Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Ap kirjoittaa moneen kertaan, että sen sijaan että saa kympin liian pienen pipon tai liian pienen paidan, se mummo voisi sen kympin laittaa polkupyöräpottiin.

Ylipäätään en ymmärrä, että jos on pienituloinen, silloin luulisi olevan nimenomaan tarkka rahoistaan ja haluavan käyttää ne hyödyllisesti ja järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

En minä tai ap tai kukaan tänne kirjoittanut ole pyytänyt äidiltä/anopilta apua. Oletko todella noin yksinkertainen, ettei edes normaali lukeminen onnistu???

Se on siinä rivien välissä varmaan, ruikuti, ruikuti , kaikki on kallista, auton osamaksut, asumismenot, taas kouluun pyydetään luistimia, lomamatka tulee visalla maksuun, lapset tarvisivat vaatteita.

Äiti yrittää auttaa tavallaan kun "ne on niin tiukoilla."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.

Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.

Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?

Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.

Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.

Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.

Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?

Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.

Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?

Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.

Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.

Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Mielenkiintoista. Puitko lapset monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kun ei ollut niin noko nuukaa?

Te olette niin nuoria, teidän kanssa ei voi keskustella kuten aikuiset keskustelevat. Se on tuo viisastelu heti vaikka joku mummo saa liki psykoosin teille kun ei oll mieliksenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Ap kirjoittaa moneen kertaan, että sen sijaan että saa kympin liian pienen pipon tai liian pienen paidan, se mummo voisi sen kympin laittaa polkupyöräpottiin.

Ylipäätään en ymmärrä, että jos on pienituloinen, silloin luulisi olevan nimenomaan tarkka rahoistaan ja haluavan käyttää ne hyödyllisesti ja järkevästi.

Miksi vanhemmat eivät on itse voi ostaa polkupyörää lapselleen ja maksaa sen kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Ap kirjoittaa moneen kertaan, että sen sijaan että saa kympin liian pienen pipon tai liian pienen paidan, se mummo voisi sen kympin laittaa polkupyöräpottiin.

Ylipäätään en ymmärrä, että jos on pienituloinen, silloin luulisi olevan nimenomaan tarkka rahoistaan ja haluavan käyttää ne hyödyllisesti ja järkevästi.

Miksi vanhemmat eivät on itse voi ostaa polkupyörää lapselleen ja maksaa sen kokonaan?

Voi, mutta jos se mummo haluaa auttaa, niin siitä polkupyörärahasta olisi apua, liian pienestä piposta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Ap kirjoittaa moneen kertaan, että sen sijaan että saa kympin liian pienen pipon tai liian pienen paidan, se mummo voisi sen kympin laittaa polkupyöräpottiin.

Ylipäätään en ymmärrä, että jos on pienituloinen, silloin luulisi olevan nimenomaan tarkka rahoistaan ja haluavan käyttää ne hyödyllisesti ja järkevästi.

Miksi vanhemmat eivät on itse voi ostaa polkupyörää lapselleen ja maksaa sen kokonaan?

Tietenkin voi, mutta jos se mummo kertakaikkiaan haluaa jotain antaa, antaisi sen kympin siihen pyöräpottiin eikä liian pientä paitaa.

Onko sulla jokin vakava hahmotusongelma???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.

Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.

Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?

Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.

Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?

Eiköhän ap itse tiedä miten usein just ne hänen vanhemmat niitä lahjoja heidän perheeseen kantaa. Ja voi sanoa, että kiitos paidoista, mutta meillä ei ole näille tarvetta kun entisetkin oli jo aivan ylimääräisiä, jos haluatte jotain ostaa niin housuja ja seuraavaa kokoa. Tai ei ole pakko ostaa mitään. Jos joku tuosta loukkaantuu niin tyhmä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....

Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.

En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.

Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.

Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.

Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Mielenkiintoista. Puitko lapset monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kun ei ollut niin noko nuukaa?

Te olette niin nuoria, teidän kanssa ei voi keskustella kuten aikuiset keskustelevat. Se on tuo viisastelu heti vaikka joku mummo saa liki psykoosin teille kun ei oll mieliksenne.

Onhan täällä useampi isovanhempikin ihmetellyt tuota joittenkin isovanhempien käytöstä. Mut ehkä he on sitten liian nuoria isovanhempia?

Minä yritin äidilleni ja siskolleni sanoa, että älkää kantako sitä tavaraa kaksin käsin koko ajan, vaan laittakaa tilille, josta sitten meidän lapset voi hyödyntää nuorina aikuisina kotoa opiskelemaan lähtiessään.

Ei, ei voinut, vaan siitä suunnilleen kiihtyi se tavaravirta. Nyt meillä on sitten puoli autotallia ja yksi varasto täynnä sitä kaikkea tarpeetonta, ja lapset muuttamassa sodan keskellä laman kynnyksellä tiukkenevien tukiehtojen aikana sinne itsenäiseen elämään.

Mitään hyötyä ei siitä tavarasta ollut koko aikana. Sieltä löytyy jopa ihan avaamattomia paketteja tavaraa, jota en muista edes koskaan nähneeni, koska sitä hyödytöntä kräässä tuli niin paljon.

Osalla on joku shoppailuriippuvuus, ostetaan omaan silmään kivaa eikä yhtään mietitä, sopiiko se edes päälle, tai onko se lapsen mieleen. Lapsi pettyy ja ostelija pettyy, kun siitä sopimattomasta ei ollakaan kiitollisia ja käytetä sitä. Mutta kun kyse ei ole lapsen ilahduttamisesta vaan omasta shoppailuaddiktiosta, sama jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....

Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.

En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.

Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.

Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.

Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.

Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.

Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.

Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.

Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?

Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.

Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?

Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.

Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.

Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.

Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.

Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.

Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.

Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.

Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.

Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?

Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.

Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?

Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.

Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.

Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.

Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.

Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.

Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.

Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.

Ei ole. Eikä kyse ole vanhempien itsenäistymisestä, vaan se ongelma on siellä mummon päässä.

Meidän mökki on kyllä mun lapsuusmaisemissani. Eikö minulla siis ole oikeutta edes omiin lapsuusmaisemiin, koska muuten se mummo saastuttaa sen mun mökinkin krääsällään???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....

Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.

En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.

Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.

Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.

Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.

Mitä vähemmän rahaa, sitä vähemmän on varaa laittaa sitä hutiostoksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.

Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.

Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.

Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.

Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.

Otsikko kertoo tuen tarpeesta.

Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.

Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.

Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....

Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon

Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.

Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.