Ysärin laman kokeneet, mitä jäi mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijat ainakin olivat reippaampia, asuttiin solussa ihan kiltisti eikä itketty ja valitettu. Ymmärrettiin että on vain tilapäistä ja oltiin tyytyväisiä ilmaiseen koulutukseen. Itsekin asuin solussa 2v ajan opiskellessani.

Soluasunnoissa asui suurinosa opiskelijoista. Ei muuhun ollut varaa. Ihmettelin miksi myöhemmin alettiin tukea yksiöissä asumista. Mietin jo silloin onko tällä maalla oikeasti varaa siihen.

Kyllä silloinkin tuettiin yksiössä asuvia. Opintotuki oli vuodesta 90-luvun alussa tehdystä tukiuudistuksesta lähtien parempi kuin nykyopiskelijoilla.

Kun opintotukiuudistus tuli 90-luvun alussa, opiskelijat lähes lopetti opintolainan ottamisen. Lainaa pelättiin lama-ajan kokemusten takia. Nyt kun tuet heikkenee, opintolainaa otetaan taas enemmän kuin koskaan. Tästä tulee vielä isot ongelmat monelle.

Vierailija kirjoitti:

Tissibaarit yms.

Naarasta sai pikkurahalla!

Ja piirasta sai varmaan nakurahalla!? 🤭

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla olen tosi monesti lukenut fantasioita siitä, että tulisipa lama niin herrat ja rikkaat saisi nenilleen. Tuntuu, että nyt on viimein heillekin valkenemassa se, että lama ei todellakaan tarkoita mitään varallisuuden tasausta vaan siinä todellakin on enimmäkseen häviäjiä mutta myös heitä jotka siitä reilusti hyötyvät.

Yleensä nousukaudella kaikilla on kivempaa, kun sitä rahaa ja hyvinvointia tulee ja se valuu kaikille muillekin, vaikka varallisuuserot kasvavatkin. Sitten kun menee huonosti, eniten pahoinvoivat ne joilla on vähiten.

Tähän vielä lisäisin sen, että Suomessa on lain nojalla mahdollisuus mm. Pienentää maksettavia eläkkeitä. Vaikka ne kuinka ovat ansiotulojen perusteella myönnettäviä työeläkkeitä, huonoissa oloissa maan johdolla on mahdollisuus jopa puolittaa ne. Tämä eläkkeiden puolittaminen oli 1990-luvun lamassa jo valmisteltu ja oli jo suunniteltu muutaman päivän päästä käsiteltäväksi.

Jos nyt rommaa, niin eläkkeiden pienentäminen on hyvin mahdollinen skenaario, sillä eläkeläisiä on Suomessa niin paljon. Asumistuen leikkaukset ovat vasta aluillaan. Ne taloudellisesti nenilleen saavat eivät todellakaan ole ensimmäisenä ne herrat ja rikkaat.

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä nyt ihan naurettavaa että tänne kommentoi jotkut 1990 syntyneet, eihän heillä ole MITÄÄN mielikuvia tai käsitystä tuosta ajasta. 

Toinen on se, että lama ei ollut mikään yhteneväinen kokemus, vaan kuten nykyäänkin, silloinkin ylemmät sosiaaliluokat selvisivät paremmin ja köyhemmät pistettiin syömään paskaa. Toki oli näitä kaikenlaisia ö-luokan yrittäjiä, joilla meni asiat plörinäksi, mutta hyvin usein niissäkin oli loppujen lopuksi enemmän peiliin katsomisen paikka. 

Lama-aika ei ollut mitään verrattuna 20/30-lukujen taitteeseen, kun alkoi tulla nälkä ja perustarpeita ei voinut tyydyttää. Ysärin lama oli lähinnä hyvinvointivaltion purun ensi laukaus ja tuntui hyvälle oppineista löysä-suomalaisista raskaalle. 

Älä vähättele. Et ole elänyt 1930-luvulla joten et tiedä siitä lamasta omakohtaisesti mitään. 90-luvun lama oli todella paha. Kaikilla mittareilla mitattuna.

Isovanhempani elivät tuohon aikaa ja isoisäni teki halkometsässä 14 tunnin päiviä alaikäisenä ja pyörtyi kun oli nälkä. Palkka ei riittänyt mihinkään.

