Mieleenpainuvin museokäyntisi?

Hugo Simbergin näyttely Turun taidemuseossa joskus 1990-luvulla, kun olin lukiossa. Kuoleman puutarha -maalaus sai aikaan jonkin muutoksen siinä, miten suhtaudun kuolemaan, niin oudolta kuin se kuulostaakin. En ollut ikinä ajatellut pelkääväni kuolmaa, mutta sitä teosta katsellessani tajusin, että olin, mutta en pelkää enää. Vapauttava kokemus. En olisi ikinä uskonut, että yksi maalaus voi vaikuttaa noin voimakkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Pariisissa Musee d'Orsayn ylimmän kerroksen Monetin lumpeenkukat. Tämä noin 20 vuotta sitten. Menimme heti museon avauduttua sinne ylimpään kerrokseen ja purskahdin itkuun. Reaktio yllätti täysin.

Pidin paljon myös Lontoon Victoria & Albert -museosta. Paljon designia eri vuosikymmeniltä: lasia, huonekaluja, koruja yksi päivä ei riitä.

Risteilyfanina pidin muös Edinburgin kuninkaallisesta museolaivasta.

ABBA-museo ja samassa yhteydessä oleva Ruotsin populäärimusiikon museo olivat yllättävän hauskat.

Musee d'Orsayn impressionistien työt olivat upeita. 

Onneksi Ateneumiin tulee impressionistien töitä. :)

Collection de L'Art Brut Lausannessa. Enimmäkseen mielisairaalapotilaiden

töitä. Ihan mieletön, sananmukaisesti. Siellä käytyä mietti ettei terveiden

taidetta pitäisi museoihin huoliakaan.

jiitu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eremitaasi Pietarissa teki valtavan vaikutuksen jo eka kerralla käydessäni. Sitä jotenkin lisäsi vielä neuvostoaika, erittäin pidättyväinen opas, joka toisen oppaan kanssa jutteli kuiskaten ja ne vanhat mummot, joita istui joka salissa joka nurkassa. Niin, neukkulassahan kaikilla oli työpaikat. Jos ei muuta niin vahtia turisteja museon nurkassa.

Systeemin muuttumisen jälkeen näitä ei enää näkynyt ja oppaatkin oli jo toisenlaisia, ja sai jo kierrellä vapaastikin ilman kintereillä hiippailevaa opasta.

Mutta vielä Eremitaasiakin vaikuttavampi oli Iisakin kirkko. Onhan se vaikuttava jo ulkoapäinkin, mutta silti ei olisi uskonut ulkoa, mitä se sisällään piti. Siinä veti jo hiljaiseksi.

Harmi ettei sinne enää ole asiaa, mutta hyvä että tuli nähdyksi.

Lofooteilla oleva viikinkimuseo oli myös aika ällistyttävä. Keskellä "ei mitään."

Hah, meitä on niin moneksi. Itse jossain kohtaa tuollapäin kävin usein työmatkoilla ja eräs kerta totesin, että kait se on pakko tuokin käydä katsomassa. Onhan eremitaasi toki upea rakennus ja ihan kait nättejä taulutkin ovat. Eli kyllä sitä parin huoneen verran toki katselee, mutta oma fiilis oli, että siellä on yksinkertaisesti kolmesataa samanlaista ylikoristeltua huonetta täynnä samanlaisia tylsiä muotokuvia joistan tyypeistä, keistä en ole koskaan kuullut, tai muista kuulleeni. Päällimmäinen oloni tuolta poistuessani oli, että olis vaan pitänyt käydä 5 minuuttia käääntymässä sisällä ja lähteä, niin olisi nähnyt kaiken oleellisen :D Varmasti hieno paikka monen mielestä, en epäile, enkä myöskään syytä. Mutta tuo oli oma mielipide.

Jos hienoista rakennuksista pitää jotain mainita, niin kyllä versailles teki itseni paljon suuremman vaikutuksen. Se ei ole ainakaan ihan yhtä monotoninen. 

Yleisemmin museoista on pakko mainita Varsovan uusi juutalaismuseo, jossa tuli ohimennen käytyä tänä kesänä. Tuollapäin tulee vierailtua aika usein sattuneista syistä ja siksi tuo oli tosiaan sellainen nopea mielijohde, että voishan tuolla nyt tässä nopeasti käydä, kun kerrankin oli aikaa. En ollut varsinaisesti tutustunut, millainen museo odottaa ja pääsi yllättämään. On nimittäin kyllä todella, siis todella panostettu siihen museoon ja muutama tunti vierähti todellakin lentäen (kannettava opastuslaite on sitten must!). 

Itsenäni teitysti eniten kiinnostaa tekniikka ja tiede, joten berliinin tekniikan museo on kyllä hienao ja lontoo on tietysti täynnä näitä.

Kuka mitäkin hakee. Jos ei todellakaan tunne historiaa, ei tietenkään tiedä, mistä on kyse ja kenestä, nimet jäävät tuntemattomaksi eikä osaa eikä haluakaan sijoittaa oikeaan kontekstiin. Silloin suhtautuminenkin on sitä, että tuo ei ole mitään.

