Mieleenpainuvin museokäyntisi?

Ensimmäistä kertaa nuorena miehenalkuna yksin Tukholmaan päästettynä (laivoilla ei oltu vielä niin tarkkoja ikärajoista, olisinkohan ollut 16 tai 15) Naturhistoriska riksmuseet.

Katakombit Pariisin maanpinnan alapuolella teki minuun vaikutuksen 2010-luvulla.

Tää meidän Museokortti on antanut mahtavat mahdollisuudet ainakin meille etelän vetelille. Kierrän museoiden isot näyttelyt osissa, Edelfeltin katsoin neljä kertaa, kerran kokonaan, kaksi kertaa omat suosikkini ja kerran etsien itselleni uusia.

Samoin Kakkosen pätkissä ja Malvan näyttely kerrallaan.

Toisissa pienemmissä museoissa saatan käydä ex-tempore, onko näyttely vaihtunut tai katsoisko näyttelyn uudestaan kuten Elina Brotheruksen.

Tavoitteena on tänä talvena Turku ja Tampere, kummassakin yhdistetyt hotelli-, teatteri- ja museolomat.

Ja tietysti Heureka Vantaalla, tiedekeskus/museo. On vain kauan sitten kun kävin. Pitäisi mennä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Joku Kiasman näyttely 99-02 vuosien välillä. Valokuvaaja, videotaiteilija tms. jolla oli skolioosi. Olin 7-9 vuotias.

Skolioosi? Mitä se tähän museo juttuun kuuluu?

Kiasmassa Pipi-Lotti Ristin näyttely. Varmaan 2000-luvun alku.

Vierailija kirjoitti:

Tää meidän Museokortti on antanut mahtavat mahdollisuudet ainakin meille etelän vetelille. Kierrän museoiden isot näyttelyt osissa, Edelfeltin katsoin neljä kertaa, kerran kokonaan, kaksi kertaa omat suosikkini ja kerran etsien itselleni uusia.

Totta, Museokortti on kyllä mahtava. Ei muuten tulis lähdettyä "museoretkille", viime kesänä kävin esim. Vapriikissa ja Milavidassa (ihana pikku museo) Tampereella ja Lahden museokierroksella. 

Suosittelen kyll tuota Milavidaa, jotain muotiaiheisia näyttelyitä aina, nyt maaliskuuhun asti "Kaunis morsian", viime vuonna oli Vivienne Westwood mikä sexpistols-aikalaisena kiinnosti kovasti.

Lisäksi kotimuseo ja kahvila, kiva miljöö. 

Dinosaurusten luurangot New Yorkin Natural History -museossa. Noin 20v sitten kävin.

Pietarin elänmuseossa (?) Vasilinsaarella sinivalaan luuranko aulassa antaa perspektiiviä.

1990-luvulla oltiin alkukesästä Maarianhaminassa ja käytiin Pommernilla. Kesätyöntekijä halusi harjoitella opastustaan suomeksi meidän kanssa, se oli kivaa.

Keski-Suomen tieliikennemuseo Petäjävedellä. Joskus muutama vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita useita.

Heti tuli mieleen edesmenneen valokuvaajan Susanna Majurin näyttely. Hieno!

Huonoimpia mutta mieleen jääneitä on Kiasman alkutaipaleen näyttely, jossa verta ja spermaa pyörotettiin pesukoneessa. Kyllä, sitä nykytaidetta.

Kiasma avattiin 1998,  hyvin on jäänyt mieleen verilinkous noin 25 vuoden takaa. Taide on tehnyt tehtävänsä.

Sekö sen tehtävä onkin? MIeleen jääminen millä tavalla tahansa?

Maarten Baasin näyttely hide & seek Malvassa kesällä 22.

Eremitaasi Pietarissa teki valtavan vaikutuksen jo eka kerralla käydessäni. Sitä jotenkin lisäsi vielä neuvostoaika, erittäin pidättyväinen opas, joka toisen oppaan kanssa jutteli kuiskaten ja ne vanhat mummot, joita istui joka salissa joka nurkassa. Niin, neukkulassahan kaikilla oli työpaikat. Jos ei muuta niin vahtia turisteja museon nurkassa.

Systeemin muuttumisen jälkeen näitä ei enää näkynyt ja oppaatkin oli jo toisenlaisia, ja sai jo kierrellä vapaastikin ilman kintereillä hiippailevaa opasta.

Mutta vielä Eremitaasiakin vaikuttavampi oli Iisakin kirkko. Onhan se vaikuttava jo ulkoapäinkin, mutta silti ei olisi uskonut ulkoa, mitä se sisällään piti. Siinä veti jo hiljaiseksi.

Harmi ettei sinne enää ole asiaa, mutta hyvä että tuli nähdyksi.

Lofooteilla oleva viikinkimuseo oli myös aika ällistyttävä. Keskellä "ei mitään."

Vierailija kirjoitti:

Ars jotain vuosimallia. Ateneumissa kun oli mm.haisevia ihmiseritteitä näytillä. Toisaalta ars 68 jäi 14v:n mieleen, kiitos siitä silloiselle lyk:n opettajalle .

Me taas kävimme 14-vuotiaina koululuokkani kanssa tässä kyseisessä Ars95-näyttelyssä. Haisevien pesukoneiden lisäksi mieleeni jäivät täytetyt sukkahousuihin puetut kalkkunat, iso pöytä jossa oli sekaisin pinkkejä seksi- ja lastenleluja sekä laite, joka kovaan ääneen viskoi ylös alas siihen kiinnitettyjä kuusia.

Myöhemmät Ars-näyttelyt eivät ole jättäneet yhtä voimakasta muistijälkeä :D

Viimeaikaisista näyttelyistä erityisen puhutteleva oli Markus Copperin näyttely Kiasmassa. Se pyöri ajatuksissa päivä- ellei viikkokausia.

Batan kenkämuseo Torontossa 2000-luvun alkupuolella.

Lapsuudesta ovat jääneet mieleen Retretin näyttelyt, joissa kävimme kesäisin mökillä ollessa. Ilja Repinin näyttely teki erityisen vaikutuksen. Muistan myös miniatyyriasetelmat, joita oli ripustettu luolaston seinille, sekä ison muotokuvan, joka lähemmällä tarkastelulla oli tehty sormenjäljistä. Ylipäätään se, että taidemuseo oli osittain luolassa, oli erikoista, ja muistan vielä sen kosteuden ja tuoksun.

Sara Hildenin taidemuseo 1990-luku. Ihailin upeaa teosta pari tuntia, kehuin oikein ääneen sen näkemystä, rytmiä ja komposiittiä. Ja se pönttö olikin hiilihapposammutin. Se hyvä siitä koitui, että vaimo lupasi, että " Oli viimeinen kerta kun vien sut taidemusoon ! Moukka !" 

Rut Brykin keramiikkateokset, joista on pysyvä näyttely Emman yhden huoneen päädyssä. Selittämättömällä tavalla puhuttelevaa ja koskettavaa, erikoisen elävää taidetta. Menin melkeinpä kiihdyksiin, olin niin innostunut. Piti sen jälkeen lukea myös (loistavasti kirjoitettu ja kuvattu) kirja hänestä.

ARS-94 Ateneumissa, luonnollisesti vuonna 1994. Olin 14-vuotias ja vaikutuin kovasti. Näyttely herätti paljon kritiikkiä ja keskustelua ja ymmärrän toki miksi.