Lue keskustelun säännöt.
Tinder-mies kirjoittelee viestejä vähän harvakseltaan ja yleensä mä olen se joka laittaa viestin ekana
Pohtiva
03.10.2023 |
Kirjoittelimme ensin melkein kuukauden Tinderissä ja sitten siirryimme viime viikolla whatsappiin. Mies on myös soittanut mulle kaksi kertaa. Ollaan mietitty tapaamista.
Mietin vain, että onko mies oikeasti kovin kiinnostunut kun ei kauhean paljon viestejä laita? Vai onko vain tyypillinen keski-ikäinen suomalainen mies joka ei viestittelyä pahemmin harrasta. Miehen aloite oli se, että puhutaan puhelimessa ennen tapaamista. Puhelun aikana sanoi kyllä, että kovasti haluaa mut tavata. Tinderissä mies kyllä laittoi jonkun verran enemmän viestejä ensin eikä aloite tullut aina mun suunnalta.
Ei ole kiva olla aina se aloitteellinen viestittelyssä. Oli puhe, että jos tapaamme tulevana viikonloppuna, mutta ei siitä sovittu vielä mitään tarkemmin. Olisi kiva tietää ajoissa, mutta mietin, että missä vaiheessa voi alkaa kyselemään tapaamisen perään vai annanko olla koko miehen? En haluaisi vaikuttaa tyrkyltä ja liian innokkaalta.
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- Todellisuudessa mies oli super-laiha. Oikeasti siis kaikki raajat sellaiset ohuet tikut, vatsan kohdalla melkein klommo ja lantio kapea kuin mikäkin kakkosnelonen lankku, kasvot riutuneen oloiset, kapeat ja kalpeat. Eikä kovinkaan pitkä (sikäli sillä ei ollut merkitystä, en itsekään ole pitkä), eikä lihaksia ollut yhtään missään, että en nyt tiedä millä voimilla hän mitään remontoi. ---
Nyt on kysyttävä: miten laiha olet itse? Naiset nimittäin vertaavat miestä itseensä ja ehkä veljeensä tai isäänsä, eivätkä suinkaan osaa sanoa jonkin standardin mukaan, onko mies laiha eli ei.
Jos siis kyseessä oli vaikkapa 175 cm pitkä ja 65 kg mies, ja sinä itse olet 160 cm ja 75 kg, saatat hyvinkin luonnehtia häntä "super-laihaksi", vaikka hän ei sitä oikeasti ole tässä esimerkissäni.
Todellisen elämän esimerkki. Käydessäni Yhdysvalloissa sain kuulla olevani aivan hämmentävän laiha, ihan liian laiha ja enemmän pitäisi kyllä treenata ja niin edelleen. Kun tämä kommentoija sitten myöhemmin kävi Euroopan puolella (en kerro missä) hän totesi, etten näytä yhtään sen laihemmalta kuin muutkaan eurooppalaiset. Hän siis vain vertasi minua lähialueensa amerikkalaisiin, joihin verrattuna olin "kuivan kesän orava" tai "pulkan naru", vaikka todellisuudessa olin vain hyvässä kunnossa.
Minä olen nyt tuon 'super laihan' kirjoittaja ja aivan varmasti osaan arvioida onko mies super-laiha vai normaalisti hoikka. Jos vertaisin isääni, niin tämä treffimies olisi ollut pulska, koska isäni on ollut mullan alla jo toistakytä vuotta. Nyt jos siis kohta pelkkää multaa.
Totta on se, että olin tätä miestä painavampi (en ole mikään megamörssäri, mutta myönnän että muotoja löytyy enemmän kuin mitä yleinen kauneus ihanne sallii) ja tästä syystä tahdon miehenkin olevan reilumman kokoinen kuin minä. Treffimies oli oikeasti laiha, kun luut vaan paistoi läpi ihon.
Minä pidän miehistä, joista voi ottaa kunnolla kiinni, istua syliin ja käpertyä hänen kainaloon pelkäämättä hajoaako hänen kroppansa käsittelyssäni.
Isäsi ei siis omannut mitään fyysistä olomuotoa tässä maailmassa ollessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- Todellisuudessa mies oli super-laiha. Oikeasti siis kaikki raajat sellaiset ohuet tikut, vatsan kohdalla melkein klommo ja lantio kapea kuin mikäkin kakkosnelonen lankku, kasvot riutuneen oloiset, kapeat ja kalpeat. Eikä kovinkaan pitkä (sikäli sillä ei ollut merkitystä, en itsekään ole pitkä), eikä lihaksia ollut yhtään missään, että en nyt tiedä millä voimilla hän mitään remontoi. ---
Nyt on kysyttävä: miten laiha olet itse? Naiset nimittäin vertaavat miestä itseensä ja ehkä veljeensä tai isäänsä, eivätkä suinkaan osaa sanoa jonkin standardin mukaan, onko mies laiha eli ei.
Jos siis kyseessä oli vaikkapa 175 cm pitkä ja 65 kg mies, ja sinä itse olet 160 cm ja 75 kg, saatat hyvinkin luonnehtia häntä "super-laihaksi", vaikka hän ei sitä oikeasti ole tässä esimerkissäni.
