Lue keskustelun säännöt.
Tämä äitiydessä uuvuttaa: muut odottavat äidiltä liikoja
Pitkä selostus eli älä lue, jos et jaksa.
Heti alkuun: äitinä oleminen ei uuvuta minua. Nautin lapsiemme seurasta ja pidin pitkät hoitovapaat ennen töihin palaamista. Lapsemme eivät ole ylipitkää päivää päiväkodissa, vapaapäivinä ja lomilla vietämme tavallista lapsiarkea. En äitinä rehki liikaa, lapsillamme ei ole mitään ohjattuja harrastuksia ja muutenkin olemme halunneet tehdä arjesta mahdollisimman rauhallista. Emme elä mitään suorituskeskeistä instagram-elämää, vaan hyvinkin yksinkertaista arkea. Tämä on ollut ihan tietoinen päätös, koska pikkulapsiarjessa riittää työtä jo muutenkin.
Se nyppii, että kun yritän rauhoittaa näitä ns. ruuhkavuosia, niin ihmiset ympärillä eivät ymmärrä asiaa ja vaativat minulta ihan hirveästi. Töissä vaaditaan paljon, vaikka en ole missään esimiestehtävissä. Valitetaan, jos lapsi sairastuu tai itse sairastun. Ihmetellään, miksi sitä kaksivuotiasta ei voi ottaa sairastumistapauksessa töihin mukaan, kun kyllä meidän Isla 11 v ihan hyvin pärjää palaverini ajan. Niin, miksiköhän en voi ottaa vilkasta taaperoa mukaan töihin ja miksi ihmeessä toisin sairaan lapsen työpaikalleni? Osalla on aivan unohtunut, millaista pienen lapsen kanssa on.
Päiväkodissa kaikki lapsiin liittyvä kritiikki annetaan minulle, ei miehelle. Jos mies hakee lapset päiväkodista, niin miehelle ei anneta juuri mitään palautetta. Minä saan sitten kuulla pitkät selostukset siitä, mikä lasten päiväkotipäivässä on mennyt pieleen. Tai jos mies on aamulla pukenut pienemmän lapsen, niin minä saan kritiikin siitä, jos lapsella oli jalassa kumpparit ja päivällä ei satanutkaan vettä. Minulle tyrkätään päiväkodista kaikki laput ja vaatimukset, vaikka olemme sanoneet, että mieskin voi nämä asiat hoitaa. Äitinä ärsyttää, että minut nähdään ainoana vanhempana, vaikka lapsilla on osallistuva isäkin. Jos lapsi on jossain asiassa hieman ikätovereita jäljessä, niin minua äitinä syyllistetään siitä, miksi en _äitinä_ ole opettanut tätä asiaa lapselle.
Raskauksien jälkeen molempien lasten vauvavuonna tuli perheen ulkopuolisilta kommenttia siitä, että pitäisi karistaa raskauskilot nopeasti. Siinä kiireisen lapsiarjen keskellä ulkopuoliset tulivat vaatimaan, että nyt syöt salaattia ja jumppaat itsesi kuntoon. Ensimmäiset kommentit raskauskilojen pudottamisesta tulivat, kun esikoinen oli 1,5 kk. Laihdutin molemmilla kerroilla loput raskauskilot vauvavuoden päätteeksi, sillä vauvavuosina ei todellakaan ollut kropan timmimmäksi treenaaminen päällimmäisenä mielessä. Äidin ulkonäkökin on arvostelun ja vaatimisen kohteena.
Nämä nyt vain esimerkkinä. Äitinä uuvuttaa se, että muut ihmiset vaativat äideiltä niin hemmetisti. Mitä sitten, jos lapsella on kumpparit kuivana päivänä jalassa, jos ruokana on valmista pilttiä tai en halua paiskia ylitöitä, kun kotona on pienet lapset? Ei elämän tarvitse olla mitään täydellistä, mutta äideiltä odotetaan ihan liikaa. En yhtään ihmettele, että monia ei perheellistyminen kiinnosta, kun monien reaktiot äiteihin ovat tätä luokkaa.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Tämä niin paljon. Nykyäideillä on kyllä oikeasti henkisesti raskaampaa kuin esim 70-luvulla. Silloim vielä isovanhemmat hoiti paljon, jos oli sairautta ja ei ollut nettejä ja uutisia luettaviksi miten mikäkin asia pitäisi tehdä.
