Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Tee valelähtö. Silloin et ole itse prosessoinut vielä eroa.

Lähdinkin jo ennen juhannusta. Mies ei tunnu vielä oikein käsittävän. En ole osannut vielä lyödä luukkuja kiinni etten vastailisi viesteihin, mitä nyt muutaman viikon taukoja.

Miks niinkun pitää olla suhteessa, jossa on "solmuja"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Tee valelähtö. Silloin et ole itse prosessoinut vielä eroa.

Lähdinkin jo ennen juhannusta. Mies ei tunnu vielä oikein käsittävän. En ole osannut vielä lyödä luukkuja kiinni etten vastailisi viesteihin, mitä nyt muutaman viikon taukoja.

"luukkuja kiinni"

Levittelet siis edelleen perseen reikää sille, HUUTISTA :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Tee valelähtö. Silloin et ole itse prosessoinut vielä eroa.

Lähdinkin jo ennen juhannusta. Mies ei tunnu vielä oikein käsittävän. En ole osannut vielä lyödä luukkuja kiinni etten vastailisi viesteihin, mitä nyt muutaman viikon taukoja.

"luukkuja kiinni"

Levittelet siis edelleen perseen reikää sille, HUUTISTA :D

Miten huutonet tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies, joka ei tykkää jatkuvasti tonkia sitä, mitä pääkopassa liikkuu ja minä oon ite ihan samanlainen.. Miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti vatvoa, mitä ajattelet tai miltä tuntuu tai ootko iloinen tai surullinen tai vihainen.....en ymmärrä, miksi mikään kummenee sillä että samoja asioita toistetaan päivästä toiseen... Puhutaan, jos on oikeasti asiaa eikä länkytetä tyhjänpäiväisyyksiä..

Tuo on teidän tyyli ja ihan ok niin. Jollain toisella on eri tyyli tai erilaisia tavoitteita niiden tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Onneksi teillä on keskenänne sama tyyli, se lienee tärkeintä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Tee valelähtö. Silloin et ole itse prosessoinut vielä eroa.

Lähdinkin jo ennen juhannusta. Mies ei tunnu vielä oikein käsittävän. En ole osannut vielä lyödä luukkuja kiinni etten vastailisi viesteihin, mitä nyt muutaman viikon taukoja.

No siis oletko tehnyt selväksi, että suhde oli ja meni? Ei se toimi ennen kuin mies uskoo menettäneensä sinut. Ja silloinkin se toimii vain, jos mies oikeasti ei halua menettää naista. Jos ei väliä niin saatiinpa suhde päätökseen. 

Prkle, ei parisuhteeseen puhumaan mennä!

Joku on varmaankin maininnut, että puhumattomuutta on monenlaista.

Esimerkki nuoruudesta: avopuoliso ja kihlattu ei edes tervehtinyt, kun jompikumpi saapui töistä kotiin. Ei puhunut illan aikana mitään, Katse oli liimautuneena tietokoneeseen, jolla pelasi tai katseli e-sports turnauksia koko valveillaoloaikansa minkä oli kotona.

Saattoi vastata kysymykseen haluatko kaupasta jotakin erityistä, kun ajattelin käydä siellä nyt. Kohteli kuin ilmaa. Ymmärsin kyllä, ettei pidä häiritä, jos pelissä jokin tärkeä hetki.

Nämä hiljaisuuskaudet menivät sykleissä, aina päättyi johonkin epämieluisaan tietoon. Esim. Oli sopinut poikien viikonloppureissun samalle viikonlopulle kuin serkkuni häät. Kutsu oli tullut kuukausia aikaisemmin ja hän sanonut tulevansa, sitten tahallaan varasi myöhemmin tuon reissun. Tai oltiin suunniteltu yhteistä lomamatkaa, lennot ja hotellit varattu, mutta ei ollutkaan saanut vapaata töistä, vaan piti sen salassa. Totuuden sitten sai sanottua vasta viime hetkillä, paria päivää ennen.

Paras Oli se, että häävalmistelut olivat jo hyvin pitkällä, kun selvisi että on ollut sivusuhde koko sen vuoden ajan mitä häitä suunniteltiin ja "panokämppäkin" toisaalla ollut vuokrattuna ja sinne läpsystä muutti tämän toisen naisen kanssa. Kaikesta ei saanut enää varausmaksua takaisin siinä kohtaa.

