Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Alkeellisimpien käytöstapojen hallinta.
Jos joku tuo 50cm lapselle lahjaksi paitoja, on todella moukkamaista ja epäkohteliasta pyytää lisää lahjoja ja tuomaan housuja ja uusi lahja muutaman viikon sisällä, kun tuossa koossa lapsen kasvu on nopeaa.
Miksi lapsen vanhemmat eivät voi ostaa niitä housuja?Jos lapselle 50cm paidat ovat pieniä, seuraava koko on 60cm ja 70cm paitoihin lapsi hukkuu vaatteisiin.
Vai olettaako ap. että niitä lahjoja tulee viikottain?
Kukaan EI OLE PYYTÄNYT jatkuvasti, vaan sanonut kysyttäessä, mikä on lapsen koko ja mitä lapsi tarvitsee tai että ÄLÄ TUO MITÄÄN.
Eikä se liian pienien vaatteiden jatkuva pyytämättä tuominen todellakaan lopu vauva-aikaan, vaan sitä jatkuu 20 vuotta, eikä mikään auta. Meilläkin niitä tuodaan joka ikinen käyntikerta ja jos ei oteta, se pussukka löytyy portin kahvasta tai mökin terassilta.
Mikään ei saa uskomaan oikeaa kokoa tai tarvetta.
Tämä on pienten piirin ongelmia, kun on jääty kotinurkille asumaan ja perustettu perhe ja lapsuuden maisemiin, lähelle vanhempia ja olkaan taloudellisesti riippuvaisia vanhemmista, kuten lasten polkupyörä hankinnassa.
Suurin osa lasten vanhemmista ovat muuttaneet lapsuuden kodista opiskelun ja työn perässä maailmalle itsenäistymään, jopa tuhansien kilometrien päähän ja isovanhempia tavataan kerran pari vuodessa, eikä ole taloudellisesti ja rahallisesti riippuvaisia toisistaan.
Eikä ole noita lahja- tai vierailuongelmia tai että anoppi tulee omilla avaimilla kylään tai jättäisi portin pieleen vaatepussin.
Kannattaisiko ottaa välimatkaa ja etäisyyttä ja muuttaa vähän kauemmaksi isovanhemmista ja itsenäistyä, eikä olla samaa perhettä, myös rahallisesti.
Eli maalaat samaan aikaan kuvaa kouluttamattomista nuorista vanhemmista, joilla kuitenkin on jo eläkeikäiset äidit ja anopit? Ei ole, noiden maalaamiesi tyyppien äidit ja anopit on viisissäkymmenissä ja työikäisiä.
No työikäiset taas ei ehdi niitä kirpparilöytöjä haeskella , etenkään siellä missä on niin pitkä matka joka paikkaan ettei äiti saa millään vietyä ylimääräisiä pelastusarneijalle tai johonkin keräyslootaan.
Siinäkin yksi arvoitus, asutaan ei missään ihmisten ilmoilla ja silti se mummo kiertää siellä kirppareita???Luultavasti mummolla on auto.
Ja luultavasti sillä mummolla on oma elämäkin elättävänä, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, rakas puoliso, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa, kun vielä mahdollisuus, ystäviä, harrastuksia, pyykinpesut ja kotityöt jne.
Ja varmaan haluaa jo päästä hiukan helpommalla, lukea kirjaa, ottaa päiväunet ja lepoa, siitä kaikesta kiireestä.En ole koskaan ymmärtänytz miksi naisen elämä pitäisi olla niin työntäyteinen, ajatella vain muita ja huolehtia muista. Käydä kirpparilla ostamassa tavaroita muille?
