Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa, miten ikinä jaksan...
27.09.2023 |
On siis 8 vuoden avioliitossa tilanne eskaloitunut sellaiseksi, että ero taitaa olla ainoa ratkaisu. Mies juo, käyttäytyy aggressiivisesti ja uhkaa tuhota mulle tärkeitä asioita, ja keksii vaikka millaisia temppuja jos näkee että mulla olo hiukan paranee. Olen nyt päättänyt että tähän tulee stoppi.
Mutta miten mä jaksan tän kaiken.. Oon 32v yksinhuoltaja sitten, olen työkyvytön ja ajokortiton (en ikinä ajanut sitä kun asuin nuorena kaupungissa ja rahat tiukilla). Meillä on avioehto, ja kaikki on miehen nimissä. Jopa mun rahoilla ostettu auto (halpa kylläkin). Koti johon olen panostanut rahaakin, eläimet (pl yksi koira on minun), kaikki muu. Kaikki pitäisi ostaa, pesukoneet, ajokortti, eikä mulla ole edes takuuvuokraan rahaa..
Vertaistukee..? Miten ootte selvinny vastaavassa tilanteessa? Mä oon ihan hajalla, en tiedä miten jaksan enää edes hengittää.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä pärjääkääm. Eronnut yli 20 vuoden liitosta. Nyt elämä ohi.
Ainut asia jota elämässä halusin oli lapset ja yhteinen perhe. Ei tämä yksinhuoltajuus ole elämää.
Elämä on ohi.
Mulla myös päättyi yli 20 vuoden liitto. Miehellä liikajuomista ja uhkailuja. Mutta eron seurauksena lapseni elämä meni pilalle. Parhaani tein, ettei ero olisi häneen vaikuttanut, mutta epäonnistuin. Jos voisin valita uudelleen, jäisin liittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja joo, oon mielenterveyden takia eläkkeellä, ptsd ja ahdistuneisuushäiriö on ne isoimmat, masennusdiagnoosilla kuitenki eläke meni läpi. Ollu jo 20v asti työkyvytön, jo ennenkuin tapasin mun miehen.
Ap
Mitä siis tapahtuisi, jos yrittäisit tehdä työtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen saa puhtia hoitaa asioita, kun ei tarvitse moista miestä enää katsella. Kelaan vaan yhteyttä sitten. Oletko työkyvyttömyyseläkkeellä? Hyvin sitä pärjää yksin lapsen kanssa. Mulla on kaksi lasta ja olen yksinhuoltaja, hyvin ollaan pärjätty. Toki työttömänä oli aika tiukkaa, nyt olen töissä.
Olen joo, mä onneksi sain eläkkeen kesällä ja sitten sainkin työeläkekertymän kerralla koska oli niin vähäinen määrä (yhteensä isompi summa, yli 5t) ja mies käytti nekin rahat kuin omansa. Niistä jäljellä enää 700e jotka nyt takavarikoinut, ja auton aion siirtää omille nimilleni koska minä sen maksoinkin, mutta se on aika romu ja tarvii korjausta vielä.
Pelottaa ottaa yhteyttä sossuun... Jos mun työkyvyttömyys katsotaan etten voi hoitaa lasta ja mies vie lapsen, on jo uhannut vääntää asiat sellaiseksi etten saisi lasta.
Ap
Sinun pitäisi uskaltaa ajatella myös sitä vaihtoehtoa, että isä on oikeasti parempi huoltaja lapselle.
No sellaista vaihtoehtoa ei tuossa ole. Mieshän on alkoholisti ja väkivaltainen, manipuloiva ja ilmeisen narsistinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen saa puhtia hoitaa asioita, kun ei tarvitse moista miestä enää katsella. Kelaan vaan yhteyttä sitten. Oletko työkyvyttömyyseläkkeellä? Hyvin sitä pärjää yksin lapsen kanssa. Mulla on kaksi lasta ja olen yksinhuoltaja, hyvin ollaan pärjätty. Toki työttömänä oli aika tiukkaa, nyt olen töissä.
Olen joo, mä onneksi sain eläkkeen kesällä ja sitten sainkin työeläkekertymän kerralla koska oli niin vähäinen määrä (yhteensä isompi summa, yli 5t) ja mies käytti nekin rahat kuin omansa. Niistä jäljellä enää 700e jotka nyt takavarikoinut, ja auton aion siirtää omille nimilleni koska minä sen maksoinkin, mutta se on aika romu ja tarvii korjausta vielä.