Ysärin laman muistan hyvin, eikä se ollut todellakaan mikään "todella paha". Tämä on taas tätä liioittelua, jolla yritetään selitellä jotakin omia mt-ongelmia tai luoda tarinaa. Olihan lamassa pahat puolensa, mutta ei se ollut oikeasti mitään eksistentiaalista kriisiä tai vastaavaa. Ihmisiltä ei loppunut ruoka, terveydenhuolto tai koulutus eikä ihmisiä joutunut karmeille tietyömaille nälkäpalkalla raatamaan.. 20/30 luvun lama oli ihan toisenlainen. 

Semmottii....😊

Niin? Tottahan tuo on. Tämä ysärin lama on alkanut muodostua osalle jonkinlaiseksi kaiken selittäväksi tekijäksi. "Minä olen tällainen kun ysärin lama". Voi helvetti pari sukupolvea sitten kärsittiin kunnon pula-aika ja kun siitä oli selvitty, tuli lähtö viideksi vuodeksi sotaan ja kun sieltä pääsi pois invalidina, alkoi helvetinmoinen jälleenrakennus. Ja nämä ihmiset ei ulisseet vaan olivat vanhoina onnellisia vielä hoitokodissakin jos sängyssä oli puhtaat lakanat ja ruoka kaksi kertaa päivässä.

Kaikilla oli vaikeaa sodan jälkeen. Traumatisoituminen oli tavallista eikä sitä hoidettu. Kaikkitarmo laitettiin selviämiseen ja paremman elämän rakentamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla olen tosi monesti lukenut fantasioita siitä, että tulisipa lama niin herrat ja rikkaat saisi nenilleen. Tuntuu, että nyt on viimein heillekin valkenemassa se, että lama ei todellakaan tarkoita mitään varallisuuden tasausta vaan siinä todellakin on enimmäkseen häviäjiä mutta myös heitä jotka siitä reilusti hyötyvät.

Yleensä nousukaudella kaikilla on kivempaa, kun sitä rahaa ja hyvinvointia tulee ja se valuu kaikille muillekin, vaikka varallisuuserot kasvavatkin. Sitten kun menee huonosti, eniten pahoinvoivat ne joilla on vähiten.

Tämä fantasia siitä, että maailmassa olisi joku kosminen oikeus, joka laittaa rikkaat ja etuoikeutetut kuriin, on kyllä hassu. Ajatellaan, että joku lama olisi tällainen, tai sota tai vaikkapa kulkutauti. Deus ex machina, joka laittaa asiat järjestykseen ja palauttaa moraalin. Tosiasia kuitenkin on, että esim pandemian aikaan parempiosaiset sai jäädä etätöihin ja osa heistä osti jopa maaseudulta hulppean asunnon ihan vaan koska ei halunnut olla kaupungissa altistamassa itseään. Siis tämä siinä alkuvaiheessa, kun lähes kaikki pelkäsi että korona tappaa nuoret ja terveetkin eikä sen etenemisestä tiedetty. Samaan aikaan luuserit, kuten minä, istui täyteen ahdetussa bussissa muiden duunareiden kanssa paskat housussa ja meni työpaikalle jossa piti sitten palvella näitä jotka myös oli tartuntariskissä. Ei ollut vaihtoehtoja. Paljon puhutut koronarahatkin meni yrityksille "hätätukena", ja nyt on paljastunut että niitä rahoja pumppasi hyvin toimeentulevat yritykset ja yksilöt, jotka tietysti haistoi helpon rahan.

Myös sodan uskotaan olevan tällainen, koska kuvitellaan että silloin kaikki joutuu sen kokemaan eikä pääse karkuun. Tosiasiassa ei joudu. Ukrainassa ja jopa Venäjällä on nähty se, miten koulutettu ja paremmin toimeentuleva väki lähtee heti liitämään kun on mahdollisuus. Ei siellä etulinjassa taistele hyvin toimeentulevat ja vaihtoehtoja omaavat, vaan köyhät ja onnettomat. Sama olisi Suomessakin, vaikka sitä ei saa ääneen sanoa. Ne jäävät, joilla ei ole vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia. Muut pakkaa itsensä ja jälkeläisensä ja lähtee menemään ilman moraalinpistoja.

Ja sama lamassa. Pääomat siinä vaan keskittyy uudelleen, tai siis menee sinne missä sitä jo ennestään oli. Mitään yleistä oikeudenmukaisuutta tai yhteenkuuluvuutta siinä ei ole luvassa. Näin oli 90-luvun lamassakin. On voittajat ja on häviäjät. Kuten muinakin aikoina. Poikkeusajat vaan alleviivaa tämän ja poistaa illuusion siitä, että olisimme samassa veneessä. Emme ole emmekä tule ikinä olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Ihan tutkitusti köyhyys lisää lasten psyykkistä huonovointisuutta. Kaikkein pahinta on perheen köyhyys lapsen varhaisina vuosina, vaikka lapsi ei itse koko käsitettä ymmärrä.

