaikeaa. Kun vanhaksi tulee he pilaavat loppuelämäni syyttelemällä kuinka huono äiti olen ollut.