Pelottaa ottaa yhteyttä sossuun... Jos mun työkyvyttömyys katsotaan etten voi hoitaa lasta ja mies vie lapsen, on jo uhannut vääntää asiat sellaiseksi etten saisi lasta.
Ap
Sinun pitäisi uskaltaa ajatella myös sitä vaihtoehtoa, että isä on oikeasti parempi huoltaja lapselle.
Mies joka pahoinpitelee äitiä lapsensa edessä olisi parempi huoltaja? Tätä mun on vaikea kuvitella.
Onko se avioehto ihan oikeasti olemassa? Tiesithän, että avioehto pitää rekisteröidä maistraattiin ja se pitää olla teidän molempien + kahden esteettömän todistajan allekirjoittama. Esim. miehen tai sinun sukulainen ei ole sopiva todistamaan.
Kannattaa hakeutua turvataloon ja selvittää asia kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota jo heti tänään kuvat mustelmista
Ja soita turvakotiin tai nollalinjalle tai rikosuhripäivystykseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joo, oon mielenterveyden takia eläkkeellä, ptsd ja ahdistuneisuushäiriö on ne isoimmat, masennusdiagnoosilla kuitenki eläke meni läpi. Ollu jo 20v asti työkyvytön, jo ennenkuin tapasin mun miehen.
Ap
Mikä yllätys! not
Ei todellakaan ole yllätys että narsisti ottaa puolisokseen valmiiksi hajalla olevan ihmisen, jota voi myös taloudellisesti kontrolloida. Muuten en kyllä tajua miten se työkyvyttömyyden syy vaikuttaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla nyt olis ihan ekana tehtävänä irtautua tuosta miehestä. Sulla on tossa jo ainekset turvakotiin päässylle, sulle tehdään henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja lapsikin joutuu seuraamaan sitä. Olet varmasti lukossa nyt ja asiat tuntuu ylipääsenättömiltä, toivon että otat yhteyttä sinne turvakotiin tai vaan pakkasta tavarat kun mies ei ole paikalla ja lähdet lapsen kanssa, he maksaa taksin. Sulla ei liiemmin taida olla muuta turvaverkkoa?
Turvakodissa kyllä autetaan rikosilmoitusten teossa (toivon tosin, että olet sen tehnyt joka kerrasta ja asap), jos olet vielä mustelmilla, niin käy lääkärissä korjaamassa vammat, rikosilmotuksen voit tehdä kun jaksat.
Sua kyllä autetaan uuteen alkuun, sinä kyllä tulet saamaan asunnon ja tarvikkeet, sun ei tarvitse huolehtia rahasta vaan turvallisuudestanne.
Tulevaisuudessa on mahdollista,että olet ihan työkykyinenkin kunhan pääset tuosta ympäristöstä eroon.
Mutta älä murehdi kaikkea kerralla nyt, pääasia ja ensimmäinen askel, että pyydät apua.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan teistä ei ole sopiva vanhemmaksi. Lapsen isä juoppo ja väkivaltainen, äiti mielenterveysongelmainen. Jos lapsi pieni antakaa hänet adoptioon.
Jos ap on saanu eläkkeen ja kärsiny tuosta vaivastaan jo yli 10 vuotta, on silloin täytynyt olla hoitokontakti tiiviistikin ja sieltä kyllä olisi lasu tehty jos ap ei olis kykenevä huolehtimaan lapsestaan. Lääkäreillä jne on velvollisuus viran puolesta tehdä lasu. Mielenterveysongelmia ei tarkoita että on automaattisesti joku sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen saa puhtia hoitaa asioita, kun ei tarvitse moista miestä enää katsella. Kelaan vaan yhteyttä sitten. Oletko työkyvyttömyyseläkkeellä? Hyvin sitä pärjää yksin lapsen kanssa. Mulla on kaksi lasta ja olen yksinhuoltaja, hyvin ollaan pärjätty. Toki työttömänä oli aika tiukkaa, nyt olen töissä.
Olen joo, mä onneksi sain eläkkeen kesällä ja sitten sainkin työeläkekertymän kerralla koska oli niin vähäinen määrä (yhteensä isompi summa, yli 5t) ja mies käytti nekin rahat kuin omansa. Niistä jäljellä enää 700e jotka nyt takavarikoinut, ja auton aion siirtää omille nimilleni koska minä sen maksoinkin, mutta se on aika romu ja tarvii korjausta vielä.