Se, että joku on jakanut karkkipäivän karkkipussin sisaruksen kanssa ei ole huono-osaisuutta, lama-ajan kokemus vaan tavallista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijat ainakin olivat reippaampia, asuttiin solussa ihan kiltisti eikä itketty ja valitettu. Ymmärrettiin että on vain tilapäistä ja oltiin tyytyväisiä ilmaiseen koulutukseen. Itsekin asuin solussa 2v ajan opiskellessani.

Soluasunnoissa asui suurinosa opiskelijoista. Ei muuhun ollut varaa. Ihmettelin miksi myöhemmin alettiin tukea yksiöissä asumista. Mietin jo silloin onko tällä maalla oikeasti varaa siihen.

Kyllä silloinkin tuettiin yksiössä asuvia. Opintotuki oli vuodesta 90-luvun alussa tehdystä tukiuudistuksesta lähtien parempi kuin nykyopiskelijoilla.

Kun opintotukiuudistus tuli 90-luvun alussa, opiskelijat lähes lopetti opintolainan ottamisen. Lainaa pelättiin lama-ajan kokemusten takia. Nyt kun tuet heikkenee, opintolainaa otetaan taas enemmän kuin koskaan. Tästä tulee vielä isot ongelmat monelle.

Tunnen siltä ajalta vain sellaisia yksiöissä asuneita opiskelijoita joita vanhemmat rahoittivat tukien lisäksi. Muut asuivat soluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Ihan tutkitusti köyhyys lisää lasten psyykkistä huonovointisuutta. Kaikkein pahinta on perheen köyhyys lapsen varhaisina vuosina, vaikka lapsi ei itse koko käsitettä ymmärrä.

Se, että joku on jakanut karkkipäivän karkkipussin sisaruksen kanssa ei ole huono-osaisuutta, lama-ajan kokemus vaan tavallista elämää.

Kyllä, ja köyhyys Suomessa on pitkälle henkistä köyhyyttä sillä perustarpeethan kaikilla kyllä saadaan täytettyä. Toki jos köyhyys määritellään prosentteina mediaanituloista päästään siihen raamatulliseen lausahdukseen että köyhät on teillä aina keskuudessanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla olen tosi monesti lukenut fantasioita siitä, että tulisipa lama niin herrat ja rikkaat saisi nenilleen. Tuntuu, että nyt on viimein heillekin valkenemassa se, että lama ei todellakaan tarkoita mitään varallisuuden tasausta vaan siinä todellakin on enimmäkseen häviäjiä mutta myös heitä jotka siitä reilusti hyötyvät.

Yleensä nousukaudella kaikilla on kivempaa, kun sitä rahaa ja hyvinvointia tulee ja se valuu kaikille muillekin, vaikka varallisuuserot kasvavatkin. Sitten kun menee huonosti, eniten pahoinvoivat ne joilla on vähiten.

Tämä fantasia siitä, että maailmassa olisi joku kosminen oikeus, joka laittaa rikkaat ja etuoikeutetut kuriin, on kyllä hassu. Ajatellaan, että joku lama olisi tällainen, tai sota tai vaikkapa kulkutauti. Deus ex machina, joka laittaa asiat järjestykseen ja palauttaa moraalin. Tosiasia kuitenkin on, että esim pandemian aikaan parempiosaiset sai jäädä etätöihin ja osa heistä osti jopa maaseudulta hulppean asunnon ihan vaan koska ei halunnut olla kaupungissa altistamassa itseään. Siis tämä siinä alkuvaiheessa, kun lähes kaikki pelkäsi että korona tappaa nuoret ja terveetkin eikä sen etenemisestä tiedetty. Samaan aikaan luuserit, kuten minä, istui täyteen ahdetussa bussissa muiden duunareiden kanssa paskat housussa ja meni työpaikalle jossa piti sitten palvella näitä jotka myös oli tartuntariskissä. Ei ollut vaihtoehtoja. Paljon puhutut koronarahatkin meni yrityksille "hätätukena", ja nyt on paljastunut että niitä rahoja pumppasi hyvin toimeentulevat yritykset ja yksilöt, jotka tietysti haistoi helpon rahan.

