Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
https://www.youtube.com/live/yTO5PQNWUUY?si=maRPGVTuA2SFT8MS
Tässä faktat miehen suusta. Noin toimii mies. Jos muuta itselleen selittää, se on uskottelua.
En tiedä mitä tuossa linkissä on, mutta onko muka yksi mies yhtä kuin kaikki miehet? Ei mitään eroa yksilöiden välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus yritin puhua, vastapuoli alkoi tehdä kiusaa, ei kestänyt ajatusta, että itsessäkin olisi jotain vikaa. Turhaa sellaisen kanssa on puhua, jää yksinpuheluksi.
Ei huonot suhteet puhumalla muutu, syyt ovat liian syvällä.Hyvä suhde voi muuttua huonoksi, kun puhe lakkaa.
Lakkaako puhe hyvässä suhteessa?
Ei. Koska silloin sä haluat tietää mitä toiselle kuuluu ja myös kertoa omia juttujasi. Keskusteluyhteys on henkistä läheisyyttä. Hiljaisuus on erkanemista.
Henkistä läheisyyttä voi kokea ihan hyvin hiljaisuudessakin. Ei se edellytä puhetta.
Mutta jos keskusteluyhteys jostain syystä hiljenee se kertoo kyllä aina niistä parisuhteen ongelmista. Toisaalta varmasti osaltaan se myös niitä lisää, vaikka ei niitä varsinaisesti synnytäkään. Kun pyörä lähtee pyörimään sitä on usein vaikea pysäyttää. Sen vuoksi olisi hyvä yrittää ajoissa saada se pyörä pyörimään edes oikeaa tai haluttuun suuntaan jotta se ei muutu oravanpyöräksi joka ruokkii itse itseään.
Ei voi. Fyysistä toki voi, mutta jos puolisot eivät jaa syvempiä tunteitaan tai ajatuksistaan, sehän on nimenomaan henkistä etäisyyttä. Silloin ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu.
Tottakai sitä voi luulla, että on joku maaginen henkinen yhteys, vaikkei mielessä olevia asioita jaeta, mutta silloin kyse on vain omasta kokemuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen tilanteen kanssa. Fantasiamaailma.
ja yllättävän moni oikeasti luulee tietävänsä mitä toinen ajattelee. Tämä onkin ihan sietämätöntä, kun tällainen meedio sanoo ettei sun tarvii puhua, kun tiedän kyllä mitä ajattelet ja tunnet. Jonkinlainen kaikkivoipaisuusharha tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus yritin puhua, vastapuoli alkoi tehdä kiusaa, ei kestänyt ajatusta, että itsessäkin olisi jotain vikaa. Turhaa sellaisen kanssa on puhua, jää yksinpuheluksi.
Ei huonot suhteet puhumalla muutu, syyt ovat liian syvällä.Hyvä suhde voi muuttua huonoksi, kun puhe lakkaa.
Lakkaako puhe hyvässä suhteessa?
Ei. Koska silloin sä haluat tietää mitä toiselle kuuluu ja myös kertoa omia juttujasi. Keskusteluyhteys on henkistä läheisyyttä. Hiljaisuus on erkanemista.
Henkistä läheisyyttä voi kokea ihan hyvin hiljaisuudessakin. Ei se edellytä puhetta.
Mutta jos keskusteluyhteys jostain syystä hiljenee se kertoo kyllä aina niistä parisuhteen ongelmista. Toisaalta varmasti osaltaan se myös niitä lisää, vaikka ei niitä varsinaisesti synnytäkään. Kun pyörä lähtee pyörimään sitä on usein vaikea pysäyttää. Sen vuoksi olisi hyvä yrittää ajoissa saada se pyörä pyörimään edes oikeaa tai haluttuun suuntaan jotta se ei muutu oravanpyöräksi joka ruokkii itse itseään.
Olen täysin eri mieltä. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Ei ole mahdollista olla toista lähellä henkisesti, jos et pääse yhtään hänen päänsä sisään.
Epäusko että meillä on kovinkaan paljon keskusteltavaa joten voit ihan vapaasti olla mitä mieltä tahansa.
Eriävistä mielipiteistä ei kannata loukkaantua. Huomaan, ettet ole tottunut keskustelemaan.
Keskustelun saa nopeasti loppumaan jos lyttää sen toisen mielipiteen, mutta kuten sanottu en oikein usko että meillä olisi mitään keskusteltavaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus yritin puhua, vastapuoli alkoi tehdä kiusaa, ei kestänyt ajatusta, että itsessäkin olisi jotain vikaa. Turhaa sellaisen kanssa on puhua, jää yksinpuheluksi.