Nykyään isovanhemmat hoitavat lastenlapsia enemmän kuin 70-luvulla.
Uutisia, lehtiä ja kirjoja oli silloinkin luettaviksi miten mikäkin asia pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä niin paljon. Nykyäideillä on kyllä oikeasti henkisesti raskaampaa kuin esim 70-luvulla. Silloim vielä isovanhemmat hoiti paljon, jos oli sairautta ja ei ollut nettejä ja uutisia luettaviksi miten mikäkin asia pitäisi tehdä.
Nykyään isovanhemmat hoitavat lastenlapsia enemmän kuin 70-luvulla.
Uutisia, lehtiä ja kirjoja oli silloinkin luettaviksi miten mikäkin asia pitäisi tehdä.
70-luvulla ei lapsia tarvinnut hoitaa kenenkään. Jo ihan pienenä jätettiin sisarusten ristiksi ja yksinään ulkoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä niin paljon. Nykyäideillä on kyllä oikeasti henkisesti raskaampaa kuin esim 70-luvulla. Silloim vielä isovanhemmat hoiti paljon, jos oli sairautta ja ei ollut nettejä ja uutisia luettaviksi miten mikäkin asia pitäisi tehdä.
Nykyään isovanhemmat hoitavat lastenlapsia enemmän kuin 70-luvulla.
Uutisia, lehtiä ja kirjoja oli silloinkin luettaviksi miten mikäkin asia pitäisi tehdä.
70- luvulla iso osa naisista oli kotona hoitamassa lapsia. Nyt kaikki äidit ovat enemmän tai vähemmän uraputkinaisia.... Aiemmin perhe pärjäsi kohtalaisesti isän palkalla, nyt ei enää
mitenkään. Ja onhan se hienoa että naiset kouluttautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Mikä on pukkuihminen?
Ja taasko ap:n pitää toimia ja olla toisenlainen?
Kyllä siinä paksunahkaisempikin kypsyy, kun se asenne on just: Neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja käsketään olla sellainen/tällainen/tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Pikkuihmisten. Jokainen kykenee arvioimaan mitä sanaa tarkoitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Mikä on pukkuihminen?
Ja taasko ap:n pitää toimia ja olla toisenlainen?
Kyllä siinä paksunahkaisempikin kypsyy, kun se asenne on just: Neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja käsketään olla sellainen/tällainen/tuollainen.
Kai nyt kypsä aikuinen tietää mitä neuvoja kuuntelee ja mitkä skippaa. Jotkut neuvot ovat ihan hyviä ja kannattaa niistä oppia jotain. Toiset neuvot ovat surkeita eivätkä sovellu omaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nykyajan äidit, ajatelkaa joskus millaista oli elämä 10 lapsen perheessä äidillä vielä 70 luvulla. Nykyään on kaikki niin helppoa on pyykinpesukoneet, astiakoneet, jääkaapit, pakastimet, joka lähtöön on omat kodinkoneet, kaukolämpö, lapsilisät, autot ja kaupat toinen toistaan hulppeimpia. Ennen oli pieni kyläkauppa, maatalosta maito, kanalasta munat, joesta kalat, voi voi sitä työn määrää että sai elämän pyörimään. Pääsette tosi helpolla nykyään.
Höpö höpö. Nykyaikana lastenkasvatus on paljon haastavampaa. Synyin itse maalle 70-luvulla. Lapset saivat ruuan ja vaatteet, hoisivat itse itsensä. Apuun sai tavallisessa perheessä kodinhoitajaa, sukua jne. Kouluun, hammaslääkäreihin ym vanhemmat eivät joutuneet sekaantumaan. Taksit hoisivat kyydityksen. Itse hoidan vaativan työn pitkine työmatkoineen kaupungissa. Kuskaan lapsia harrastuksiin joka ilta. Vien hammaslääkäriin, lääkäriin, osallistun vanhempainiltoihin, tapaamisiin jne. Tarjoan kaikin tavoin tasokasta vapaa-aikaa ja omaa aikaani. Tuliverkkoja ei ole.
