Lue keskustelun säännöt.
Tämä äitiydessä uuvuttaa: muut odottavat äidiltä liikoja
Pitkä selostus eli älä lue, jos et jaksa.
Heti alkuun: äitinä oleminen ei uuvuta minua. Nautin lapsiemme seurasta ja pidin pitkät hoitovapaat ennen töihin palaamista. Lapsemme eivät ole ylipitkää päivää päiväkodissa, vapaapäivinä ja lomilla vietämme tavallista lapsiarkea. En äitinä rehki liikaa, lapsillamme ei ole mitään ohjattuja harrastuksia ja muutenkin olemme halunneet tehdä arjesta mahdollisimman rauhallista. Emme elä mitään suorituskeskeistä instagram-elämää, vaan hyvinkin yksinkertaista arkea. Tämä on ollut ihan tietoinen päätös, koska pikkulapsiarjessa riittää työtä jo muutenkin.
Se nyppii, että kun yritän rauhoittaa näitä ns. ruuhkavuosia, niin ihmiset ympärillä eivät ymmärrä asiaa ja vaativat minulta ihan hirveästi. Töissä vaaditaan paljon, vaikka en ole missään esimiestehtävissä. Valitetaan, jos lapsi sairastuu tai itse sairastun. Ihmetellään, miksi sitä kaksivuotiasta ei voi ottaa sairastumistapauksessa töihin mukaan, kun kyllä meidän Isla 11 v ihan hyvin pärjää palaverini ajan. Niin, miksiköhän en voi ottaa vilkasta taaperoa mukaan töihin ja miksi ihmeessä toisin sairaan lapsen työpaikalleni? Osalla on aivan unohtunut, millaista pienen lapsen kanssa on.
Päiväkodissa kaikki lapsiin liittyvä kritiikki annetaan minulle, ei miehelle. Jos mies hakee lapset päiväkodista, niin miehelle ei anneta juuri mitään palautetta. Minä saan sitten kuulla pitkät selostukset siitä, mikä lasten päiväkotipäivässä on mennyt pieleen. Tai jos mies on aamulla pukenut pienemmän lapsen, niin minä saan kritiikin siitä, jos lapsella oli jalassa kumpparit ja päivällä ei satanutkaan vettä. Minulle tyrkätään päiväkodista kaikki laput ja vaatimukset, vaikka olemme sanoneet, että mieskin voi nämä asiat hoitaa. Äitinä ärsyttää, että minut nähdään ainoana vanhempana, vaikka lapsilla on osallistuva isäkin. Jos lapsi on jossain asiassa hieman ikätovereita jäljessä, niin minua äitinä syyllistetään siitä, miksi en _äitinä_ ole opettanut tätä asiaa lapselle.
Raskauksien jälkeen molempien lasten vauvavuonna tuli perheen ulkopuolisilta kommenttia siitä, että pitäisi karistaa raskauskilot nopeasti. Siinä kiireisen lapsiarjen keskellä ulkopuoliset tulivat vaatimaan, että nyt syöt salaattia ja jumppaat itsesi kuntoon. Ensimmäiset kommentit raskauskilojen pudottamisesta tulivat, kun esikoinen oli 1,5 kk. Laihdutin molemmilla kerroilla loput raskauskilot vauvavuoden päätteeksi, sillä vauvavuosina ei todellakaan ollut kropan timmimmäksi treenaaminen päällimmäisenä mielessä. Äidin ulkonäkökin on arvostelun ja vaatimisen kohteena.
Nämä nyt vain esimerkkinä. Äitinä uuvuttaa se, että muut ihmiset vaativat äideiltä niin hemmetisti. Mitä sitten, jos lapsella on kumpparit kuivana päivänä jalassa, jos ruokana on valmista pilttiä tai en halua paiskia ylitöitä, kun kotona on pienet lapset? Ei elämän tarvitse olla mitään täydellistä, mutta äideiltä odotetaan ihan liikaa. En yhtään ihmettele, että monia ei perheellistyminen kiinnosta, kun monien reaktiot äiteihin ovat tätä luokkaa.