Versailles on varmasti hieno paikka ja rakennus, Pietarhovi paljolti jäljittelee sitä, mutta siellä viimeksi käydessäni kaikkialla näkyi alkava rappeutuminen. Toisaalta se lisäsi paikan unenomaisuutta. Voi olla, että sitä on kunnostettu sen jälkeen, ainakin toivoisi niin.

Kotimaassa käymistäni pidin kovasti Juhani Ahon lapsuudenkotimuseosta Iisalmessa. Aho on lempikirjailijani, joten aivan yllätyin, miten paljon aitoa esineistöä ja muuta tietoa siellä oli.

Pidin kovasti Ellen Thesleffin näyttelystä.

Pienet, kotoisat paikat viehättävät, itse näyttely voi olla sivuseikka. Hakasalmen huvila, Sinebrychoff, taiteilijakodit (Hvitträsk, Tuusulanjärven kohteet). Lasimuseo Riksussa myös.

Maailmalla Barcelonan Salvador Dali oli hieno.

Roomassa ja Vatikaanissa ei pieni mieli pystynyt enää vastaanottamaan ja käsittelemään kaikkea näkemäänsä.

Museoiden lisäksi kirkot ovat aina näkemisen arvoisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailu Vatikaanin museoissa vuonna 2019. Itkin kokemaani kauneutta. Olen kiitollinen, että sain kokea sen. Sikstuksen kappelissa käyminen tuntui jollain lailla epätodelliselta. Että todellako olin siellä.

Sama täällä, Vatikaanin museo oli hieno ja oli upea nähdä Sikstuksen kappeli omin silmin, kävin itse vuonna 2018. Näin myös samana vuonna Leonardo da Vincin Viimeisen ehtoollisen, oli vaikuttava näky nähdä se omin silmin. Lempimaalaukseni.

Vatikaani oli "liikaa", tuli ihan ähky kaikesta siitä nähtävästä. Pitäisi käyttää paljon aikaa, ja niin ettei ole liikaa ihmisiä. Itse olin just tietty sinä päivänä kun paavi ilmestyy sinne parvekkeelleen, niin väkeä oli aikalailla.

Napolin Kansallismuseo muutamia vuosia sitten .

olen kiinnostunut historiasta ja kun kävin samaisessa museossa viikon aikana kolmannen kerran, tunnisti eräs museon vartijoista minut ja hetken keskustelun jälkeen pääsin hänen seurassaan katsomaan myös yleisöltä suljettuja tiloja, joissa oli mm. restauroitavana olevia töitä ja sain erittäin mielenkiintoisen yksityiskierroksen opastuksineen

Juuri päättynyt Albert Edelfelt-näyttely Ateneumissa oli tosi upea, vaikutuin.

Roomassa melkein 20 vuotta sitten. Colosseumilla tuli itku, en kyllä osaa selittää ihan, että miksi.

Se historia, sen tajuaminen, millainem suurvalta ja suurkaupunki on sillä paikalla ollut pari TUHATTA vuotta sitten.

Rakentaminen, organisointi, asukkaat, valtio..

Sen tajuaminen, että minä olen täällä vaan pikkuinen piste ja piipahtamassa maailmassa.

Koko Rooman keskusta oli vaikuttava.

Sama kokemus oli Luxorissa. Sen temppelin raunioilla.

Antaa vähän perspektiiviä.

En ole mikään museoramppaaja mutta Vitresks.

Maailmalta löytyy myös suosikkeja, mutta lähikohteista pakko mainita pieni ja piilossa oleva Salvador Dali -museo Paraisilla.

Hienoa taidetta ja esineistöä, mutta parasta kaikessa oli heittäytyvä yksityisesittely kokoelman kerääjältä itseltään, joka omien sanojensa mukaan on Dalin reinkarnaatio.

Amos Rexin tänään auennut Ryoji Ikedan näyttely on vuoden parhaimpien joukossa. Eilisten uutisten kuvaus ei ollut hyvä, kerrottiin (en itse ollut katsonut niitä), mutta mulle näyttely on upea. Ne valoteokset, niihin jäi tuijottamaan pitkäksi aikaa ja seuraamaan kiertoa. Äänet on mahtavia ja varoitukset näyttelystä kannattaa ottaa tosissaan: pimeää, paljon kovia ääniä, valo- ja stroboefektejä.

Menen katsomaan uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Napolin Kansallismuseo muutamia vuosia sitten .

olen kiinnostunut historiasta ja kun kävin samaisessa museossa viikon aikana kolmannen kerran, tunnisti eräs museon vartijoista minut ja hetken keskustelun jälkeen pääsin hänen seurassaan katsomaan myös yleisöltä suljettuja tiloja, joissa oli mm. restauroitavana olevia töitä ja sain erittäin mielenkiintoisen yksityiskierroksen opastuksineen

Joo! Napolin museossa sain yksityisesittelyn, poika selosti erittäin t a r k a s t i kaikkien marmoripatsaiden anatomisia yksityiskohtia. Lopulta  pääsin ulos vain sopimalla treffit, joille en tietysti koskaan mennyt.

