Ysärin laman kokeneet, mitä jäi mieleen?
Hyvässä ja pahassa? Ollaanko menossa samaan suuntaan nyt?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Pankit oli tyrkyttäneet isoja lainoja ja jotkut menneet lankaan. Pankit pisti asuntoja ja firmoja pakkomyyntiin halvalla ja tietyt porukat osti ne.
Pääomat jakautui uusille ihmisille.
Pääomat ei jakaantuneet uusille ihmisille, vaan pääoma meni pääoman luo ja jo valmiiksi varakkaammat saivat ostettua onnettomien asuntoja pilkkahinnalla jne. Minunkin kaverini äiti oli hyvin toimeentuleva ihminen, joka teki säälimätöntä asuntokauppaa eikä lotkauttanut korvaansakaan kun kuuli että edelliset asukkaat oli tungettu jonnekin vuokrakasarmiin lapsineen päivineen. Koska maailmassa on voittajia ja maailmassa on häviäjiä. Tämä voittaja vei häviäjän asunnon ja häviäjät tungettiin muiden häviäjien kanssa köyhien kunta-asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä nyt ihan naurettavaa että tänne kommentoi jotkut 1990 syntyneet, eihän heillä ole MITÄÄN mielikuvia tai käsitystä tuosta ajasta.
Toinen on se, että lama ei ollut mikään yhteneväinen kokemus, vaan kuten nykyäänkin, silloinkin ylemmät sosiaaliluokat selvisivät paremmin ja köyhemmät pistettiin syömään paskaa. Toki oli näitä kaikenlaisia ö-luokan yrittäjiä, joilla meni asiat plörinäksi, mutta hyvin usein niissäkin oli loppujen lopuksi enemmän peiliin katsomisen paikka.
Lama-aika ei ollut mitään verrattuna 20/30-lukujen taitteeseen, kun alkoi tulla nälkä ja perustarpeita ei voinut tyydyttää. Ysärin lama oli lähinnä hyvinvointivaltion purun ensi laukaus ja tuntui hyvälle oppineista löysä-suomalaisista raskaalle.
Älä vähättele. Et ole elänyt 1930-luvulla joten et tiedä siitä lamasta omakohtaisesti mitään. 90-luvun lama oli todella paha. Kaikilla mittareilla mitattuna.
Isovanhempani elivät tuohon aikaa ja isoisäni teki halkometsässä 14 tunnin päiviä alaikäisenä ja pyörtyi kun oli nälkä. Palkka ei riittänyt mihinkään.
Ysärin laman muistan hyvin, eikä se ollut todellakaan mikään "todella paha". Tämä on taas tätä liioittelua, jolla yritetään selitellä jotakin omia mt-ongelmia tai luoda tarinaa. Olihan lamassa pahat puolensa, mutta ei se ollut oikeasti mitään eksistentiaalista kriisiä tai vastaavaa. Ihmisiltä ei loppunut ruoka, terveydenhuolto tai koulutus eikä ihmisiä joutunut karmeille tietyömaille nälkäpalkalla raatamaan.. 20/30 luvun lama oli ihan toisenlainen.
Tissibaarit yms.
Naarasta sai pikkurahalla!
Vierailija kirjoitti:
Tissibaarit yms.
Naarasta sai pikkurahalla!
Joo, hyvää aikaa oli se. Itärajan ylikin tuli tavaraa, sitä niin, sitä parempaa, pitkien jalkojen varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä nyt ihan naurettavaa että tänne kommentoi jotkut 1990 syntyneet, eihän heillä ole MITÄÄN mielikuvia tai käsitystä tuosta ajasta.
Toinen on se, että lama ei ollut mikään yhteneväinen kokemus, vaan kuten nykyäänkin, silloinkin ylemmät sosiaaliluokat selvisivät paremmin ja köyhemmät pistettiin syömään paskaa. Toki oli näitä kaikenlaisia ö-luokan yrittäjiä, joilla meni asiat plörinäksi, mutta hyvin usein niissäkin oli loppujen lopuksi enemmän peiliin katsomisen paikka.