Sellaista puhumattomuutta.

Jos olen kohdannut samankaltaista käytöstä suhteissani tuon jälkeen, eroan heti. Koska eroa se toinen hautoo, eikä saa sanotuksi ettei kiinnosta, roikottaa vain kunnes vetäisee maton alta.

Olen itse luonteeltani tosi "nopea". Suutun nopeasti, lepyn nopeasti, reagoin nopeasti, unohdan nopeasti jne. Jne. Mikään ei ole minulle pahempaa kuin jauhaa kymmenettä kertaa jotain vuoden vanhaa juttua. Ja kun näin tapahtuu turhaudun pahasti. En tiedä onko ap:n tilanteessa yhtään samaa, mutta yhtenä pointtina.

Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että jankutan, kun yritän puhua siitä mikä on este suhteen jatkumiselle. No, minkäs teet, suhde ei sitten enää jatku. Ehkäpä se on miehen mielestä sen arvoista, vaikka tiedän että tulee edelleen kaipaamaan ja viestittelemään paniikissa. Mutta käytöstään ei muuta. Uskoo kai että minä taivun, ei hänen tarvitse.

Miksi mies muka kaipaisi? Tuo on naisten kuvitelmaa. Uusia löytyy aina!

Ei kun se on sun voimafantasiaa, että et muka kaipaisi ;) Oikeasti tietenkin raukkamaista olla ihmisen kanssa, jota ei edes kaipaa. Jos sanot rakastavasi, niin rakasta sit kans.

Olen nainen ja nähnyt sivusta ihan tarpeeksi näitä "Matti murtuu, jos jätän hänet" -juttuja. Kun nainen lopulta lähtee, ei mene viikkoakaan, kun Matilla on uusi.

LOl

Ei enää koskaan parisuhdetta. En luota, en sitoudu, en toivo enää miehiltä mitään.

Kertakäyttöisiä voin hyödyntää.

T: Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei osannut puhua vaikeista asioita ja piti mykkäkoulua välillä. En aina edes tiennyt, että miksi. Kun yritin kysellä asiasta niin ei kertonut vaan piti vain mykkäkouluaan. Olisi pitänyt puhua asioista ja selvittää mikä painaa mieltä. Jos mies jotakin sanoi, niin tiuskimalla lause tai pari. Vaikea yksin yrittää selvittää asioita kun toisesta ei siihen ollut. Sitten mies tiputti pommin taivaalta ja haki avioeroa. Kun ei voinut olla mies ja keskustella asioista.

Koville se otti kun itse vielä rakasti ja olisi halunnut jatkaa, mutta kun ei toinen osaa puhua. Nyt muutaman kuukauden jälkeen en voi enää kuvitella meidän olevan yhdessä. Toki kyyneleet nousi silmiin kun tätä kirjoitan, että en vielä ole täysin erosta yli. 

Olen pahoillani. Tsemppiä!

Ap

Kiitos <3 Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puhumaton, mutta en ole parisuhteessa. Koen, että suurin osa puhumisesta on täysin turhaa hölpöttämistä, jolla asiat eivät ratkea suuntaan eivätkä toiseen. Ja suurimmaksi osaksi puhe on jatkuvaa saman asian toistoa, eikä sekään vie asioita eteenpäin. Ja yleensä se, joka jatkuvasti haluaa puhua, pääsääntöisesti haluaa vain jyrätä oman tahtonsa mukaisesti. Joku yhteisen sävelen etsintä onnistuu vain, jos mennään sen pälpättäjän mielihalujen mukaan.

Kyllä se useammin on niinpäin, että sen puhumattoman mukaan mennään monessa asiassa, juuri siksi, kun hän ei suostu joustamaan yhtään asioissa, jotka olisivat toiselle tärkeitä, eikä itsekkäästi edes niistä ala puhumaan. Kyllä puhumattomuus on usein myös tuollaista kontrollin käyttöä. Eli se puhumaton on se joka jyrää. Tärkeistä asioista puhuminen on merkityksetöntä "pälpättäjän höpöttämistä" vain silloin, jos ei ole oikeata kiinnostusta niihin toisen ajatuksiin ja tunteisiin eikä avosta toista tarpeeksi. Tuollainen kielenkäyttömitä aiheesta viljelet, on aika alentavaa suhtautuminen toiseen.