Todellisen elämän esimerkki. Käydessäni Yhdysvalloissa sain kuulla olevani aivan hämmentävän laiha, ihan liian laiha ja enemmän pitäisi kyllä treenata ja niin edelleen. Kun tämä kommentoija sitten myöhemmin kävi Euroopan puolella (en kerro missä) hän totesi, etten näytä yhtään sen laihemmalta kuin muutkaan eurooppalaiset. Hän siis vain vertasi minua lähialueensa amerikkalaisiin, joihin verrattuna olin "kuivan kesän orava" tai "pulkan naru", vaikka todellisuudessa olin vain hyvässä kunnossa.
Olen itse 170/55 ja minustakin 175/65 mies on ruipelo.
Öh... mitä?
https://www.terveyskirjasto.fi/pgt00001
Pituus 175 cm
Paino 65 kg
Painoindeksi (BMI) = 21.2 kg/m2.
Normaali paino.Ihan sama, mutta mulle tuollainen mies on liian hoikka. Mulla näkyy lihakset ja on 20. Miehellä pitää olla enemmän lihasta kuin mulla. Sehän on vaan luonnollista.
Kuten huomaamme: hypergamia jyllää, eivätkä miehelle asetettavat vaatimukset ole enää tästä maailmasta.
Mun mies on 185/85. Ihan on tästä maailmasta.
Moniko mies on 185 ja lihaksikas 85kg? Taitaa olla alle 1%.
Netin löytyo seuraavaa:
The number of Americans with 6 pack abs are 1 in 25,000.
In the U.S. population, about 14.5 percent of all men are six feet (183cm) or over
Eli olet juuri hyvä esimerkki hypergamiasta jos sinulla on 1/20 000 mies.
185/85 on oikein hyvät mitat miehelle ja todella, todella harva nainen sisällyttää tuohon ajatukseen vaateen sixpackista. Pikemmin mies on pehmeämmän muotoinen noilla mitoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- Todellisuudessa mies oli super-laiha. Oikeasti siis kaikki raajat sellaiset ohuet tikut, vatsan kohdalla melkein klommo ja lantio kapea kuin mikäkin kakkosnelonen lankku, kasvot riutuneen oloiset, kapeat ja kalpeat. Eikä kovinkaan pitkä (sikäli sillä ei ollut merkitystä, en itsekään ole pitkä), eikä lihaksia ollut yhtään missään, että en nyt tiedä millä voimilla hän mitään remontoi. ---
Nyt on kysyttävä: miten laiha olet itse? Naiset nimittäin vertaavat miestä itseensä ja ehkä veljeensä tai isäänsä, eivätkä suinkaan osaa sanoa jonkin standardin mukaan, onko mies laiha eli ei.
Jos siis kyseessä oli vaikkapa 175 cm pitkä ja 65 kg mies, ja sinä itse olet 160 cm ja 75 kg, saatat hyvinkin luonnehtia häntä "super-laihaksi", vaikka hän ei sitä oikeasti ole tässä esimerkissäni.
Todellisen elämän esimerkki. Käydessäni Yhdysvalloissa sain kuulla olevani aivan hämmentävän laiha, ihan liian laiha ja enemmän pitäisi kyllä treenata ja niin edelleen. Kun tämä kommentoija sitten myöhemmin kävi Euroopan puolella (en kerro missä) hän totesi, etten näytä yhtään sen laihemmalta kuin muutkaan eurooppalaiset. Hän siis vain vertasi minua lähialueensa amerikkalaisiin, joihin verrattuna olin "kuivan kesän orava" tai "pulkan naru", vaikka todellisuudessa olin vain hyvässä kunnossa.
Olen itse 170/55 ja minustakin 175/65 mies on ruipelo.
Öh... mitä?
https://www.terveyskirjasto.fi/pgt00001
Pituus 175 cm
Paino 65 kg
Painoindeksi (BMI) = 21.2 kg/m2.
Normaali paino.Ihan sama, mutta mulle tuollainen mies on liian hoikka. Mulla näkyy lihakset ja on 20. Miehellä pitää olla enemmän lihasta kuin mulla. Sehän on vaan luonnollista.
Kuten huomaamme: hypergamia jyllää, eivätkä miehelle asetettavat vaatimukset ole enää tästä maailmasta.
Mun mies on 185/85. Ihan on tästä maailmasta.
Moniko mies on 185 ja lihaksikas 85kg? Taitaa olla alle 1%.
Netin löytyo seuraavaa:
The number of Americans with 6 pack abs are 1 in 25,000.
In the U.S. population, about 14.5 percent of all men are six feet (183cm) or over
Eli olet juuri hyvä esimerkki hypergamiasta jos sinulla on 1/20 000 mies.
Puhutaan erittäin tavanomaisen kokoisesta miehestä, ei mistään harvinaisuudesta.
https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/0a23119b-c902-46c7-a691-39ead91e32…
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on tällä hetkellä jotain kiinnostavampaa kiikarissa. Olet varalla. Ei kannata nähdä mitään vaivaa tuollaisen eteen.