Tämä. Paljon on muuttunut 90-luvustakin. Minä asuin kaupungissa ja kuljin alakouluikäisenä polkupyörällä hammaslääkäriin kaupungin keskustaan, eivät vanhemmat tuolloin saattaneet lapsiaan eivätkä tulleet vastaanotolle. Päiväkoti ja koulu eivät kuormittaneet samalla tavalla vanhempia kuin nykyään, päiväkodissa ei ollut mitään reissuvihkoa ja koulustakin tuli satunnaisesti reissuvihkoon palautetta. Vanhempainilta oli kerran vuodessa, koulussa opettajan vartti kerran vuodessa. Ei odotettu vanhemman osallistumista aktiivisesti. Harrastuksiin lapset kulkivat pääsääntöisesti itsenäisesti. Vanhemmuuteen liittyvät odotukset olivat paljon pienempiä kuin nykyään.
Äiti itsekin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Mikä on pukkuihminen?
Ja taasko ap:n pitää toimia ja olla toisenlainen?
Kyllä siinä paksunahkaisempikin kypsyy, kun se asenne on just: Neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja käsketään olla sellainen/tällainen/tuollainen.
Kai nyt kypsä aikuinen tietää mitä neuvoja kuuntelee ja mitkä skippaa. Jotkut neuvot ovat ihan hyviä ja kannattaa niistä oppia jotain. Toiset neuvot ovat surkeita eivätkä sovellu omaan tilanteeseen.
Kai nyt kypsä ihminen osaa olla neuvomatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää suunnattomasti sen Jari Sinkkosen tapaiset miespaasaajat, jotka osaavat kuormittaa ja syyllistää ja opastaa loputtomiin, mutta itse eivät ole omia lapsiaan hoitaneet koskaan! Sinkkosellakin kotiäiti vaimona ja itse kertonut, ettei tehnyt kotona mitään, paitsi huusi lapsilleen.
Ai? Itse lueskelin sen juttuja 10-15 v sitten ja mun mielestä ne oli jotenkin "maanläheisiä", ei kuormittavia tai syyllistäviä.
Sinkkosen jutut ihan ok, mutta kommentoijan pontti oli varmaan siinä, että ko.tyyppi ohjeistaa ja paasaa, muttei ole itse lainkaan hoitanut lapsiaan. Parhaiten mulle itselle on jäänyg mieleen se, kuinka oli hermostunut tyttärelleen ja heittänyt lelun seinään 😁
Eli on ihan tavallinen vanhempi vikoineen. Vielä myöntänytkin sen.
Itselleni on ainakin tuon taivaallisen sama, onko hoitanut itse lapsiaan, jos kuitenkin koin hänen neuvoistaan ja ajatuksistaan olevan itselleni apua. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eikö se niin mene? Ja en ole kymmeneen vuoteen seurannut mitä puhuu, mutta ei silloin aikoinaan ainakaan mitään paasannut, vaan kuten jo sanoin, hänen ajatuksensa ja neuvonsa olivat hyvinkin maanläheisiä ja just sellaisia, että että ei tarvitse olla täydellinen.
Ei hän ollut mikään vanhempi vaan työnarkomaanisetä, joka kävi lasten kotona riehumassa.
No asia selvä, ikävä kuulla. Itsekö on kertonut? Itseäni ja montaa muuta on kuitenkin auttanut vanhemmuudessa, joten...
On. Ketä se on auttanut?
Etkö osaa lukea?
Eli ketä se on auttanut? Ei siitä lue mitään missään.
Taidat provota? ITSEÄNI JA MONTAA MUUTA.
Ne muut ovat niitä sen aikaisia äitituttujani ja myös monia somen äiti -ryhmissä olleita henkilöitä. Sinkkosta arvostettiin silloin ihan yleisesti. Ja kuten sanoin, en ole enää kymmeneen vuoteen seurannut, joten en tiedä minkälainen nykyään on.
Kävin keväällä hänen luennollaan ja innostuin lukemaan kirjojaankin. Itselle oli hyödyllinen ja kirkasti omaa linjaa kasvatuskysymyksissä, hänhän sanoo että ei anna vinkkejä, koska harva vinkki toimii kaikilla. Mutta sellaisia suuntaviivoja, jotka koin hyödyllisiksi. Eli edelleen on auttanut useampia.
