Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Niin. Keskieläke.
Ja mikä saa kuvittelemaan että ne mummot olisi eläkeläisiä?
Synnyttäneiden keski-ikä, viimeiset 60v.
Ei vaan koske sitä sun pientä piiriäsi joka jää kotiseudulle pyörimään ilman koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.
Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.
Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.
Suurin osa isovanhemmista ovat syntyneet 40-50-luvulla, jolloin Suomi oli lähes kehitysmaa, sodan rubtelema Suomi ja jälleenrakentaminen, sekä sotakorvaukset maksettavana, eikä tuontia ulkomailta ollut. Suomen vauraus alkoi 70-luvulla eli reilut 50v sitten.
Appelsiinit tuli kauppoihin 60-luvulla,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???Aijaa? Heillähän ei muuta olekaan kuin aikaa kiertää kaupoissa. Ja miten se mummon asuinpaikka liittyy äidin asuinpaikkaan?
Ei se kaukana oleva mummo joka ivö tuo jotakin "turhaa" tai käy kaappeja penkomassa.
Kyllä ne on siellä pienessä kylässä ei missään asuvien ongelma, molemmat mummolat kivenheiton päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Ymmärrätkö, mitä keskieläke tarkoittaa? Osalla eläkeläisistä on huomattavasti isompi eläke kuin tuo.
Tässä faktaa Suomessa maksetuista eläkkeistä sukupuolittain vuositasolla.
Prosentuaalisesti maksetut eläkkeet naisille on juuri tuo tai alle. Yli 3000€ eläkkeitä vain 1.5% kaikista eläkkeensaajista.
https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/kaikki-elakk…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Mielenkiintoista. Puitko lapset monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kun ei ollut niin noko nuukaa?
Te olette niin nuoria, teidän kanssa ei voi keskustella kuten aikuiset keskustelevat. Se on tuo viisastelu heti vaikka joku mummo saa liki psykoosin teille kun ei oll mieliksenne.
Aikuiset keskustelevat niin, että kun toinen esittää toivomuksen tai mielipiteen jonkin asian suhteen, tätä ei sivuuteta. Jos toivetta ei ole mahdollista huomioida, asia kerrotaan, eikä jatketa kuten mitään ei olisi sanottu.
Ei esimerkiksi näin: " Kiva kun käytte ja otatte siihen aikaa, mutta sopisiko että sovitaan ennakkoon vierailuista, jotta aikataulut sopivat?" Loukaannutaan, kun milloin vain sovi kun sentään viitsitään käydä ja tullaan passiivisaggressiivisesti uudestaankin ilmoittamatta. Jos toinen sitten sanoo, "nyt ei käy", ei tulla enää ikinä. Näin ei keskustelut aikuisten maailmassa "toimi", vaikka paljon näin toimitaankin. Se, että tekee jotain hyväksi, ei anna hallintaoikeutta toisen elämään. Jos toisen näkemystä ei olla valmiita huomioimaan, kyseessä ei ole toisen huomioiminen, koska sitä huomioimista ei missään vaiheessa tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapseni ovat olleet yli 30, itsenäisiä aikuisia kun ovat lapsensa saaneet.
Ensin koulutus, sitten työ, sitten perhe. Yhdelläkin yli 10 vuotta yhdessäoloa ennen lapsia.
Sama omassa lapsuusperheessä joka ei ollut kaikkein helpoin. Olimme sisarukset myös noin 30 kaikki vasta kun teimme lapsia. Halusimme että lapsilla on paremmin kuin meillä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisikohan tästä vinkata vaikka Sean Ricksille, että tekisi Perjantai-ohjelman tästä ongelmasta?
Tämä kun tuntuu olevan oikeasti ihan järkyttävä probleema pikkulasten vanhemmille.
Kuka teistä kirjoittajista haluaisi tulla julkisuuteen tämän asian tiimoilta, antaisi ns. ongelmalle kasvot?
Siis todellakin ovenkahvoissakin roikkuu pussukoita, joissa on kirpparilta ostettuja lasten vaatteita. Ja mummot vaan lyö lisää pökköä pesään, vaikka kuinka on yritetty saada tämä ostamisinto laantumaan!
Sivujuonteena voisi tietysti muutenkin olla aiheena se, miten vähän mummot auttaa varsinkin poikiensa perheitä rahallisesti, siis puhutaan suoraan rahasta, ei tavarasta.
Tämä vauvapalsta - vaikka suosittu onkin - ei tavoita niitä, joita asialla halutaan herätellä, eli niitä anoppeja. Tarvitaan selkeämpi foorumi.
Minulla ei tätä ongelmaa ole koskaan ollut, joten seuraan kummastuksella tätä keskustelua.