Ei huonot suhteet puhumalla muutu, syyt ovat liian syvällä.Hyvä suhde voi muuttua huonoksi, kun puhe lakkaa.
Lakkaako puhe hyvässä suhteessa?
Ei. Koska silloin sä haluat tietää mitä toiselle kuuluu ja myös kertoa omia juttujasi. Keskusteluyhteys on henkistä läheisyyttä. Hiljaisuus on erkanemista.
Henkistä läheisyyttä voi kokea ihan hyvin hiljaisuudessakin. Ei se edellytä puhetta.
Mutta jos keskusteluyhteys jostain syystä hiljenee se kertoo kyllä aina niistä parisuhteen ongelmista. Toisaalta varmasti osaltaan se myös niitä lisää, vaikka ei niitä varsinaisesti synnytäkään. Kun pyörä lähtee pyörimään sitä on usein vaikea pysäyttää. Sen vuoksi olisi hyvä yrittää ajoissa saada se pyörä pyörimään edes oikeaa tai haluttuun suuntaan jotta se ei muutu oravanpyöräksi joka ruokkii itse itseään.
Ei voi. Fyysistä toki voi, mutta jos puolisot eivät jaa syvempiä tunteitaan tai ajatuksistaan, sehän on nimenomaan henkistä etäisyyttä. Silloin ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu.
Tottakai sitä voi luulla, että on joku maaginen henkinen yhteys, vaikkei mielessä olevia asioita jaeta, mutta silloin kyse on vain omasta kokemuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen tilanteen kanssa. Fantasiamaailma.
ja yllättävän moni oikeasti luulee tietävänsä mitä toinen ajattelee. Tämä onkin ihan sietämätöntä, kun tällainen meedio sanoo ettei sun tarvii puhua, kun tiedän kyllä mitä ajattelet ja tunnet. Jonkinlainen kaikkivoipaisuusharha tuokin.
Ja mahdollinen avioero tulee täytenä yllätyksenä ja shokkina sitten aikanaan. Yksi on kuvitellut elävänsä seesteisessä ja rakastavassa suhteessa, kun toinen on kironnut koko avioliittoa mielessään ja suunnitellut pakoa jo pidemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee asioiden vatvomisesta vain huonompi olo moneksi tunniksi, jopa päiviksi. Se ei suinkaan paranna mielialaani. En ole valmis tästä kärsimään, kun puhuminen ei lopulta auta mitään. Suurin osa parisuhteessa kitkaa aiheuttavista asioista kun on ihan aitoja yhteensopimattomuusongelmia, jotka johtuvat erilaisista tarpeista, toiveista, arvoista ja personaallisuudesta. Jos on päättänyt suhteessa olla, nämä erot täytyy vain hyväksyä, eivätkä ne parane puhumalla. Mieluummin keskittyy muihin asioihin.
Tämä "puhumattomuus" ei siis ole mikään defenssi tai lapsuudesta opittu haitallinen malli vaan rationaalinen suhtautuminen tosiasioihin.
Oletko sitten muutoinkin sitä mieltä, että ikävistä asioista ja ongelmista ei puhuta, ei esim. työpaikallakaan mistään puutteista tai parantamista tarvitsevista asioista..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus yritin puhua, vastapuoli alkoi tehdä kiusaa, ei kestänyt ajatusta, että itsessäkin olisi jotain vikaa. Turhaa sellaisen kanssa on puhua, jää yksinpuheluksi.
Ei huonot suhteet puhumalla muutu, syyt ovat liian syvällä.Hyvä suhde voi muuttua huonoksi, kun puhe lakkaa.
Lakkaako puhe hyvässä suhteessa?
Ei. Koska silloin sä haluat tietää mitä toiselle kuuluu ja myös kertoa omia juttujasi. Keskusteluyhteys on henkistä läheisyyttä. Hiljaisuus on erkanemista.
Henkistä läheisyyttä voi kokea ihan hyvin hiljaisuudessakin. Ei se edellytä puhetta.
Mutta jos keskusteluyhteys jostain syystä hiljenee se kertoo kyllä aina niistä parisuhteen ongelmista. Toisaalta varmasti osaltaan se myös niitä lisää, vaikka ei niitä varsinaisesti synnytäkään. Kun pyörä lähtee pyörimään sitä on usein vaikea pysäyttää. Sen vuoksi olisi hyvä yrittää ajoissa saada se pyörä pyörimään edes oikeaa tai haluttuun suuntaan jotta se ei muutu oravanpyöräksi joka ruokkii itse itseään.
