Ysärin laman kokeneet, mitä jäi mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

Jep! Muistan lapsuudestani vaikkapa hienoja ja rakkaita lyijykyniä, yhden sain sittemmin edesmenneeltä kummitädiltäni ja muut ostin itse viikkorahoillani. Hyvin vaikea kuvitella, että nykyiset tavarakylläisyyden keskellä kasvaneet saisivat mitään tällaisia muistoja.

Sinulla ei taida olla oikein käsitystä nykyajasta. Ei nykyään normiperheiden lapset syö joka päivä karkkia tai saa jatkuvasti kivaa tavaraa. Meidän lapsille vaikkapa oman penaalin ostaminen on ollut iso juttu.

Lama-ajan kokemukset, ne jotka siinä aikakaudessa eroaa normimenosta, on vanhempien ylivelkaantuminen, työttömyys, toivottomuus jne, jotka heijastui myös lapsiin paljon syvällisemmillä tavoilla.

Sinullakaan ei taida olla käsitystä kuin oman perheesi nykyajasta. Omassa lähipiirissä ainakin ostetaan kaikille lapsille ihan omat uudet vaatteet jossei ihan vauva/taapero ikäisiä puhuta. Omat uudet polkupyörät on joka lapsella. Monella sähköpotkulauta ym. Älypuhelin löytyy myös(niitä ei tosin silloin ollut)

Meidän perheessä ei edes ollut viikkorahaa.

Se on hyvä että tulet kertomaan muille millaisia kokemuksia heillä saa olla ysärin lama-ajasta ettei kukaan vaan tunne väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

K2 Fatty ?.

Meillä lama näky ja kuului,  vanhemmat huusi toisilleen ja äiti sanoi meille lapsille monet kerrat että tämän perheen tarina loppuu vielä murhenäytelmään.  

Noh, viidestä perheenjäsenestä kaks kuollut jo vuosia sitten,ei vanhuuteen.

Kyllä K2 Fatty🔥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

K2 Fatty ?.

Meillä lama näky ja kuului,  vanhemmat huusi toisilleen ja äiti sanoi meille lapsille monet kerrat että tämän perheen tarina loppuu vielä murhenäytelmään.  

Noh, viidestä perheenjäsenestä kaks kuollut jo vuosia sitten,ei vanhuuteen.

Kyllä K2 Fatty🔥

Ja kyllä minunkin vanhemmat erosivat ja asunto jouduttiin myymään niin että jäi vielä velkaa reilusti. Mutta ei nämä asiat ole minun päällimmäisiä muistoja lapsuudesta(onneksi). Vaan vahvimmat muistot on ne lauantaipussit ja rullaluistimet. Mulla oli onneksi hyvät vanhemmat jotka piti huolta vaikkei rahaa ollutkaan mihinkään ylimääräiseen.

Saarioisten sossupizzat, kanaviillokki ja lihamakaronilaatikko.

Faija veti ittensä kiikkuun laman takia se nyt lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

Jep! Muistan lapsuudestani vaikkapa hienoja ja rakkaita lyijykyniä, yhden sain sittemmin edesmenneeltä kummitädiltäni ja muut ostin itse viikkorahoillani. Hyvin vaikea kuvitella, että nykyiset tavarakylläisyyden keskellä kasvaneet saisivat mitään tällaisia muistoja.

Sinulla ei taida olla oikein käsitystä nykyajasta. Ei nykyään normiperheiden lapset syö joka päivä karkkia tai saa jatkuvasti kivaa tavaraa. Meidän lapsille vaikkapa oman penaalin ostaminen on ollut iso juttu.

Lama-ajan kokemukset, ne jotka siinä aikakaudessa eroaa normimenosta, on vanhempien ylivelkaantuminen, työttömyys, toivottomuus jne, jotka heijastui myös lapsiin paljon syvällisemmillä tavoilla.

Sinullakaan ei taida olla käsitystä kuin oman perheesi nykyajasta. Omassa lähipiirissä ainakin ostetaan kaikille lapsille ihan omat uudet vaatteet jossei ihan vauva/taapero ikäisiä puhuta. Omat uudet polkupyörät on joka lapsella. Monella sähköpotkulauta ym. Älypuhelin löytyy myös(niitä ei tosin silloin ollut)

Meidän perheessä ei edes ollut viikkorahaa.

Se on hyvä että tulet kertomaan muille millaisia kokemuksia heillä saa olla ysärin lama-ajasta ettei kukaan vaan tunne väärin.

Tunnen paljon lapsiperheitä ja kirpparit on suosittuja. Omien lastenkin vaatteet menee aina kiertoon. Samoin polkupyörät kiertää mm. nuoremmille serkuille.

FB:ssä ja Torissa myydään ja ostetaan paljon lasten harrastusvälineitä ja vaatteita myös. Ihan tavalliset keskiluokkaiset ja hyväosaiset ihmiset hankkii käytettyä ja myy omien lastensa käyttämää. Todella erikoista, jos jossain ystäväpiirissä kukaan ei niin tee.

Mitä tulee karkkipussin jakamiseen, se on meidän lapsilla se tavallinen tapa toimia. Ei molemmille osteta omaa pussia karkkipäivänä vaan jakavat yhteisen. En mitenkään miellä tätä lamaan vaan ollut yli yksilapsisissa perheissä yleistä varmaan aina, niin myös omassa lapsuudessani oli lama tai ei.