Pelottaa ottaa yhteyttä sossuun... Jos mun työkyvyttömyys katsotaan etten voi hoitaa lasta ja mies vie lapsen, on jo uhannut vääntää asiat sellaiseksi etten saisi lasta.
Ap
Sinun pitäisi uskaltaa ajatella myös sitä vaihtoehtoa, että isä on oikeasti parempi huoltaja lapselle.
Mies joka pahoinpitelee äitiä lapsensa edessä olisi parempi huoltaja? Tätä mun on vaikea kuvitella.
Mun ei. Äitini oli skitsofreeninen, henkisesti ja joskus myös fyysisesti väkivaltainen, tikittävä aikapommi. Isäni joskus läpsäisi häntä naamaan kun turhautui siihen hysteriaan. Koskaan isäni ei ollut väkivaltainen meitä lapsia kohtaan, ja olisin tehnyt mitä tahansa, että olisin päässyt hänen luokseen eron jälkeen. Mutta tuohon aikaan oli tapana, että äiti sai lapset automaattisesti. Asiaa käsiteltiin oikeudessa, mikä oli harvinaista tuolloin.
Pärjäät kyllä kun uskaltaudut hakemaan apua mutta älä jää juopon kanssa riitelemään kämäisestä kotterosta, jos sinulla ei ole edes ajokorttia. Kirkonkylällä kunnan vuokra-asunnossa tai minne päädytkin pärjää kyllä ilman autoakin. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä pärjäät. Muutat lähelle palveluita, isä itse huolehtia siitä että hän pystyy lasta tapaamaan, sinun ei sen takia tarvitse lasta kuljettaa minnekään.
Kelasta saa tukia kun on työtön yksinhuoltaja.
Koiran voisi laittaa myyntiin tai viedä eläinsuojeluun koska kela ei todellakaan auta missään eläimiin kohdistuneista kuluissa ja koira voi todellakin olla taloudellisesti rasite, varsinkin jos se sairastaa.
Teet vuokrasopimuksen ja haet kelasta rahaa takuuseen, hae asumistuki ja muuttoavustus.
Tavaraa kerkeää ostaa muuton jälkeen pikku hiljaa. Facebook roskalava ryhmistä löytyy huonekalut ilmaiseksi kun vaan kyselee ja tarvittaessa on valmis maksaa kuljetuksesta jollekin näitä palveluja tarjoavalle.
Kerrostalossa monesti on taloyhtiön pyykkitupa. Jos ei ole niin kelasta saa rahaa pyykkikonetta varten tosin sen on sitten se liikkeen halvin mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostot auton ennen ajokorttia? Ok.
Jos tilanne eskaloitunut viime kuukausina onko tapahtunut muuta suurta toisen elämässä, esim.vanhempi kuollut ja oireilua minkä purkaa nyt lähiomaisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä pärjääkääm. Eronnut yli 20 vuoden liitosta. Nyt elämä ohi.
Ainut asia jota elämässä halusin oli lapset ja yhteinen perhe. Ei tämä yksinhuoltajuus ole elämää.
Elämä on ohi.
Mulla myös päättyi yli 20 vuoden liitto. Miehellä liikajuomista ja uhkailuja. Mutta eron seurauksena lapseni elämä meni pilalle. Parhaani tein, ettei ero olisi häneen vaikuttanut, mutta epäonnistuin. Jos voisin valita uudelleen, jäisin liittoon.
Teidän avioliitto pilasi lapsenne elämän.
En vaan tiedä miten jaksan hakea kaiken tuon avun, ja en kyllä ala myydä koiraa se on pienin murheeni taloudellisesti. Jos se sairastuisi yhtäkkiä niin sen voisi kyllä lopettaa, pieni rauhallinen koira joka auttanut mua vaikeina aikoina ylös sohvan pohjalta...
Mummolat on lapsella kaukana ja pakko ajaa se kortti, jos jään paikkakunnalle jossa nyt asumme koska täältä on palvelut lähteny ja bussi kulkee vaan koulujen aikataulujen mukaan (ja ei kulje ollenkaan kun kouluissa lomat).