Kommentit (464)
En tajua miksi vanhemmat antaa hoitajien käyttäytyä itseään kohtaan noin, päivähoito on maksullista ja hoitajat saavat ajastaan palkkaa ja siitä voi kyllä muistuttaa vit tu maisia hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiydessä taitaa uuvuttaa vain laiskuus ja ylipaino.
Vierailija wrote:
Osaatteko kuvitella seuraavia kommentteja?
"Teemu, teidän elokuinen ei ole mikään vastasyntynyt enää. Olisiko aika lähteä salille ja pururadalle, kun tuota pömppistä on sulle kertynyt? Kai haluat olla hyväkuntoinen vanhempi, että jaksat touhuta vauvan kanssa?"
"Mikko. Miksi teidän Kerttu-Matiaksella ei ollut tänään puolikasta perunaa mukana? Oltiinhan me laitettu viestiä, että tänään on kankaanpainantaa puolikasta perunaa leimasimena käyttäen."
"Ville. Teidän 2-vuotias Luka-Isla syö vieläkin sormin, eikä suostu syömään lusikalla. Miksi ette ole kotona harjoitelleet tuota lusikalla syömistä? Pitäisi tuossa iässä jo osata syödä lusikalla!"
Sen sijaan monilla ei tunnu olevan mitään ongelmaa sanoa vastaavia kommentteja äideille.
Eikö nyt herttileijaa päiväkodin kylmiöstä löydy tarvittavat perunat?? Kilon pussista tulee puolikas peruna aika isolle lapsiryhmälle.
Versus se aika, että vanhemmille kirjoitellaan viestejä ja joka kodissa muistetaan vielä erikseen hommata/ pestä/ puolittaa/ ottaa mukaan 'se puolikas peruna'.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Pikkuihmisten. Jokainen kykenee arvioimaan mitä sanaa tarkoitettiin.
Ei nyt pidä loukkaantua, kun toinen huomauttaa. Eikä varsinkaan sanoa takaisin. Sinun pitäisi olla vain paksunahkaisempi. Koita kasvattaa sitä nahkaa, älä ota itseesi ja hymyile vain suloisesti, kun sinulle neuvotaan jonninjoutavia. Olet ehkä turhan herkkä. 💚 Ihanaa palsta-aikaa!
Minä paskat nakkasin muiden höpinöille ja olin kotiäitinä ja pikkulapsiaika oli parasta aikaa elämässä. Olen äiti omalla tavallani ja meidän perhe tekee asiat just niinkuin meille on parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin juuri. Minä tein just mitä halusin lapsen kanssa, en niin kuin muut. En istunut hiekkalaatikolla muiden äitien kanssa.
Jonnekin edellseen viestiin. Mitkä raskaus kilot piti laihduttaa? Ei minulla ollut kummastakaan ylimääräisiä kiloja.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin herkkä ihminen, muiden sanomiset ja toiveet nähdään ja niillä on vaikutusta. Koita ap. olla paksunahkaisempi. Ja nauti ihanasta ajasta pukkuihmisten kanssa! 🧡
Pikkuihmisten. Jokainen kykenee arvioimaan mitä sanaa tarkoitettiin.
Ei nyt pidä loukkaantua, kun toinen huomauttaa. Eikä varsinkaan sanoa takaisin. Sinun pitäisi olla vain paksunahkaisempi. Koita kasvattaa sitä nahkaa, älä ota itseesi ja hymyile vain suloisesti, kun sinulle neuvotaan jonninjoutavia. Olet ehkä turhan herkkä. 💚 Ihanaa palsta-aikaa!
Ihanaa palsta-aikaa? :D Ahhaha, paras toivotus ikinä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset oli pieniä niin lauantaina arvosteli puolison vanhemmat lastenhoitoa, sunnuntaina minun vanhemmat ja viikolla naapurit.
Huvitti tämä työtön 50-vuotias 10 minuutin välein tupakalla käyvä joka arvosteli lasten hoitoani ja itse oli sössinyt oman elämänsä.