Olen täysin eri mieltä. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Ei ole mahdollista olla toista lähellä henkisesti, jos et pääse yhtään hänen päänsä sisään.
Epäusko että meillä on kovinkaan paljon keskusteltavaa joten voit ihan vapaasti olla mitä mieltä tahansa.
Eriävistä mielipiteistä ei kannata loukkaantua. Huomaan, ettet ole tottunut keskustelemaan.
Keskustelun saa nopeasti loppumaan jos lyttää sen toisen mielipiteen, mutta kuten sanottu en oikein usko että meillä olisi mitään keskusteltavaakaan.
Ihmiset voivat olla eri mieltä ilman että se on mitään lyttäystä. Minä hyväksyn eriävät mielipiteet, en vaan ole niiden kanssa samaa mieltä. Ethän sinäkään ollut samaa mieltä minun kanssani. En silti valita, että lyttäät minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.youtube.com/live/yTO5PQNWUUY?si=maRPGVTuA2SFT8MS
Tässä faktat miehen suusta. Noin toimii mies. Jos muuta itselleen selittää, se on uskottelua.
En tiedä mitä tuossa linkissä on, mutta onko muka yksi mies yhtä kuin kaikki miehet? Ei mitään eroa yksilöiden välillä?
Katso se linkki, pätee kyllä naisiinkin, mutta ehkä enemmän miehiin, koska ovat testosteroniohjautuvia. Ihminen tekee sitä, mihin ihminen haluaa panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus yritin puhua, vastapuoli alkoi tehdä kiusaa, ei kestänyt ajatusta, että itsessäkin olisi jotain vikaa. Turhaa sellaisen kanssa on puhua, jää yksinpuheluksi.
Ei huonot suhteet puhumalla muutu, syyt ovat liian syvällä.Hyvä suhde voi muuttua huonoksi, kun puhe lakkaa.
Lakkaako puhe hyvässä suhteessa?
Ei. Koska silloin sä haluat tietää mitä toiselle kuuluu ja myös kertoa omia juttujasi. Keskusteluyhteys on henkistä läheisyyttä. Hiljaisuus on erkanemista.
Henkistä läheisyyttä voi kokea ihan hyvin hiljaisuudessakin. Ei se edellytä puhetta.
Mutta jos keskusteluyhteys jostain syystä hiljenee se kertoo kyllä aina niistä parisuhteen ongelmista. Toisaalta varmasti osaltaan se myös niitä lisää, vaikka ei niitä varsinaisesti synnytäkään. Kun pyörä lähtee pyörimään sitä on usein vaikea pysäyttää. Sen vuoksi olisi hyvä yrittää ajoissa saada se pyörä pyörimään edes oikeaa tai haluttuun suuntaan jotta se ei muutu oravanpyöräksi joka ruokkii itse itseään.
Ei voi. Fyysistä toki voi, mutta jos puolisot eivät jaa syvempiä tunteitaan tai ajatuksistaan, sehän on nimenomaan henkistä etäisyyttä. Silloin ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu.
Tottakai sitä voi luulla, että on joku maaginen henkinen yhteys, vaikkei mielessä olevia asioita jaeta, mutta silloin kyse on vain omasta kokemuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen tilanteen kanssa. Fantasiamaailma.
ja yllättävän moni oikeasti luulee tietävänsä mitä toinen ajattelee. Tämä onkin ihan sietämätöntä, kun tällainen meedio sanoo ettei sun tarvii puhua, kun tiedän kyllä mitä ajattelet ja tunnet. Jonkinlainen kaikkivoipaisuusharha tuokin.
Ja mahdollinen avioero tulee täytenä yllätyksenä ja shokkina sitten aikanaan. Yksi on kuvitellut elävänsä seesteisessä ja rakastavassa suhteessa, kun toinen on kironnut koko avioliittoa mielessään ja suunnitellut pakoa jo pidemmän aikaa.
Vähän tuonne suuntaan on sekin, että kun nainen lakkaa yrittämästä = painostamasta puhumaan, mies huojentuu ja ajattelee tilanteen olevan nyt kunnossa. Oikeasti nainen luovutti miehen suhteen ja siirtyi valmistelemaan eroa. Joka sitten tulee miehelle puskista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus yritin puhua, vastapuoli alkoi tehdä kiusaa, ei kestänyt ajatusta, että itsessäkin olisi jotain vikaa. Turhaa sellaisen kanssa on puhua, jää yksinpuheluksi.
