Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1367)
Vierailija kirjoitti:
Jostain olen lukenut, että puhuminen auttaa naista mutta ei miestä.
Tosin tämäkään ei ole niin jyrkkä jako eli myös yksilötasolla ihmiset on tässä suhteessa erilaisia.Omista ongelmista ja tunteista puhuminen voi jopa pahentaa miehen oloa.
Mies ratkaisee kipeitä asioita tekemisen kautta esim. saattaa syventyä johonkin projektiin jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen ongelman kanssa mutta joka hänen mielessään symboloi ongelmaa.Moni nainen olisi "seitsemännessä taivaassa" jos mies sanoisi hänelle: "rakas, mielestäni sinä puhut liian vähän. Haluan että sinä kerrot minulle nyt kaiken mahdollisen unelmistasi, ongelmistasi, toiveistasi ja haaveistasi ja peloistasi... Minulla on viikko lomaa. tehdään tästä sinun viikkosi, haluan kuunnella sinua keskeytyksettä koko viikon".
Kokeile sellaista, että jätä mies täysin rauhaan. Jos sinä olet hoitanut puhumispuolen niin sysää se vastuu nyt miehelle.
En tarkoita murjoitusta tai mykkäkoulua vaan ole miehen seurassa rennosti rakastavana ja omana itsenäsi, mutta jätä hänet rauhaan. Älä tee tikusta asiaa. Jos mies on hiljaa, ole sinäkin hiljaa. Jos mies puhuu jotain, kuuntele ja hymyile lempeästi ja sano jotain tyyliin: "niinpä".
Jos mies pohtii jotain tai kysyy jotain esim. menaitaanko me vielä mennä mökille? Niin ole passiivinen ja ystävällinen (ei passiivisaggressiivinen) ja kysy että mitä sinä olet suunnitellut.Idea on siinä, että annat miehelle tilaa. Näytä, että hänen on turvallista avata suunsa.
Näytä että arvostat kaikkea mitä hän sanoo. Ei sen takia, että hän olisi oikeassa vaan sen takia että ne ovat hänen ajatuksiaan.
En minä voi olla tyytyväinen jos suhteen epäkohdista ei ole voinut puhua eikä niitä ole voinut selvittää! En ylipäätänsä puhuisi niistä jos miehen rakastaminen olisi mahdollista tilanteessa kuin tilanteessa.
Minulle on täysin ok se, että otamme aikalisän emmekä puhu asiasta jos on ok, etten minä myöskään rakasta miestä (tai käyttäydy kuin rakastunut). Jostain syystä miestä kuitenkin hiertää tämä. Olen kuulemma passiivinen ja kauhea synkistelijä, jolloin mies kokee oikeudekseen alkaa haukkumaan minua. Sitten kun en ole riittävän innostunut siitä, kun mies tulee kotiin (haukkumaan minua), hän kostaa myös sen minulle.
Tosi tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakas vaimoni väitti, että en puhu tarpeeksi ja oli näennäisesti oikeassa joissain tilanteissa. Esim traktorin akseli katkesi peltoa kyntäessäni. Vaihdoin akselin, jonka jälkeen kultani kirjaimellisesti pakotti lupaamaan, etten vie sitä enää pellolle ennen kuin talo on rakennettu valmiiksi. Kesällä lapset kysyivät, "miksi isi ei kynnä peltoa" ja arvatkaapa kuka sanoi, että isi on liian laiska hoitamaan asiaa. En kommentoinut, sillä tiesin että saisin melkoisen huudon osakseni, jos muistuttaisin, että tapaan aina pitää lupaukseni.
Vaimokulta on kyllä oikein ihana ihminen, mutta toisinaan hänen ollessaan väsynyt tuli tilanteita, joissa tiesin minkä tahansa kommentin vain nostavan tunnelmaa. En suostu riitelemään, joten olin hiljaa, joka sekin aiheutti huutamista. Uskon hänen sukulaistensa kuulleen, että en suostu puhumaan tarpeeksi - mutta syy oli käytännössä aina tilanne, jossa hän halusi väsyneenä riidellä. Valitettavasti vaimo muutti lopulta pois kotoa, ja vasta sen jälkeen suostui käyttämään mielialalääkkeitä. Olisipa aloittanut heti lääkärin niitä tarjotessa, elämä ehkä olisi mennyt paremmin.
Summa summarum: todella hyväkin ihminen voi väsyneenä muuttua niin hermostuneeksi, ettei hänelle kannata sanoa yhtään mitään. En tarkoita, että tämä olisi tavallista, mutta haluan korostaa sitä, että puhumattomuus voi johtua joskus halusta välttää riitelyä. Oli sitten kyseessä kumpi tahansa.