Rooma, Sikstuksen kappeli. Rooma, museo jossa oli paljon etruskien esineistöä. Ateena, museo, jossa oli mm. paikka jossa demokratia sai alkunsa. British Museum, Rosettan kivi. Kaikki museot yleensä joissa keskiajan ja roomalaisuuden ajan esineistöä ja tietoa.

Kaikki intiaanien temppelit ja museot Etelä ja Väli-Amerikassa ovat tehneet vaikutuksen, samoin Luxor ja pyramidit Egyptissä. Ne ovat niin vanhoja ja käsittämättömän hienosti rakennettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Napolin Kansallismuseo muutamia vuosia sitten .

olen kiinnostunut historiasta ja kun kävin samaisessa museossa viikon aikana kolmannen kerran, tunnisti eräs museon vartijoista minut ja hetken keskustelun jälkeen pääsin hänen seurassaan katsomaan myös yleisöltä suljettuja tiloja, joissa oli mm. restauroitavana olevia töitä ja sain erittäin mielenkiintoisen yksityiskierroksen opastuksineen

Joo! Napolin museossa sain yksityisesittelyn, poika selosti erittäin t a r k a s t i kaikkien marmoripatsaiden anatomisia yksityiskohtia. Lopulta  pääsin ulos vain sopimalla treffit, joille en tietysti koskaan mennyt.

Miksi tämäkin sai miinusäänen? Elävää elämää museossa ja jäi juuri sen takia mieleen. Olipahan museokäynti. Ei ollut varsinaisesti ahdistavaa, nauratti vaan aikuista naista. Museo-opas kertoi ottaneensa kesätyön että pääsee tutustumaan ulkomaalaisiin tyttöihin. Itse en ollut ihan tyttöiässäkään enää, mutta ilmeisesti paremman puutteessa olisin kelvannut. Vieläkin huvittaa, kun poika ei ollut edes pätkääkään komea, vaan pulska ja hikinen rasvaletti. Kuvitteli olevansa suurikin italialainen romeo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita useita.

Heti tuli mieleen edesmenneen valokuvaajan Susanna Majurin näyttely. Hieno!

Huonoimpia mutta mieleen jääneitä on Kiasman alkutaipaleen näyttely, jossa verta ja spermaa pyörotettiin pesukoneessa. Kyllä, sitä nykytaidetta.

Kiasma avattiin 1998,  hyvin on jäänyt mieleen verilinkous noin 25 vuoden takaa. Taide on tehnyt tehtävänsä.

Sekö sen tehtävä onkin? MIeleen jääminen millä tavalla tahansa?

Siihen suuri osa nykytaiteilijoista pyrkii, kissantappajista ja kaiken maailman Coppereista lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku Kiasman näyttely 99-02 vuosien välillä. Valokuvaaja, videotaiteilija tms. jolla oli skolioosi. Olin 7-9 vuotias.

Skolioosi? Mitä se tähän museo juttuun kuuluu?

No ei pitäisikään mitenkään liittyä. Liittyy kuitenkin siten, että henkilö, jolla on skolioosi, kuvitteli sen tekevän hänestä taiteilijan, minkä vuoksi hän teki "taidettaan" Kiasmaan.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin treffeillä Turun linnassa. Kierrettiin pysyvää näyttelyä ja juteltiin kaikkea mahdollista, sellaista tajunnanvirtaa. Yhtäkkiä kumpikin hiljeni ja katsoi toisiaan silmiin. Tuli sellainen käsittämätön läsnäolon ja ymmärryksen tunne, jota en ole koskaan ennen tai jälkeen kokenut.

Toinen kerta.. Seinillä oli mm Picasson teoksia, mutta lopulta kaikista eniten sai aikaan innostusta ilmankosteusanturi!

Museoissa on ihanaa, jos mukana on joku, jonka kanssa voi tutkia ja ihmetellä kuin lapsi, leikkiä ajatuksilla ja mielikuvilla, käydä vaikka tuolille ylösalaisin katsomaan jotakin teosta, jos siltä tuntuu.

Eihän Turun linnassa oo mitään nähtävää.

Vierailija kirjoitti:

Käynti Kiasmassa, lattialla ruosteisia piikkilankakeriä ja nurkassa styrox-levyn palasia uimassa vesialtaassa; sain ison orgasmin.

Minä vaikutuin siellä kanssa luita ja ytimiä myöten korkealle seinään ripustetun ritilän edessä/alla. Se oli jotenkin yhtaikaa saavuttamaton että ylväästi läsnä, vain tyhjää ympärillään. Sain sitten kuulla että se on vain ilmanvaihtoritilä eikä liity näyttelyyn mitenkään.