Tämä on nyt täyttä kaasuvalotusta ohi aiheen. Mikään mainitsemistasi seikoista ei liity mitenkään käsillä olevaan aiheeseen. Jos puhutaan epäsopivista lahjoista, ei siihen sisälly mitään oletuksia kirppareista. Ei se kyllä sitä poissuljekaan. Kyse on huomioimisesta ja jos sitä ei pysty tai halua tehdä, miksi pitää yrittää maalailla sellaista kuvaa? Miksi ei voi sanoa ettei kiinnosta p:tä teidän toiveet, lapsen lahjan sopivuus. En halua, enkä jaksa nähdä vaivaa teidän vuoksi, joten annan jotain ja leikitään kaikki että se on mietittyä, huomioivaa? Leikitään kaikki ja pakotetaan lapsi samaan teatteriin pienestä pitäen, että tärkeintä on leikkiä ilahduttavansa toista, ei ilahduttaa. Tarvittaessa voi uhriutua. Kasvatetaan tällaisia mukavia ihmisiä pari seuraavaakin sukupolvea, jotta tiukka perinne sukulaisten hankaluudesta varmasti säilyy perintönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Mikä ajatuksenjuoksu on siinä, että pitää väkisin sallia jotain, jonka vanhempi on jo kieltänyt tai toimia selän takana ja lastata lapselle tällainen vastoin vanhemman tahtoa tehty juttu?
- Miksi se naurattaa valtavasti, että tuo lapsiperheen kotiin jotain todella kovaäänistä lelua koko ajan ja naureskelee ja oikein hykertelee, miten nyt ei ainakaan hiljaista hetkeä taloon saada?
Siis mikä tarve on toimia näin???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Niin. Keskieläke.
Ja mikä saa kuvittelemaan että ne mummot olisi eläkeläisiä?
Synnyttäneiden keski-ikä, viimeiset 60v.
Ei vaan koske sitä sun pientä piiriäsi joka jää kotiseudulle pyörimään ilman koulutusta.
Koulutuksesta en ole kommentoinut mitään.
Ja oletus kotiseudusta perustuu kertomuksiin, mummojen jatkuvista viikottaisista vierailuista ja vaatekassien ilmestymistä portin pieleen.
Meillä ja ystävä- ja tuttavapiirissä tätä ongelmaa ei ole ollut, vaan mummojen vierailuista ja kirppuskamojen tuomiesta on jo käytännön syistä sovittava etukäteen, kun välimatkat pitkät 400-2000 km. Ei siinä mummot voi tuoda kirppiskamojaan päivittäin portin pieleen.
Meillä mummot, silloin kun antavat lahjoja, ovat hyvin tykättyjä ja otetaan kaikki kiitollisena vastaan, kun oletuksena on, ettei mummoilla ole mitään velvollisuutta antaa mitään, vaan tekevät sen omasta hyvyydestään, josta ollaan kiitollisia ja iloisia.
Onneksi mun aikuisilla lapsilla on jo nyt paremmat tulot kuin mulla. Ei sitten mummoksi tullessa tarvitse ostaa niille yhtään mitään kun pystyvät hankkimaan kaiken itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.
Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.
Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.
Suurin osa isovanhemmista ovat syntyneet 40-50-luvulla, jolloin Suomi oli lähes kehitysmaa, sodan rubtelema Suomi ja jälleenrakentaminen, sekä sotakorvaukset maksettavana, eikä tuontia ulkomailta ollut. Suomen vauraus alkoi 70-luvulla eli reilut 50v sitten.
Appelsiinit tuli kauppoihin 60-luvulla,
Jos puhutaan pienistä lapsista, niin kyllä 60-luvulla syntyneet isovanhemmat alkaa olla yhtä tavallista kuin 40-luvulla. Pikkulasten vanhemmat on kasarin loppupuolella ja ysärin alussa syntyneitä tyypillisesti. Voi olla jopa 70-luvulla syntyneitä mummoja. Mutta ehkä nää ongelmatapaukset on tosiaan sieltä vanhemmasta päästä, puutteessa kasvaneita monella tapaa, mikä voi selittää kummallista käytöstä. Mun lasten mummot on nimittäin 60-luvulla syntyneet ja he on ihan normaaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Niin. Keskieläke.
Ja mikä saa kuvittelemaan että ne mummot olisi eläkeläisiä?
Synnyttäneiden keski-ikä, viimeiset 60v.
Ei vaan koske sitä sun pientä piiriäsi joka jää kotiseudulle pyörimään ilman koulutusta.
