Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ysärin laman kokeneet, mitä jäi mieleen?
23.09.2023 |
Hyvässä ja pahassa? Ollaanko menossa samaan suuntaan nyt?
Kommentit (160)
Pankit oli tyrkyttäneet isoja lainoja ja jotkut menneet lankaan. Pankit pisti asuntoja ja firmoja pakkomyyntiin halvalla ja tietyt porukat osti ne.
Pääomat jakautui uusille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden harjoittama syyllistäminen. Olin vain laiska paska kun en lukion jälkeen ensinnäkään a) saanut opiskelupaikkaa ja sen jälkeen b) marssinut jonnekin työpaikalle ja saanut töitä.
Eipä oikeen oltu myöhemmin äidin kanssa väleissä.No höps. 90-luvulla ei ollut sellaista asiaa kuin välivuosi. IHAN JOKAINEN ihminen meni koulun jälkeen jonnekin opiskelemaan (tai töihin tai armeijaan). Suurin osa ei päässyt opiskelemaan ollenkaan sinne minne halusi, vaan sitten mentiin sinne minne päästiin ja sille paikkakunnalle mihin päästiin. Semmoisesta ei myöskään naristu yhtään että piti muuttaa jonnekin persläpeen koska oma moka kun ei ollut parempaa todistusta.
Kotona makaaminen ei vaan ollut vaihtoehto. Joten ymmärrän kyllä vanhempiasi, se häpeä oli siihen aikaan raskas kantaa.No höpö höpö nyt taas. Tottakai ysärilläkin tunnettiin välivuosi, itsekin pidin kaksi!
Se varmaan oli silloin sinun ympyröissäni normaalia, mutta kyllä sitä ei sanottu välivuodeksi vaan kotona makaamiseksi tai homehtumiseksi. 😆 Opiskeluaikanani opetushoitaja puhui ihan yleisesti roikkujista, eli niistä onnettomista mustista lampaista jotka eivät pysyneet kurssin tahdissa, ja heistä puhuttiin aina opiskelijoidenkin kuullen vain siinä muodossa kuinka he ovat ongelma ja lisätöitä henkilökunnalle.
Mitä oikein sekoilet? Miten välivuoden pitäjä "roikkuu" kursseilla? Välivuosi tarkoittaa sitä kun nuori ei mene suoraan lukiosta yliopistoon tai johonkin muualle opiskelemaan vaan pitää sananmukaisesti välivuoden opiskeluista. Menee johonkin väliaikaisesti töihin esim tai matkustelee maailmalla. Eihän tuolloin lukiosta kirjoittaneet saaneet edes työttömyyskorvausta koulun loputtua. Ja kyllä sanaa välivuosi käytettiin ihan yleisesti.
En edes huomannut, joten ei kai siitä mitään erityistä mieleen jäänyt. Taisin kuulla ekan kerran 2000-luvun alkupuolella, että sellainen oli ollut.
Pääsin ylioppilaaksi 1993 eli aika keskellä syvintä lamaa. Töitä ei ollut edes Helsingissäkään, mutta niin sitä keksi kaikenlaista pikkuhommaa kuitenkin, ja toki vanhemmat auttoivat. Olin ulkomailla hanttihommissakin jossain välissä ja pääsin muutaman välivuoden jälkeen opiskelemaan yliopistoon ja siitä työelämään 1990-luvun loppupuolella, jolloin oli jälleen hyvä työtilanne. Ihan hyvin kävi nuoruuden ystäväpiirillekin, vaikka ei se aina helppoa ollut.
Ja silloin parikymppisenä pelkkänä ylioppilaana oli tyytyväinen mihin vain työhön, ei ollut todellakaan käsitettä p****duuni. Kaikki työ kelpasi. Muutenkin nuoruusaika oli ihanaa, ja ysärillä meno oli kuitenkin rempseää ja mutkatonta, juuri sellainen mallia musta t-paita ja siniset farkut kelpasi 🙂
Yhtäkkiä sai halvalla asuntoja. Kotiviini oli kova juttu. Ravintoloissa oli kuollutta. Kirpputorit tuli ja oli suosittuja. Asuntolainaa liikaa antaneet pankkien pelastaminen verorahoilla. Naapuri oli menevinään aamulla töihin kävi autolla hakee iltalehden ja luki sitä korttelin päässä autossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden harjoittama syyllistäminen. Olin vain laiska paska kun en lukion jälkeen ensinnäkään a) saanut opiskelupaikkaa ja sen jälkeen b) marssinut jonnekin työpaikalle ja saanut töitä.