Toistaiseksi kaksi.
Ja näistäkään ei tiedä onko oikeasti vain yksi ja sama kirjoittaja väittämässä tätä.
Ja ei kai se vinkkejä voi antaakaan kun ei mitään omaa kokemusta ole. Siksi osaa tarjota vain yleislöperöä hölinää.
Eli se että hän on mies aiheuttaa näin suuren vastareaktion? Voithan ajatella että meitä on vain kaksi jotka kokevat hänen puhuneen jotain hyödyllistä, jos sinulle on tärkeää uskoa niin.
Täh? Pysyn vain faktoissa. Täällä on kaksi kijroitusta, joissa kerrotaan hänen auttaneen, eikä niistäkään tiedä, onko ne totta ja onko kirjoittajia kaksi. Pysy sinäkin faktoissa.
Arvostelin sitä että ihminen, joka ei itse ole koskaan hoitanut tai kasvattanut lapsiaan, eikä edes juuri ollut kotona paikalla, paitsi kun on räyhännyt, jakaa ohjeita miten hoitaa, kasvattaa, olla läsnä ja malttaa mielensä.
On sillä Sinkkosella ihan fiksujakin juttuja, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että jonkin verran syö uskottavuutta se ettei itse ole omia lapsiaan hoitanut ja kasvattanut saati omia oppejaan noudattanut. Tekopyhän oloista "tee niinkuin minä sanon"-opetusta. Mutta no, toisaalta sen tiedon valossa niihin hänen oppeihinsa voi suhtautua ohjenuorina joihin voi pyrkiä, mutta käytännössä kukaan tuskin voi aina toimia optimaalisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Mikä on pukkuihminen?
Ja taasko ap:n pitää toimia ja olla toisenlainen?
Kyllä siinä paksunahkaisempikin kypsyy, kun se asenne on just: Neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja käsketään olla sellainen/tällainen/tuollainen.
Sepä se, kun tuokin "nahan paksuus" on hyvin pitkälti itsetuntokysymys. Ja siihen vaikuttaa tosi monia asia alkaen omasta lapsuudesta. Kaikilla ei ole kykyä olla välittämättä muitten mielipiteistä, vaikka kuinka haluaisi. Sitä voi toki opetella, mutta ei se hetkessä tapahdu. Vähän myötätuntoa nyt oikeasti! Itse olen onnekas rakastavassa hyvässä perheessä kasvanut, jolla on kannustavat vanhemmat, niin on helppoa luottaa itseensä vanhempana. Mutta kykenen myös ymmärtämään, ettei kaikilla ole yhtä onnekas tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Mikä on pukkuihminen?
Ja taasko ap:n pitää toimia ja olla toisenlainen?
Kyllä siinä paksunahkaisempikin kypsyy, kun se asenne on just: Neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja käsketään olla sellainen/tällainen/tuollainen.
Sepä se, kun tuokin "nahan paksuus" on hyvin pitkälti itsetuntokysymys. Ja siihen vaikuttaa tosi monia asia alkaen omasta lapsuudesta. Kaikilla ei ole kykyä olla välittämättä muitten mielipiteistä, vaikka kuinka haluaisi. Sitä voi toki opetella, mutta ei se hetkessä tapahdu. Vähän myötätuntoa nyt oikeasti! Itse olen onnekas rakastavassa hyvässä perheessä kasvanut, jolla on kannustavat vanhemmat, niin on helppoa luottaa itseensä vanhempana. Mutta kykenen myös ymmärtämään, ettei kaikilla ole yhtä onnekas tilanne.
Sitä on myös raskasta kuunnella koko ajan tai väsyneenä, kun muutenkin on heikossa hapessa. Ja kun usein, kuten meillä se oma lapsuudenperhe tai puolison perhe ei ole lapsenakaan tarjonnut muuta kuin tuota kyykyttämistä ja loputonta rajattomuutta.
