Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi pitää mölyt mahassa, ei ne asiat märehtimällä parane. Sen tieädn kokemuksesta, että jos omia heikkouksia alkaa paljastamaan, niin ne tulee tikarina selkään silloin kun toinen haluaa riidellä.

Tämä saa luonnollisesti alapeukkuja täällä, mutta miehen kannattaa olla hyvin varovainen siitä mitä kertoo ääneen esimerkiksi omista peloistaan ja heikkouksistaan naiselle parisuhteessa.

On nimittäin hyvin todennäköistä, että tämän jälkeen seksuaalinen vetovoima katoaa kokonaan ja pian myös koko parisuhde sen myötä. Naiset eivät pääsääntöisesti osaa käsitellä tämänlaisia tunteita, ja alkavat lopulta nähdä miehen heikkona ja vastenmielisenä.

Parempi siis todellakin olla vain hiljaa ja puhumatta. Isona haittapuolena tulee tietenkin se, että et voi ikinä tulla hyväksytyksi omana itsenäsi ja joudut patoamaan paljon vaikeitakin asioita sisälle.

Tosiaankin alapeukkuja satelee, koska naiset eivät tuota tosiasiaa halua itselleen tunnustaa. Oheisessa klipissä asiaa käsitellään huumorin keinoin, mutta kuten tiedetään, "ei niin pientä pilaa etteikö totta toinen puoli".

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Eräässä keskusteluketjussa muuan nainen kommentoi tätä asiaa osuvasti. "Periaatteessa on ihan ok että mieskin näyttää tunteitaan tai on jopa tunteellinen, mutta jos käy ilmi että minä olen meillä se vähemmän itkeskelevä henkilö, tarkoittaa se sitä että eri osoitteisiin muutto on edessä. Odotan että mies tukee minua tarvittaessa, ei niin että minä joudun olemaan se turvallinen olkapää."

Jokainen mies voi toki paljastella omia heikkouksiaan ihan kuinka paljon haluaa, mutta kannattaa ymmärtää että riitatilanteissa (joita vääjäämättä suhteissa toisinaan tulee) nämä tullaan ottamaan esiin ei niin myönteisessä mielessä.

Huonoja vaimovalintoja noilla miehillä. Oikea kunnon nainen ei ole tuollainen raukkis. Vai että oikein muka seksuaalinen vetovoima vähenee, päinvastoin... Mutta nämä kolmekymppiset nyt muutenkin on niin hukassa oman seksuaalisuutensa kanssa, ettei mikään onnistu, jos asiat ei mene pornon opettamalla tavalla. Monilla naisilla myös /:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on itsestä kiinni, jääkö puhe ikuiseksi jankkaamiseksi vai ratkaisujen etsimiseksi.

Jos toinen haluaa puhua esimerkiksi tunteista tai kertoa mielipiteensä niin miten siihen löytyy ratkaisu puhumalla?

Tietenkin, ratkaisu löytyy usein keskustelemalla toisen osapuolen kanssa, kuuntelemalla heidän mielipiteitään avoimesti ja ilmaisemalla omat näkemyksesi. Tavoitteena on löytää kompromissi, joka tyydyttää molemmat osapuolet. Tämä edellyttää kuitenkin, että molemmat osapuolet ovat henkisesti kypsiä ja valmiita tekemään yhteistyötä. Jos ei ole henkisesti kypsä keskustelemaan fiksusti ja asiallisesti, niin ei myöskään ole valmis olemaan suhteessa.

Jos toinen kertoo olevansa esimerkiksi väsynyt miten siihen etsitään kompromissi. Ei se toinen ole todennäköisesti edes etsimässä ratkaisua kertoessaan asian. Se riittää että ilmaiset myöttuntosi ja sen voi usein tehdä myös elein.