Jos jokin asia on minulle tärkeä, niin sitten teen sen. Miksi te kyselette puolison mielipidettä ihan joka asiaan, jos jo olette päättäneet, miten toimia? Elämä on paljon helpompaa, kun kantaa vastuun itsestään ja tekemisistään eikä syyttele puolisoa asioista, joista hän ei ole vastuussa. Tärkeistä asioista puhuminen ei yksinkertaisesti voi olla 24/7 tekemistä, toisen ajatukset ovat vain toisen ajatuksia, pelkkää aivokemiaa, ei sen ihmeellisempiä eikä niitä jaksa vuosia ihastella, jos eivät muutu ja kehity.

Koita nyt ymmärtää, että on erilaisia ihmisiä. Kaikki eivät tunne ja koe asioita samoin kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Joku on varmaankin maininnut, että puhumattomuutta on monenlaista.

Esimerkki nuoruudesta: avopuoliso ja kihlattu ei edes tervehtinyt, kun jompikumpi saapui töistä kotiin. Ei puhunut illan aikana mitään, Katse oli liimautuneena tietokoneeseen, jolla pelasi tai katseli e-sports turnauksia koko valveillaoloaikansa minkä oli kotona.

Saattoi vastata kysymykseen haluatko kaupasta jotakin erityistä, kun ajattelin käydä siellä nyt. Kohteli kuin ilmaa. Ymmärsin kyllä, ettei pidä häiritä, jos pelissä jokin tärkeä hetki.

Nämä hiljaisuuskaudet menivät sykleissä, aina päättyi johonkin epämieluisaan tietoon. Esim. Oli sopinut poikien viikonloppureissun samalle viikonlopulle kuin serkkuni häät. Kutsu oli tullut kuukausia aikaisemmin ja hän sanonut tulevansa, sitten tahallaan varasi myöhemmin tuon reissun. Tai oltiin suunniteltu yhteistä lomamatkaa, lennot ja hotellit varattu, mutta ei ollutkaan saanut vapaata töistä, vaan piti sen salassa. Totuuden sitten sai sanottua vasta viime hetkillä, paria päivää ennen.

Paras Oli se, että häävalmistelut olivat jo hyvin pitkällä, kun selvisi että on ollut sivusuhde koko sen vuoden ajan mitä häitä suunniteltiin ja "panokämppäkin" toisaalla ollut vuokrattuna ja sinne läpsystä muutti tämän toisen naisen kanssa. Kaikesta ei saanut enää varausmaksua takaisin siinä kohtaa.

Sellaista puhumattomuutta.

Jos olen kohdannut samankaltaista käytöstä suhteissani tuon jälkeen, eroan heti. Koska eroa se toinen hautoo, eikä saa sanotuksi ettei kiinnosta, roikottaa vain kunnes vetäisee maton alta.

Tässä kohtaa pitää tajuta jo alun käytöksestä, ettei toista kiinnosta. Samanlaisia virheitä ollaan tehty kaikki ja otettu niistä opikseen. Jatkossa rima sopivan korkealla ja lähtö heti, kun toinen ei reagoi tuloon ja on vain liimautuneena koneelleen, puhumattakaan paskaohareista.  

No, sinä pääsit miehestä eroon ja hän meni toisen ristiksi. Onneksi vielä ennen papin amenta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies, joka ei tykkää jatkuvasti tonkia sitä, mitä pääkopassa liikkuu ja minä oon ite ihan samanlainen.. Miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti vatvoa, mitä ajattelet tai miltä tuntuu tai ootko iloinen tai surullinen tai vihainen.....en ymmärrä, miksi mikään kummenee sillä että samoja asioita toistetaan päivästä toiseen... Puhutaan, jos on oikeasti asiaa eikä länkytetä tyhjänpäiväisyyksiä..

Tuo on teidän tyyli ja ihan ok niin. Jollain toisella on eri tyyli tai erilaisia tavoitteita niiden tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Onneksi teillä on keskenänne sama tyyli, se lienee tärkeintä?