Kun lapsi syntyi kommentit oli, että nyt sitte äkkiä takas salille ja treenaat ittes kuntoon niin jaksat paremmin ja vielä palaudutkin. Kun imetys, ruokahaluttomuus ja syönnin jälkeinen huono olo (ilman salia) laihdutti mut alipainoiseksi kommentit oli, että ei mulla kyllä vauvavuonna käynyt mielessäkään keskittyä laihdutukseen ja omaan ulkonäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ei ole syypää kansalaisen uupumiseen eikä työ, vaan äitien kyvykkyys. Monen äidin kyvyttömyyden yhteisvaikutus on yhteisössä (koulu, työ) kiussaminen/häiriintyminen. Ne ovat äitien psyykkisten vajeiden tai vammojen manifestaatioita - ja perinne jatkuu.
Ei tämä ole vihamielisesti sanottu, vaan neutraalisti todettu fakta. Minä en halveksu inhimillisen heikkouden akkumuloitumista.
Hyväksiläyttöä, piittaamattomuutta yms. en arvosta.
Silkkaa vihapuhetta se on.
Mitä on hyväksiläyttö?
Ja miksi luulet, että ketään kiinnostaa, mitä sinä arvostat tai et arvosta.
En minä mitään sille voi, jos vihaat faktaa.
Sinähän tässä se vihamielinen olet. Ja hassu.
MITEN ihmeessä se on äitien vika, jos koulut toimivat tietyllä tavalla? Lähettävät roskapostia riesaksi kymmenien viestien viikkovauhdilla? Ensin tulee lukujärjestys, sitten kymmenen korjausta. Sen jälkeen viikottain tiedotteita, miten nyt on nämänämämänämä poikkeukset, kipaiskaa hakemaan lapsenne kello 11.50 jne.
Ei vanhemmilta ole missään vaiheessa kysytty edes mielipidettä koulu-uudistuksiin, saati annettu edes mitään mahdollisuutta kommentoida niitä.
Tulen sen verran ohistelemaan, että vanhemmat eivät ole opetustyön ammattilaisia, opettajat ovat. Vanhempien mielipide kouluasioihin on ihan liian usein se, että pitäisi palata heidän kouluaikaisiin käytänteisiin, missä ei nykymaailmassa ole mitään järkeä. :) Koulussa päätetään, millainen koulun pitää olla.
Saisko lähteen tälle tilastolliselle faktalle?
Ja sitähän ei muuten päätetä koulussa, vaan politiikassa ja ylemmissä virkamiesportaissa.
Tyypilliset asiat mistä vanhemmat on kouluissa huolissaan on sisäilma ja valehtelu siitä, koulujen koko (koska koon määrää säästöt eikä pedagogiikka), opettajien epäpätevyys, koulurauha.
Niihin kaikkiin sopii paremmin aiemmat ratkaisut eli tarpeeksi pienet koulut, terveet koulurakennukset, koulutarkastajat ja se että koulu on osa yhteisöä, jolloin se yhteisö jo vaalii osaltaan sitä koulurauhaa, toisin kuin 20 - 50 kilsan päässä oleva jättilaitos, johon kukaan ei tunne mitään yhteenkuuluvuutta.
Koulujen koolla ei ole merkitystä sille toiseikalle että äidit eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
Nythän ei puhe ole ollenkaan siitä että osaako lapset käyttäytyä vai ei, vaan Wilma-viestien ja -tiedotteiden tulvasta, joka kuormittaa vanhempia, varsinkin äitejä.
Oikeastaan tässä keskustelussa ei ollut alunperin kyse mistään wilmaviesteistäkään. Ne on vain yksi osa tätä keskustelun aiheena olevaa ilmiötä ja ne "turhat viestit" eli tiedotteet ym. toisaalta tulee kyllä ihan tasapuolisesti molemmille vanhemmille jos molemmat vanhemmat on Wilman käyttöönsä ottaneet.
Koulusta on keskusteltu nimenomaan Wilman ja muun sen kuormittamisen tiimoilta. Ja todettu että nekin kaatuu äideille.
Tämä on puppua. Ne Wilma-viestit lähetetään molemmille huoltajille. Perhe itse päättää, kuka niihin vastaa. Miksi ihmeessä ne kaatuisi äidille?
Tiedotteet ja tuntimerkinnät näkyvät kummallekin. Viestit tulevat usein vain minulle = äidille. Isällä noita viestejä ei ole, monesti olemme tarkistaneet. Osa viesteistä tulee molemmille.