Jos taas toinen kertoo olevansa innoissaan vaikka jalkapallosta. Ei siihen etsitä mitään ratkaisua. Eikä odoteta vastauksessa että minä taas olen enemmän innostunut leffoista. Kyllä siihenkin odotetaan myötätuntoa ja sitä että ihmiset jollakin tavalla hyväksyväsi hänen mielipiteensä vaikka et samoin tuntisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen puhumaton nainen. Olen jo lapsesta oppinut että mun mielipiteet ja tunteet on väärin eikä niitä noteerata tai sitten ne vaan mitätöidään. En enää uskalla avautua. Kärvistelen mieluummin sitten yksin. Osaksi tämä johtuu myös kumppaneista koska en ole kokenut voivani luottaa heihin.

Jos mulle tulee ongelma parisuhteessa, mietin heti eroa. Haaveilen miten eroaisin. Eron mietintä ei kuitenkaan tarkoita sitä että missään nimessä haluaisin erota. Mutta se olisi helppo ratkaisu.  Toki pidän tuonkin sisälläni enkä yleensä kerro kumppanille koska en halua loukata häntä.

Turha varmaan mainitakaan ettei mun suhteista ole kovin pitkiä tullut.  Toivoisin voivani käyttäytyä paremmin. Toivoisin voivani saada luotettavan kumppanin ja turvallisen suhteen jossa voisin kasvaa.

Tsemppiä ap:lle!

Minäkin olen puhumaton nainen. Olen perusluonteeltani murehtija ja välttelen konflikteja viimeiseen asti. Riitatilanteessa menen ihan lukkoon, enkä pysty ilmaisemaan itseäni. En osaa ottaa asioita esille riidan ulkopuolella eikä puolisokaan aloita asiallista keskustelua, joten harvoin käymme läpi ns. isoja asioita. Riidat menevät siten, että puoliso riitelee ja minä vain itken. Edelliseen kirjoittajaan erona, että olen pitkässä yli 15 v parisuhteessa. Haluaisin ilmaista itseäni paremmin ja päästä eroon tuosta konflikteihin liittyvästä paniikin tunteesta. En koe olevani millään tavalla tunteeton, mutta pidän tunteeni itselläni.

Olet jo pitkällä kun tunnistat itsessäsi nämä asiat <3 Terapiasta olisi varmasti hyötyä, toki löytyy paljon myös hyvää kirjallisuutta, ilmainen vaihtoehto.

Youtube, loistava vaihtoehto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?

Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.

Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.

Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.

Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.

Ap

Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.

Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.

Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."

Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."

Ap

Aina miettii, että miksi niin monet miehet suostuu tällaiseen elämään. Ovat ihan hukassa itseltänsäkin, mutta ongelmat kielletään jossain mielen sopukoissa, eikä haluta parannusta toisen tai omaankaan oloon.

Miksi joku haluaa elää ainoan maanpäällisen elämänsä näin, ikäänkuin alistuen ja kuolemaa odottaen? En ymmärrä.

Mä ehkä kirjoittaisin miehelle kirjeen. Siihen avaisin ystävällisesti mutta rehellisesti omat tunteet ja ajatukset tilanteen sietämättömyydestä. Se on paljon helpompi tapa kuin kasvokkain, ei tarvitse toisen pelätä vaikkapa kasvojen menetystä, murtumista tai muuta kohtausta, eikä haluttoman tarvitse olla heti valmis vastaamaan ja avautumaan eli ahdistumaan. Asioita voisi pohdiskella rauhassa ilman hetkellisiä defenssejä, voisipa mies jopa ymmärtää sinua paremmin, kun energia ei mene itsen suojeluun.

Tsemppiä AP <3

Koska se on ollut miehen rooli kestää. Ihan samalla tavalla osa naisista laittaa joulua ja uhriutuvat kun muut eivät osallistu, koska heitä ei joulu kiinnosta. Myrkylliset käytösmallit ovat tiukassa.