Anoppini oli ammattiompelija ja teki lapselleni kauniita, aina sopivia ja tarpeellisia vaatteita. Olen säilyttänyt suurimman osan, koska arvostan itse tehtyä ja laadukasta. Ne ovat arvokkaita muistoja anopistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???Luultavasti mummolla on auto.
Ja luultavasti sillä mummolla on oma elämäkin elättävänä, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, rakas puoliso, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa, kun vielä mahdollisuus, ystäviä, harrastuksia, pyykinpesut ja kotityöt jne.
Ja varmaan haluaa jo päästä hiukan helpommalla, lukea kirjaa, ottaa päiväunet ja lepoa, siitä kaikesta kiireestä.
En ole koskaan ymmärtänytz miksi naisen elämä pitäisi olla niin työntäyteinen, ajatella vain muita ja huolehtia muista. Käydä kirpparilla ostamassa tavaroita muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolasta tulee laadukasta ja lasten mieleen olevaa vaatetta, ovatpa kivoja omaankin silmään. Mummo osaa kysyä koon, jos ei ole aivan varma siitä, samoin kuin osaa myös kysyä, tarvitaanko erityisesti jotain tiettyä vaatetta.
Mikään oletus mummon hankinnat ei todella ole, mutta koska haluaa auttaa ja osallistua, niin en näe syytä miksi pitäisi kieltääkään. Tykkäänhän minäkin hankkia vaatetta omieni lisäksi vaikkapa kummilapsille, kunhan tiedän, mitä tarvitaan, mitä ja millaista toivotaan.
Näin on varmaan suurimassa osassa perheitä. Ja niin kuin totesit "mikään ei ole oletus mummon hankinnoille" ja tässä on se idea, ei olla riippuvaisia toisistaan, eikä oleteta mitään taloudellista apua, vaan perhe ja myös isovanhemmat elävät omaa elämää, olematta riippuvaisia toisistaan. Ja sitä kunnioitetaan puolin ja toisin.
Niin on, sellaisia on normaalit perheet. Jos isovanhemmat haluaa auttaa, he kysyy miten voisivat olla avuksi ja ostavat sellaista joka on sopivaa ja menee käyttöön. Sellaista varmaan ap:kin toivoisi. Mutta ap:n perheessä mummot väen väkisin haluaa "auttaa" tavalla, joka ei siis ole mitään oikeaa apua. Ja sitä tässä ihmetellään, että mikä saa ihmisen käyttäytymään niin. Ei luota lastensa kykyihin olla vanhempia, ja pitää siksi päsmäröidä ja tuoda itse valitsemiaan vaatteita? Halutaan vaan shoppailla söpöjä vaatteita, viis siitä haluaako saaja niitä vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???Luultavasti mummolla on auto.
Ja luultavasti sillä mummolla on oma elämäkin elättävänä, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, rakas puoliso, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa, kun vielä mahdollisuus, ystäviä, harrastuksia, pyykinpesut ja kotityöt jne.
Ja varmaan haluaa jo päästä hiukan helpommalla, lukea kirjaa, ottaa päiväunet ja lepoa, siitä kaikesta kiireestä.En ole koskaan ymmärtänytz miksi naisen elämä pitäisi olla niin työntäyteinen, ajatella vain muita ja huolehtia muista. Käydä kirpparilla ostamassa tavaroita muille?
Niin, miksi on väen väkisin pakko ostaa tavaraa toisille, vaikka ei ole pyydetty eikä toivottu, päin vastoin? Sepä onkin ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Mitä väliä tuolla eläkkeellä on tässä? Huomioiminenhan ei oikeasti maksa mitään, mutta kun koko konseptia ei käsitetä, takerrutaan johonkin hintoihin ja yleistyksiin. Huomioiminen ei maksa mitään. Kerrataan tämä nyt vielä uudestaan. Se on myös halvin tapa ilahduttaa ja mietityn lahjan arvo ei ole sen hinnassa, vaan ajatuksessa. Se on mietitty saajaa varten, mistä hän ilahtuisi. Siinä on se arvo, vaivan näkö miettiä, mistä hän ilahtuisi. Pienempien lasten tapauksessa, mistä perhe ilahtuisi lapsen ohella, koska he varsinaisesti ottavat lahjan vastaan ja päättävät sen käytöstä. Ei siis kattilan kansia, vaikka ne olisivat taaperosta hirveän hyvät musavälineet, huomaavainen ihminen on huomaavainen muita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "ei luota lastensa kykyihin olla vanhempia" on myös hyvä pointti. Isovanhemmilta tulee kyllä paljon kommenttia kasvatukseenkin liittyen (väärin kasvatettu), joten on tässä varmaan tätäkin. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.
Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.
Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.