Koulutuksesta en ole kommentoinut mitään.
Ja oletus kotiseudusta perustuu kertomuksiin, mummojen jatkuvista viikottaisista vierailuista ja vaatekassien ilmestymistä portin pieleen.
Meillä ja ystävä- ja tuttavapiirissä tätä ongelmaa ei ole ollut, vaan mummojen vierailuista ja kirppuskamojen tuomiesta on jo käytännön syistä sovittava etukäteen, kun välimatkat pitkät 400-2000 km. Ei siinä mummot voi tuoda kirppiskamojaan päivittäin portin pieleen.
Meillä mummot, silloin kun antavat lahjoja, ovat hyvin tykättyjä ja otetaan kaikki kiitollisena vastaan, kun oletuksena on, ettei mummoilla ole mitään velvollisuutta antaa mitään, vaan tekevät sen omasta hyvyydestään, josta ollaan kiitollisia ja iloisia.
Miksi sinä sössötät jotain täysin älytöntä aiheen vierestä????
Minun anoppini asuu 600 kilsan päässä, eikä se ole estänyt häntä muun muassa ostelemasta meille valtavia amatöörin tuhertamia toritaidetauluja, jotka sitten oli lykännyt autoon kälyni perheen käydessä siellä. Käly taas ei saa pidettyä yhtään pintaansa, vaan on pelkkä äitinsä käsikassara kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.
Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.
Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.
Suurin osa isovanhemmista ovat syntyneet 40-50-luvulla, jolloin Suomi oli lähes kehitysmaa, sodan rubtelema Suomi ja jälleenrakentaminen, sekä sotakorvaukset maksettavana, eikä tuontia ulkomailta ollut. Suomen vauraus alkoi 70-luvulla eli reilut 50v sitten.
Appelsiinit tuli kauppoihin 60-luvulla,Oho! Söin kyllä appelsiineja 50-luvulla!
Ja äitini, joka syntyi v. 1922, sai appelsiineja pienenä aina kun isänsä kävi Viipurissa, asuivat Karjalassa maalla, joten siellä ei kyläkaupassa niitä myyty. Mutta kyllä kaupungissa myytiin.
Johan olet tietämätön.[/quoteJoo, ehkä olis parempi ettei nää nykynuoret esiintyisi asiantuntijoina asioissa, joista he ei todellakaan mitään tiedä.
Suomi oli yleismaailmallisesti katsottuna kohtuullisen vauras ja hyvinvoiva maa jo 30-luvulla. Sota sotki asioita pahasti, mutta sen jälkeen alkoi ennennäkemätön nousukausi.
Sodan jälkeen kolme kaikkein eniten kärsinyttä maata, Saksa, Japani ja Suomi ovat myös ne maat, jotka kaikkein nopeimmin nousivat jaloilleen ja loivat pohjan koko ajan kasvavalle hyvinvoinnille, jota näinä päivinä ansiokkaasti romutetaan.
Minä olen 50-luvun lapsi enkä todellakaan ole elänyt kehitysmaassa, ei lähellekään.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, kun mekin on saatu aina
- liian pieniä vaatteita, yleensä vielä todella hankalasti puettavia muutenkin
- todella kovaäänisiä leluja
- leluja joissa on paljon minimaalisia osia
- valtavia leluja
- ei-ikätasoisia leluja eli muovailuvahaa teinille tai 7+ peli vauvalle
- etukäteen kysymättä huonekaluja ja koriste-esineitä lapsille, jotka ei yhtään sovi mihinkään, tyyliin isot pajupuput, iso nojatuoli (ei mitään jakoa mahtua lastenhuoneeseen), isoja jouluvalopatsaita
Ei tuolle ole oikein järkevää selitystä, kun jopa lapsettomat ymmärtävät tällaiset asiat ihan logiikalla. Niin ei ihmiset, jotka todistettavasti ovat seuranneet ainakin yhden lapsen arkea, eli ei mene edes tahattoman ymmärtämättömyyden piikkiin? Ja tällainen yleensä puheeksi otettaessa korjataan, koska se ei ole tarkoitus. Mutta ei niin ei, hyvillään pitäisi olla vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Niin. Keskieläke.