Vierailija wrote:
Kun lapset oli pieniä niin lauantaina arvosteli puolison vanhemmat lastenhoitoa, sunnuntaina minun vanhemmat ja viikolla naapurit.
Huvitti tämä työtön 50-vuotias 10 minuutin välein tupakalla käyvä joka arvosteli lasten hoitoani ja itse oli sössinyt oman elämänsä.
Eipä näy lapsia äitien kanssa pihalla nyt kun asun kerrostalossa. Pitäisikö tehdä lasu, kun ei taaperoiden kanssa ulkoilla lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Huh, kuinka terapeuttinen ketju. Itse olen vasta aivan tuore, reilun viikon vanhan vauvan äiti. Olen jo näin lyhyessä ajassa ehtinyt huomata, että syyllistämisen kulttuuri on todella vahvana, ja iso osa siitä osoitetaan nimenomaan äidille.
Jo synnytysairaalassa monet kätilöt heittivät todella outoja kommentteja. Yksikin tutkimuksia tekemään tullut työntekijä haukkui muutaman minuutin aikana huoneemme siisteystason ("noita laukkuja voi säilyttää kaapissakin"), vauvan vaatetuksen ("aika jännä valinta olla ilman pipoa") ja vauvamme vireystason ("oudon sikeästi tämä nukkuu"). Olin aivan ihmeissäni, koska en ole koskaan muualla terveydenhuollossa kohdannut noin avointa v**tuilua potilaille. Ihaniakin kätilöitä oli, ja he onneksi onnistuivat jättämään kokonaiskokemuksen positiivisen puolelle.
Imetys on ollut myös yksi murheenkryyni. Ensimmäisinä päivinä vauva vain itki ja itki eik
Minulle anoppi sanoi, että äidinmaidossa ei ole ravinto-aineita ja kun vauvani buklasi, että äidinmaitoni on pluttanaa.
Tuollaista se on. Meillä lapset jo täysikäisiä. Odota kun koulu alkaa niin äiti on se jolle koulusta soitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei miehesi kysy onko lippuja ja lappuja ja kertomista?
Eikä helpota yhtään, kun lapset kasvaa. Harrastuksiin niitä lapsia pitää viedä, mutta ei kumminkaan saa viedä, isot pennut menee itse.(juu, matkaa 20-30km, eikä busseja/mönkkäriä, kun ei oo ikää..). Ai miten niin haluat loman lasten kanssa yhtäaikaa? Nehän on jo isoja ja pärjää keskenään. Vietä aikaa niiden teinien kanssa niin kauan kun äidin seura kelpaa, kyllä ne kohta lähtee. Mikä teidän Pirkko-Petteriä vaivaa, kun on sun mukana?
Ihan muutaman mainitakseni....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä pitäisi odottaa kettu peittoja varastavilta öykkäreiltä????
Vierailija wrote:
Osaatteko kuvitella seuraavia kommentteja?
"Teemu, teidän elokuinen ei ole mikään vastasyntynyt enää. Olisiko aika lähteä salille ja pururadalle, kun tuota pömppistä on sulle kertynyt? Kai haluat olla hyväkuntoinen vanhempi, että jaksat touhuta vauvan kanssa?"
"Mikko. Miksi teidän Kerttu-Matiaksella ei ollut tänään puolikasta perunaa mukana? Oltiinhan me laitettu viestiä, että tänään on kankaanpainantaa puolikasta perunaa leimasimena käyttäen."
"Ville. Teidän 2-vuotias Luka-Isla syö vieläkin sormin, eikä suostu syömään lusikalla. Miksi ette ole kotona harjoitelleet tuota lusikalla syömistä? Pitäisi tuossa iässä jo osata syödä lusikalla!"
Sen sijaan monilla ei tunnu olevan mitään ongelmaa sanoa vastaavia kommentteja äideille.
Kuka mitä häh, ketä lainaat?