No treffit on huomenna ja katsotaan miten homma etenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tästäkin ketjusta voi havaita. Miehen tulee määrätietoisesti viedä suhdetta eteenpäin. Tämä ap:n mies on kuukaudessa saanut tehtyä aloitteen, siirrettyä keskustelun whatsappiin ja ehdottanut soittamista. Tämä on ap:n mielestä liian hidasta ja on käymässä kärsimättömäksi ja miehen tulisi edetä nopeammin. AP itse istuu perseellään ja ei vahingossakaan edistä tai eskaloi asiaa mihinkään suuntaan. Koitti varmaan pitää keskustellessakin jutut mahdollisimman asialinjalla, jotta ei antaisi vahingossakaan mitään signaaleja mistä mies voisi kerätä rohkeutta, varmuutta ja uskallusta, kun hän on omien sanojensa mukaan ollut viimeksi naisen kanssa vuosia sitten. Suurin enemmistö naisista haluaisi ap:n heivaavan miehen ja valitsevan jonkun joka määrätietoisemmin veisi suhdetta eteenpäin ja nainen voisi vain istua ja nauttia matkasta. Kertokaapa tietämättömälle, että missä vaiheessa siitä perässä vedettävästä ap:sta tulee tasavertainen kumppani? Joku nainen oli sitä mieltä, että miehessä tuollainen päämäärätietoisuuden puute olisi syy hylätä, miksei se ole pätevä syy ap:n kohdalla joka ei ole saanut edes sitä vähää aikaseksi mitä mies on saanut? Kovasti näyttäisi olevan halua ja toiveita parisuhteen suhteen, mutta kyky ja uskallus puuttuu kokonaan.
Mitä enemmän kertyy kokemusta ja ikää, sitä enemmän alkaa riepoa juuri se, että KAIKKI pitää aina tehdä itse. Tässä on hyvä ohje naisille nousta sen parhaan 5% joukkoon: ehdottakaa itse tapaamista, Whatsapp-puhelua tai ylipäänsä JOTAIN. Pelkästään se, että edes hivenen tulee toista vastaan, riittää.
Olen huomannut, että kun ehdottaa mitä tahansa pientäkin taloudellista panostusta vaativaa, karsii se hyvin nopeasti pois sellaiset, joita ei kiinnosta. Jos esimerkiksi välimatkaa on sen verran, että se edellyttäisi julkisilla 5-10 euron panostusta, kannattaa ehdottomasti ehdottaa naiselle sellaista.
Näin olen itse suhteissa toiminut, eli naisena vienyt suhdetta eteenpäin.
Vaan joka kerta johtanut siihen, että olen parisuhteessa sitten ollut täysin vetovastuussa koko suhteesta. Kuinka paljon olenkaan haaveillut olevani suhteessa, jossa mies ilmoittaisi vievänsä minut päivänä x romanttisille treffeille, varanneensa meille hotellin tms.
Mutta mitään ei ole ollut. Mukaan kyllä iloisesti lähdetty jos olen jotain järjestänyt, mutta se ei ole ollut vastavuoroista. Selityksenä ollut, ettei ole sellainen ihminen, joka tuollaisia miettii ja järjestää.
Joten nyt etsin miestä, joka ottaa myös vetovastuuta siitä tutustumisen-, ja myöhemmin parisuhteen etenemisestä ja ylläpitämisestä. En vaan halua enää hakata päätä samaan seinään kun olen jo nähnyt, ettei parisuhdetta kerta kaikkiaan pidetä yksinään yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tästäkin ketjusta voi havaita. Miehen tulee määrätietoisesti viedä suhdetta eteenpäin. Tämä ap:n mies on kuukaudessa saanut tehtyä aloitteen, siirrettyä keskustelun whatsappiin ja ehdottanut soittamista. Tämä on ap:n mielestä liian hidasta ja on käymässä kärsimättömäksi ja miehen tulisi edetä nopeammin. AP itse istuu perseellään ja ei vahingossakaan edistä tai eskaloi asiaa mihinkään suuntaan. Koitti varmaan pitää keskustellessakin jutut mahdollisimman asialinjalla, jotta ei antaisi vahingossakaan mitään signaaleja mistä mies voisi kerätä rohkeutta, varmuutta ja uskallusta, kun hän on omien sanojensa mukaan ollut viimeksi naisen kanssa vuosia sitten. Suurin enemmistö naisista haluaisi ap:n heivaavan miehen ja valitsevan jonkun joka määrätietoisemmin veisi suhdetta eteenpäin ja nainen voisi vain istua ja nauttia matkasta. Kertokaapa tietämättömälle, että missä vaiheessa siitä perässä vedettävästä ap:sta tulee tasavertainen kumppani? Joku nainen oli sitä mieltä, että miehessä tuollainen päämäärätietoisuuden puute olisi syy hylätä, miksei se ole pätevä syy ap:n kohdalla joka ei ole saanut edes sitä vähää aikaseksi mitä mies on saanut? Kovasti näyttäisi olevan halua ja toiveita parisuhteen suhteen, mutta kyky ja uskallus puuttuu kokonaan.
