Poikavauvat äideille rakkaimpia

Yritän kuitenkin peittää sen, ja tuskin se arjesssa mitenkään edes näkyy. Enkä sitä ole koskaan ääneen kenellekkään sanonut. Itse vaan tiedän asian olevan niin. Poika on mulle rakkaampi!

mutta minulle taas kaksi tyttöäni on rakkaampia kuin tuo poika. En tiedä johtuuko se syntymäjärjestyksestä (eli tyttö on niin hirveän rakas siksi, että on esikoinen ja nuorin eli toinen tyttö taas niin valtavan rakas siksi kun on vielä vauva) vai mistä, mutta totuus se on, että en rakasta poikaani samalla tavalla kuin tyttöjäni.



En jaksa tuota 4-vuotiaan uhoa, kun hän on niin mahtava, että mikään ei häntä vahingoita. Koen pienen pojan maailman niin vieraaksi, että minun on vaikea häntä joskus ymmärtää.



Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä minä poikaanikin rakastan, mutta jos rehellisiä ollaan, niin kyllä tytöt on VIELÄ rakkaampia.

Lapsi on maailman ihanin. Helppoa olla yhden äiti.

Rakastan molempia lapsiani yhtä paljon, mutta pidän pojasta enemmän kuin tytöstä. Tyttö on aina ollut hankala luonne, saanut vääntää joka ikisestä pikkuasiasta vuosi vuoden perään. Poika taas on aurinkoinen ja iloinen, kaikki onnistuu ja on hyvin.



Ja siis painotan: molempia rakastan yhtä paljon!

Ai poikien äidit ovat sitten miehekkäitä? Pakkohan se on poikien äitien sopeutua poikien maailmaan, ei sillä ole mitään tekemistä naisellisuuden kanssa!



No, onneksi ei tarvitse kilpailla niiden prinsessojen kanssa.

Meillä on kaksi poikaa, joita molempia rakastan paljon, mutta jostain syystä kuopus on kietonut minut pauloihinsa. En muista olleeni näin kiintynyt esikoiseen, kun hän oli vauva. Kuopus on jotain niin suloista, että voisin vain istua ja tuijottaa häntä.



Toki asiaan vaikuttaa sekin, että esikoinen ei ole koskaan "tarvinnut" minua niin paljon, kuin veljensä, joka on alusta lähtien sairastellut ja vaatinut enemmän huomiota. Lisäksi luulen senkin vaikuttavan, että kuopus ei ollut suunniteltu lapsi vaan raskaus oli enemmän tai vähemmän ikävä yllätys. Olen jälkikäteen hävennyt sitä, että alkuraskaudessa en osannut iloita tulevasta vauvasta, enkä oikeastaan koko raskausaikana (tai vauvan ensimmäisinä viikkoinakaan) kiintynyt vauvaan niin kuin olisi pitänyt. Ehkä nyt yritän kompensoida sitä, että koen kohdelleeni kuopusta jotenkin epäoikeudenmukaisesti aikaisemmin.

Muslimimaissa ja joissain kehitysmaissa poikia puolestaan imetetään kauemmin.

että poikavauvoja imetetään pitempään