Myös sodan uskotaan olevan tällainen, koska kuvitellaan että silloin kaikki joutuu sen kokemaan eikä pääse karkuun. Tosiasiassa ei joudu. Ukrainassa ja jopa Venäjällä on nähty se, miten koulutettu ja paremmin toimeentuleva väki lähtee heti liitämään kun on mahdollisuus. Ei siellä etulinjassa taistele hyvin toimeentulevat ja vaihtoehtoja omaavat, vaan köyhät ja onnettomat. Sama olisi Suomessakin, vaikka sitä ei saa ääneen sanoa. Ne jäävät, joilla ei ole vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia. Muut pakkaa itsensä ja jälkeläisensä ja lähtee menemään ilman moraalinpistoja.

Ja sama lamassa. Pääomat siinä vaan keskittyy uudelleen, tai siis menee sinne missä sitä jo ennestään oli. Mitään yleistä oikeudenmukaisuutta tai yhteenkuuluvuutta siinä ei ole luvassa. Näin oli 90-luvun lamassakin. On voittajat ja on häviäjät. Kuten muinakin aikoina. Poikkeusajat vaan alleviivaa tämän ja poistaa illuusion siitä, että olisimme samassa veneessä. Emme ole emmekä tule ikinä olemaan.

Muutoin olen kanssasi samaa mieltä, mutta olen hyvin eri mieltä siitä miten Suomessa sotimaan lähdettäisiin. Monessa maassa sotilaat tulevat keskimäärin vähän heikommista oloista, kun taas meillä reserviin on koulutettu nimenomaan ikäluokkien parhaimmisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijat ainakin olivat reippaampia, asuttiin solussa ihan kiltisti eikä itketty ja valitettu. Ymmärrettiin että on vain tilapäistä ja oltiin tyytyväisiä ilmaiseen koulutukseen. Itsekin asuin solussa 2v ajan opiskellessani.

Soluasunnoissa asui suurinosa opiskelijoista. Ei muuhun ollut varaa. Ihmettelin miksi myöhemmin alettiin tukea yksiöissä asumista. Mietin jo silloin onko tällä maalla oikeasti varaa siihen.

Kyllä silloinkin tuettiin yksiössä asuvia. Opintotuki oli vuodesta 90-luvun alussa tehdystä tukiuudistuksesta lähtien parempi kuin nykyopiskelijoilla.

Kun opintotukiuudistus tuli 90-luvun alussa, opiskelijat lähes lopetti opintolainan ottamisen. Lainaa pelättiin lama-ajan kokemusten takia. Nyt kun tuet heikkenee, opintolainaa otetaan taas enemmän kuin koskaan. Tästä tulee vielä isot ongelmat monelle.

Tunnen siltä ajalta vain sellaisia yksiöissä asuneita opiskelijoita joita vanhemmat rahoittivat tukien lisäksi. Muut asuivat soluissa.

Niin minäkin nykyajalta. Hyväosaisten lapset asuvat vanhempien omistamissa tai muuten maksamissa keskusta-asunnoissa ja valehtelevat, että ovat vain ahkeria itse.

Orpon hallituksen leikkaukset kohdistuu ennen muuta niihin opiskelijoihin, joilla ei perhe auta opintojen rahoituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

Jep! Muistan lapsuudestani vaikkapa hienoja ja rakkaita lyijykyniä, yhden sain sittemmin edesmenneeltä kummitädiltäni ja muut ostin itse viikkorahoillani. Hyvin vaikea kuvitella, että nykyiset tavarakylläisyyden keskellä kasvaneet saisivat mitään tällaisia muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla olen tosi monesti lukenut fantasioita siitä, että tulisipa lama niin herrat ja rikkaat saisi nenilleen. Tuntuu, että nyt on viimein heillekin valkenemassa se, että lama ei todellakaan tarkoita mitään varallisuuden tasausta vaan siinä todellakin on enimmäkseen häviäjiä mutta myös heitä jotka siitä reilusti hyötyvät.

Yleensä nousukaudella kaikilla on kivempaa, kun sitä rahaa ja hyvinvointia tulee ja se valuu kaikille muillekin, vaikka varallisuuserot kasvavatkin. Sitten kun menee huonosti, eniten pahoinvoivat ne joilla on vähiten.