Lama-aika ei ollut mitään verrattuna 20/30-lukujen taitteeseen, kun alkoi tulla nälkä ja perustarpeita ei voinut tyydyttää. Ysärin lama oli lähinnä hyvinvointivaltion purun ensi laukaus ja tuntui hyvälle oppineista löysä-suomalaisista raskaalle.
Älä vähättele. Et ole elänyt 1930-luvulla joten et tiedä siitä lamasta omakohtaisesti mitään. 90-luvun lama oli todella paha. Kaikilla mittareilla mitattuna.
Isovanhempani elivät tuohon aikaa ja isoisäni teki halkometsässä 14 tunnin päiviä alaikäisenä ja pyörtyi kun oli nälkä. Palkka ei riittänyt mihinkään.
Ysärin laman muistan hyvin, eikä se ollut todellakaan mikään "todella paha". Tämä on taas tätä liioittelua, jolla yritetään selitellä jotakin omia mt-ongelmia tai luoda tarinaa. Olihan lamassa pahat puolensa, mutta ei se ollut oikeasti mitään eksistentiaalista kriisiä tai vastaavaa. Ihmisiltä ei loppunut ruoka, terveydenhuolto tai koulutus eikä ihmisiä joutunut karmeille tietyömaille nälkäpalkalla raatamaan.. 20/30 luvun lama oli ihan toisenlainen.
Semmottii....😊
Oli kuukauden lomautus kesäloman jälkeen. Silloin ei saanut palkkaa. Sain lomarahat.
Naapurin asuntolainan korko oli 17%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä nyt ihan naurettavaa että tänne kommentoi jotkut 1990 syntyneet, eihän heillä ole MITÄÄN mielikuvia tai käsitystä tuosta ajasta.
Toinen on se, että lama ei ollut mikään yhteneväinen kokemus, vaan kuten nykyäänkin, silloinkin ylemmät sosiaaliluokat selvisivät paremmin ja köyhemmät pistettiin syömään paskaa. Toki oli näitä kaikenlaisia ö-luokan yrittäjiä, joilla meni asiat plörinäksi, mutta hyvin usein niissäkin oli loppujen lopuksi enemmän peiliin katsomisen paikka.
Lama-aika ei ollut mitään verrattuna 20/30-lukujen taitteeseen, kun alkoi tulla nälkä ja perustarpeita ei voinut tyydyttää. Ysärin lama oli lähinnä hyvinvointivaltion purun ensi laukaus ja tuntui hyvälle oppineista löysä-suomalaisista raskaalle.
Älä vähättele. Et ole elänyt 1930-luvulla joten et tiedä siitä lamasta omakohtaisesti mitään. 90-luvun lama oli todella paha. Kaikilla mittareilla mitattuna.
Isovanhempani elivät tuohon aikaa ja isoisäni teki halkometsässä 14 tunnin päiviä alaikäisenä ja pyörtyi kun oli nälkä. Palkka ei riittänyt mihinkään.
Ysärin laman muistan hyvin, eikä se ollut todellakaan mikään "todella paha". Tämä on taas tätä liioittelua, jolla yritetään selitellä jotakin omia mt-ongelmia tai luoda tarinaa. Olihan lamassa pahat puolensa, mutta ei se ollut oikeasti mitään eksistentiaalista kriisiä tai vastaavaa. Ihmisiltä ei loppunut ruoka, terveydenhuolto tai koulutus eikä ihmisiä joutunut karmeille tietyömaille nälkäpalkalla raatamaan.. 20/30 luvun lama oli ihan toisenlainen.
Semmottii....😊
Niin? Tottahan tuo on. Tämä ysärin lama on alkanut muodostua osalle jonkinlaiseksi kaiken selittäväksi tekijäksi. "Minä olen tällainen kun ysärin lama". Voi helvetti pari sukupolvea sitten kärsittiin kunnon pula-aika ja kun siitä oli selvitty, tuli lähtö viideksi vuodeksi sotaan ja kun sieltä pääsi pois invalidina, alkoi helvetinmoinen jälleenrakennus. Ja nämä ihmiset ei ulisseet vaan olivat vanhoina onnellisia vielä hoitokodissakin jos sängyssä oli puhtaat lakanat ja ruoka kaksi kertaa päivässä.
