Josué Magaña on asunut Suomessa pian kaksi vuotta. Hänellä ei ole vieläkään liki lainkaan suomalaisia ystäviä. Miksi tähän kansaan on niin vaikea tutustua?

Olen suomalainen, kerran yritin ystävystyä toiseen suomalaiseen. Kysyin, hei mitä kuuluu: Vastaukseksi sain haista paska. Toista kertaa en yrittänyt, opin kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Josue opetellut jo suomea? Helpottaa tutustumista ja kotiutumista, kieli myös auttaa ymmärtämään kulttuuria paremmin.

Mun työkaveri on englantilainen, täällä töissä, ei osaa hyvin suomea, en tosin ihmettele koska kaikki haluavat puhua englantia hänen kanssaan. Eikä kukaan ujostele, jopa ne joilla aluksi oli vaikeuksia englannin kielen kanssa, puhuvat sitä nyt melko sujuvasti. Tuossa Josue sanoo että suomalaiset eivät uskalla puhua englantia, on täyttä puppua. Jospa kundi vaan ei ole kovin mukava itse?

Työkaveri opiskelee suomen kieltä, ennen kuin kukaan alkaa vinkumaan.

Moni suomalainen ujostelee ja pelkää puhua englantia. On jopa melko yleistä, ehkä ei ihan nuoremmissa ikäluokissa enää mutta 30+ ikäluokissa on paljon niitä, jotka jännittävät englannin puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen, kerran yritin ystävystyä toiseen suomalaiseen. Kysyin, hei mitä kuuluu: Vastaukseksi sain haista paska. Toista kertaa en yrittänyt, opin kerrasta.

Syntyperäisenä suomalaisena, jolla ei ole ystäviä ja joka ei niitä kaipaakaan (aviomies ja sukulaiset riittävät), voisin sanoa että tuo "mitä kuuluu" on ihan kauhea tapa aloittaa keskustelu. Menen ihan lukkoon aina kun kuulen nuo sanat, enkä osaa sanoa mitään. Apua - mitä mulle kuuluu - ei mitään - mitä tuohon pitää sanoa?  Yleensä en edes tajua kysyä toiselta osapuolelta, mitä hänelle kuuluu, ja siihen se sitten jää. Jotkut harvat ihmiset osaavat kysyä jotain konkreettisempaa, esimerkiksi "En ole nähnyt sinua aikoihin, mitä olet puuhaillut?" ja heidän kanssaan keskustelu sujuu paremmin.

Tuo mitä kuuluu on niin tyhjä ja lattea kysymys, että se pitäisi lailla kieltää.

- Moi, mitä kuuluu?

- Eipä mitään erikoista. Entä sulle?

- Ei mitään ihmeellistä.

- Okei.

- ...

- ...

Muutto pikkupaikkakunnalle, (mielellään alle 10 000 asukasta) niin alkaa löytyä ystäviä.

Koska suomalaiset ovat tärkeitä ja epäystävällisiä ja rasseja.

2 vuotta asunut suomessa ja pitää puhua englantia. Kahden vuoden jälkeen pitää osata suomea ja oppia koko ajan lisää.

Täällä Espanjassa en itsekään saanut paikallisia kavereita, ennen kuin opin maan kielen. Mutta se nyt kuuluu muutenkin oppia, kuuluu ihan perus tapoihin jos pysyvästi meinaa vieraassa maassa asua. Täällä on tuhansittain suomalaisia, joilla ei ole yhtäkään espanjalaista kaveria johtuen siitä, että meikäläiset eivät viitsi opetella kieltä. "Maassa maan tavalla" - koskee näiden mielestä vain Suomessa asuvia ulkomaalaisia. 

Espanjassa kielen opettelu on a ja o paikalliseen elämään integroitumisessa. Ei riitä se, että "mä maksan ite elämiseni" koska täällä se on vähän pakko. Täällä ei ole mitään sossua joka maksaisi vuokraa kellekkään, vaan kaikkien tulee pärjätä omillaan. Mua oikeen hävettävää täällä suomijuntit, jotka asuneet täällä vuosikausia eivätkä osaa kieltä sitten yhtään. Ei tarvitse tutustua kun ruotsalaisiin, niin heidän espanjankielen taso on 100x korkeammalla. 

Vierailija kirjoitti:

Osaako Josué Magaña suomea, se varmasti auttaisi.

Ei auta. Ihan supisuomalainen olen eikä noita kavereita noin vaan löydy.

Suomen kieli kannattaisi opetella edes jotenkin, niin pääsee paremmin liikkeelle. Sitten kannattaa miettiä missä menee juttelemaan ja mitä. Jos itse on kiinnostunut vaikka potkuoallosta, niin eiköhän sieltä kautta löydy samanhenkistä porukkaa, joiden seuraan pääsee jne. Jos taas alkaa jossain metrossa kyselemään toisen kuulumisia, niin ei varmasti kaveria löydy.

Olen asunut ulkomailla vuosia ja sain siellä aika helpostikin juttukavereita, joska menin vauvani kanssa reippaasti muiden vauvojen kanssa kulkeneiden lähelle. En tuppautunut, vaan olin ystävällinen ja hymyilevä.