Eipä oikeen oltu myöhemmin äidin kanssa väleissä.No höps. 90-luvulla ei ollut sellaista asiaa kuin välivuosi. IHAN JOKAINEN ihminen meni koulun jälkeen jonnekin opiskelemaan (tai töihin tai armeijaan). Suurin osa ei päässyt opiskelemaan ollenkaan sinne minne halusi, vaan sitten mentiin sinne minne päästiin ja sille paikkakunnalle mihin päästiin. Semmoisesta ei myöskään naristu yhtään että piti muuttaa jonnekin persläpeen koska oma moka kun ei ollut parempaa todistusta.
Kotona makaaminen ei vaan ollut vaihtoehto. Joten ymmärrän kyllä vanhempiasi, se häpeä oli siihen aikaan raskas kantaa.No höpö höpö nyt taas. Tottakai ysärilläkin tunnettiin välivuosi, itsekin pidin kaksi!
Se varmaan oli silloin sinun ympyröissäni normaalia, mutta kyllä sitä ei sanottu välivuodeksi vaan kotona makaamiseksi tai homehtumiseksi. 😆 Opiskeluaikanani opetushoitaja puhui ihan yleisesti roikkujista, eli niistä onnettomista mustista lampaista jotka eivät pysyneet kurssin tahdissa, ja heistä puhuttiin aina opiskelijoidenkin kuullen vain siinä muodossa kuinka he ovat ongelma ja lisätöitä henkilökunnalle.
Mitä oikein sekoilet? Miten välivuoden pitäjä "roikkuu" kursseilla? Välivuosi tarkoittaa sitä kun nuori ei mene suoraan lukiosta yliopistoon tai johonkin muualle opiskelemaan vaan pitää sananmukaisesti välivuoden opiskeluista. Menee johonkin väliaikaisesti töihin esim tai matkustelee maailmalla. Eihän tuolloin lukiosta kirjoittaneet saaneet edes työttömyyskorvausta koulun loputtua. Ja kyllä sanaa välivuosi käytettiin ihan yleisesti.
Voi ei meillä opiskelujen keskellä mitään välivuosia pitänyt, ei sellainen käynyt päinsä. Roikkujaksi tuli jos sai lapsen kesken opiskelujen tai ei päässyt lävitse kaikista vaadituista tenteistä. Tenttipäiviä oli yksi, ja lisäksi oli kaksi uusintapäivää. Osa proffista sanoi suoraan että totta kai uusintatentti on vähän vaikeampi kuin alkuperäinen, sillä siihen on ollut enemmän aikaa lukeakin.
Sellaista oli elämä 1990-luvulla ja hyvä siitä olisi nuoremman polven kuulla. Ei silloin keretty masentumaankaan kun oli sen verran tekemistä että pysyi mukana, vasta myöhemmin on nämä diagnoosit ja sekoilut räjähtäneet käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden harjoittama syyllistäminen. Olin vain laiska paska kun en lukion jälkeen ensinnäkään a) saanut opiskelupaikkaa ja sen jälkeen b) marssinut jonnekin työpaikalle ja saanut töitä.
Eipä oikeen oltu myöhemmin äidin kanssa väleissä.No höps. 90-luvulla ei ollut sellaista asiaa kuin välivuosi. IHAN JOKAINEN ihminen meni koulun jälkeen jonnekin opiskelemaan (tai töihin tai armeijaan). Suurin osa ei päässyt opiskelemaan ollenkaan sinne minne halusi, vaan sitten mentiin sinne minne päästiin ja sille paikkakunnalle mihin päästiin. Semmoisesta ei myöskään naristu yhtään että piti muuttaa jonnekin persläpeen koska oma moka kun ei ollut parempaa todistusta.
Kotona makaaminen ei vaan ollut vaihtoehto. Joten ymmärrän kyllä vanhempiasi, se häpeä oli siihen aikaan raskas kantaa.No höpö höpö nyt taas. Tottakai ysärilläkin tunnettiin välivuosi, itsekin pidin kaksi!
Se varmaan oli silloin sinun ympyröissäni normaalia, mutta kyllä sitä ei sanottu välivuodeksi vaan kotona makaamiseksi tai homehtumiseksi. 😆 Opiskeluaikanani opetushoitaja puhui ihan yleisesti roikkujista, eli niistä onnettomista mustista lampaista jotka eivät pysyneet kurssin tahdissa, ja heistä puhuttiin aina opiskelijoidenkin kuullen vain siinä muodossa kuinka he ovat ongelma ja lisätöitä henkilökunnalle.