Hirveää draamaa tekin jaksatte tuosta ajasta kehitellä. Ei se nyt niiin paha ollut kuitenkaan :D Porukka puhuu täällä kuin jostakin sota-ajasta..come on!
Olin opiskelemassa kun lama alkoi. Edelliseltä vuosikurssilta vielä kaikki pääsi töihin jo ennen valmistumista ja kun oma valmistuminen tuli koko luokasta työpaikka oli vain kolmella ja hekin palasivat työhön, josta olivat jääneet opintovapaalle. Kun töitä ei ollut niin suoritin vielä 2 muuta tutkintoa ennen kuin pääsin pysyvästi töihin. Kukaan ei tietenkään halunnut palkata juuri laman alkaessa valmistunutta, kun kokenutta työvoimaa ja "tuoreempaa" työvoimaa oli tarjolla yllin kyllin. Alkuperäisen tutkinnon mukaisia töitä en ole tehnyt kuin ihan muutamia keikkoja ja ylipäätään työelämään pääsin pysyvästi vasta 2000-luvulla. Eli lama toi kyllä todella rikkonaisen 10-vuoden jakson aikuisikään.
Vierailija kirjoitti:
Välivuodet on paljon järkevämpiä kuin se että kouluttautuu itselle sopimattomalla alalle kuten minä tein ja työttömäksi päädyin.
Ja mikähän korkeampi voima esti opiskelemasta toista alaa, toisen ammatin...?
Äidin takaama laina veljelleen kaatui äidin niskaan. Sitä makselivat. Olen syntynyt -88 joten pieni olin, mutta muistan että ruuaksi oli usein vain perunaa ja ruskeaa kastiketta, missä sipulinpaloja. Meni monta vuosikymmentä ennenkuin aloin pitämään sipulista ja ruskeasta kastikkeesta aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä nyt ihan naurettavaa että tänne kommentoi jotkut 1990 syntyneet, eihän heillä ole MITÄÄN mielikuvia tai käsitystä tuosta ajasta.
Toinen on se, että lama ei ollut mikään yhteneväinen kokemus, vaan kuten nykyäänkin, silloinkin ylemmät sosiaaliluokat selvisivät paremmin ja köyhemmät pistettiin syömään paskaa. Toki oli näitä kaikenlaisia ö-luokan yrittäjiä, joilla meni asiat plörinäksi, mutta hyvin usein niissäkin oli loppujen lopuksi enemmän peiliin katsomisen paikka.
Lama-aika ei ollut mitään verrattuna 20/30-lukujen taitteeseen, kun alkoi tulla nälkä ja perustarpeita ei voinut tyydyttää. Ysärin lama oli lähinnä hyvinvointivaltion purun ensi laukaus ja tuntui hyvälle oppineista löysä-suomalaisista raskaalle.
Älä vähättele. Et ole elänyt 1930-luvulla joten et tiedä siitä lamasta omakohtaisesti mitään. 90-luvun lama oli todella paha. Kaikilla mittareilla mitattuna.
Isovanhempani elivät tuohon aikaa ja isoisäni teki halkometsässä 14 tunnin päiviä alaikäisenä ja pyörtyi kun oli nälkä. Palkka ei riittänyt mihinkään.
Ysärin laman muistan hyvin, eikä se ollut todellakaan mikään "todella paha". Tämä on taas tätä liioittelua, jolla yritetään selitellä jotakin omia mt-ongelmia tai luoda tarinaa. Olihan lamassa pahat puolensa, mutta ei se ollut oikeasti mitään eksistentiaalista kriisiä tai vastaavaa. Ihmisiltä ei loppunut ruoka, terveydenhuolto tai koulutus eikä ihmisiä joutunut karmeille tietyömaille nälkäpalkalla raatamaan.. 20/30 luvun lama oli ihan toisenlainen.