Kaduttaa kyllä että kirjoitin tänne, vaikea ollut lukea noita että antaa lapsi adoptioon tai suosiolla miehelle, mua käytettiin hyväksi lapsena s*ksuaalisesti ja teininä vielä, yritin kaikkeni tehdä töitä ja pärjätä.. En todellakaan ole huvikseni työkyvytön mutta mainitsin lähinnä koska oon kertakaikkiaan poikki, ja vaikeassa tilanteessa. Lapseni on mulle kaikki kaikessa.
Enkä mä halua tällaistakaan elämää, mutta.. Ei ole kuitenkaan helppo lähteä liitosta joka kestäny kolmanneksen mun elämästä. Henkisesti todella raskasta, taloudellisesti raskasta.. Miks niin moni haluaa vielä lannistaakin
(ja kiitos kaikille jotka oikeesti auttaa, soitin mun hoitotaholle ja sain sieltä puhelinajan sossulle)
Ap
Rakas sinä, hyviä neuvoja olet saanut paljon! Muista että ratkasevin tekijä on hommata asunto johon muutat heti sen saatua. Tai turvakoti tai sukulaiset/ystävät jne. Sen jälkeen kaikki muutkin käytännön jutut lähtee purkautumaan ja etenemään.
Kuvittele itsesi vuokra-asuntoon jossa olette turvassa ja siellä ei kukaan juo tai raivoa. Ei ole ehkä herkkuruokia tarjolla ja huonekaluja, mutta patjat, tyynyt ja peitot löytyy. Tunne se helpotus mitä tulet kokemaan jo pelkästään tämän tilanteen saavuttamisesta! Ette kuole nälkään, ettekä ole onnettomia väliaikaisesti ilman huonekaluja olemisesta, pyykinkin voi väliaikaisesti pestä käsin. KAIKKI, aivan kaikki, järjestyy ja lutviutuu, kunhan pääsette turvaan ja sinun hallinnoimaan tilaan. Usko pois, ei ole edes muita ongelmia kuin se että olet kirjoittanut vuokrasopimuksen johonkin asuntoon, ei tarvi olla edes pitkäaikaisesti hyvä asunto, muutatte toiseen myöhemmin jos niin tarve.
Te tulette nauttimaan lasten kans siitä tyhjästäkin vuokrakämpästä, koska se rauha on niin valtava tuollaisen kiirastulen jälkeen.
Haet kaiken avun mitä vaan keksit, et häpeile etkä vähättele tilannettasi. Tulet myöhemmin olemaan niin kiitollinen siitä rutistuksesta minkä nyt teet, ja näät että kaikki raha ja tavaroiden hankinnat on ihan merkityksettömiä haasteita tässä tilanteessa, ne on helpoin osuu. Järjestyvät kunhan vaan pääset miehen luota pois.
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne eskaloitunut viime kuukausina onko tapahtunut muuta suurta toisen elämässä, esim.vanhempi kuollut ja oireilua minkä purkaa nyt lähiomaisen?
Tämä oli hyvä kysymys, jota mietin nyt... Enkä keksi muuta kuin sen että minä sain kesäkuussa pysyvän eläkkeen, ja se auttanut mua paljon. Jaksoin jopa aloittaa harrastuksen ja sen myötä lähteä kotoakin useammin ja jaksanut nähdä kavereita.. Nyt taas en jaksa mitään, tän miehen käytöksen vuoksi.
Ap
Eronnut olen minäkin ja nyt kun olen yksin lasten kanssa elämä on vihdoinkin hyvää. Jokapäiväinen pelko on poissa ja arkiset asiat rullaa. Helvetin vaikeaa se oli lähteä. Mutta ehdottomasti elämäni paras päätös. Myös lasten kannalta. Turvallinen koti on lapsen kehitykselle ensiluokkaisen tärkeä. Lapsen ei ikinä pitäisi joutua katsomaan vanhempansa pahoinpitelyä. Mene ap heti tekemään rikosilmoitus, käy lääkärillä ja ota lapsi mukaan turvakotiin. Te selviätte kyllä ja saatte apua. Pyydä sitä. Mies on narsisti joka tietenkin syyttää sua manipuloinnista. Ja paljosta muustakin. Itsessään ei ole eikä ikinä tule olemaan mitään vikaa. Vaikka sulla olisi kuinka toivoton olo niin auta lastasi. Muuttakaa pois.