Mitä enemmän kertyy kokemusta ja ikää, sitä enemmän alkaa riepoa juuri se, että KAIKKI pitää aina tehdä itse. Tässä on hyvä ohje naisille nousta sen parhaan 5% joukkoon: ehdottakaa itse tapaamista, Whatsapp-puhelua tai ylipäänsä JOTAIN. Pelkästään se, että edes hivenen tulee toista vastaan, riittää.
Olen huomannut, että kun ehdottaa mitä tahansa pientäkin taloudellista panostusta vaativaa, karsii se hyvin nopeasti pois sellaiset, joita ei kiinnosta. Jos esimerkiksi välimatkaa on sen verran, että se edellyttäisi julkisilla 5-10 euron panostusta, kannattaa ehdottomasti ehdottaa naiselle sellaista.
Näin olen itse suhteissa toiminut, eli naisena vienyt suhdetta eteenpäin.
Vaan joka kerta johtanut siihen, että olen parisuhteessa sitten ollut täysin vetovastuussa koko suhteesta. Kuinka paljon olenkaan haaveillut olevani suhteessa, jossa mies ilmoittaisi vievänsä minut päivänä x romanttisille treffeille, varanneensa meille hotellin tms.
Mutta mitään ei ole ollut. Mukaan kyllä iloisesti lähdetty jos olen jotain järjestänyt, mutta se ei ole ollut vastavuoroista. Selityksenä ollut, ettei ole sellainen ihminen, joka tuollaisia miettii ja järjestää.
Joten nyt etsin miestä, joka ottaa myös vetovastuuta siitä tutustumisen-, ja myöhemmin parisuhteen etenemisestä ja ylläpitämisestä. En vaan halua enää hakata päätä samaan seinään kun olen jo nähnyt, ettei parisuhdetta kerta kaikkiaan pidetä yksinään yllä.
Jos nyt vaikka tulisit sen verran maan pinnalle, että riittäisi se, että mies ehdottaisi ihan aktiivisesti sitä, että menette yhdessä harrastamaan jotain, syömään (arkisesti tai hienommin), näyttelyyn, kirpparille, kauppakeskukseen, markkinoille tms. ? Sekin on jo todella paljon monelta mieheltä. Tai siis en tiedä, minkä lasket romanttiseksi. Minulle riittää ihan se, että vietetään aikaa yhdessä ja nautitaan siitä mitä tehdään ja siitä, että tehdään sitä juuri keskenämme. Mutta näihin toivon mieheltä kyllä aloitteita enkä mitään pakolla mukana raahautuvaa yksilöä.
Keskimäärin miehet eivät ole kovin romanttisia tai ainakin kannattaa pitää silmät auki ja löytää se romantiikka niistä pienistä eleistä. Mitään romaanien tai elokuvien kohtauksia tuskin tulee omaan elämään, ainakaan kovin montaa. Toki niitäkin joskus voi tulla.
Ne todella romanttiset miehet sitten ovat usein joko pelureita, jotka yrittävät vain hurmata sinut käyttääkseen sinua hetken tai sitten sellaisia vähän "erikoisempia" miehiä (toki heillekin löytyy sopivia naisia). Sellainen tavallinen mies ei välttämättä kovin romanttinen ole, vaikka kuinka olisi kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse opetellut pitämään romanttisena jo sitä, että mies haluaa laittaa minulle ruoan. Sen ei tarvitse olla kynttilänvalossa ja hienolla kattauksella tai julharuokaa. Tai että hän haluaa noutaa minut jostain tai viedä minut johonkin tai kantaa jonkun kantamuksen puolestani, vaihtaa polttimot tai avaa oven. Jos saan kukkia, hotellia/matkoja, hienoa ravintolaa, lahjoja, erityishuomiota tms niin se on sitten extraa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse opetellut pitämään romanttisena jo sitä, että mies haluaa laittaa minulle ruoan. Sen ei tarvitse olla kynttilänvalossa ja hienolla kattauksella tai julharuokaa. Tai että hän haluaa noutaa minut jostain tai viedä minut johonkin tai kantaa jonkun kantamuksen puolestani, vaihtaa polttimot tai avaa oven. Jos saan kukkia, hotellia/matkoja, hienoa ravintolaa, lahjoja, erityishuomiota tms niin se on sitten extraa.
Niin, minäkään en halua lähteä johonkin tapahtumiin, reissuille, ravintoloihin jne. juurikaan.
Enkä halua kukkiakaan, niitä ex pari kertaa toi, vaikka tiesi mielipiteeni.
Romanttista olisi juuri vaikka se että olisi joskus laittanut ruokaa, tai auttanut minua pulassa, saapunut esim. korjaamaan pyörääni.
Sen että vetovastuu oli minulla näen siinä, että minä olin se joka matkustin hänen luokseen, hoidin kyydit, viestittelin enemmän alussa jne.