Ja mikä saa kuvittelemaan että ne mummot olisi eläkeläisiä?
Synnyttäneiden keski-ikä, viimeiset 60v.
Ei vaan koske sitä sun pientä piiriäsi joka jää kotiseudulle pyörimään ilman koulutusta.
Koulutuksesta en ole kommentoinut mitään.
Ja oletus kotiseudusta perustuu kertomuksiin, mummojen jatkuvista viikottaisista vierailuista ja vaatekassien ilmestymistä portin pieleen.
Meillä ja ystävä- ja tuttavapiirissä tätä ongelmaa ei ole ollut, vaan mummojen vierailuista ja kirppuskamojen tuomiesta on jo käytännön syistä sovittava etukäteen, kun välimatkat pitkät 400-2000 km. Ei siinä mummot voi tuoda kirppiskamojaan päivittäin portin pieleen.
Meillä mummot, silloin kun antavat lahjoja, ovat hyvin tykättyjä ja otetaan kaikki kiitollisena vastaan, kun oletuksena on, ettei mummoilla ole mitään velvollisuutta antaa mitään, vaan tekevät sen omasta hyvyydestään, josta ollaan kiitollisia ja iloisia.
Me ollaan korkeakoulutettu perhe ja asutaan yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista omakotitalossa. Äitini asuu kilometrin päässä. Ei kylläkään ole mikään ongelmatapaus, ollaan hyvissä väleissä ja autetaan toisiamme puolin ja toisin. Tuttavapiirissä on monenlaisia perheitä, isovanhemmat osallistuu enemmän ja vähemmän, tavallisinta on kuitenkin että lapsuudenkoti on jossain 100km säteellä. Tosin se jonka äiti on hankala tapaus, muutti ihan tarkoituksella satojen kilometrien päähän vanhemmistaan.
Entäpäs jos sitä alunperin asuukin ihan hyvän matkan päässä tällaisesta ongelmamummelista, mutta se ongelmamummeli muuttaa suunnilleen iholle?
Pitääkö myydä juuri remontoitu talo, vaihtaa lasten koulut, kaverit ja harrastukset jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpäs jos sitä alunperin asuukin ihan hyvän matkan päässä tällaisesta ongelmamummelista, mutta se ongelmamummeli muuttaa suunnilleen iholle?
Pitääkö myydä juuri remontoitu talo, vaihtaa lasten koulut, kaverit ja harrastukset jne?
Tämähän on mummelin kannalta mainio tilanne, koska tuskin kukaan lähtee myymään taloa edellä mainituista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.
Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.
Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.
Suurin osa isovanhemmista ovat syntyneet 40-50-luvulla, jolloin Suomi oli lähes kehitysmaa, sodan rubtelema Suomi ja jälleenrakentaminen, sekä sotakorvaukset maksettavana, eikä tuontia ulkomailta ollut. Suomen vauraus alkoi 70-luvulla eli reilut 50v sitten.
Appelsiinit tuli kauppoihin 60-luvulla,Oho! Söin kyllä appelsiineja 50-luvulla!
Ja äitini, joka syntyi v. 1922, sai appelsiineja pienenä aina kun isänsä kävi Viipurissa, asuivat Karjalassa maalla, joten siellä ei kyläkaupassa niitä myyty. Mutta kyllä kaupungissa myytiin.
Johan olet tietämätön.[/quoteJoo, ehkä olis parempi ettei nää nykynuoret esiintyisi asiantuntijoina asioissa, joista he ei todellakaan mitään tiedä.
Suomi oli yleismaailmallisesti katsottuna kohtuullisen vauras ja hyvinvoiva maa jo 30-luvulla. Sota sotki asioita pahasti, mutta sen jälkeen alkoi ennennäkemätön nousukausi.
Sodan jälkeen kolme kaikkein eniten kärsinyttä maata, Saksa, Japani ja Suomi ovat myös ne maat, jotka kaikkein nopeimmin nousivat jaloilleen ja loivat pohjan koko ajan kasvavalle hyvinvoinnille, jota näinä päivinä ansiokkaasti romutetaan.