Kyllä kyllä. Mutta MIKSI ihminen suostuu elämään näin? Eikö koskaan tule fiilis, et voisinpa kokea eri tavalla, murtaa kaavaa? Ei ole helppoa, mutta onko loppuelämän kärsimyskään sitä? 

Mistä syntyy se käsitys että mies kärsisi esim. siitä puhumattomuudestaan? Ei välttämättä kärsi. Hän on vain tyytyväinen että vaimo on hoitanut lapset, kodin ja hössöttänyt joulun. Ero syntyy yleensä siinä vaiheessa kun jompikumpi ei tähän samaan kaavaan ole tyytyväinen. Tyrväinen taas voi hyvinkin kokea kaiken olevan ihan hyvin ja yllättyy jos toinen ottaakin eron.

Eiköhän se Tyrväinen (hauska typo D: ) kärsi, jos vaimo on onneton ja nalkuttaa?

Tyrväinen tietää, että vaimo nalkuttaa joka tapauksessa, mutta pysyy siinä vierellä, koska ilman miestä ei saa haluamaansa elintasoa. Osalle naisista nalkuttaminen on tapa osoittaa olevansa edelleen siinä vierellä.

Ehkä sitten näin. Itse kun oon syvällisempi niin en voisi sietää tällaista naurettavaa tilannetta, vaan terapiaan olis mentävä. Huonoista tavoista kuten nalkuttaminen tai toisen sivuuttaminen on päästävä eroon. Kuitenkin tarkoitus olla vain yhden kerran naimisissa.

Edelleenkään ei voi tehdä sitä oletusta että se toinen kokisi huonoksi tavaksi sen minkä sinä koet. Jos hän ei kuuntele niin on melko turhaa vaatia terapiakaan. Hänellä tuskin on siihen mitään tarvetta vaikka sinun mielestä olisikin.

Ai puolisolla tuskin on mitään tarvetta kuunnella toista :D ? No jos eromahdollisuus on yhdentekevä niin ei kai siinä sitten mitään... Ihme vässyköitä!

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Tee valelähtö. Silloin et ole itse prosessoinut vielä eroa.

Mulla on mies, joka ei tykkää jatkuvasti tonkia sitä, mitä pääkopassa liikkuu ja minä oon ite ihan samanlainen.. Miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti vatvoa, mitä ajattelet tai miltä tuntuu tai ootko iloinen tai surullinen tai vihainen.....en ymmärrä, miksi mikään kummenee sillä että samoja asioita toistetaan päivästä toiseen... Puhutaan, jos on oikeasti asiaa eikä länkytetä tyhjänpäiväisyyksiä..

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Miksi mies muka kaipaisi? Tuo on naisten kuvitelmaa. Uusia löytyy aina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en puhu. Olen todella huono ihan neutraaleissakin tilanteissa sanoittamaan tunteitani ja vältän konflikteja viimeiseen saakka.

Olen ehkä lapsena oppinut sellaiseen älä valita, älä selitä -ajattelutapaan, se puhumattomuus on itselleni tapa käydä asioita läpi oman pääni sisällä.

Kiitos tästä. Mä olen miettinyt että jollain tapaa lapsuudesta tämä juontaa miehelläkin. Olen yrittänyt ymmärtää tätä piirrettä, mutta joskus se on hirveän vaikeaa.

Ap

Varsinkin, kun kaikki päättyy siihen ,että ``oli joku joka kuunteli``,kun itse olet pyytänyt keskustelemaan tuhansia kertoja.Selittelyä ,sanon minä.

sivusta katkerana hieman vielä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Miksi mies muka kaipaisi? Tuo on naisten kuvitelmaa. Uusia löytyy aina!