Suurin osa isovanhemmista ovat syntyneet 40-50-luvulla, jolloin Suomi oli lähes kehitysmaa, sodan rubtelema Suomi ja jälleenrakentaminen, sekä sotakorvaukset maksettavana, eikä tuontia ulkomailta ollut. Suomen vauraus alkoi 70-luvulla eli reilut 50v sitten.
Appelsiinit tuli kauppoihin 60-luvulla,
Oho! Söin kyllä appelsiineja 50-luvulla!
Ja äitini, joka syntyi v. 1922, sai appelsiineja pienenä aina kun isänsä kävi Viipurissa, asuivat Karjalassa maalla, joten siellä ei kyläkaupassa niitä myyty. Mutta kyllä kaupungissa myytiin.
Johan olet tietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???Aijaa? Heillähän ei muuta olekaan kuin aikaa kiertää kaupoissa. Ja miten se mummon asuinpaikka liittyy äidin asuinpaikkaan?
Ei se kaukana oleva mummo joka ivö tuo jotakin "turhaa" tai käy kaappeja penkomassa.
Kyllä ne on siellä pienessä kylässä ei missään asuvien ongelma, molemmat mummolat kivenheiton päässä.
Kyllä niitä mummoja asuu ihan kaupungissakin. Moni kertoo ettei voi muuttaa Helsingistä pois, kun koko suku asuu siellä. Suomalaiset on muuttaneet sankoin joukoin kaupunkiin 60-luvulta saakka, ei nykyajan mummot asu missään mummonmökeissä maalla. Tai toki jotkut, mutta isompi osa ei. Ja vielä pienempi on se porukka, jossa koko suku jää sinne maalle. Kyllä useimmiten perheensä lähellä asuvat on niitä, jotka on koko ikänsä asuneet kaupungissa.
Mikähän siinä on, kun mekin on saatu aina
- liian pieniä vaatteita, yleensä vielä todella hankalasti puettavia muutenkin
- todella kovaäänisiä leluja
- leluja joissa on paljon minimaalisia osia
- valtavia leluja
- ei-ikätasoisia leluja eli muovailuvahaa teinille tai 7+ peli vauvalle
- etukäteen kysymättä huonekaluja ja koriste-esineitä lapsille, jotka ei yhtään sovi mihinkään, tyyliin isot pajupuput, iso nojatuoli (ei mitään jakoa mahtua lastenhuoneeseen), isoja jouluvalopatsaita
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan tästä vinkata vaikka Sean Ricksille, että tekisi Perjantai-ohjelman tästä ongelmasta?
Tämä kun tuntuu olevan oikeasti ihan järkyttävä probleema pikkulasten vanhemmille.
Kuka teistä kirjoittajista haluaisi tulla julkisuuteen tämän asian tiimoilta, antaisi ns. ongelmalle kasvot?
Siis todellakin ovenkahvoissakin roikkuu pussukoita, joissa on kirpparilta ostettuja lasten vaatteita. Ja mummot vaan lyö lisää pökköä pesään, vaikka kuinka on yritetty saada tämä ostamisinto laantumaan!
Sivujuonteena voisi tietysti muutenkin olla aiheena se, miten vähän mummot auttaa varsinkin poikiensa perheitä rahallisesti, siis puhutaan suoraan rahasta, ei tavarasta.
Tämä vauvapalsta - vaikka suosittu onkin - ei tavoita niitä, joita asialla halutaan herätellä, eli niitä anoppeja. Tarvitaan selkeämpi foorumi.
Minulla ei tätä ongelmaa ole koskaan ollut, joten seuraan kummastuksella tätä keskustelua.
Anoppini oli ammattiompelija ja teki lapselleni kauniita, aina sopivia ja tarpeellisia vaatteita. Olen säilyttänyt suurimman osan, koska arvostan itse tehtyä ja laadukasta. Ne ovat arvokkaita muistoja anopistani.
Ei nää ongelmaäidit ja -anopit (ja isät ja apet) taida ymmärtää vaikka heille miten esitettäisiin tämä asia. Omasta mielestäänhän he on täysin oikeassa ja lapset vaan turhasta valittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Niin. Keskieläke.
Ja mikä saa kuvittelemaan että ne mummot olisi eläkeläisiä?
Synnyttäneiden keski-ikä, viimeiset 60v.
Jos sekä mummo että äiti on saaneet esikoislapsensa keskimääräisen ikäisenä, lapsi on hyvinkin kouluikäinen ennen kuin mummo jää eläkkeelle.
Alue: Aihe vapaa
Kysymme aina kuka tarvitsee mitäkin ja myös vaate/kenkä/väline koon. Usein halutaan myös avustusta johonkin suurempaan hankintaan/kesälomareissuun ja tähän molemmat isovanhemmat antavat saman summan. Ilmeisesti kaikki ovat olleet tyytyväisiä näin.