Minä olen 50-luvun lapsi enkä todellakaan ole elänyt kehitysmaassa, ei lähellekään.Mä olen 60-luvun lapsi ja mulla on ikätovereita, joiden kotona ei ollut edes sisävessaa. Ensimmäiset vuoteni asuimme asunnossa jossa ei ollut suihkua eikä ammetta ollenkaan vaan kerran viikossa käytiin yleisessä saunassa.
Kyllä nykyiseen verrattuna se oli aika kehitysmaata. Ja mä asuin sentään Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan tästä vinkata vaikka Sean Ricksille, että tekisi Perjantai-ohjelman tästä ongelmasta?
Tämä kun tuntuu olevan oikeasti ihan järkyttävä probleema pikkulasten vanhemmille.
Kuka teistä kirjoittajista haluaisi tulla julkisuuteen tämän asian tiimoilta, antaisi ns. ongelmalle kasvot?
Siis todellakin ovenkahvoissakin roikkuu pussukoita, joissa on kirpparilta ostettuja lasten vaatteita. Ja mummot vaan lyö lisää pökköä pesään, vaikka kuinka on yritetty saada tämä ostamisinto laantumaan!
Sivujuonteena voisi tietysti muutenkin olla aiheena se, miten vähän mummot auttaa varsinkin poikiensa perheitä rahallisesti, siis puhutaan suoraan rahasta, ei tavarasta.
Tämä vauvapalsta - vaikka suosittu onkin - ei tavoita niitä, joita asialla halutaan herätellä, eli niitä anoppeja. Tarvitaan selkeämpi foorumi.
Minulla ei tätä ongelmaa ole koskaan ollut, joten seuraan kummastuksella tätä keskustelua.
Anoppini oli ammattiompelija ja teki lapselleni kauniita, aina sopivia ja tarpeellisia vaatteita. Olen säilyttänyt suurimman osan, koska arvostan itse tehtyä ja laadukasta. Ne ovat arvokkaita muistoja anopistani.
En ole valmis tulemaan julkisuuteen tämän kanssa enää, kun tilanne on ratkaistu. Yksinkertaisesti pistämällä välit poikki. Ongelmia oli kyllä muitakin.
Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä, kun anoppi esittelisi löytöjään ja itkua niellen kertoi kuinka hän näitä löytöjä tekee vaivaa nähden hyvää hyvyyttään, mutta kun miniälle ei mikään kelpaa. Sitten leikkaus tilanteeseen, jossa anoppi yrittää sitä liian pientä vaatetta survoa huutavan lapsen päälle. Tai kuinka hän haukkuu kiittämättömäksi koululaista, joka pahastuu kun mummo tuo kolmevuotiaille tarkoitetun nalle puh -puuhakirjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpäs jos sitä alunperin asuukin ihan hyvän matkan päässä tällaisesta ongelmamummelista, mutta se ongelmamummeli muuttaa suunnilleen iholle?
Pitääkö myydä juuri remontoitu talo, vaihtaa lasten koulut, kaverit ja harrastukset jne?
Tämähän on mummelin kannalta mainio tilanne, koska tuskin kukaan lähtee myymään taloa edellä mainituista syistä.
Niinpä, mutta silloin juurikin niitä nyssäköitä ilmestyy porttiin jne. Meille todella kävi näin, muutti kuuden minuutin bussimatkan päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Ei kuvitelma, vaan perustuu tutkittuun tietoon
Suomessa maksettu keskieläke on naisilla 1450€/kk brutto eli reilu tonni käteen ja lasketaan pienituloiseksi.Ja tuon eläkkeen saa esim sairaanhoitajan työstä, jos työuraa yli 40v.
Niin. Keskieläke.
Ja mikä saa kuvittelemaan että ne mummot olisi eläkeläisiä?
Synnyttäneiden keski-ikä, viimeiset 60v.
Ei vaan koske sitä sun pientä piiriäsi joka jää kotiseudulle pyörimään ilman koulutusta.