Ei huonot suhteet puhumalla muutu, syyt ovat liian syvällä.Hyvä suhde voi muuttua huonoksi, kun puhe lakkaa.
Lakkaako puhe hyvässä suhteessa?
Ei. Koska silloin sä haluat tietää mitä toiselle kuuluu ja myös kertoa omia juttujasi. Keskusteluyhteys on henkistä läheisyyttä. Hiljaisuus on erkanemista.
Henkistä läheisyyttä voi kokea ihan hyvin hiljaisuudessakin. Ei se edellytä puhetta.
Mutta jos keskusteluyhteys jostain syystä hiljenee se kertoo kyllä aina niistä parisuhteen ongelmista. Toisaalta varmasti osaltaan se myös niitä lisää, vaikka ei niitä varsinaisesti synnytäkään. Kun pyörä lähtee pyörimään sitä on usein vaikea pysäyttää. Sen vuoksi olisi hyvä yrittää ajoissa saada se pyörä pyörimään edes oikeaa tai haluttuun suuntaan jotta se ei muutu oravanpyöräksi joka ruokkii itse itseään.
Olen täysin eri mieltä. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Ei ole mahdollista olla toista lähellä henkisesti, jos et pääse yhtään hänen päänsä sisään.
Epäusko että meillä on kovinkaan paljon keskusteltavaa joten voit ihan vapaasti olla mitä mieltä tahansa.
Eriävistä mielipiteistä ei kannata loukkaantua. Huomaan, ettet ole tottunut keskustelemaan.
Keskustelun saa nopeasti loppumaan jos lyttää sen toisen mielipiteen, mutta kuten sanottu en oikein usko että meillä olisi mitään keskusteltavaakaan.
Ihmiset voivat olla eri mieltä ilman että se on mitään lyttäystä. Minä hyväksyn eriävät mielipiteet, en vaan ole niiden kanssa samaa mieltä. Ethän sinäkään ollut samaa mieltä minun kanssani. En silti valita, että lyttäät minut.
Mielipiteen ilmaiseminen ei ole keskustelua joten en ole kieltämässä sinun mielipidettäsi. Mielipiteet muutenkaan ei ole oikeita tai vääriä. Mutta se miten niihin mielipiteisiin suhtaudutaan joko ruokkii tai näivettää keskustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin mulle heti kun mies alkoi puhua, se tarkoitti vain mun ikävien piirteiden listaa. Puhumisesta tai kuuntelemisesta ei ollut mitään hyötyä. Itseä on vaikea muuksi muuttaa ja toista ihmistä mahdotonta. Sen vain tuntee, jos toisen kanssa on hyvä olla ja varsinkin jos ei ole, ja tahtooko toinen sua ja varsinkin jos ei tahdo. Koskaan ei sitä enää, että pitää pyytää jotain puhumaan, miksi ei minusta pidä. Olipa sitten syy ihan missä vaan. karussa lapsuudessa tai persoonastani, joka vaan yhtenä päivänä alkoikin miestä ottaa päähän niin ihan sama. Kun miehen tahtotila rakastaa on poissa niin ei se puhumalla takaisin ole koskaan tullut.
VähäpuHeinen nainen, jonka mielestä yhdessä eletään ilman keskusteluja, jotka liittyvät kuitenkin vain siihen, että toinen ei mua oikeesti enää rakasta.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin mulle heti kun mies alkoi puhua, se tarkoitti vain mun ikävien piirteiden listaa. Puhumisesta tai kuuntelemisesta ei ollut mitään hyötyä. Itseä on vaikea muuksi muuttaa ja toista ihmistä mahdotonta. Sen vain tuntee, jos toisen kanssa on hyvä olla ja varsinkin jos ei ole, ja tahtooko toinen sua ja varsinkin jos ei tahdo. Koskaan ei sitä enää, että pitää pyytää jotain puhumaan, miksi ei minusta pidä. Olipa sitten syy ihan missä vaan. karussa lapsuudessa tai persoonastani, joka vaan yhtenä päivänä alkoikin miestä ottaa päähän niin ihan sama. Kun miehen tahtotila rakastaa on poissa niin ei se puhumalla takaisin ole koskaan tullut.