Suomessa taas saan hyvin helposti halutessani kavereita, sillä pystyn juttelemaan vaikka sen kaupassa vastaan tulleen mummon kanssa enkä ole liian nirso niistä ihmisistä, joiden kanssa juttelen.

Kavereista voi tulla aikanaan ystäviä, mutta kaikkien kanssa ei vain asiat mene pitemmälle. Siinä on turha alkaa syyttelemään ketään, sillä kaikilla ei ole aikaa ja mielenkiintoa asiaan juuri silloin.

Meidät on totuttettu erilaisiin hän on liian vaalea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako Josué Magaña suomea, se varmasti auttaisi.

Ei auta. Ihan supisuomalainen olen eikä noita kavereita noin vaan löydy.

No täällä on ennenkin teille todettu, että tuskinpa se syy kaverittomuuteenne on kaikissa muissa ihmisissä, vaan olette ihan itse asian ongelma.

Ja taas suomalaisia parjataan..

Niin se on ihan yhtä ärsyttävää amerikkalaisten tyhjänpuhuminen ja muka-tutustuminen, kun se ei tarkoita mitään.

Tai keski-eurooppalaisten iholla tuleminen ja kovaäänisyys, aasialaisten hihittely ja negatiivisten asioiden piilottelu jne.

Niin me ollaan erilaisia.

Eiköhän se ole niin, että ne ihmiset, jotka eivät osaa englantia, tai joille on kynnyskysymys, että täällä opiskeleva meksikolainen puhuu suhteessa pelkkää suomea, eivät ole sellaisia ihmisiä, jotka muutenkaan ystävystyisivät Josuen kanssa. Josue opiskelee yliopistossa, ystäviä voisi löytyä opiskelijabileistä tai yliopiston läheisistä kuppiloista tenttipäivän iltapäivällä. Yleensä ihmiset ystävystyvät lähinnä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on jotain yhteistä. Ummikkosuomalaisella, jolla ei ole yliopistotutkintoa, on aika vähä yhteistä Josuen kanssa.

Ulkomaalaisia miehiä muuttaa tähän maahan joka vuosi huomattavasti enemmän kuin ulkomaalaisia naisia, ja ulkomailta Suomeen muuttavien miesten pääsääntöinen tavoite on nussia suomalaisia naisia.

On varmaan aika selvää, että ulkomaalaisten miesten ja suomalaisten miesten välillä on aika iso juopa.

M42

No mitä hänen kanssaan sitten olisi pitänyt puhua? Juurihan meitä on valistettu, että kaikki tutustumista edistävät keskustelunaiheet, kuten mistä on kotoisin, ovat törkeän r*sistisia. Säästäkö olisi pitänyt puhua?

Joku meksikaano ei kahdessa vuodessa ole opetellut suomea edes tervehtimisen verran ja vika on Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen, kerran yritin ystävystyä toiseen suomalaiseen. Kysyin, hei mitä kuuluu: Vastaukseksi sain haista paska. Toista kertaa en yrittänyt, opin kerrasta.

Syntyperäisenä suomalaisena, jolla ei ole ystäviä ja joka ei niitä kaipaakaan (aviomies ja sukulaiset riittävät), voisin sanoa että tuo "mitä kuuluu" on ihan kauhea tapa aloittaa keskustelu. Menen ihan lukkoon aina kun kuulen nuo sanat, enkä osaa sanoa mitään. Apua - mitä mulle kuuluu - ei mitään - mitä tuohon pitää sanoa?  Yleensä en edes tajua kysyä toiselta osapuolelta, mitä hänelle kuuluu, ja siihen se sitten jää. Jotkut harvat ihmiset osaavat kysyä jotain konkreettisempaa, esimerkiksi "En ole nähnyt sinua aikoihin, mitä olet puuhaillut?" ja heidän kanssaan keskustelu sujuu paremmin.

Tuo mitä kuuluu on niin tyhjä ja lattea kysymys, että se pitäisi lailla kieltää.

- Moi, mitä kuuluu?

- Eipä mitään erikoista. Entä sulle?

- Ei mitään ihmeellistä.

- Okei.

- ...

- ...

Joo, tai sitten voisit vaan kertoa mitä sulle kuuluu.

Viddu että suomessa on outoa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Joku meksikaano ei kahdessa vuodessa ole opetellut suomea edes tervehtimisen verran ja vika on Suomessa?

Ainahan se on. Vika on aina suomalaisissa, ruotsalaisissa, saksalaisissa, eurooppalaisissa, valkoisissa. Uhriutuminen on näillä tietyillä tyypeillä verissä.

Kielimuurin lisäksi tyypin pitäisi vakuuttaa suomalainen siitä ettei hän ole van ulkkista esittävä M A N N E.

Ystävyyteen tarvitaan riittävän hyvin sujuva yhteinen kieli. Tankeroenglannilla kaveruus jää useimmilla aika pintapuoliseksi. Opetelkoon suomea, Suomessa kun ollaan.