Koulutuksesta en ole kommentoinut mitään.
Ja oletus kotiseudusta perustuu kertomuksiin, mummojen jatkuvista viikottaisista vierailuista ja vaatekassien ilmestymistä portin pieleen.
Meillä ja ystävä- ja tuttavapiirissä tätä ongelmaa ei ole ollut, vaan mummojen vierailuista ja kirppuskamojen tuomiesta on jo käytännön syistä sovittava etukäteen, kun välimatkat pitkät 400-2000 km. Ei siinä mummot voi tuoda kirppiskamojaan päivittäin portin pieleen.
Meillä mummot, silloin kun antavat lahjoja, ovat hyvin tykättyjä ja otetaan kaikki kiitollisena vastaan, kun oletuksena on, ettei mummoilla ole mitään velvollisuutta antaa mitään, vaan tekevät sen omasta hyvyydestään, josta ollaan kiitollisia ja iloisia.
Miksi sinä sössötät jotain täysin älytöntä aiheen vierestä????
Koska hän kärsii samasta oikeutuksen tunnelukosta kuin ketjussa kuvatut isovanhemmat. Koko pitkä tarina oli savuverho sanomalle: " Minua ei ole tällaista ongelmaa, joten muillakaan ei voi/saa olla". "Minä tiedän paremmin, joten tulen sen teille tänne kertomaan". "Minä määritän ja päätän". "Olkaa kiitollisia, kun opastan teitä yhtä hyväksi ihmiseksi kuin itse olen". Tyhjentävä esimerkki ilmiöstä, vaikka vaikuttaa äkkiseltään asiaan liittymättömältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
Eli tällöin tärkeintä on se oma mielihyvä, eikä toisen ilahduttaminen. Sitten jos tämän tuo esiin, loukkaannutaan, koska on pukeuduttu pyytettömän hyväntekijän kaapuun. Ajatella, että jopa antamalla voi saada toisen tuntemaan olonsa arvottomaksi, jos viesti on noin ristiriitainen. Joka haluaa huomioida toiset, tekee sen kuuntelemalla ja joustamalla. Jotkut taas käyttävät muka-huomioivia eleitä nostaakseen itseään, eikä teon tarkoitus säily alkuperäisenä.
Ja tässä kuviossa ei ole kyse vain miniöistä, anopeista ja pikkulapsista. Nuo omien tarpeidensa tyydyttäjät tekevät sitä aikuisten omien lastensakin kanssa.
Esimerkki: mieheni äiti kysyä pojaltaan, että jos hän neuloisi vpaidan tälle. Poika ilahtuneena, että tahtoisi sellaisen tummanharmaan saaristolaisvillapaidan.
Sai beigen ja vaaleansinisen raidallisen puuvillaneuleen. Maailmassa on jotain 8 miljardia ihmistä, joten varmasti on olemassa joku, jolle sellainen väriyhdistelmä sopii. Mieheni ei kyllä ole sellainen, lisäksi hän pitää kirkkaista väreistä jos värejä käyttää, ostaa siis itse kirkkaanpunaista tai keltaista treenipaidoiksi jne.
Ja minä en ollut tuossa mitenkään osallisena, kyse oli täysin äidin ja keski-ikäisen poikansa välisestä asiasta. Mies oli kohtalaisen pettynyt.
Tuollaisille ihmisille ei voi mitään, kun ne ei tunnu edes näkevän ihmisiä ympärillään oikeasti. Kuten nyt mieheni äiti ei näe poikaansa edes sen vertaa, että näkisi mitä värejä tämä valitsee itse ja mikä sille sopisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
Eli tällöin tärkeintä on se oma mielihyvä, eikä toisen ilahduttaminen. Sitten jos tämän tuo esiin, loukkaannutaan, koska on pukeuduttu pyytettömän hyväntekijän kaapuun. Ajatella, että jopa antamalla voi saada toisen tuntemaan olonsa arvottomaksi, jos viesti on noin ristiriitainen. Joka haluaa huomioida toiset, tekee sen kuuntelemalla ja joustamalla. Jotkut taas käyttävät muka-huomioivia eleitä nostaakseen itseään, eikä teon tarkoitus säily alkuperäisenä.