Mitä oikein sekoilet? Miten välivuoden pitäjä "roikkuu" kursseilla? Välivuosi tarkoittaa sitä kun nuori ei mene suoraan lukiosta yliopistoon tai johonkin muualle opiskelemaan vaan pitää sananmukaisesti välivuoden opiskeluista. Menee johonkin väliaikaisesti töihin esim tai matkustelee maailmalla. Eihän tuolloin lukiosta kirjoittaneet saaneet edes työttömyyskorvausta koulun loputtua. Ja kyllä sanaa välivuosi käytettiin ihan yleisesti.
Voi ei meillä opiskelujen keskellä mitään välivuosia pitänyt, ei sellainen käynyt päinsä. Roikkujaksi tuli jos sai lapsen kesken opiskelujen tai ei päässyt lävitse kaikista vaadituista tenteistä. Tenttipäiviä oli yksi, ja lisäksi oli kaksi uusintapäivää. Osa proffista sanoi suoraan että totta kai uusintatentti on vähän vaikeampi kuin alkuperäinen, sillä siihen on ollut enemmän aikaa lukeakin.
Sellaista oli elämä 1990-luvulla ja hyvä siitä olisi nuoremman polven kuulla. Ei silloin keretty masentumaankaan kun oli sen verran tekemistä että pysyi mukana, vasta myöhemmin on nämä diagnoosit ja sekoilut räjähtäneet käsiin.
1990-luvulla koulunsa päättäneet ovat myös Suomen koulutetuimmat ikäluokat. Tässä on osasyy siihen, opiskelulle ei oikein ollut vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomereiden harjoittama syyllistäminen. Olin vain laiska paska kun en lukion jälkeen ensinnäkään a) saanut opiskelupaikkaa ja sen jälkeen b) marssinut jonnekin työpaikalle ja saanut töitä.
Eipä oikeen oltu myöhemmin äidin kanssa väleissä.No höps. 90-luvulla ei ollut sellaista asiaa kuin välivuosi. IHAN JOKAINEN ihminen meni koulun jälkeen jonnekin opiskelemaan (tai töihin tai armeijaan). Suurin osa ei päässyt opiskelemaan ollenkaan sinne minne halusi, vaan sitten mentiin sinne minne päästiin ja sille paikkakunnalle mihin päästiin. Semmoisesta ei myöskään naristu yhtään että piti muuttaa jonnekin persläpeen koska oma moka kun ei ollut parempaa todistusta.
Kotona makaaminen ei vaan ollut vaihtoehto. Joten ymmärrän kyllä vanhempiasi, se häpeä oli siihen aikaan raskas kantaa.No höpö höpö nyt taas. Tottakai ysärilläkin tunnettiin välivuosi, itsekin pidin kaksi!
Se varmaan oli silloin sinun ympyröissäni normaalia, mutta kyllä sitä ei sanottu välivuodeksi vaan kotona makaamiseksi tai homehtumiseksi. 😆 Opiskeluaikanani opetushoitaja puhui ihan yleisesti roikkujista, eli niistä onnettomista mustista lampaista jotka eivät pysyneet kurssin tahdissa, ja heistä puhuttiin aina opiskelijoidenkin kuullen vain siinä muodossa kuinka he ovat ongelma ja lisätöitä henkilökunnalle.
Mitä oikein sekoilet? Miten välivuoden pitäjä "roikkuu" kursseilla? Välivuosi tarkoittaa sitä kun nuori ei mene suoraan lukiosta yliopistoon tai johonkin muualle opiskelemaan vaan pitää sananmukaisesti välivuoden opiskeluista. Menee johonkin väliaikaisesti töihin esim tai matkustelee maailmalla. Eihän tuolloin lukiosta kirjoittaneet saaneet edes työttömyyskorvausta koulun loputtua. Ja kyllä sanaa välivuosi käytettiin ihan yleisesti.
Voi ei meillä opiskelujen keskellä mitään välivuosia pitänyt, ei sellainen käynyt päinsä. Roikkujaksi tuli jos sai lapsen kesken opiskelujen tai ei päässyt lävitse kaikista vaadituista tenteistä. Tenttipäiviä oli yksi, ja lisäksi oli kaksi uusintapäivää. Osa proffista sanoi suoraan että totta kai uusintatentti on vähän vaikeampi kuin alkuperäinen, sillä siihen on ollut enemmän aikaa lukeakin.
Sellaista oli elämä 1990-luvulla ja hyvä siitä olisi nuoremman polven kuulla. Ei silloin keretty masentumaankaan kun oli sen verran tekemistä että pysyi mukana, vasta myöhemmin on nämä diagnoosit ja sekoilut räjähtäneet käsiin.