Kaikille ei ole aivan sama kenen kanssa on,kuten sinulle.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies, joka ei tykkää jatkuvasti tonkia sitä, mitä pääkopassa liikkuu ja minä oon ite ihan samanlainen.. Miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti vatvoa, mitä ajattelet tai miltä tuntuu tai ootko iloinen tai surullinen tai vihainen.....en ymmärrä, miksi mikään kummenee sillä että samoja asioita toistetaan päivästä toiseen... Puhutaan, jos on oikeasti asiaa eikä länkytetä tyhjänpäiväisyyksiä..

Se mikä on teille tyhjänpäiväisyys on toiselle tärkeää. Ei kai se sama asia ole päivästä toiseen, vai onko sulla vain yksi tunne millä meet ja porskutat viikot ja kuukaudet eteenpäin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puhumaton, mutta en ole parisuhteessa. Koen, että suurin osa puhumisesta on täysin turhaa hölpöttämistä, jolla asiat eivät ratkea suuntaan eivätkä toiseen. Ja suurimmaksi osaksi puhe on jatkuvaa saman asian toistoa, eikä sekään vie asioita eteenpäin. Ja yleensä se, joka jatkuvasti haluaa puhua, pääsääntöisesti haluaa vain jyrätä oman tahtonsa mukaisesti. Joku yhteisen sävelen etsintä onnistuu vain, jos mennään sen pälpättäjän mielihalujen mukaan.

Kyllä se useammin on niinpäin, että sen puhumattoman mukaan mennään monessa asiassa, juuri siksi, kun hän ei suostu joustamaan yhtään asioissa, jotka olisivat toiselle tärkeitä, eikä itsekkäästi edes niistä ala puhumaan. Kyllä puhumattomuus on usein myös tuollaista kontrollin käyttöä. Eli se puhumaton on se joka jyrää. Tärkeistä asioista puhuminen on merkityksetöntä "pälpättäjän höpöttämistä" vain silloin, jos ei ole oikeata kiinnostusta niihin toisen ajatuksiin ja tunteisiin eikä avosta toista tarpeeksi. Tuollainen kielenkäyttömitä aiheesta viljelet, on aika alentavaa suhtautuminen toiseen.

Jos jokin asia on minulle tärkeä, niin sitten teen sen. Miksi te kyselette puolison mielipidettä ihan joka asiaan, jos jo olette päättäneet, miten toimia? Elämä on paljon helpompaa, kun kantaa vastuun itsestään ja tekemisistään eikä syyttele puolisoa asioista, joista hän ei ole vastuussa. Tärkeistä asioista puhuminen ei yksinkertaisesti voi olla 24/7 tekemistä, toisen ajatukset ovat vain toisen ajatuksia, pelkkää aivokemiaa, ei sen ihmeellisempiä eikä niitä jaksa vuosia ihastella, jos eivät muutu ja kehity.

Itselleni oli vaikea puhua edellisesssä suhteessa kun pelkäsin toisen reaktioita. Mies oli perusäreä ja suuttui esimerkiksi siitä että nukuin iltapäivällä väsymystä pois pimeässä huoneessa. Ei tullut puhutta.

Nykyisessä suhteessa itselle puhuminen on helpompaa. Kumppani kuitenkin on välillä tosi vaikea saada puhumaan edes perusasioista, eli miten näkee meidät ja meidän suhteen tulevaisuuden. Vaikea tietää haluaako edes tosissaan suhdetta. Näkisin kyllä että vaikka ei halua "päätä tonkia" ja "vatvoa" niin sen verran kaikkien pitäisi pystyä puhumaan että molemmilla on sama ymmärrys suhteen tilasta ja tulevaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Miksi mies muka kaipaisi? Tuo on naisten kuvitelmaa. Uusia löytyy aina!