Ja tässä kuviossa ei ole kyse vain miniöistä, anopeista ja pikkulapsista. Nuo omien tarpeidensa tyydyttäjät tekevät sitä aikuisten omien lastensakin kanssa.
Esimerkki: mieheni äiti kysyä pojaltaan, että jos hän neuloisi vpaidan tälle. Poika ilahtuneena, että tahtoisi sellaisen tummanharmaan saaristolaisvillapaidan.
Sai beigen ja vaaleansinisen raidallisen puuvillaneuleen. Maailmassa on jotain 8 miljardia ihmistä, joten varmasti on olemassa joku, jolle sellainen väriyhdistelmä sopii. Mieheni ei kyllä ole sellainen, lisäksi hän pitää kirkkaista väreistä jos värejä käyttää, ostaa siis itse kirkkaanpunaista tai keltaista treenipaidoiksi jne.
Ja minä en ollut tuossa mitenkään osallisena, kyse oli täysin äidin ja keski-ikäisen poikansa välisestä asiasta. Mies oli kohtalaisen pettynyt.
Tuollaisille ihmisille ei voi mitään, kun ne ei tunnu edes näkevän ihmisiä ympärillään oikeasti. Kuten nyt mieheni äiti ei näe poikaansa edes sen vertaa, että näkisi mitä värejä tämä valitsee itse ja mikä sille sopisi.
Varmaan se on just joku tunnelukko. Ei ole itse lapsena tullut kohdatuksi omana itsenään omine tarpeineen ja toiveineen, yksilönä, joten ei osaa tulkita tai välittää muidenkaan tarpeista ja toiveista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen vaan pitää tehdä lasuilmoitus jos jälkikasvun lapset ovat vaatteitta ja ruutta, ilman housuja, ilman välttämättömiä tarpeita tai pyöriä, suksia, luistimia.
Ei mummot voi itsensä lisäksi tukea enää montaa lapsiperhettä ja viedä eteenpäin.
Eiköhän ennaltaehkäisevän tukena jotain taloudellistakin apua sitten löydy.
Tottakai pitää tehdä, jos todella olisi sellainen tilanne. Ei tosiaan kuuluisi olla niin, että isovanhemman vastuulla on vaatettaa lapset.
Mutta jos isovanhempi haluaa auttaa tai ostaa jotain lapsenlapsille, niin eikö ihan joka tilanteessa kannattaisi hankkia sellaista jolle on käyttöäkin? Tän ketjun aihe oli isovanhemmat, jotka väen väkisin haluaa ostaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tarvittaisiin ja jolle olisi käyttöä.
Otsikko kertoo tuen tarpeesta.
Kyllä monet käyttävät hyväkseen sitä mummoa joka on aina ollut pienpalkkainen pienellä eläkkeellä, lapset hyvätuloisia mutta eletään liian leveästi, sitten on aina rahat loppu ja lasten tarpeisiin ei riitä. Se on joku polkupyörä kallis eläkeläismummolle jos sitä ne luksusvelkainen pariskunta pyytää.
Lehdessähän oli artikkeli kun isovanheemmat ottaneet kulutusluottoja lastensa tukemiseksi eivätkä sitten eläkkeillään pysty maksamaan.
Mikä saa kuvittelemaan, että isovanhemmat ois jotain köyhiä eläkeläisiä? On varsin tavallista, että ne isovanhemmat on paljon varakkaampia kuin lapsensa. Ainakin siinä iässä kun lapsenlapset on pieniä. On toki köyhiäkin isovanhempia, mutta mikään ei kyllä pakota antamaan yhtään mitään taloudellista tai muutakaan tukea lapsilleen. Harva edes pyytää. Tässäkin tapauksessa ne isovanhemmat ihan oma-aloitteisesti kantaa kasapäin niitä paitoja....
Todennäköisesti se köyhempi eläkeläinen käy kirpparilla kun näkee lasten vaatetarpeen. Kun ei ole rahaa antaa niitä arvo-osuustilejä.