Tämä fantasia siitä, että maailmassa olisi joku kosminen oikeus, joka laittaa rikkaat ja etuoikeutetut kuriin, on kyllä hassu. Ajatellaan, että joku lama olisi tällainen, tai sota tai vaikkapa kulkutauti. Deus ex machina, joka laittaa asiat järjestykseen ja palauttaa moraalin. Tosiasia kuitenkin on, että esim pandemian aikaan parempiosaiset sai jäädä etätöihin ja osa heistä osti jopa maaseudulta hulppean asunnon ihan vaan koska ei halunnut olla kaupungissa altistamassa itseään. Siis tämä siinä alkuvaiheessa, kun lähes kaikki pelkäsi että korona tappaa nuoret ja terveetkin eikä sen etenemisestä tiedetty. Samaan aikaan luuserit, kuten minä, istui täyteen ahdetussa bussissa muiden duunareiden kanssa paskat housussa ja meni työpaikalle jossa piti sitten palvella näitä jotka myös oli tartuntariskissä. Ei ollut vaihtoehtoja. Paljon puhutut koronarahatkin meni yrityksille "hätätukena", ja nyt on paljastunut että niitä rahoja pumppasi hyvin toimeentulevat yritykset ja yksilöt, jotka tietysti haistoi helpon rahan.

Myös sodan uskotaan olevan tällainen, koska kuvitellaan että silloin kaikki joutuu sen kokemaan eikä pääse karkuun. Tosiasiassa ei joudu. Ukrainassa ja jopa Venäjällä on nähty se, miten koulutettu ja paremmin toimeentuleva väki lähtee heti liitämään kun on mahdollisuus. Ei siellä etulinjassa taistele hyvin toimeentulevat ja vaihtoehtoja omaavat, vaan köyhät ja onnettomat. Sama olisi Suomessakin, vaikka sitä ei saa ääneen sanoa. Ne jäävät, joilla ei ole vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia. Muut pakkaa itsensä ja jälkeläisensä ja lähtee menemään ilman moraalinpistoja.

Ja sama lamassa. Pääomat siinä vaan keskittyy uudelleen, tai siis menee sinne missä sitä jo ennestään oli. Mitään yleistä oikeudenmukaisuutta tai yhteenkuuluvuutta siinä ei ole luvassa. Näin oli 90-luvun lamassakin. On voittajat ja on häviäjät. Kuten muinakin aikoina. Poikkeusajat vaan alleviivaa tämän ja poistaa illuusion siitä, että olisimme samassa veneessä. Emme ole emmekä tule ikinä olemaan.

Muutoin olen kanssasi samaa mieltä, mutta olen hyvin eri mieltä siitä miten Suomessa sotimaan lähdettäisiin. Monessa maassa sotilaat tulevat keskimäärin vähän heikommista oloista, kun taas meillä reserviin on koulutettu nimenomaan ikäluokkien parhaimmisto.

Toivottavasti näin. Pahoin kuitenkin pelkään, että yhtenäisyys ei ole ihan talvisodan levelillä. Ja nykyäänhän ei edes osata hävetä mitään, niin että kaverin jättäminen kuseen on ihan normijuttu. Mutta ehkä olen tässä väärässä.

Päästiin leuhkoista, velkarahalla diivailevista jupeista eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

Jep! Muistan lapsuudestani vaikkapa hienoja ja rakkaita lyijykyniä, yhden sain sittemmin edesmenneeltä kummitädiltäni ja muut ostin itse viikkorahoillani. Hyvin vaikea kuvitella, että nykyiset tavarakylläisyyden keskellä kasvaneet saisivat mitään tällaisia muistoja.

Sinulla ei taida olla oikein käsitystä nykyajasta. Ei nykyään normiperheiden lapset syö joka päivä karkkia tai saa jatkuvasti kivaa tavaraa. Meidän lapsille vaikkapa oman penaalin ostaminen on ollut iso juttu.

Lama-ajan kokemukset, ne jotka siinä aikakaudessa eroaa normimenosta, on vanhempien ylivelkaantuminen, työttömyys, toivottomuus jne, jotka heijastui myös lapsiin paljon syvällisemmillä tavoilla.

Silloinhan alkoi jo tämä kansan kahtiajako, oli voittajat ja häviäjät. Voittajat sai pitää työnsä ja elintasonsa, häviäjät menettivät kaiken.

Muistan kyllä kuinka moni työpaikkansa pitänyt ihan avoimesti kuvitteli olevansa parempia kuin työttömäksi jääneet.

Iloinen kadeksankymmentä luku ei koskaan palannut, edes nykyaikana on ankeaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

K2 Fatty ?.

Meillä lama näky ja kuului,  vanhemmat huusi toisilleen ja äiti sanoi meille lapsille monet kerrat että tämän perheen tarina loppuu vielä murhenäytelmään.  

Noh, viidestä perheenjäsenestä kaks kuollut jo vuosia sitten,ei vanhuuteen.