Ja mies kohteli sitten kuin roskaa, nähtävästi ei lopultakaan kiinnostanut niin paljon, mutta kun olin kerran tyrkyllä...
Minä vein hänet kerran matkalle, tapahtumaan ja hotelliin, ja kuvittelin romanttista reissua. No mitäs, sain romanttisesti nyrkistä siellä hotellihuoneessa.
Enää en tee aloitteita, jos mies on oikeasti kiinnostunut, niin se tekee. Jos ei, niin olkoon tekemättä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummaa ölinää tuo ettei edes usko jos joku sanoo että mies oli liian laiha. Onhan niitä, munkin exäni jotain alle 60 kg ja 186 cm.
Kyllä sitä on hitusen järkyttävää katsoa, kun ei näytä terveeltä. Eikä sitä kyllä olekaan.
https://www.terveyskirjasto.fi/pgt00001
Pituus 186 cm
Paino 60 kg
Painoindeksi (BMI) = 17.3 kg/m2.
Alipaino.
...mutta edelleenkään 175 cm ja 65 kg mies ei ole alipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tästäkin ketjusta voi havaita. Miehen tulee määrätietoisesti viedä suhdetta eteenpäin. Tämä ap:n mies on kuukaudessa saanut tehtyä aloitteen, siirrettyä keskustelun whatsappiin ja ehdottanut soittamista. Tämä on ap:n mielestä liian hidasta ja on käymässä kärsimättömäksi ja miehen tulisi edetä nopeammin. AP itse istuu perseellään ja ei vahingossakaan edistä tai eskaloi asiaa mihinkään suuntaan. Koitti varmaan pitää keskustellessakin jutut mahdollisimman asialinjalla, jotta ei antaisi vahingossakaan mitään signaaleja mistä mies voisi kerätä rohkeutta, varmuutta ja uskallusta, kun hän on omien sanojensa mukaan ollut viimeksi naisen kanssa vuosia sitten. Suurin enemmistö naisista haluaisi ap:n heivaavan miehen ja valitsevan jonkun joka määrätietoisemmin veisi suhdetta eteenpäin ja nainen voisi vain istua ja nauttia matkasta. Kertokaapa tietämättömälle, että missä vaiheessa siitä perässä vedettävästä ap:sta tulee tasavertainen kumppani? Joku nainen oli sitä mieltä, että miehessä tuollainen päämäärätietoisuuden puute olisi syy hylätä, miksei se ole pätevä syy ap:n kohdalla joka ei ole saanut edes sitä vähää aikaseksi mitä mies on saanut? Kovasti näyttäisi olevan halua ja toiveita parisuhteen suhteen, mutta kyky ja uskallus puuttuu kokonaan.
Mitä enemmän kertyy kokemusta ja ikää, sitä enemmän alkaa riepoa juuri se, että KAIKKI pitää aina tehdä itse. Tässä on hyvä ohje naisille nousta sen parhaan 5% joukkoon: ehdottakaa itse tapaamista, Whatsapp-puhelua tai ylipäänsä JOTAIN. Pelkästään se, että edes hivenen tulee toista vastaan, riittää.
Olen huomannut, että kun ehdottaa mitä tahansa pientäkin taloudellista panostusta vaativaa, karsii se hyvin nopeasti pois sellaiset, joita ei kiinnosta. Jos esimerkiksi välimatkaa on sen verran, että se edellyttäisi julkisilla 5-10 euron panostusta, kannattaa ehdottomasti ehdottaa naiselle sellaista.
Näin olen itse suhteissa toiminut, eli naisena vienyt suhdetta eteenpäin.
Vaan joka kerta johtanut siihen, että olen parisuhteessa sitten ollut täysin vetovastuussa koko suhteesta. Kuinka paljon olenkaan haaveillut olevani suhteessa, jossa mies ilmoittaisi vievänsä minut päivänä x romanttisille treffeille, varanneensa meille hotellin tms.
Mutta mitään ei ole ollut. Mukaan kyllä iloisesti lähdetty jos olen jotain järjestänyt, mutta se ei ole ollut vastavuoroista. Selityksenä ollut, ettei ole sellainen ihminen, joka tuollaisia miettii ja järjestää.
Joten nyt etsin miestä, joka ottaa myös vetovastuuta siitä tutustumisen-, ja myöhemmin parisuhteen etenemisestä ja ylläpitämisestä. En vaan halua enää hakata päätä samaan seinään kun olen jo nähnyt, ettei parisuhdetta kerta kaikkiaan pidetä yksinään yllä.