En tiedä, aika yleistä on että lapsilla, jos kerrran on omakotitaloja ja mökkien terasseja on tulot melkoisen hyvät.
Esim. Mun suvussa ja tuttavapiirissä me vanhemmat olemme olleet rivityöläisiä, lapsemme ovat hyvin koulutettuja akateemisia.
Mutta tietenki on toisinpäinkin, varakkaan perheen lapsi, lukio kesken, amis kesken , sit ollaan kotiäiti tai vastaava mies joku pakukuski.
Mutta hehän saavat niitä arvopapereita ja heidän lapsensa saavat.Tilastojen valossa nuoret aikuiset on kuitenkin köyhempiä kuin vanhempansa. Tilastot on toki vain keskiarvo, eli on toki muunkinlaisia perheitä.
Mutta miksi sen varakkaan perheen lapsella olisi jotain vaatetarpeita? Köyhä eläkeläismummo auttaisi paljon enemmän antamalla aikaansa ja huomiota lapsille. Tavaraa ne hyvätuloiset lapsiperheet ei tarvitse eikä kaipaa.
Nykyisovanhemmat ei edes ole enää mitään pula-ajan eläneitä, joilla olisi ollut se kokemus että mikä tahansa tavara on arvokas, tai ainakin vaihdettavissa johonkin arvokkaaseen. He ovat aina eläneet maailmassa, jossa tavaraa kyllä riittää.
Suurin osa isovanhemmista ovat syntyneet 40-50-luvulla, jolloin Suomi oli lähes kehitysmaa, sodan rubtelema Suomi ja jälleenrakentaminen, sekä sotakorvaukset maksettavana, eikä tuontia ulkomailta ollut. Suomen vauraus alkoi 70-luvulla eli reilut 50v sitten.
Appelsiinit tuli kauppoihin 60-luvulla,Jos puhutaan pienistä lapsista, niin kyllä 60-luvulla syntyneet isovanhemmat alkaa olla yhtä tavallista kuin 40-luvulla. Pikkulasten vanhemmat on kasarin loppupuolella ja ysärin alussa syntyneitä tyypillisesti. Voi olla jopa 70-luvulla syntyneitä mummoja. Mutta ehkä nää ongelmatapaukset on tosiaan sieltä vanhemmasta päästä, puutteessa kasvaneita monella tapaa, mikä voi selittää kummallista käytöstä. Mun lasten mummot on nimittäin 60-luvulla syntyneet ja he on ihan normaaleita.
Meillä kaikki isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvulla ja ovat tolkun ihmisiä, eikä tälläistä show ole ollut.
Päinvastoin, anoppi on tosi kätevä käsistään ja on ollut tosi suuri apu lasten vaatteissa ja aina laadukasta ja kaunista ja edelleen teini-ikäiset tyttäret (3) kääntyvät anoppini puoleen, kuin minun, kun haluavat uudistaa jonkun vaatteen tai jonkun neuleen itselleen.
En muutenkaan ymmärrä tätä keskustelua, tämän päivän isovanhemmat, kun ovat koulutettuja ja eläneet sivistyksen ja tiedon keskellä, siinä missä nuoremmatkin, vaikka täällä annetaan kuva sivistymättömästä ja höpsöistä ikäluokasta.
Monessa suhteessa esim. meidän lasten isovanhemmat ovat paljon suvaitsevampia, tasa-arvoisempia ja oikeudenmukaisempia, kuin monessa perheessä nykyään, jos palstaan on uskominen, kun isoisät ovat aikanaan olleet koti-isiä, käyttäneet lapsiaan neuvolassa ja ollut tasavertainen vanhempi.
Alue: Aihe vapaa
Olen -46 syntynyt. Näin ensimmäisen appelsiinin ja sain. Muistan sen hyvin kun olin vuonna -57 käymässä siskoni kihlatun kotona. Äitinsä sitten kuori sen minulle. Ja vuosi on mielessä koska veljeni kuoli silloin liikenteessä.
Siis maalaislapsi olin.