Mieleenpainuvin museokäyntisi?

Jonotettiin yli tunti sisäänpääsyä Louvreen. Pitihän se Mona Lisa nähdä.... Voi mikä kauhea pettymys! 

Niitä on monia...Yad Vashem Jerusalemissa jättänyt vahvan muistijäljen.

Ulkoilmamuseoista Kuninkaiden laakso Egyptissä ja Machu Picchu Perussa. Taidemuseoista Czartoryski Museum Krakovassa, jossa olisin voinut katsella Rembrantin teosta "Landscape with the Good Samaritan" vaikka kuinka kauan. Alkuperäisessä taulun värit imevät katsojan mukaan.

Olen pienen ystävä. Ahdan itseni isoihin tungoksiin, mistä seuraa ähky. Ne isoimmat elämykset ovat aina tulleet, kun on hiljaa ja vähän hälinää. Ehkä vuosi sitten kävin Porvoossa, jossa menin Raatihuoneelle. Minua puhutteli suuresti yksi Albert Edelfeltin teos, jossa on vesiväreillä maalattu kamari ja nainen (oliko hänen äitinsä). Upein ikinä näkemäni vesivärityö! Ne seesteiset värit ja harmonia. Sama teos oli nyt tänä kesänä myös Ateneumissa, mutta mikään ei koskettanut, kun oli järkyttävä ruuhka, ihmisiä tuli ja meni ja ohitteli ja se puheensorina häiritsi.

Suomessa on sellainen pieni paikka kuin Outokumpu, jossa on ollut kaivos. Siellä on hieno kaivosmuseo. Kaivostunneli oli ihan mahtava elämys. Kivet esillä siellä kaivoksen syövereissä, valokuvia kaivosmiehistä. Koko alue on heittämällä upein museokokemukseni Suomessa,

Rakastan museoita ja käyn niissä paljon. Moni käynti on jäänyt mieleen,mutta tietyllä tavalla vaikuttavin oli ihan täällä kotimaassa, Verlan tehdasmuseossa. Verla on entinen kartonkitehdas, joka kuuluu maailmanperintölistalle.  Juu, vaikuttava toki tehdaskin,mutta.  Siellä työskenteli vuosikymmenet nainen nimeltään Maria. Hänen tehtävänsä oli punnita arkkeja ja lajitella ne painon mukaan. Työssään hän seisoi samoilla jalansijoilla siis kymmeniä vuosia, niin, että hänen jalanjälkensä ovat painuneet lattian paksuihin, leveisiin lankkuihin. Ajatelkaa, kuinka yksitoikkoista työtä. Silti tämä Maria suostui jäämään eläkkeelle vasta hyvin vanhana ja silloinkin hänelle oli pakko luvata, että hänet kutsutaan hätiin tarvittaessa.

Tämä tarina ja etenkin nuo jalanjäljet vaikuttivat minuun syvästi.

Lepikon torppa, UKK. n synnyinkoti. Jäin kyllä miettimään, että miten nopeasti tämä yhteiskuntamme on muuttunut ja että todella vaatimattomista oloista voi nousta valtion päämieheksi.

Titanic-näyttely Vancouverissa 2000-luku. Näyttely kiersi myös muualla päin maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Jonotettiin yli tunti sisäänpääsyä Louvreen. Pitihän se Mona Lisa nähdä.... Voi mikä kauhea pettymys! 

Onneksi olkoon, jos näit. Minä katselin Mona Lisaa toisten päiden takaa. Jonot ei vedä, koko sali oli täynnä ihmisiä ja jotkut jää sinne vartiksi tuijottamaan. Siihen lähelle ei edes pääse, köydet viritetty, minkä takia 20 edessä olevan ihmisen takaa ei näy kuin vilauksen. Kuitenkin matkamuistomyymälä on täynnä Mona Lisa-aiheista krääsää.

Vierailija kirjoitti:

Mieleenpainuneita kokemuksia on tullut yleensä pienistä museoista, joissa on ollut poikkeuksellisen hyvä opastus: Varkauden Mekaanisen musiikin museo ja Sastamalan Pukstaavi-kirjamuseo pääsevät tässä kärkeen. Tykkään myös Ainolasta ja muistakin Tuusulanjärven museokohteista.

Isoissa taidemuseoissa on tullut vaellettua ilman opasta ja mielikuvat ovat muhjuisia. Vatikaanin museosta muistan lähinnä epätoivon: eivätkö nämä huoneet koskaan lopu? Ateenan Acropolis-museo oli kiinnostava.

