Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Niin. Keskieläke.
Ja mikä saa kuvittelemaan että ne mummot olisi eläkeläisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Mun anoppi on varsin varakas, ei mikään kansaneläkkeellä kituuttava vanhus. Itseensä panostaa, mikä sinänsä on hyvä asia. Lapsenlapsille tuo roskaa, kun löysi kirpputorilta tai tokmannilta halavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.
Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.
Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.
Mikä lasten vaatetarve ratkaistaan liian pienillä tai rikkinäisillä vaatteilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Ja kaikki isovanhemmat on eläkkeellä? Eläkeikä on nykyään niin korkea, että on varsin tavallista että varsinkin pienten lasten isovanhemmat on vielä työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Ymmärrätkö, mitä keskieläke tarkoittaa? Osalla eläkeläisistä on huomattavasti isompi eläke kuin tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.
Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.
Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.
Juu, se on mun lasten isomummo, joka saattaa ostella vähän kummallisia juttuja. Yhdeksääkymppiä lähestyvältä sen ymmärtää. Eikä toisaalta kyllä osta usein, eikä paljon, tosi kurjalle tuntuisi jos hän kokisi tarpeelliseksi "tukea" lapsiperheitä, kun kyllähän sen pitäisi tuon ikäisen kohdalla mennä just toisin päin. Lasten mummot on työssäkäyviä kuusikymppisiä, jotka onneksi on myös ihan normaalijärkisiä ja heistä on vain positiivista sanottavaa. Eivät ostele juurikaan mitään muuta kuin joulu- ja synttärilahjoja, mikä on täysin ok, ei me sellaista tarvitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???
Luultavasti mummolla on auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???
Hyvin työikäiset ehtii käydä kirppiksillä jos haluaa. Ei siihen paljon aikaa mene, varsinkin jos ei oo niin just mitä sieltä ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Nyt kun päästiin niihin köyhiin eläkeläisiin, niin korjataan nyt vielä sen verran, että kyllä, isovanhemmat ovat eläkkeellä, mutta eivät köyhiä. Esimerkiksi anopin bruttoeläke on isompi kuin mitä olen itse ikinä elämässäni saanut bruttopalkkaa. Kirppiksellä käyminen on harrastus, ei pakollinen tarve. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???
Aijaa? Heillähän ei muuta olekaan kuin aikaa kiertää kaupoissa. Ja miten se mummon asuinpaikka liittyy äidin asuinpaikkaan?
Ap. ongelma ei ole isovanhempien tuomat vaatteet, vaan ongelma on, ettei puolin ja toisin ei olla vielä katkaistu napanuoraa, vaan halutaan olla yhtä suurta perhettä ja niin kuin ap. asenteesta huomaa. Hän olettaa saavansa vielä isovanhemmiltaan talousellista apua, vaatteiden sijaan. Mahdollisesti myös lastenhoito- tai muuta apua ja näin ollaan riippuvaisia toisistaan. Ja luulen, että niin ap. kuin puoliso on edelleen lapsuudenkodissaan, kuin kotonaan ja kaikki on edelleen yhteistä, eikä olla otettu pesäeroa ja itsenäistytty, eikä kunnioiteta isovanhempien kotia ja yksityisyyttä ja mennään jääkaapille kuin kotonaan.
Ja turha puhua lapsi ja isovanhempi suhteesta, sillä se voidaan muodostaa vierailuilla ja aikuisten yhdessä ololla, kuin ottamalla vastaan hoitoapua tai muuta apua.
Näitä ap. ongelmia on vain pienellä piiriä perheistä, kun lasten muuttaessa lapsuuden kotoa on katkaista napanuora ja molemmat osapuolet kunnioittavat toistensa yksityisyyttä ja elämää, eikä olla enää samaa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. ongelma ei ole isovanhempien tuomat vaatteet, vaan ongelma on, ettei puolin ja toisin ei olla vielä katkaistu napanuoraa, vaan halutaan olla yhtä suurta perhettä ja niin kuin ap. asenteesta huomaa. Hän olettaa saavansa vielä isovanhemmiltaan talousellista apua, vaatteiden sijaan. Mahdollisesti myös lastenhoito- tai muuta apua ja näin ollaan riippuvaisia toisistaan. Ja luulen, että niin ap. kuin puoliso on edelleen lapsuudenkodissaan, kuin kotonaan ja kaikki on edelleen yhteistä, eikä olla otettu pesäeroa ja itsenäistytty, eikä kunnioiteta isovanhempien kotia ja yksityisyyttä ja mennään jääkaapille kuin kotonaan.
Ja turha puhua lapsi ja isovanhempi suhteesta, sillä se voidaan muodostaa vierailuilla ja aikuisten yhdessä ololla, kuin ottamalla vastaan hoitoapua tai muuta apua.
Näitä ap. ongelmia on vain pienellä piiriä perheistä, kun lasten muuttaessa lapsuuden kotoa on katkaista napanuora ja molemmat osapuolet kunnioittavat toistensa yksityisyyttä ja elämää, eikä olla enää samaa perhettä.
Nyt meni kyllä ohi ja pahasti. AP
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Mistä ihmeestä sinä keksit näitä? Kympin pipo on aiheena ja sen kympin käyttö järkevämmin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolasta tulee laadukasta ja lasten mieleen olevaa vaatetta, ovatpa kivoja omaankin silmään. Mummo osaa kysyä koon, jos ei ole aivan varma siitä, samoin kuin osaa myös kysyä, tarvitaanko erityisesti jotain tiettyä vaatetta.
Mikään oletus mummon hankinnat ei todella ole, mutta koska haluaa auttaa ja osallistua, niin en näe syytä miksi pitäisi kieltääkään. Tykkäänhän minäkin hankkia vaatetta omieni lisäksi vaikkapa kummilapsille, kunhan tiedän, mitä tarvitaan, mitä ja millaista toivotaan.
Näin on varmaan suurimassa osassa perheitä. Ja niin kuin totesit "mikään ei ole oletus mummon hankinnoille" ja tässä on se idea, ei olla riippuvaisia toisistaan, eikä oleteta mitään taloudellista apua, vaan perhe ja myös isovanhemmat elävät omaa elämää, olematta riippuvaisia toisistaan. Ja sitä kunnioitetaan puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Niin. Keskieläke.
Ja mikä saa kuvittelemaan että ne mummot olisi eläkeläisiä?
Synnyttäneiden keski-ikä, viimeiset 60v.
Alue: Aihe vapaa
Meillä mummolasta tulee laadukasta ja lasten mieleen olevaa vaatetta, ovatpa kivoja omaankin silmään. Mummo osaa kysyä koon, jos ei ole aivan varma siitä, samoin kuin osaa myös kysyä, tarvitaanko erityisesti jotain tiettyä vaatetta.
Mikään oletus mummon hankinnat ei todella ole, mutta koska haluaa auttaa ja osallistua, niin en näe syytä miksi pitäisi kieltääkään. Tykkäänhän minäkin hankkia vaatetta omieni lisäksi vaikkapa kummilapsille, kunhan tiedän, mitä tarvitaan, mitä ja millaista toivotaan.