VähäpuHeinen nainen, jonka mielestä yhdessä eletään ilman keskusteluja, jotka liittyvät kuitenkin vain siihen, että toinen ei mua oikeesti enää rakasta.
Kuulostaa ihan kammottavalta suhteelta. Sisällä on vain niin pahoja ajatuksia, että on parempi olla hiljaa puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti? En tee mitään ihmisellä parisuhteessa, jonka vuorovaikutustaidot on puupalikan tasoa. Hiljainen mököttäminen voi olla henkistä väkivaltaa. Jätä se puupalikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se toisen osapuolen puhuminen alkaa siitä, että
SINÄ OPETTELET KUUNTELEMAAN.
Eikä niin, etä kun SINÄ olet päättänyt, että NYT SAATANA KESKUSTELLAAN, aloitat ensin ja sitten "kuuntelet", mitä miehellä olisi sanottavana. Ei niin.
Vaan niin, että ihan perusarjessa alat pitää sitä turpaasi vähän enemmän tukossa, että se toinen alkaisi pikkuhiljaa saada tilaa ja rohkeutta puhua omista asioistaan.
Ja kun se puhuu, sinä kuuntelet, etkä kerro mitä sen pitäisi tehdä toisin. Kuuntelet, hyväksyt ja annat toisen olla oma itsensä.
Siitä se lähtee.
---------
Minä en ole parisuhteessa puhumaton, koska minulla on ihana mies, joka antaa minun puhua silloin kun haluan.
Äitini ja siskoni mielestä olen puhumaton ja ihan suorastaan mt-ongelmainen kun en jaa asioitani. Syy: ne ovat itse koko ajan suuna päänä, ja jos en ole valmis tilittämään jotain asiaa juuri silloin kun ne ottavat sen puheeksi, vika on tietysti minun. Ei anneta päättää itse sitä ajoitusta. Sitten jos joskus menen jotain itsestäni kertomaan, kertovat mitä minun pitäisi tehdä toisin. Aina. Joka helvetin ikinen kerta.
-------------
Ja 17 vuoden onnellisen parisuhteen kokemuksella voin sanoa, että niitä "välttämättömiä puhuttavia" on merkittävästi vähemmän kuin ämmäinlehdet opettaa. Tietysti käytännön asioista on puhuttava, että muutetaanko tai otetaanko koira. Mutta jos esim. toisen käytös ärsyttää, kannattaa yleensä ensin katsoa peiliin, sitten katsoa peiliin ja sitten miettiä, mikä minua oikeasti väsyttää, sen jälkeen ottaa päikkärit, jättää päivällinen laittamatta ja hakea Heseä ja huomata, että oikeastaan ei minua vitutakaan tuon toisen käytös, olin vaan väsynyt/nälkäinen.
Kannattaa myös muistaa, että ei tässä maailmassa pysty muuttamaan mitään muuta kuin itseään. Koskaan. Sen takia aina ongelmatilanteissa kannattaa kääntä katse itseensä, ei siihen toiseen.
Ja toisinaan on sitä toistakin kohtaan armeliaampaa ihan vaan ottaa ero, kuin se että yrität vuodesta toiseen pakottaa sen puhumaan juuri siitä, mitä sinä itse haluat, silloin kun sinä haluat, päätyen siihen lopputulokseen minkä sinä haluat.
Antaisin tälle kirjoituksen tusinan yläpeukkuja. Se on just niin kuin kirjoitat.
Minä kanssa!
Olen puhumaton ja juuri tuollainen toimisi mulle. Tuollaista miestä en ole vielä löytänyt, mutta ystävän olen. Hänen seurassaan en ole puhumaton, koska saan tilaa puhua ja olla oma itseni sekä positiivista energiaa.
Tasa-arvoisessa parisuhteessa kumpikin joustaa. Kumpikin puhuu, kun toinen haluaa puhua ja kumpikin kuuntelee, kun toinen haluaa avautua.
Täähän se olis ideaali tilanne, mutta luulen että lähes jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on ns jyräävämpi osapuoli jonka pillin mukaan suurin osa ajasta tanssitaan. Mahtava tilanne teillä joilla on täysin tasa-arvoinen parisuhde.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se toisen osapuolen puhuminen alkaa siitä, että
SINÄ OPETTELET KUUNTELEMAAN.
Eikä niin, etä kun SINÄ olet päättänyt, että NYT SAATANA KESKUSTELLAAN, aloitat ensin ja sitten "kuuntelet", mitä miehellä olisi sanottavana. Ei niin.