Pitää kuitenkin muistaa, että puhumattomuus aiheuttaa ikäviä seurauksia lähes jokaiselle. Se purkautuu lähes aina huonona käytöksenä, ahdistuneisuutta, masennuksena, tiuskimisena, eristäytymisenä yms. Jos ei omaa puolisoa kohtaan, niin vaikka työkavereita tai lapsia kohtaan. Ihmisestä tulee huonon energian kimppu.

Tämä sama lainalaisuus toimii muissakin suhteissa. Kun henkilö vaikenee eikä halua käsitellä jotain asiaa, on ihan sama katkaista kaikki tuohon ihmiseen heti, koska sinne on ilmestynyt pinnan alle jotain, mitä se toinen yrittää peitellä, ettet lähtisi. 

Ystävän kanssa käynyt sama juttu. Aiemmin niin puhelias ystävä muuttui yhtäkkiä vetäytyväksi ja vältteli asian käsittelyä. Hän ei aikonutkaan lähteä hänen aloitteestaan suunnittelemallemme lomamatkalle, vaan oli sopinut menevänsä sinne toisen ystävänsä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies, joka ei tykkää jatkuvasti tonkia sitä, mitä pääkopassa liikkuu ja minä oon ite ihan samanlainen.. Miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti vatvoa, mitä ajattelet tai miltä tuntuu tai ootko iloinen tai surullinen tai vihainen.....en ymmärrä, miksi mikään kummenee sillä että samoja asioita toistetaan päivästä toiseen... Puhutaan, jos on oikeasti asiaa eikä länkytetä tyhjänpäiväisyyksiä..

Tuo on teidän tyyli ja ihan ok niin. Jollain toisella on eri tyyli tai erilaisia tavoitteita niiden tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Onneksi teillä on keskenänne sama tyyli, se lienee tärkeintä?

Pitää kuitenkin muistaa, että puhumattomuus aiheuttaa ikäviä seurauksia lähes jokaiselle. Se purkautuu lähes aina huonona käytöksenä, ahdistuneisuutta, masennuksena, tiuskimisena, eristäytymisenä yms. Jos ei omaa puolisoa kohtaan, niin vaikka työkavereita tai lapsia kohtaan. Ihmisestä tulee huonon energian kimppu.

Juu, sen muistin kyllä, mutta ajattelin, että tässä kaksi haitallista ihmistä toimii keskenään haitallisesti, joten ulkopuoliset säästyvät. Ei läheskään jokainen hoida itseään kuntoon vaan jatkaa aloittamallaan tiellä loppuun saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies, joka ei tykkää jatkuvasti tonkia sitä, mitä pääkopassa liikkuu ja minä oon ite ihan samanlainen.. Miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti vatvoa, mitä ajattelet tai miltä tuntuu tai ootko iloinen tai surullinen tai vihainen.....en ymmärrä, miksi mikään kummenee sillä että samoja asioita toistetaan päivästä toiseen... Puhutaan, jos on oikeasti asiaa eikä länkytetä tyhjänpäiväisyyksiä..

Tuo on teidän tyyli ja ihan ok niin. Jollain toisella on eri tyyli tai erilaisia tavoitteita niiden tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Onneksi teillä on keskenänne sama tyyli, se lienee tärkeintä?

Pitää kuitenkin muistaa, että puhumattomuus aiheuttaa ikäviä seurauksia lähes jokaiselle. Se purkautuu lähes aina huonona käytöksenä, ahdistuneisuutta, masennuksena, tiuskimisena, eristäytymisenä yms. Jos ei omaa puolisoa kohtaan, niin vaikka työkavereita tai lapsia kohtaan. Ihmisestä tulee huonon energian kimppu.

Juu, sen muistin kyllä, mutta ajattelin, että tässä kaksi haitallista ihmistä toimii keskenään haitallisesti, joten ulkopuoliset säästyvät. Ei läheskään jokainen hoida itseään kuntoon vaan jatkaa aloittamallaan tiellä loppuun saakka. 

En siis tarkoittanut sulle muistutuksena, vaan yleisesti ihmisille. Sori epäselvyydestä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus yritin puhua, vastapuoli alkoi tehdä kiusaa, ei kestänyt ajatusta, että itsessäkin olisi jotain vikaa. Turhaa sellaisen kanssa on puhua, jää yksinpuheluksi.