Ei kun se on sun voimafantasiaa, että et muka kaipaisi ;) Oikeasti tietenkin raukkamaista olla ihmisen kanssa, jota ei edes kaipaa. Jos sanot rakastavasi, niin rakasta sit kans.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies, joka ei tykkää jatkuvasti tonkia sitä, mitä pääkopassa liikkuu ja minä oon ite ihan samanlainen.. Miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti vatvoa, mitä ajattelet tai miltä tuntuu tai ootko iloinen tai surullinen tai vihainen.....en ymmärrä, miksi mikään kummenee sillä että samoja asioita toistetaan päivästä toiseen... Puhutaan, jos on oikeasti asiaa eikä länkytetä tyhjänpäiväisyyksiä..

Se mikä on teille tyhjänpäiväisyys on toiselle tärkeää. Ei kai se sama asia ole päivästä toiseen, vai onko sulla vain yksi tunne millä meet ja porskutat viikot ja kuukaudet eteenpäin? 

Mutta voisiko se itselleen tärkeistä asioista päivästä toiseen jauhava joskus ottaa huomioon kumppanin, joka kuuntelee silkasta velvollisuudentunnosta ja toivoo, että toinen voisi joskus olla ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Miksi mies muka kaipaisi? Tuo on naisten kuvitelmaa. Uusia löytyy aina!

Ei kun se on sun voimafantasiaa, että et muka kaipaisi ;) Oikeasti tietenkin raukkamaista olla ihmisen kanssa, jota ei edes kaipaa. Jos sanot rakastavasi, niin rakasta sit kans.

Olen nainen ja nähnyt sivusta ihan tarpeeksi näitä "Matti murtuu, jos jätän hänet" -juttuja. Kun nainen lopulta lähtee, ei mene viikkoakaan, kun Matilla on uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Miksi mies muka kaipaisi? Tuo on naisten kuvitelmaa. Uusia löytyy aina!

Tästä on hieno hitti, Kolme cowboyta. Vahva mies ei muka naisten perään itke, mut oikeastihan se ei mene noin, vaan ihan jokainen, sukupuolesta riippumatta on vahva silloin kun uskaltaa itkeä kaipaustaan.

Jo avauksesta voi päätellä, että Ap on niin kova suupaltti, ettei siinä vaan jää miehelle tilaa puhua ennenkuin ap komentaa miehen turvan tukkoon. Puhu siinä sitten itseksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Miksi mies muka kaipaisi? Tuo on naisten kuvitelmaa. Uusia löytyy aina!

Ei kun se on sun voimafantasiaa, että et muka kaipaisi ;) Oikeasti tietenkin raukkamaista olla ihmisen kanssa, jota ei edes kaipaa. Jos sanot rakastavasi, niin rakasta sit kans.

Olen nainen ja nähnyt sivusta ihan tarpeeksi näitä "Matti murtuu, jos jätän hänet" -juttuja. Kun nainen lopulta lähtee, ei mene viikkoakaan, kun Matilla on uusi.

No eipä sitten ollut kummoinen se Matti, kun ei edes rakkauteen kykene... 

Vierailija kirjoitti:

Itselleni oli vaikea puhua edellisesssä suhteessa kun pelkäsin toisen reaktioita. Mies oli perusäreä ja suuttui esimerkiksi siitä että nukuin iltapäivällä väsymystä pois pimeässä huoneessa. Ei tullut puhutta.

Nykyisessä suhteessa itselle puhuminen on helpompaa. Kumppani kuitenkin on välillä tosi vaikea saada puhumaan edes perusasioista, eli miten näkee meidät ja meidän suhteen tulevaisuuden. Vaikea tietää haluaako edes tosissaan suhdetta. Näkisin kyllä että vaikka ei halua "päätä tonkia" ja "vatvoa" niin sen verran kaikkien pitäisi pystyä puhumaan että molemmilla on sama ymmärrys suhteen tilasta ja tulevaisuudesta

Minä sanoisin, et haluan mennä naimisiin siihen ja siihen mennessä, ja seksiä vasta kihlojen jälkeen. Eiköhän ala puhe tulevaisuudesta pulppuamaan, tai jos jättää niin väistin pommin ;)