Vaan niin, että ihan perusarjessa alat pitää sitä turpaasi vähän enemmän tukossa, että se toinen alkaisi pikkuhiljaa saada tilaa ja rohkeutta puhua omista asioistaan.
Ja kun se puhuu, sinä kuuntelet, etkä kerro mitä sen pitäisi tehdä toisin. Kuuntelet, hyväksyt ja annat toisen olla oma itsensä.
Siitä se lähtee.
---------
Minä en ole parisuhteessa puhumaton, koska minulla on ihana mies, joka antaa minun puhua silloin kun haluan.
Äitini ja siskoni mielestä olen puhumaton ja ihan suorastaan mt-ongelmainen kun en jaa asioitani. Syy: ne ovat itse koko ajan suuna päänä, ja jos en ole valmis tilittämään jotain asiaa juuri silloin kun ne ottavat sen puheeksi, vika on tietysti minun. Ei anneta päättää itse sitä ajoitusta. Sitten jos joskus menen jotain itsestäni kertomaan, kertovat mitä minun pitäisi tehdä toisin. Aina. Joka helvetin ikinen kerta.
-------------
Ja 17 vuoden onnellisen parisuhteen kokemuksella voin sanoa, että niitä "välttämättömiä puhuttavia" on merkittävästi vähemmän kuin ämmäinlehdet opettaa. Tietysti käytännön asioista on puhuttava, että muutetaanko tai otetaanko koira. Mutta jos esim. toisen käytös ärsyttää, kannattaa yleensä ensin katsoa peiliin, sitten katsoa peiliin ja sitten miettiä, mikä minua oikeasti väsyttää, sen jälkeen ottaa päikkärit, jättää päivällinen laittamatta ja hakea Heseä ja huomata, että oikeastaan ei minua vitutakaan tuon toisen käytös, olin vaan väsynyt/nälkäinen.
Kannattaa myös muistaa, että ei tässä maailmassa pysty muuttamaan mitään muuta kuin itseään. Koskaan. Sen takia aina ongelmatilanteissa kannattaa kääntä katse itseensä, ei siihen toiseen.
Ja toisinaan on sitä toistakin kohtaan armeliaampaa ihan vaan ottaa ero, kuin se että yrität vuodesta toiseen pakottaa sen puhumaan juuri siitä, mitä sinä itse haluat, silloin kun sinä haluat, päätyen siihen lopputulokseen minkä sinä haluat.
Antaisin tälle kirjoituksen tusinan yläpeukkuja. Se on just niin kuin kirjoitat.
Minä kanssa!
Olen puhumaton ja juuri tuollainen toimisi mulle. Tuollaista miestä en ole vielä löytänyt, mutta ystävän olen. Hänen seurassaan en ole puhumaton, koska saan tilaa puhua ja olla oma itseni sekä positiivista energiaa.
Tasa-arvoisessa parisuhteessa kumpikin joustaa. Kumpikin puhuu, kun toinen haluaa puhua ja kumpikin kuuntelee, kun toinen haluaa avautua.
Täähän se olis ideaali tilanne, mutta luulen että lähes jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on ns jyräävämpi osapuoli jonka pillin mukaan suurin osa ajasta tanssitaan. Mahtava tilanne teillä joilla on täysin tasa-arvoinen parisuhde.
Ap
Tarvitsetko jonkun, jonka pillin mukaan tanssia?
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti? En tee mitään ihmisellä parisuhteessa, jonka vuorovaikutustaidot on puupalikan tasoa. Hiljainen mököttäminen voi olla henkistä väkivaltaa. Jätä se puupalikka.
Parisuhteessa voi tilanne olla kummankin osapuolen kannalta ihan sama kumpikaan ei varsinaisesti tee sillä puolisolla mitään. Se koetaanko suhde tyydyttäväksi vai ei aina riippuu siitä teenkö toisella jotakin vai en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee asioiden vatvomisesta vain huonompi olo moneksi tunniksi, jopa päiviksi. Se ei suinkaan paranna mielialaani. En ole valmis tästä kärsimään, kun puhuminen ei lopulta auta mitään. Suurin osa parisuhteessa kitkaa aiheuttavista asioista kun on ihan aitoja yhteensopimattomuusongelmia, jotka johtuvat erilaisista tarpeista, toiveista, arvoista ja personaallisuudesta. Jos on päättänyt suhteessa olla, nämä erot täytyy vain hyväksyä, eivätkä ne parane puhumalla. Mieluummin keskittyy muihin asioihin.