Ja parhaassa tapauksessa käy niin, ettei kumpikaan tee mitään, vaikka kiinnostusta olisi. Mies haluaa naisen, joka tekee EDES JOTAIN, ja nainen haluaa miehen, joka hoitaa kaiken aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tästäkin ketjusta voi havaita. Miehen tulee määrätietoisesti viedä suhdetta eteenpäin. Tämä ap:n mies on kuukaudessa saanut tehtyä aloitteen, siirrettyä keskustelun whatsappiin ja ehdottanut soittamista. Tämä on ap:n mielestä liian hidasta ja on käymässä kärsimättömäksi ja miehen tulisi edetä nopeammin. AP itse istuu perseellään ja ei vahingossakaan edistä tai eskaloi asiaa mihinkään suuntaan. Koitti varmaan pitää keskustellessakin jutut mahdollisimman asialinjalla, jotta ei antaisi vahingossakaan mitään signaaleja mistä mies voisi kerätä rohkeutta, varmuutta ja uskallusta, kun hän on omien sanojensa mukaan ollut viimeksi naisen kanssa vuosia sitten. Suurin enemmistö naisista haluaisi ap:n heivaavan miehen ja valitsevan jonkun joka määrätietoisemmin veisi suhdetta eteenpäin ja nainen voisi vain istua ja nauttia matkasta. Kertokaapa tietämättömälle, että missä vaiheessa siitä perässä vedettävästä ap:sta tulee tasavertainen kumppani? Joku nainen oli sitä mieltä, että miehessä tuollainen päämäärätietoisuuden puute olisi syy hylätä, miksei se ole pätevä syy ap:n kohdalla joka ei ole saanut edes sitä vähää aikaseksi mitä mies on saanut? Kovasti näyttäisi olevan halua ja toiveita parisuhteen suhteen, mutta kyky ja uskallus puuttuu kokonaan.
Mitä enemmän kertyy kokemusta ja ikää, sitä enemmän alkaa riepoa juuri se, että KAIKKI pitää aina tehdä itse. Tässä on hyvä ohje naisille nousta sen parhaan 5% joukkoon: ehdottakaa itse tapaamista, Whatsapp-puhelua tai ylipäänsä JOTAIN. Pelkästään se, että edes hivenen tulee toista vastaan, riittää.
Olen huomannut, että kun ehdottaa mitä tahansa pientäkin taloudellista panostusta vaativaa, karsii se hyvin nopeasti pois sellaiset, joita ei kiinnosta. Jos esimerkiksi välimatkaa on sen verran, että se edellyttäisi julkisilla 5-10 euron panostusta, kannattaa ehdottomasti ehdottaa naiselle sellaista.
Näin olen itse suhteissa toiminut, eli naisena vienyt suhdetta eteenpäin.
Vaan joka kerta johtanut siihen, että olen parisuhteessa sitten ollut täysin vetovastuussa koko suhteesta. Kuinka paljon olenkaan haaveillut olevani suhteessa, jossa mies ilmoittaisi vievänsä minut päivänä x romanttisille treffeille, varanneensa meille hotellin tms.
Mutta mitään ei ole ollut. Mukaan kyllä iloisesti lähdetty jos olen jotain järjestänyt, mutta se ei ole ollut vastavuoroista. Selityksenä ollut, ettei ole sellainen ihminen, joka tuollaisia miettii ja järjestää.
Joten nyt etsin miestä, joka ottaa myös vetovastuuta siitä tutustumisen-, ja myöhemmin parisuhteen etenemisestä ja ylläpitämisestä. En vaan halua enää hakata päätä samaan seinään kun olen jo nähnyt, ettei parisuhdetta kerta kaikkiaan pidetä yksinään yllä.
Jos nyt vaikka tulisit sen verran maan pinnalle, että riittäisi se, että mies ehdottaisi ihan aktiivisesti sitä, että menette yhdessä harrastamaan jotain, syömään (arkisesti tai hienommin), näyttelyyn, kirpparille, kauppakeskukseen, markkinoille tms. ? Sekin on jo todella paljon monelta mieheltä. Tai siis en tiedä, minkä lasket romanttiseksi. Minulle riittää ihan se, että vietetään aikaa yhdessä ja nautitaan siitä mitä tehdään ja siitä, että tehdään sitä juuri keskenämme. Mutta näihin toivon mieheltä kyllä aloitteita enkä mitään pakolla mukana raahautuvaa yksilöä.
Muista sitten sekin, että kun ehdotuksia tulee, ei kannata sanoa kovinkaan montaa kertaa "ei". Tähän tapaan (oikea sanailu vapaasti siteerattuna).
"Miten olisi kävely?"
"Ei"
"No miten olisi kahvittelu?"
"Ei"
"Jaha... no miten olisi baarissa kaljat?"
"Ei"
"No johan nyt... miten olisi jäätelö torin laidalla olevasta kojusta ja siitä puistoon istumaan iltapäivän aurinkoon?"
"Ei"
"No kerro nyt sitten, mitä haluaisit tehdä?"
"En. Se on sinun hommasi."
"Oletko huomannut, että tavallisin sana suustasi on 'ei'?"
"Eihän ole!"
"Antaa olla. Ei kiinnosta enää."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummaa ölinää tuo ettei edes usko jos joku sanoo että mies oli liian laiha. Onhan niitä, munkin exäni jotain alle 60 kg ja 186 cm.
Kyllä sitä on hitusen järkyttävää katsoa, kun ei näytä terveeltä. Eikä sitä kyllä olekaan.https://www.terveyskirjasto.fi/pgt00001
Pituus 186 cm
Paino 60 kg
Painoindeksi (BMI) = 17.3 kg/m2.