Samaa mieltä, pienet museot sisältävät eniten. Viime kesänä 2023 kävimme puolison kanssa Aleksis Kiven syntymäkodissa. Oppaana vanhempi rouva. Opastus sisältyi pääsymaksun hintaan ja kesti tunnin. Odotimme noin 15 minuutin vierailua, mutta viivyimme melkein kaksi tuntia. Pisteet!

Eikö täällä kukaan ole käynyt Venetsian biennaalissa?

Keminmaan vanha kirkko. Suomen ainoat muumiot...

Olimme käymässä Tampereen Vapriikissa ystäväni kanssa ja päätimme ottaa pienen annoksen sieniä ennen museoon menemistä.

Vapriikissa on erittäin hieno vuoden 1918 sisällissotaa käsittelevä näyttely, joka on nyt käsittääkseni tilapäisesti suljettu huoltoa ja uudistamista varten. Meidän piti kuitenkin jättää tuo näyttely kesken, kun alkoi sienien herkistämänä menemään ihan liikaa ihon alle kummallakin. Istuimme ties kuinka kauan tasaamassa ahdistusta museovossikassa, jonka jälkeen suuntasimme kivinäyttelyyn. Siellä taas kivien kimallus ja värit muodostuivat häkellyttävän kauniiksi psykedeliaksi. Liikutuimme lähes kyyneeliin niitä ihastellessamme. Lopulta vietimme ties kuinka kauan aikaa luonnontieteellisessä näyttelyssä ja koimme olevamme yhtä luonnon kanssa :D

Tampere on meidän oma kotikaupunkimme ja Vapriikissa tulee käytyä usein, joten sinne saattaa soveltaa tuollaista vähän kokeellisempaakin museovierailua.

Minulla on 3 upeaa kokemusta.

Ensimmäisenä mainitsen venäläisen taiteen museon Pietarissa. Siellä on sellaisia mestariteoksia kuin "Volgan lautturit, Kasakat kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille ja ylivoimaisena ykkösenä Ivan Ivazovskin Yhdeksäs aalto." Yhdeksäs aalto on niin suuri ja upea maalaus, että en ole vastaavaa missään nähnyt. Onneksi sain nähdä sen 3 kertaa elämäni aikana, koska en enää koskaan tule Venäjälle menemään. Siinä taulussa on jotain maagista ja vangitsevaa, voisin katsoa sitä tuntikausia vaikka en mikään taiteentuntija olekaan.

Toinen kokemus, niin ikään Pietarista on pienoismallimuseo, johon on rakennettu koko Venäjä pienoiskoossa. Sitä käsityön määrää ei voi käsittää. Esimerkiksi: siellä oli käsintehtyjä auringonkukkapeltoja, joissa oli yli 10000 kukkaa. Kaikki noin 2 sentin mittaisia. Lisäksi museossa valaistus vaihtui aina aikavyöhykkeen mukaan, eli mentiin aamusta iltaan ja illasta aamuun. Upea paikka.

Kolmas on ehkä klisee mutta Vatikaanin museo on häikäisevä. Sitä taideteosten määrää ei vaan voi käsittää. Sikstuksen kappeli näkyy sieluni silmissä koko elämäni. Siellä sitä tunsi oman pienuutensa, kun mietti miten se Michelangelo on saanut ne kaikki maalattua sinne kattoon satoja vuosia sitten.  

Ja tähän vielä liittyen: Vatikaanissa oli ankarasti kielletty kaikki valokuvaaminen, koska se vaikuttaa haitallisesti maalauksiin. Arvatkaapa mitä näkyi koko ajan Sikstuksen kappelissa: Aivan oikein, salamavaloja. Ihmiset ovat niin typeriä. Onneksi minulla ei ollut kameraa, näkemäni taideteokset ovat tallessa aivojeni sopukoissa. Aina.

Diorin muotitalon 70-vuotisjuhlanäyttelyä Arts & decoratifs-museossa Pariisissa 2017 oli mieleenpainuva; asut ja esineet, puitteet ja esillepano olivat kaikki upeita.

Bachmann 78 kirjoitti:

Minulla on 3 upeaa kokemusta.