Semmottii....😊
Niin? Tottahan tuo on. Tämä ysärin lama on alkanut muodostua osalle jonkinlaiseksi kaiken selittäväksi tekijäksi. "Minä olen tällainen kun ysärin lama". Voi helvetti pari sukupolvea sitten kärsittiin kunnon pula-aika ja kun siitä oli selvitty, tuli lähtö viideksi vuodeksi sotaan ja kun sieltä pääsi pois invalidina, alkoi helvetinmoinen jälleenrakennus. Ja nämä ihmiset ei ulisseet vaan olivat vanhoina onnellisia vielä hoitokodissakin jos sängyssä oli puhtaat lakanat ja ruoka kaksi kertaa päivässä.
Mun evakkomummo taas sanoi että nykynaiset ovat tiukemmalla kuin ennen oltiin ja ei kadehdi. On kokoaikainen työ ja kotityöt siihen päälle. Ennen navetta oli pihapiirissä ja lapset kulki siinä mukana. Ei ollut paineita ulkoapöin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välivuodet on paljon järkevämpiä kuin se että kouluttautuu itselle sopimattomalla alalle kuten minä tein ja työttömäksi päädyin.
Ja mikähän korkeampi voima esti opiskelemasta toista alaa, toisen ammatin...?
Monilla meni opintolainat ja kulutusluotot ulosottoon laman alussa.
Lamassa ei voinut enää jatko-opiskella, koska työttömänä ei saa opiskella.
Koulussa oppikirjat olivat niin loppuunkalutut kuin vai voi olla, uusia ei hankittu tilalle. Muutkin koulutarvikkeet olivat niukassa. Opettajia lomautettiin ja oppilaillakin oli yhtenä vuonna 2 viikon ylimääräinen poissaolo koulusta lomautusten vuoksi.
Isä oli pari vuotta ennen laman alkua irtisanoutunut töistään ja perustanut oman rakennusalan yrityksen (rakensi itse omakotitaloja ja mökkejä). Töitä oli hyvällä tuurilla kesäisin, talvisin elettiin vain äidin hoitoalan palkalla. Eivät kuitenkaan menettäneet omakotitaloaan, vaikka siitä oli vielä velkaa.
Koiviston konklaavi. Koivisto ohjeisti tuomioistuimet ratkaisemaan korkoihin liittyvät oikeusjutut pankkien hyväksi, yrittäjien tappioksi. Tuomioistuimet tuomitsivat yksityishenkilöt ja yrittäjät häviämään oikeusjutut, vaikka korkein oikeus oli ennen presidentin väliintuloa päättänyt päinvastaisesti.
Toisen laina huijattiin maksettavakseni.
Hirvittävä epätoivo, yrittäjät tekivät itsemurhia.
Pankkien sikamainen armottomuus - saivat tuet mutta asiakkaitaan eivät säälineet.
Puhtaasti ihmeen kaupalla olen vielä hengissä - yritin kyllä muuta mutta korkeampi voima pelasti.
Nykyinen pankkien tiukat valvonnat ovat suurimmalta osin peruja ysärilamasta. Takausjutut eri tolalla kuin silloin hulluina vuosina esim. Ja hyvä niin.
Ei mitään muistikuvia, olen ollut alakoululainen, miehelläni sama juttu, ei muistikuvia. Molemmat vanhemmat oli töissä, ei mitään isoa palkkaa ja talolainaa makselivat. En muista myöskään tunteneeni ketään johon lama olisi iskenyt kovaa. Ei naapureista myyty taloja, kavereiden vanhemmat oli töissä, lähes kaikilla oli siistit vaatteet ja ruokaa kotona.
Siihen aikaan suht maaseutumaisessa kaupungissa ruoka oli muutenkin yksinkertaista, kaikki perheet marjastivat, kalastivat, leivottiin itse, muotivaatteista ei tietty alakoululaisena mitään jne. Toki oli ne muutama luokkakaveri joiden perheessä oli isompia ongelmia, kaikki raha meni alkoholiin, mutta se ei välttämättä johtunut lamasta vaan alkoi jo aiemmin.
Älä vähättele. Et ole elänyt 1930-luvulla joten et tiedä siitä lamasta omakohtaisesti mitään. 90-luvun lama oli todella paha. Kaikilla mittareilla mitattuna.