Jos lapsella on kaksi huoltajaa niin tottakai kaikki viestit ym koskien lasta lähetetään molemmille. Jos ei sitten ole erikseen pyytänyt, ettei toiselle lähetetä (toinen hoitaa pääasiassa yhteydenpidon kouluun). Mutta muutoin kaikki tiedot lapsesta menee molemmille huoltajille.
Ne tunnukset pitää huoltajan itse ensin ottaa käyttöön. Ei se koulu sitä isänkään puolesta tee.
Se taas ei ole koulun tai yhteiskunnan tai kenenkään perheen ulkopuolisen vika, jos isä on saamaton tai vastuunvälttelijä. Ei toki sen äidinkään vika varsinaisesti.
Kun isien saamattomuutta on tutkittu niin tulokset näyttää siltä että kyse on nimenomaan yhteiskunnallisesta ongelmasta eikä persoonakysymyksestä, koska kukaan meistä ei kasva missään tyhjiössä vaan toistamme omasta lapsuudesta ja ympäristöstä opittuja vanhemmuuden malleja ja asenteita.
Vierailija kirjoitti:
Minä vertaisin pienen lapsen vanhemmuutta omaishoitajuuteen. Kummassakin tilanteessa olet toisessa aivan kiinni, et voi jättää toista yksin ja lähteä kotoa johonkin. Omaishoitajiin suhtaudutaan empaattisesti. Samaa suhtautumista ei ole pienten lasten vanhempia kohtaan. Jos tulee puhetta esimerkiksi lapsen sairastelusta, nukkumattomista öistä tai muusta, niin tähän monet sanovat "sellaista se nyt vaan lapsen kanssa on". Kuka sanoisi väsymystään valittavalle omaishoitajalle, että sellaista se omaishoitajuus nyt vai on.
Ja omaishoidettava saa eläkkeen, jonka voi kokonaan laittaa itseensä, koska hänellä ei mene hoivakotimaksua. Sitten maksetaan vielä omaishoitajalle verovaroista omaishoidontuki. Hyvä , että maksetaan, mutta miksi sitä moititaan liian pieneksi. Hoidettavahan voi maksaa eläkkeestään houtajalle palkkaa, koska hänet hoidetaan kotona eikä hänellä mene säännöllisesti hoivakotimaksua, joka olisi lähes koko eläkkeen suuruinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön! Isälle ei tosiaan tarhassa sanottu yhtään niin paljon asioista kuin äidille.
Ja sukulaiset kyttäävät äitiä: ei kai tämä vain mene liikaa omille menoilleen tai jätä siivoamatta. Suvun lasten taitoja ja harrastuksia vertaillaan ikävästi. Itsellä on tosi kilpailuhenkinen suku jossa nautitaan toisten elämän ruotimisesta.
Meillä kanssa mies on ensimmäinen jolle pitäisi soittaa. Yleensä soittavat minulle, ja yleensä tilanne on se että olen kaukana (1,5h ajomatkan päässä) töissä ja kysyn eikö mies vastannut. Sitten sanon että soitan miehelle että hän tulisi hakemaan, ja siinä kohti hoitaja sanoo että voi hänkin sille soittaa suoraan.
Samoin omat sukulaiset tarjoutuu heti miehelle avuksi, jos itse olen työmatkalla muutaman päivän. Jos taas mies on poissa päiviä, niin eipä ole apua koskaan tarjottu. Omat vanhempani ovat sitä mieltä, että minun pitäisi olla enemmän lasten kanssa kotona.
Tämä voisi olla suoraan itseni kirjaama! Hauska huomata että ehkä tässä tosiaan on jotain yhteiskunnallista ongelmaa, eikä vain ole osalleni osunut sattuma.
Tää keskustelu tiivistää täydellisesti sen, miksi päätin jo teininä, etten minä tule lapsia tekemään.
Miehet eivät voi ikinä ymmärtää, kuinka paljon enemmän vastuuta yhteiskunta vaatii äidiltä verrattuna isään. Joo, lait voivat muuttua myös naisen parhaaksi, mutta todellinen asenteiden muutos tulee viemään vielä vuosikymmeniä. Kyllähän nuo äitien tekemät metatyöt, ihmisten kuittailut ja muut asenneongelmat saattavat _yksittäisinä_ asioina kuulostaa pieniltä, mutta kun kaikki nämä asiat kasautuu, äidin kuormitus on ihan valtava.
