Mieleenpainuvin museokäyntisi?
Kommentit (366)
Leningradin antropologinen museo 70-luvulla. Epämuodostuneita sikiöitä säilöttynä etanoliin...en viitsinyt pitkään katsella.
Heurekan body worlds oli ihan mielenkiintoinen.
Pariisi louvre on monipuolinen
-Pieta, Vatikaani. Sen yksityiskohdat laittoivat kyyneleet virtaamaan. -Louvre, Samorrachen Nike, vaikuttava.
-Auschwitz. Tarviiko perustella?
British Natural History museum, hieno.
Konstmuseum Damissa 2000-luvun puolivälissä. "Yövartija" on tauluna vaikuttava
Vierailija kirjoitti:
Auschwitz
Tämä mullakin. V. 2000 kävin.
- British Museumin Egypti-salit.
- Helsingissä joskus ehkä 20 vuotta sitten oli mammuttinäyttely, missä oli niitä mammuttien luurankoja.
Minulla usein mieleenpainuvin on viimeisin tai sitå edeltävä. Näin se ihmismieli toimii. Kun kävin Kairon egyptiläisessä museossa, olin varma, ettei mikään ikinä voita sitä. Tutankhamonin kuolinnaamio oli uskomaton aarre. Tietysti paljon muutakin nähtävää.
Eilen oli vuosilomapäivä ja kävin ihan ex tempore Amos Rexissä katsomassa Ryoji Ikedan valoja, ääntä, visuaalista tarinaa yhdistelevän näyttelyn (2 suurta teosta). Olen varma, että oli upein näkemäni visuaalinen teos, ajatuksia herättävä, aivot suorastaan räjähti. En tiedä, ihan hyvin on mahdollista, että jokin toinen näyttely on ollut samalla tavalla järisyttävä, mutta siitä on jo muisto haalistunut.
Vierailija kirjoitti:
-Pieta, Vatikaani. Sen yksityiskohdat laittoivat kyyneleet virtaamaan. -Louvre, Samorrachen Nike, vaikuttava.
-Auschwitz. Tarviiko perustella?
British Natural History museum, hieno.
Auschwitz, kyllä varmaan moni haluaa perustelut. Minua Auchwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo lähinnä järkytti, enpä menisi uudestaan, vaikka joku maksaisi. 3 tuntia kestää turistikierros, jota en suosittele kenellekään. Museohan on aikoinaan perustettu, ettei vastaavaa enää ikinä ihmiskunnan historiassa tapahtuisi, siis pelotteeksi. Huonolla tavalla tietysti jäi mieleen, mutta yleensäkin ihmisenä olen sellainen, että haluan mieluummin muistella niitä hyviä kokemuksia kuin huonoja.
Hienoin kokemukseni lienee Vasa-museo Ruotsissa. Se oli kyllä todella vaikuttava.
Viime vuosikymmenellä oli Iiu Susirajan töitä jossakin Turun museossa! En nyt muista, missä. Se oli ex-tempore -pistäytyminen. Susirajan valokuvat on huikeita!
Sinänsä vaikuttavin varmaan on ollut Louvre (vuonna 2008). Lipunmyyjätär melkein tinttas turpiin, kun olin ottanut ranskankielisen esitevihkosen; puhun kyllä ranskaa, mut tais silti huomata mut vale-ranskalaiseksi! :D (tämä episodi sopisi hyvin siihen "omituisin asia, josta suututtu" -ketjuun).
Kolmantena tulee mieleen Kiasma joskus vuosituhannen vaihteessa; siellä oli jonkinlainen "koppi", jossa soi kovalla teknontapainen ja monitoreissa toistui jotakin modernia kaaosta (tuli mieleen jotenkin "Koe Koyaanisqatsi Itse" -idea).
Vuosituhannen alkupuolella niin ikään Kiasmassa oli Kalervo Palsa -näyttely. Mieleen jäi sekin.
Tässä tärkeimmän.
M43
British Museumista Rooman osasto, Kreikan osasto, muumiot, keskiaika (anglit, saksit, juutit).
Opastettu Raatteentien talvisotamuseokäynti loppukesästä 2021. Tippa tuli linssiin useamman kerran.
Kesällä Parolan panssarimuseossa saksalainen panssarivaunu Tiger 2
jaa, tulipa joskus käytyä Manskun residenssissä, Hki. Ei nyt ihan mieleenpainuvin, vaan tuli tunne historiasta.
Ja onhan jokin Egyptin faaroiden muistomerkkien kautta mennyt, vaan se nyt ei oikein mun juttu, vaan työkaverit tarjosi.
Usein ollut semmoinen että sitä Vaasan laivaa voisi katsoa tukkisaaressa, vaan perheessä ei yhtään mielenkiintoa ole, niin jäänyt mentyä.
USA:ssa esihistoriallinen museo. Kyllä oli mahtavasti tehty, aivan toista luokkaa kuin mitkään näillä main. Järkkyä kun en muista edes kaupunkia missä tämä oli, jossain St Louisin liepeillä...Siellä mentiin vaunulla läpi erilaisten huoneiden, joissa teema vaihtui. Huoneisiin oli lavastettu erilaisia esihistoriallisia tapahtumia, ihmisiä nuotion ympärillä yms. Tuoksuja ja ääniä myöten oli kaikki tehty.
Minulla oli myös v. 1996 perheen kanssa matka Lontooseen ja sama kohde. Se oli minulle myös mieleenpainuvin museokokemus nuoruudessa. En ollut nähnyt minkäänlaista vahanukkea, ja kun internetiä ei ollut olemassakaan, tieto ympäröivästä maailmasta oli pitkälti lehtien, tv-ohjelmien ja kirjojen varassa. Aidon ihmisen näköiset vahanuket olivat ehkä oman käsityskyvyn ulkopuolella. Miten ne on voitu tehdä ja kuka on osannut? En kyllä nyt aikuisiällä ole ollut mikään patsaiden ystävä ja ne vahanuketkin on nähty vain kerran.