Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Miksi mummot ylipäätään antaa mitään lapsilleen tai lapsenlapsilleen, kyllä yhteiskunta kustantaa ja auttaa näissä. Valveutukaa mummot, lama tulossa, pienistä eläkkeistä ei tarvitse turhaan rahoja antaa tai tavaroita hankkia vaikka kuinka tekisi mieli jotenkin osallistua lasten elämään. Pärjätköön omillaan, palkoillaan ja tuillaan. On tälläkin palstalla niin monesti tästä haukuttu ja mollattu, että nyt viimeistään kannattaa alkaa pitämään välimatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän tämä tyyppinen sisko. Roudaa lapsilleni Tokmannin alelaareista muovikrääsää ja hirveitä väri- ja lisäaineilla kyllästettyjä halpiskarkkeja. Omalle lapselleen ei syötä sokeria ollenkaan. Itseänsä näillä ilahduttaa, ei ainakaan meitä. Ei myöskään usko kun sanoo. Joku vika päässä täytyy olla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mummot ylipäätään antaa mitään lapsilleen tai lapsenlapsilleen, kyllä yhteiskunta kustantaa ja auttaa näissä. Valveutukaa mummot, lama tulossa, pienistä eläkkeistä ei tarvitse turhaan rahoja antaa tai tavaroita hankkia vaikka kuinka tekisi mieli jotenkin osallistua lasten elämään. Pärjätköön omillaan, palkoillaan ja tuillaan. On tälläkin palstalla niin monesti tästä haukuttu ja mollattu, että nyt viimeistään kannattaa alkaa pitämään välimatkaa.
T pihi empatiakyvytön mummo, joka "auttaa" vain itseään ilahduttaakseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kierrättämisen ulkoistamista ja sen kutsumista lahjan antamiseksi.
Oma anoppi on tällainen henkilö. Hänen pitää jatkuvasti ostaa itselleen kaikkea uutta, vaikka varastot pursuavat jo ennestään. Kuulemma hän ei raaski hankkiutua itse tavarasta eroon, joten roina annetaan meille. Poissa silmistä, poissa mielestä. Meillä työssäkäyvillä on ilmeisesti aikaa ravata sorttiasemalla, kierrätyskeskuksessa ja lahjoituslaatikoilla, toisin kuin eläkkeellä olevalla anopilla. Jos emme suostu ottamana lahjoitusta vastaan, anoppi toteaa tavaroiden odottavan meitä sitten, kun tulee kuolinsiivouksen aika.
Joka syksy vuorossa on myös syyllistäminen siitä, kuinka meidän pitää tulla tyhjentämään heidän marjapensaansa ja omenapuunsa. Kun muutenhan ne pitäisi laittaa kompostiin. Samoin heidän jääkaappinsa pitää aina tulla tyhjentämään ennen ulkomaan matkoja, koska muutenhan ruoka pitäisi laittaa roskikseen. Olemme todenneet, että on vaan helpompi ottaa ruoat vastaan ja heittää kotona suoraan biojätteeseen.
Eli joka tavalla mahdollistatte tuon " alkoholismin" tavaraan ja ruokaan? Mitä sitten ihmettelet, ei se lopu ennen kuin mahdollistajat lopettaa.
Mun mies toimi aikoinaan noin, ettei tule riitaa ja koki pääsevänsä itse helpommalla, kun tekee kuten äiti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.
Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.
Ja isovanhemmat on myös niin yksinkertaisia, etteivät ymmärrä jos sanotaan, että älkää tuoko enää paitoja kun niitä on liikaa? Tai tuokaa edes sopivia/kokoa isompia? Melko yksinkertainen saa tosiaan olla, jos ajattelee että liian pienten vaatteiden ostaminen olisi auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteet on helppoja ja niitä on kiva valita.
No voisihan sitä jonkun lahjakortin Prismaankin antaa mutta siinä ei ole antajalle mitään hauskuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
En minä tai ap tai kukaan tänne kirjoittanut ole pyytänyt äidiltä/anopilta apua. Oletko todella noin yksinkertainen, ettei edes normaali lukeminen onnistu???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Mutta kun kyse oli nyt siitä, että se äiti HALUAA ostaa. Mutta ei kuuntele, kun yritetään ohjata ostamaan mieluummin jotain tarpeellista niiden kuudenkymmenen paidan sijaan. Moneen kertaan on sanottu, että ois parempi jos ei ostaisi mitään, jos ei kerran mitenkään voi kuunnella mitä perhe tarvitsee.
Onko nämä isovanhemmat dementoituneita kun eivät usko että vaate on liian pieni. Uskomatonta. Itse heittäisin roskiin tällaiset vaatteet en säilöisi niitä. En muutenkaan harrasta kirpputoreja, kavereiden kesken kyllä kierrätämme vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mummot ylipäätään antaa mitään lapsilleen tai lapsenlapsilleen, kyllä yhteiskunta kustantaa ja auttaa näissä. Valveutukaa mummot, lama tulossa, pienistä eläkkeistä ei tarvitse turhaan rahoja antaa tai tavaroita hankkia vaikka kuinka tekisi mieli jotenkin osallistua lasten elämään. Pärjätköön omillaan, palkoillaan ja tuillaan. On tälläkin palstalla niin monesti tästä haukuttu ja mollattu, että nyt viimeistään kannattaa alkaa pitämään välimatkaa.
Normaaleita mummojahan vaan kehutaan ja kiitellään. On lukutaidossa puutetta jos ei niitä kommentteja huomaa, vaikka toki normaalit ongelmattomat välit ei sillä tavalla herätä keskustelua. Mutta valitettavasti kaikki ei ole normaaleita ja heidän kanssa tulee sit erilaisia ongelmia, joihin kysytään neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä isovanhemmat dementoituneita kun eivät usko että vaate on liian pieni. Uskomatonta. Itse heittäisin roskiin tällaiset vaatteet en säilöisi niitä. En muutenkaan harrasta kirpputoreja, kavereiden kesken kyllä kierrätämme vaatteita.
En usko, heillä on pikemminkin jonkinlainen suunnaton ylikävelemisen ja itsetietämisen tarve.
Vierailija kirjoitti:
Miten aina menee väärin? Liian pieniä tai isoja tai tyylittömiä vaatteita. Kiittämättömyys on maailman palkka!! Tämä ketju sen osoittaa. Häpeä ap.
Sehän se onkin mysteeri, miten aina ja aina vaan meneekin väärin? Kiitollisuus käsitteenä koskee sitä, että arvostaa sitä hyvää, mitä saa. Vaikkapa huomaavaisuutta. Kiitollisuus ei tarkoita, että arvostaa mitä vaan toimintaa. Vaikkapa sitä, että kävellään yli; "olisit kiitollinen että joku viitsii kävellä juuri sinun ylitsesi". Siitä, että joku valitsee olla kuuntelematta toiveitasi ja näiden erotessa omistaan, edes keskustelemaan asiasta.
Toki haasteistakin voi olla kiitollinen myöhemmin niiden kasvattavan luonteen ansiosta, mutta tämä tapahtuu yleensä vasta, kun niistä on päästy yli ja niistä on seurannut jotain hyvää. Kuten tässä tapauksessa kasvu omien rajojen pitämiseen. Siihen, että huonohampaisen lahjahevosen pitäminen maksaa maltaita eläinlääkärikuluina, joten voi olla parempi pistää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Ei kerro, vaan mummosta joka mukahaluaa mukatukea, mutta oikeasti ei.
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.
Mielenkiintoista. Puitko lapset monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kun ei ollut niin noko nuukaa?
Alue: Aihe vapaa
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.
Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.
Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.