Älä valehtele. Minä mietin it saria jo yläasteella ysärillä, ero nykypäivään on se että silloin ei saanut mitään apua mihinkään ja niinpä ongelmani pahenivat kunnes päädyin suoraan mielisairaalaan 2005 ja sen jälkeen en ole tervettä päivää nähnyt enkä juuri työelämässäkään ollut. Koska ei tunnistettu ongelmia ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta voiko tuollainen ysärilaman kaltainen alamäki tulla kun ollaan EUssa? Viimeksi olimme ihan omillaan.
Taitaa tulla maailmanlaajuisesti pahempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta voiko tuollainen ysärilaman kaltainen alamäki tulla kun ollaan EUssa? Viimeksi olimme ihan omillaan.
Jep ja markka päästettiin kellumaan, vaikka hallitus lupasi, että ei päästetä. Ja sitten kuitenkin päästettiin.
Nyt ollaan onneksi eurossa joten näin tuuliajolla ei olla enää.
🇺🇦🇮🇱
Välivuodet on paljon järkevämpiä kuin se että kouluttautuu itselle sopimattomalla alalle kuten minä tein ja työttömäksi päädyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahden asunnon loukkuun jääneet säälitti silloin. Toivottavasti niistä ajoista on opittu.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1993, keskellä lamaa. Vanhemmat teki konkurssin noina aikoina. Pääsin itse töihin ja pidin muutaman välivuoden. Autoin vanhempiani taloudellisesti muutamalla pahimmalla hetkellä, pienesti toki. Kaikki kääntyi lopulta heilläkin parhain päin ja minä opiskelun töiden ohella, työpaikasta en missään vaiheessa uskaltanut luopua. Vielä tänäkin päivänä muistan noita aikoja, mutta isäni ansiosta opin myös sen, että kaikesta selviää, jos ei muuten niin sinnikkyydellä ja kovalla työllä.
Ei mitään. Lama ei oikeastaan koskettanut minua. Pahimpina vuosina opiskelin.
Onhan tämä nyt ihan naurettavaa että tänne kommentoi jotkut 1990 syntyneet, eihän heillä ole MITÄÄN mielikuvia tai käsitystä tuosta ajasta.
Toinen on se, että lama ei ollut mikään yhteneväinen kokemus, vaan kuten nykyäänkin, silloinkin ylemmät sosiaaliluokat selvisivät paremmin ja köyhemmät pistettiin syömään paskaa. Toki oli näitä kaikenlaisia ö-luokan yrittäjiä, joilla meni asiat plörinäksi, mutta hyvin usein niissäkin oli loppujen lopuksi enemmän peiliin katsomisen paikka.
Lama-aika ei ollut mitään verrattuna 20/30-lukujen taitteeseen, kun alkoi tulla nälkä ja perustarpeita ei voinut tyydyttää. Ysärin lama oli lähinnä hyvinvointivaltion purun ensi laukaus ja tuntui hyvälle oppineista löysä-suomalaisista raskaalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Lama ei oikeastaan koskettanut minua. Pahimpina vuosina opiskelin.
Ei koskettanut minuakaan. Olin yläasteella. Telkkarissa sössötettiin joo työttömyydestä, mutta ei se minua kiinnostanut tai liikuttanut. Sitten lukioon mennessä se olikin jo ohi, kuulemma. En tiedä kun ei kiinnostanut.
Loppu homat ja opiskelun inssiksi. Muutoin en varmaan. Eri juttu on miten sähkärinä olis muutoin ura jatkunut. Ei voi tietää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Lama ei oikeastaan koskettanut minua. Pahimpina vuosina opiskelin.
Ei koskettanut minuakaan. Olin yläasteella. Telkkarissa sössötettiin joo työttömyydestä, mutta ei se minua kiinnostanut tai liikuttanut. Sitten lukioon mennessä se olikin jo ohi, kuulemma. En tiedä kun ei kiinnostanut.
Yksittäisellä ihmisellä voi yleisestä taloustilanteesta huolimatta mennä hyvin tai ainakin keskiverrosti.
Alue: Aihe vapaa
Mä valmistuin juuri ammattiini laman keskellä. Koskaan en ole päässyt työelämään kiinni vaikka niin luvattiin hoitajan työtä aina olevan. Mutta koulutukset muutettiin ja oma ammattini sen myötä lähes loppui. Uuteen koulutukseen ei ollut varaa. Olen sitten läpi elämän ollut työtön.