Alipaino....mutta edelleenkään 175 cm ja 65 kg mies ei ole alipainoinen.
Juu ei, ainakin mulle joku 170 cm väitti painavansa 65 ja oli selvästi ylipainoinen. Mutta kirjoittaja ei ehkä ole käyttänyt miestä puntarilla, miesten painoja on mielestäni vaikea arvioida.
Ennemmin uskoisin siihen kun hän sanoo että mies oli luuta ja nahkaa. Silloin se ehkä oli, viis siitä mitä hän painoksi arveli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas ongelma on ollut ihan päinvastainen, että naiset ovat olleet täysin kyvyttömiä kommunikoimaan mitään järkevää tai ehdottomaan edes mitään yhteistä tekemistä. Aika nopeasti poistinkin itseni tämän vuoksi Tinderistä.
Turha etsiä jos kukaan ei välitä vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse opetellut pitämään romanttisena jo sitä, että mies haluaa laittaa minulle ruoan. Sen ei tarvitse olla kynttilänvalossa ja hienolla kattauksella tai julharuokaa. Tai että hän haluaa noutaa minut jostain tai viedä minut johonkin tai kantaa jonkun kantamuksen puolestani, vaihtaa polttimot tai avaa oven. Jos saan kukkia, hotellia/matkoja, hienoa ravintolaa, lahjoja, erityishuomiota tms niin se on sitten extraa.
Niin, minäkään en halua lähteä johonkin tapahtumiin, reissuille, ravintoloihin jne. juurikaan.
Enkä halua kukkiakaan, niitä ex pari kertaa toi, vaikka tiesi mielipiteeni.
Romanttista olisi juuri vaikka se että olisi joskus laittanut ruokaa, tai auttanut minua pulassa, saapunut esim. korjaamaan pyörääni.
Sen että vetovastuu oli minulla näen siinä, että minä olin se joka matkustin hänen luokseen, hoidin kyydit, viestittelin enemmän alussa jne.
Ja mies kohteli sitten kuin roskaa, nähtävästi ei lopultakaan kiinnostanut niin paljon, mutta kun olin kerran tyrkyllä...Minä vein hänet kerran matkalle, tapahtumaan ja hotelliin, ja kuvittelin romanttista reissua. No mitäs, sain romanttisesti nyrkistä siellä hotellihuoneessa.
Enää en tee aloitteita, jos mies on oikeasti kiinnostunut, niin se tekee. Jos ei, niin olkoon tekemättä sitten.
Ikävä kuulla. Mies oli selvästi huomattavan korkea-arvoisempi sinuun verrattuna, ja hänellä oli varaa valita. Hän valitsi käyttää palveluksiasi, kun kerran sellaisia tarjosit.
Juuri näin muuten naiset tekevät miehille eli ottavat kun kerran tarjoavat, ja juuri siksi miehet etsivät merkkejä taloudellisesta hyväksikäytöstä ennen kuin se tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummaa ölinää tuo ettei edes usko jos joku sanoo että mies oli liian laiha. Onhan niitä, munkin exäni jotain alle 60 kg ja 186 cm.
Kyllä sitä on hitusen järkyttävää katsoa, kun ei näytä terveeltä. Eikä sitä kyllä olekaan.https://www.terveyskirjasto.fi/pgt00001
Pituus 186 cm
Paino 60 kg
Painoindeksi (BMI) = 17.3 kg/m2.
Alipaino....mutta edelleenkään 175 cm ja 65 kg mies ei ole alipainoinen.
Hoikka kyllä on. Jos miehet saavat priorisoida hoikkaa naista, eikö nainen vastavuoroisesti saa priorisoida sellaista mieskehoa, joka häntä viehättää?
Itse olen ollut nuoren miehen kanssa, joka oli 188/65, siitä huolimatta, että hänen kehonsa oli kaukana "ihanteestani", koska suhde perustui muuhun kuin hänen ulkonäkönsä ihailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse opetellut pitämään romanttisena jo sitä, että mies haluaa laittaa minulle ruoan. Sen ei tarvitse olla kynttilänvalossa ja hienolla kattauksella tai julharuokaa. Tai että hän haluaa noutaa minut jostain tai viedä minut johonkin tai kantaa jonkun kantamuksen puolestani, vaihtaa polttimot tai avaa oven. Jos saan kukkia, hotellia/matkoja, hienoa ravintolaa, lahjoja, erityishuomiota tms niin se on sitten extraa.
Niin, minäkään en halua lähteä johonkin tapahtumiin, reissuille, ravintoloihin jne. juurikaan.
Enkä halua kukkiakaan, niitä ex pari kertaa toi, vaikka tiesi mielipiteeni.
Romanttista olisi juuri vaikka se että olisi joskus laittanut ruokaa, tai auttanut minua pulassa, saapunut esim. korjaamaan pyörääni.
Sen että vetovastuu oli minulla näen siinä, että minä olin se joka matkustin hänen luokseen, hoidin kyydit, viestittelin enemmän alussa jne.