Aamu-uninen minäkin, mutta meillä ei ei yhteiskunta vaatinut herätystä vaan lapsi itse on aamuvirkku ja ensimmäiset vuodet heräsi viideltä aamulla. Ei nuku pitkään vieläkään. On lisäksi vauhdikas ekstrovertti :)
Ehkä kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia? Paskaa on "raskaus, mies, työ, imettäminen, valvominen, lasten harrastukset, kerrostalo, ruuanlaitto, nukuttaminen, sairastaminen, siivoaminen, päikkärit, isovanhemmat...". Kuulostaa hieman sairaalle, ja sinä teit oikeasti lapsen tähän maailmaan? Mietitään vähän vielä syvemmin asiaa, sinä teit oikeasti lapsen tähän maailmaan?
Täällä yksi kasvatus- ja perheneuvolassa työskentelevä. Haluan kertoa, miksi soitan ensi sijassa äidille. Urani ensimmäiset vuodet pidin huolta, että soitan yhtä usein isille kuin äideille. Mutta sitten totesin, että isille ei hyödytä tehdä ensi kontaktia. He eivät ole välttämätön edes tietoisia, että on tehty lähete. He eivät osaa vastata juuri mihinkään kysymyksiini, joita mun täytyy kysyä, eikä heillä ole aikomusta tulla lapsen kanssa käynnille. Yleensä isät pyytävät soittamaan äidille. Jos käynti sovittiin isän kanssa, kukaan ei saapunut käynnille. Joten en voi tuhlata aikaani näin. Kummallista on, että moni äiti oli jotenkin loukkaantunut siitä, että ensikontakti tehtiin isän numeroon. Silloin, kun siitä oli aiheutunut se, että käynti meni ohi, niin ymmärrän, mutta muutoinkin tätä oli.
Joten pahoittelut, olen todennut että en pysty olemaan mukana kulttuurin muutoksessa. Pari vuotta jaksoin, mutta en voinut haaskata enempää aikaani.
Mun mies jätti mut 11 vuoden seurustelun jälkeen, kun olin täyttämässä 37 vuotta. Etsin vaikka kuinka kauan ja kiireelläkin sen jälkeen perheen perustamiseen kykenevää kumppania tuloksetta. Kaiken maailman narsisteja ja sitoutumiskammoisia valittajia kyllä löytyi. Sitten vielä sairastuin pahasti, joten alkoi olla sanomattakin selvää, etten saisikaan perhettä ja lapsia. Elämäni suurin tragedia, koska olen aina kuitenkin halunnut lasta. Nyt kun olen tässä katsellut mihin suuntaan maailma on mennyt, miehet pettävät katselemalla ja kokeilemalla Onlyfansejä tai muuta uutta ja mukavaa, nuoret tilaavat sovelluksista huumeita ja varhaiskasvatuksen resurssit ovat mitä ovat, niin tajuan hämmästyksekseni, että olen ehkä sittenkin väistänyt luodin.
Sympatiat ap:lle ja kaikille jotka yrittävät lastaan tällaisen hullunmyllyn keskellä kasvattaa. Pidä ap puolesi, sinun tavoitteet vanhemmuudesta ja arjesta kuulostavat hyviltä ja lapsen kasvua tukevilta. Sinä olet terve ja fiksu - samaa ei voi todellakaan sanoa nykymenosta.
Sain aika ristiriitaista kommenttia, kun meillä oli vauvavuosi meneillään
Omat vanhempani ja mieheni vanhemmat usein sanoivat, että nyt ei meiltä odoteta mitään, keskitytte siihen vauvaan.
Kuitenkin milloin keneltäkin välitettiin terveisiä, että se ja se haluis tavata ja se ei oo pitkään aikaan nähnyt.
Ja sitten odotettiin minulta, että alan kutsumaan vieraita ja oltiin loukkaannuttu, kun en kutsunut.
Lapsemme oli vauvana todella vaativa ja paljon kiinni äidissä. En yhtään jaksanut mitään ylimääräistä. Monet sanoivat että ei tarvitse heille mitään laittaa ja ei haittaa että on sotkua,mutta minua haittasi.
Ekoina viikkoina ramppasi porukkaa mutta sitten pistin vierailut jäihin yli puolivuotiaaksi.