Tämä "puhumattomuus" ei siis ole mikään defenssi tai lapsuudesta opittu haitallinen malli vaan rationaalinen suhtautuminen tosiasioihin.
Oletko sitten muutoinkin sitä mieltä, että ikävistä asioista ja ongelmista ei puhuta, ei esim. työpaikallakaan mistään puutteista tai parantamista tarvitsevista asioista..?
Meillä on muuten työpaikalla eräs tyyppi joka kyllä meille kollegoille mussuttaa milloin mistäkin, mutta sitten kun on jotain palaverejä tms niin kysyttäessä vastaa että "kaikki on hienosti".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se toisen osapuolen puhuminen alkaa siitä, että
SINÄ OPETTELET KUUNTELEMAAN.
Eikä niin, etä kun SINÄ olet päättänyt, että NYT SAATANA KESKUSTELLAAN, aloitat ensin ja sitten "kuuntelet", mitä miehellä olisi sanottavana. Ei niin.
Vaan niin, että ihan perusarjessa alat pitää sitä turpaasi vähän enemmän tukossa, että se toinen alkaisi pikkuhiljaa saada tilaa ja rohkeutta puhua omista asioistaan.
Ja kun se puhuu, sinä kuuntelet, etkä kerro mitä sen pitäisi tehdä toisin. Kuuntelet, hyväksyt ja annat toisen olla oma itsensä.
Siitä se lähtee.
---------
Minä en ole parisuhteessa puhumaton, koska minulla on ihana mies, joka antaa minun puhua silloin kun haluan.
Äitini ja siskoni mielestä olen puhumaton ja ihan suorastaan mt-ongelmainen kun en jaa asioitani. Syy: ne ovat itse koko ajan suuna päänä, ja jos en ole valmis tilittämään jotain asiaa juuri silloin kun ne ottavat sen puheeksi, vika on tietysti minun. Ei anneta päättää itse sitä ajoitusta. Sitten jos joskus menen jotain itsestäni kertomaan, kertovat mitä minun pitäisi tehdä toisin. Aina. Joka helvetin ikinen kerta.
-------------
Ja 17 vuoden onnellisen parisuhteen kokemuksella voin sanoa, että niitä "välttämättömiä puhuttavia" on merkittävästi vähemmän kuin ämmäinlehdet opettaa. Tietysti käytännön asioista on puhuttava, että muutetaanko tai otetaanko koira. Mutta jos esim. toisen käytös ärsyttää, kannattaa yleensä ensin katsoa peiliin, sitten katsoa peiliin ja sitten miettiä, mikä minua oikeasti väsyttää, sen jälkeen ottaa päikkärit, jättää päivällinen laittamatta ja hakea Heseä ja huomata, että oikeastaan ei minua vitutakaan tuon toisen käytös, olin vaan väsynyt/nälkäinen.
Kannattaa myös muistaa, että ei tässä maailmassa pysty muuttamaan mitään muuta kuin itseään. Koskaan. Sen takia aina ongelmatilanteissa kannattaa kääntä katse itseensä, ei siihen toiseen.
Ja toisinaan on sitä toistakin kohtaan armeliaampaa ihan vaan ottaa ero, kuin se että yrität vuodesta toiseen pakottaa sen puhumaan juuri siitä, mitä sinä itse haluat, silloin kun sinä haluat, päätyen siihen lopputulokseen minkä sinä haluat.
Antaisin tälle kirjoituksen tusinan yläpeukkuja. Se on just niin kuin kirjoitat.
Minä kanssa!
Olen puhumaton ja juuri tuollainen toimisi mulle. Tuollaista miestä en ole vielä löytänyt, mutta ystävän olen. Hänen seurassaan en ole puhumaton, koska saan tilaa puhua ja olla oma itseni sekä positiivista energiaa.
Tasa-arvoisessa parisuhteessa kumpikin joustaa. Kumpikin puhuu, kun toinen haluaa puhua ja kumpikin kuuntelee, kun toinen haluaa avautua.
Täähän se olis ideaali tilanne, mutta luulen että lähes jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on ns jyräävämpi osapuoli jonka pillin mukaan suurin osa ajasta tanssitaan. Mahtava tilanne teillä joilla on täysin tasa-arvoinen parisuhde.
Ap
Tarvitsetko jonkun, jonka pillin mukaan tanssia?