Ensimmäisenä mainitsen venäläisen taiteen museon Pietarissa. Siellä on sellaisia mestariteoksia kuin "Volgan lautturit, Kasakat kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille ja ylivoimaisena ykkösenä Ivan Ivazovskin Yhdeksäs aalto." Yhdeksäs aalto on niin suuri ja upea maalaus, että en ole vastaavaa missään nähnyt. Onneksi sain nähdä sen 3 kertaa elämäni aikana, koska en enää koskaan tule Venäjälle menemään. Siinä taulussa on jotain maagista ja vangitsevaa, voisin katsoa sitä tuntikausia vaikka en mikään taiteentuntija olekaan.

Toinen kokemus, niin ikään Pietarista on pienoismallimuseo, johon on rakennettu koko Venäjä pienoiskoossa. Sitä käsityön määrää ei voi käsittää. Esimerkiksi: siellä oli käsintehtyjä auringonkukkapeltoja, joissa oli yli 10000 kukkaa. Kaikki noin 2 sentin mittaisia. Lisäksi museossa valaistus vaihtui aina aikavyöhykkeen mukaan, eli mentiin aamusta iltaan ja illasta aamuun. Upea paikka.

Kolmas on ehkä klisee mutta Vatikaanin museo on häikäisevä. Sitä taideteosten määrää ei vaan voi käsittää. Sikstuksen kappeli näkyy sieluni silmissä koko elämäni. Siellä sitä tunsi oman pienuutensa, kun mietti miten se Michelangelo on saanut ne kaikki maalattua sinne kattoon satoja vuosia sitten.  

Ja tähän vielä liittyen: Vatikaanissa oli ankarasti kielletty kaikki valokuvaaminen, koska se vaikuttaa haitallisesti maalauksiin. Arvatkaapa mitä näkyi koko ajan Sikstuksen kappelissa: Aivan oikein, salamavaloja. Ihmiset ovat niin typeriä. Onneksi minulla ei ollut kameraa, näkemäni taideteokset ovat tallessa aivojeni sopukoissa. Aina.

Se on Ivan Aivazovski, joka maalasi teoksen Yhdeksäs aalto. Olen nähnyt kuvissa, en luonnossa. Upea teos, purjehtijan kauhu. Hän maalasi varsin paljon meriaiheisia maalauksia.

Tiesittekö muuten, että avaruudessa on hänen mukaansa nimetty planeetta, kunnianosoituksena edesmenneelle suurelle taiteilijalle.

Vivian Meier Suomen valokuvataiteen museossa alkuvuonna 2020. Pidin todella paljon näyttelystä, valokuvaa ajasta ja tapahtumista. Vähän kuin olisi elänyt hänen kanssaan siinä ajassa. Syy miksi se erityisesti jäi mieleen, oli tietenkin poikkeusolojen julistaminen hyvin pian. Olin juuri käynyt näyttelyssä vailla huolen häivää, sitten Suomeen tuli korona ja julistettiin poikkeusolot. Esimerkiksi tuo näyttely meni kiinni. Jossain vaiheessa mieleen heräsi ajatus, onko meillä enää ikinä yhtään museota pystyssä tai ainoatakaan näyttelyä. Lähipiirissä kuoli ihminen koronaan, joka toi mieleen ajatuksen, olikohan se minullekin viimeinen museokäynti ikinä tuo Vivian Meierin näyttely. Onneksi ei ollut.

Versailles. 1990.

Yad Vashem holokausti museo Jerusalem Israel.

Muisti, Mikkeli. Perusnäyttelykin on mielenkiintoinen mutta heidän digitaaliset, ajoittain avoinna olevat teemanäyttelynsä ovat ihan huippuja. Esimerkiksi WTC-iskuista kertova näyttely, joka on ollut vuosittain auki tapahtuman vuosipäivän aikoina. Erinomainen luokkaretkikohde, heillä on valmiita pakettejakin eri ikäisille luokkaretkeilijöille.

Minullakin Vatikaani. Siitä on jo vuosia mutta vieläkin muistan Pieta-patsaan ja sen miten marmoriin oli veistetty jalkapöydän verisuoni. Ja tietenkin kokoelman runsaus ja mittakaava. Kävelee puoli päivää käytävissä ja saleissa jotka ovat täynnä kuuluisia maalauksia, marmoripatsaita, valkokankaan kokoisia kuvitettuja seinävaatteita, huoneenkokoisia maljakoita, pylväitä, freskoja ja vielä lisää. Kerran elämässä kokemus.