Ei huonot suhteet puhumalla muutu, syyt ovat liian syvällä.

Hyvä suhde voi muuttua huonoksi, kun puhe lakkaa.

Lakkaako puhe hyvässä suhteessa?

Ei. Koska silloin sä haluat tietää mitä toiselle kuuluu ja myös kertoa omia juttujasi. Keskusteluyhteys on henkistä läheisyyttä. Hiljaisuus on erkanemista.

Henkistä läheisyyttä voi kokea ihan hyvin hiljaisuudessakin. Ei se edellytä puhetta.

Mutta jos keskusteluyhteys jostain syystä hiljenee se kertoo kyllä aina niistä parisuhteen ongelmista. Toisaalta varmasti osaltaan se myös niitä lisää, vaikka ei niitä varsinaisesti synnytäkään. Kun pyörä lähtee pyörimään sitä on usein vaikea pysäyttää. Sen vuoksi olisi hyvä yrittää ajoissa saada se pyörä pyörimään edes oikeaa tai haluttuun suuntaan jotta se ei muutu oravanpyöräksi joka ruokkii itse itseään.

Ei voi. Fyysistä toki voi, mutta jos puolisot eivät jaa syvempiä tunteitaan tai ajatuksistaan, sehän on nimenomaan henkistä etäisyyttä. Silloin ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu.

Tottakai sitä voi luulla, että on joku maaginen henkinen yhteys, vaikkei mielessä olevia asioita jaeta, mutta silloin kyse on vain omasta kokemuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen tilanteen kanssa. Fantasiamaailma.

ja yllättävän moni oikeasti luulee tietävänsä mitä toinen ajattelee. Tämä onkin ihan sietämätöntä, kun tällainen meedio sanoo ettei sun tarvii puhua, kun tiedän kyllä mitä ajattelet ja tunnet. Jonkinlainen kaikkivoipaisuusharha tuokin.

Ja mahdollinen avioero tulee täytenä yllätyksenä ja shokkina sitten aikanaan. Yksi on kuvitellut elävänsä seesteisessä ja rakastavassa suhteessa, kun toinen on kironnut koko avioliittoa mielessään ja suunnitellut pakoa jo pidemmän aikaa.

Ihan hirveän kypsymätöntä olla hiljaa ja vain sisäisesti kärvistellä, ja sit heittääkin pommin toiselle. Todella epäreilua, et voinut edes yrittää parantaa omaa käytöstäsi.

Jos toinen ei suostu kuuntelemaan eikä ymmärtämään, niin mitä muuta tekisit?

Vierailija kirjoitti:

En puhu koska saatan sanoa jotain jota kadun, ja jota en sanomattomaksi saa. Se että väitetään kunnon  riidan puhdistavan ilmaa, ei pidä paikkaansa. Päin vastoin; se saattaa pahimmassa tapauksessa lopettaa suhteen.

Olen päättänyt että mietin ensin mitä sanon, kuin että sanon jotain peruuttamatonta.

Tuossa ollaan jo aika lahella villakoiran ydinta: puhuminen on joillekin ihmisille yhta kuin iso riita. Heilla ei taida olla mitaan kokemusta keskusteluista joissa ratkotaan ongelmia ja kehitellaan kompromisseja ilman etta riidellaan ja murjotetaan. Mitenkahan ne parjaavat toissa vai ovatko kaikki puhumattomat duuneissa joissa saa olla yksikseen ja pukahtamatta kaikki paivat eika koskaan tarvitse sopia mistaan toisten ihmisten kanssa.

Valitettavasti puhumattomat ihmiset usein ajavat itsepaisyydellaan lopulta aviolittonsa umpikujaan ja puoliso luovuttaa ja lahtee. Aika paljonpuhuvaa etta aloittajan mieskin mieluummin uhkailee erolla kuin suostuu keskustelemaan vaimonsa kanssa yhtaan mistaan. Rakkaudesta vaimoa kohtaan ei tuossa voi olla kyse, enemmankin monumentaalisesta itsekeskeisyydesta. Minulle riittaisi, sanoisinkin miehelle etta olet oikeassa, tuollainen kaytos ei kelpaa minulle, joten hae sitten vapaasti se ero koska nain meidan liitto ei missaan tapauksessa tule jatkumaan.