Jaaaa...a, mutta näin se vain tahtoo mennä. 🥴
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, se toisen osapuolen puhuminen alkaa siitä, että
SINÄ OPETTELET KUUNTELEMAAN.
Eikä niin, etä kun SINÄ olet päättänyt, että NYT SAATANA KESKUSTELLAAN, aloitat ensin ja sitten "kuuntelet", mitä miehellä olisi sanottavana. Ei niin.
Vaan niin, että ihan perusarjessa alat pitää sitä turpaasi vähän enemmän tukossa, että se toinen alkaisi pikkuhiljaa saada tilaa ja rohkeutta puhua omista asioistaan.
Ja kun se puhuu, sinä kuuntelet, etkä kerro mitä sen pitäisi tehdä toisin. Kuuntelet, hyväksyt ja annat toisen olla oma itsensä.
Siitä se lähtee.
---------
Minä en ole parisuhteessa puhumaton, koska minulla on ihana mies, joka antaa minun puhua silloin kun haluan.
Äitini ja siskoni mielestä olen puhumaton ja ihan suorastaan mt-ongelmainen kun en jaa asioitani. Syy: ne ovat itse koko ajan suuna päänä, ja jos en ole valmis tilittämään jotain asiaa juuri silloin kun ne ottavat sen puheeksi, vika on tietysti minun. Ei anneta päättää itse sitä ajoitusta. Sitten jos joskus menen jotain itsestäni kertomaan, kertovat mitä minun pitäisi tehdä toisin. Aina. Joka helvetin ikinen kerta.
-------------
Ja 17 vuoden onnellisen parisuhteen kokemuksella voin sanoa, että niitä "välttämättömiä puhuttavia" on merkittävästi vähemmän kuin ämmäinlehdet opettaa. Tietysti käytännön asioista on puhuttava, että muutetaanko tai otetaanko koira. Mutta jos esim. toisen käytös ärsyttää, kannattaa yleensä ensin katsoa peiliin, sitten katsoa peiliin ja sitten miettiä, mikä minua oikeasti väsyttää, sen jälkeen ottaa päikkärit, jättää päivällinen laittamatta ja hakea Heseä ja huomata, että oikeastaan ei minua vitutakaan tuon toisen käytös, olin vaan väsynyt/nälkäinen.
Kannattaa myös muistaa, että ei tässä maailmassa pysty muuttamaan mitään muuta kuin itseään. Koskaan. Sen takia aina ongelmatilanteissa kannattaa kääntä katse itseensä, ei siihen toiseen.
Ja toisinaan on sitä toistakin kohtaan armeliaampaa ihan vaan ottaa ero, kuin se että yrität vuodesta toiseen pakottaa sen puhumaan juuri siitä, mitä sinä itse haluat, silloin kun sinä haluat, päätyen siihen lopputulokseen minkä sinä haluat.
Antaisin tälle kirjoituksen tusinan yläpeukkuja. Se on just niin kuin kirjoitat.
Minä kanssa!
Olen puhumaton ja juuri tuollainen toimisi mulle. Tuollaista miestä en ole vielä löytänyt, mutta ystävän olen. Hänen seurassaan en ole puhumaton, koska saan tilaa puhua ja olla oma itseni sekä positiivista energiaa.
Tasa-arvoisessa parisuhteessa kumpikin joustaa. Kumpikin puhuu, kun toinen haluaa puhua ja kumpikin kuuntelee, kun toinen haluaa avautua.
Täähän se olis ideaali tilanne, mutta luulen että lähes jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on ns jyräävämpi osapuoli jonka pillin mukaan suurin osa ajasta tanssitaan. Mahtava tilanne teillä joilla on täysin tasa-arvoinen parisuhde.
Ap
Useinkin tilanne on se että jossain asioissa toinen on hallitsevampi kuin toinen toinen taas sitte hallitsee jotakin toista asiaa paremmin ja yhtälailla se on tasa-arvoista kuin että kaikki asiat keskusteltaisiin tasa-arvoisesti. Harvassa parisuhteessa edes ne keskustelutaidot on tasa-arvoisia jolloin se jonka vuorovaikutustaidot on paremmat joutuu joustamaan sen mukaan että saa pidettyä keskustelua yllä. Aina niitä keskustelutaitoja ei ole kummallakaan vaan joko toinen puhuu tai molemmat puhuu tai molemmat on hiljaa. Vuorovaikutustaidot on paljon muutakin kuin pelkkää puhumista ja kuuntelua.
Alue: Aihe vapaa
Just näin.