Ja mies kohteli sitten kuin roskaa, nähtävästi ei lopultakaan kiinnostanut niin paljon, mutta kun olin kerran tyrkyllä...Minä vein hänet kerran matkalle, tapahtumaan ja hotelliin, ja kuvittelin romanttista reissua. No mitäs, sain romanttisesti nyrkistä siellä hotellihuoneessa.
Enää en tee aloitteita, jos mies on oikeasti kiinnostunut, niin se tekee. Jos ei, niin olkoon tekemättä sitten.
Ikävä kuulla. Mies oli selvästi huomattavan korkea-arvoisempi sinuun verrattuna, ja hänellä oli varaa valita. Hän valitsi käyttää palveluksiasi, kun kerran sellaisia tarjosit.
Juuri näin muuten naiset tekevät miehille eli ottavat kun kerran tarjoavat, ja juuri siksi miehet etsivät merkkejä taloudellisesta hyväksikäytöstä ennen kuin se tapahtuu.
Mikä ihmeen korkea-arvoinen? Sehän saattaa olla vaan laiska luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummaa ölinää tuo ettei edes usko jos joku sanoo että mies oli liian laiha. Onhan niitä, munkin exäni jotain alle 60 kg ja 186 cm.
Kyllä sitä on hitusen järkyttävää katsoa, kun ei näytä terveeltä. Eikä sitä kyllä olekaan.https://www.terveyskirjasto.fi/pgt00001
Pituus 186 cm
Paino 60 kg
Painoindeksi (BMI) = 17.3 kg/m2.
Alipaino....mutta edelleenkään 175 cm ja 65 kg mies ei ole alipainoinen.
Juu ei, ainakin mulle joku 170 cm väitti painavansa 65 ja oli selvästi ylipainoinen. Mutta kirjoittaja ei ehkä ole käyttänyt miestä puntarilla, miesten painoja on mielestäni vaikea arvioida.
Ennemmin uskoisin siihen kun hän sanoo että mies oli luuta ja nahkaa. Silloin se ehkä oli, viis siitä mitä hän painoksi arveli.
Kyllä, mutta huomaatko sen taustalla olevan ison trendin: kun nainen jotain sanoo, ei sitä heti sellaisenaan kannata uskoa. Kun hieman pintaa raaputtaa, paljastuu alta nopeasti jotain sellaista, joka muuttaa tarinaa merkittävästi.
Jokainen mies tietää tämän viimeistään 15-vuotiaana, kun saa viestin tuntia ennen treffejä mallia "zori nyt ei sovi: pitää mennä äipän luona käymään ja huomenna on enkun koe". Sekunninkaan ajan edes 15-vuotias ei usko, että kyse olisi siitä, mitä sanottu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse opetellut pitämään romanttisena jo sitä, että mies haluaa laittaa minulle ruoan. Sen ei tarvitse olla kynttilänvalossa ja hienolla kattauksella tai julharuokaa. Tai että hän haluaa noutaa minut jostain tai viedä minut johonkin tai kantaa jonkun kantamuksen puolestani, vaihtaa polttimot tai avaa oven. Jos saan kukkia, hotellia/matkoja, hienoa ravintolaa, lahjoja, erityishuomiota tms niin se on sitten extraa.
Niin, minäkään en halua lähteä johonkin tapahtumiin, reissuille, ravintoloihin jne. juurikaan.
Enkä halua kukkiakaan, niitä ex pari kertaa toi, vaikka tiesi mielipiteeni.
Romanttista olisi juuri vaikka se että olisi joskus laittanut ruokaa, tai auttanut minua pulassa, saapunut esim. korjaamaan pyörääni.
Sen että vetovastuu oli minulla näen siinä, että minä olin se joka matkustin hänen luokseen, hoidin kyydit, viestittelin enemmän alussa jne.
Ja mies kohteli sitten kuin roskaa, nähtävästi ei lopultakaan kiinnostanut niin paljon, mutta kun olin kerran tyrkyllä...Minä vein hänet kerran matkalle, tapahtumaan ja hotelliin, ja kuvittelin romanttista reissua. No mitäs, sain romanttisesti nyrkistä siellä hotellihuoneessa.
Enää en tee aloitteita, jos mies on oikeasti kiinnostunut, niin se tekee. Jos ei, niin olkoon tekemättä sitten.
Kuule, olen satavarma, että väistit luodin. Mies oli narsisti tai muu vastaavalla tavalla päästään vialla. Hänelle tuli alemmuudentunne, kun sinä järjestit hotellin ja hän purki oman kyvyttömyytensä väkivaltana sinuun. Lapsen tasolle tunne-elämässään jääneet miehet tajuavat jollain tasolla sen, etteivät pysty tyydyttämään aikuista naista henkisesti ja fyysisesti ja sitten käy juuri jotain tuollaista.
Älä pidättele hengitystä :) Ei kukaan täysi järkinen mies enää tee aloitteita. Miksi minä miehenä haluaisin naisen jolla on itsetunto ongelmia?