Kovasti tsemppiä kaikille äideille, teette maailman tärkeintä työtä! <3
N20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vertaisin pienen lapsen vanhemmuutta omaishoitajuuteen. Kummassakin tilanteessa olet toisessa aivan kiinni, et voi jättää toista yksin ja lähteä kotoa johonkin. Omaishoitajiin suhtaudutaan empaattisesti. Samaa suhtautumista ei ole pienten lasten vanhempia kohtaan. Jos tulee puhetta esimerkiksi lapsen sairastelusta, nukkumattomista öistä tai muusta, niin tähän monet sanovat "sellaista se nyt vaan lapsen kanssa on". Kuka sanoisi väsymystään valittavalle omaishoitajalle, että sellaista se omaishoitajuus nyt vai on.
Ja omaishoidettava saa eläkkeen, jonka voi kokonaan laittaa itseensä, koska hänellä ei mene hoivakotimaksua. Sitten maksetaan vielä omaishoitajalle verovaroista omaishoidontuki. Hyvä , että maksetaan, mutta miksi sitä moititaan liian pieneksi. Hoidettavahan voi maksaa eläkkeestään houtajalle palkkaa, koska hänet hoidetaan kotona eikä hänellä mene säännöllisesti hoivakotimaksua, joka olisi lähes koko eläkkeen suuruinen.
Kaikki omaishoidettavat eivät ole eläkeläisiä vaan esim. vammaisia lapsia. Korotettu vammaistuki on 240e/kk. Omaishoitajan palkkion maksaa kaupunki ja sen määrä vaihtelee parista sadasta pariin tonniin riippuen hoidon tarpeesta. Esim. itse saan vammaisen lapsen omaishoitajana n. 300e/kk verojen jälkeen vaikka teen 24/7 tätä työtä - ja en saisi valittaa että palkkio on liian pieni työmäärään ha vaativuuteen nähden? Tulisitko sinä toimeen tuolla summalla? Omaishoidon tarpeeseen liittyy myös suuremmat menot esim. apuvälineet, sairaudenhoito jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Mikä on pukkuihminen?
Ja taasko ap:n pitää toimia ja olla toisenlainen?
Kyllä siinä paksunahkaisempikin kypsyy, kun se asenne on just: Neuvotaan, neuvotaan, neuvotaan ja käsketään olla sellainen/tällainen/tuollainen.
Sepä se, kun tuokin "nahan paksuus" on hyvin pitkälti itsetuntokysymys. Ja siihen vaikuttaa tosi monia asia alkaen omasta lapsuudesta. Kaikilla ei ole kykyä olla välittämättä muitten mielipiteistä, vaikka kuinka haluaisi. Sitä voi toki opetella, mutta ei se hetkessä tapahdu. Vähän myötätuntoa nyt oikeasti! Itse olen onnekas rakastavassa hyvässä perheessä kasvanut, jolla on kannustavat vanhemmat, niin on helppoa luottaa itseensä vanhempana. Mutta kykenen myös ymmärtämään, ettei kaikilla ole yhtä onnekas tilanne.
Sitä on myös raskasta kuunnella koko ajan tai väsyneenä, kun muutenkin on heikossa hapessa. Ja kun usein, kuten meillä se oma lapsuudenperhe tai puolison perhe ei ole lapsenakaan tarjonnut muuta kuin tuota kyykyttämistä ja loputonta rajattomuutta.
No sepä, tuo "kasvata paksumpi nahka" on sitä aivan turhaa syyllistystä myös.
Täh? Pysyn vain faktoissa. Täällä on kaksi kijroitusta, joissa kerrotaan hänen auttaneen, eikä niistäkään tiedä, onko ne totta ja onko kirjoittajia kaksi. Pysy sinäkin faktoissa.
Arvostelin sitä että ihminen, joka ei itse ole koskaan hoitanut tai kasvattanut lapsiaan, eikä edes juuri ollut kotona paikalla, paitsi kun on räyhännyt, jakaa ohjeita miten hoitaa, kasvattaa, olla läsnä ja malttaa mielensä.