Tuossa tilanteessa reilua olisi sanoa, että puhun tästä sitten kun olet rauhoittunut. Pelkkä vaikeneminen on ongelmakäytöstä.
Itse menen puhumattomaksi jos viidettä kertaa vatvotaan samaa asiaa. En vaan jaksa, luovutan, koska koen, että minua ei olla pätkään kuunneltu, koska taas tästä samasta asiasta jaksetaan jankata. En näe mitään järkeä tuossa. Rakentavasti kyllä tykkään keskustella, mutta en halua palata vanhoihin asioihin enkä jaksa tilannetta missä toinen ei kuuntele, jos on selkeästi kerrottu jotain.
Aikansa kun yrittää puhua ja toinen vaan alentaa puhumalla nalkuttamisesta tai ignooraa täysin tai välttelee lukkiutumalla erilliseen huoneeseen, niin tulee sekin aika, ettei jaksa enää.
Ja samalla ei jaksa toksista puolisoa, parisuhdetta, yhteistä kotia, toisesta välittämistä, yhteistä tulevaisuutta...
Ja kun ero loppuviimein tulee ja puolisokin lopulta ymmärtää, että se on nyt oikeasti loppu, on aivan liian myöhäistä yrittää aloittaa puhumista. Sen aika oli ja meni.
Asia on käsitelty loppuun ja silloin on se parisuhde todellakin LOPPU.
Vierailija kirjoitti:
Mites Ap, kosiko mies puhumalla?
Miten nies ilmoittaa haluavansa seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt puhumattomat mikä teitä vaivaa?!?!?!?
Puhumattomuuden takana voi olla trauma. Minun puhumattomuuden takana on ollut osoittain trauma.
Itse olin aika hiljainen, Suomessa, kun pääsin pois Suomesta minusta tuli avoimempi. Tapasin kivoja miehiä, mutta mikään parisuhde tai asia ei mennyt eteenpäin.
Opettelin avoimemmaksi ja tein töitä että aloin keskustelemaan ja nyt olen huomannut että monet asiat etenevät nopeammin kun puhuu.
Joskus on vaikea kun joutuu avautumaan antamaan itsestään jotain, mutta monet asiat ovat selvinneet puhumalla ja klikit ovat auenneet ja ovat olleet osittain väärinkäsityksiä.
Minulla on edelleen trauma ja saan vieläkin traumaperäisiä takaumia.
Oikeasti parisuhde ei etene jos ei osaa puhua.
Minua on auttanut se, että olen matkustellut ulkomailla yksin ja silloin on ollut pakko puhua, koska muuten ei vain pärjää.
Rakas vaimoni väitti, että en puhu tarpeeksi ja oli näennäisesti oikeassa joissain tilanteissa. Esim traktorin akseli katkesi peltoa kyntäessäni. Vaihdoin akselin, jonka jälkeen kultani kirjaimellisesti pakotti lupaamaan, etten vie sitä enää pellolle ennen kuin talo on rakennettu valmiiksi. Kesällä lapset kysyivät, "miksi isi ei kynnä peltoa" ja arvatkaapa kuka sanoi, että isi on liian laiska hoitamaan asiaa. En kommentoinut, sillä tiesin että saisin melkoisen huudon osakseni, jos muistuttaisin, että tapaan aina pitää lupaukseni.
Vaimokulta on kyllä oikein ihana ihminen, mutta toisinaan hänen ollessaan väsynyt tuli tilanteita, joissa tiesin minkä tahansa kommentin vain nostavan tunnelmaa. En suostu riitelemään, joten olin hiljaa, joka sekin aiheutti huutamista. Uskon hänen sukulaistensa kuulleen, että en suostu puhumaan tarpeeksi - mutta syy oli käytännössä aina tilanne, jossa hän halusi väsyneenä riidellä. Valitettavasti vaimo muutti lopulta pois kotoa, ja vasta sen jälkeen suostui käyttämään mielialalääkkeitä. Olisipa aloittanut heti lääkärin niitä tarjotessa, elämä ehkä olisi mennyt paremmin.
Summa summarum: todella hyväkin ihminen voi väsyneenä muuttua niin hermostuneeksi, ettei hänelle kannata sanoa yhtään mitään. En tarkoita, että tämä olisi tavallista, mutta haluan korostaa sitä, että puhumattomuus voi johtua joskus halusta välttää riitelyä. Oli sitten kyseessä kumpi tahansa.