Kouluissa säästettiin oppikirjoista. 1980-luvulla joka aineesta oli erikseen oppikirja ja työkirja, siis tyyliin uskonnon työkirja. Sitten laman myötä ei enää tilattu joka aineesta työkirjoja vaan tilalle otettiin vihko. Oppikirjoja ei enää saanut kaikkia omaksi vuoden lopussa vaan niitä kierrätettiin seuraavan vuoden oppilaille.

Kouluissa myös laskettiin hieman lämpötilaa, mutta sitä ei tainnut kukaan juuri huomata tai siitä kärsiä. 😀

Sähköt poikki, vesi poikki, bensa loppu, öljy loppu, puhelin poikki, ruoaksi lenkkimakkaraa ja riisiä, tyhjä jääkaappi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi niin en oikeastaan tajunnutvmiten niukkaa oli. Se että esim kaikki vaatteet oli isoveljen tai serkun vanhoja oli ihan normaalia. Karkkipäivänä saatiin veljen kanssa lauantaipussi jaettavaksi ja muistan miten niistä karkeista käytiin kauppaa. 13v olin ekassa kesätyöpaikassa ja käytin melkein koko kesän palkan K2 rullaluistimiin ja sitä tunnetta en unohda ikinä. Vasta aikuisena kun omat kaverit alkoi saada lapsia tajusin että keskimääräinen elintaso on suunnilleen 5-10kertaa parempi kuin 20vuotta aiemmin.

Kyllä, ja samalla tutkitusti ihmisen onnellisuus ja iloiset hetket ovat suunnilleen samalla tasolla riippumatta elintasosta (olettaen toki että perustarpeet täyttyvät). Yhtään sen onnettomampia ei oltu vaikka käytettiinkin käytettyjä vaatteita jotka eivät olleet trendikkäitä. Ne karkkipussit jäivät nimenomaan mieleen onnellisina hetkinä koska niitä ei ollut aina, ja ne joilla on mässäilyä joka päivälle tarjolla eivät sitä arvosta.

Totta. Sitä tunnetta joka tuli kun vedin ne K2set ekaa kertaa jalkaan ei kyllä ole mikään tavara tai muu rahalla saatava ikinä tuonut ei lähellekään. 2vuotta olin niistä haaveillut ja 2kk tehnyt kesätöitä ne mielessä. Ekaa kertaa mulla oli jotain uutta, kallista ja oikeasti "muodikasta". Ja olin ne ihan itse hankkinut.

Jep! Muistan lapsuudestani vaikkapa hienoja ja rakkaita lyijykyniä, yhden sain sittemmin edesmenneeltä kummitädiltäni ja muut ostin itse viikkorahoillani. Hyvin vaikea kuvitella, että nykyiset tavarakylläisyyden keskellä kasvaneet saisivat mitään tällaisia muistoja.

Sinulla ei taida olla oikein käsitystä nykyajasta. Ei nykyään normiperheiden lapset syö joka päivä karkkia tai saa jatkuvasti kivaa tavaraa. Meidän lapsille vaikkapa oman penaalin ostaminen on ollut iso juttu.

Lama-ajan kokemukset, ne jotka siinä aikakaudessa eroaa normimenosta, on vanhempien ylivelkaantuminen, työttömyys, toivottomuus jne, jotka heijastui myös lapsiin paljon syvällisemmillä tavoilla.

Sinullakaan ei taida olla käsitystä kuin oman perheesi nykyajasta. Omassa lähipiirissä ainakin ostetaan kaikille lapsille ihan omat uudet vaatteet jossei ihan vauva/taapero ikäisiä puhuta. Omat uudet polkupyörät on joka lapsella. Monella sähköpotkulauta ym. Älypuhelin löytyy myös(niitä ei tosin silloin ollut)

Meidän perheessä ei edes ollut viikkorahaa.

Se on hyvä että tulet kertomaan muille millaisia kokemuksia heillä saa olla ysärin lama-ajasta ettei kukaan vaan tunne väärin.

Tunnen paljon lapsiperheitä ja kirpparit on suosittuja. Omien lastenkin vaatteet menee aina kiertoon. Samoin polkupyörät kiertää mm. nuoremmille serkuille.

FB:ssä ja Torissa myydään ja ostetaan paljon lasten harrastusvälineitä ja vaatteita myös. Ihan tavalliset keskiluokkaiset ja hyväosaiset ihmiset hankkii käytettyä ja myy omien lastensa käyttämää. Todella erikoista, jos jossain ystäväpiirissä kukaan ei niin tee.

Mitä tulee karkkipussin jakamiseen, se on meidän lapsilla se tavallinen tapa toimia. Ei molemmille osteta omaa pussia karkkipäivänä vaan jakavat yhteisen. En mitenkään miellä tätä lamaan vaan ollut yli yksilapsisissa perheissä yleistä varmaan aina, niin myös omassa lapsuudessani oli lama tai ei.

Voisiko johtua siitä että jos et ole itse saanut mitään uutena kuin olit lapsi niin ehkä et halua lapsellesi samaa jos on varaa ostaa sellainen vaate jonka lapsi itse haluaa? Todella erikoista jos jossain ystäväpiirissä kaikki vaatteet ja harrastusvälineet ostetaan kirppikseltä. Hyvä että kierrätys on nostanut suosiota mutta itse en tunne yhtään ihmistä joka hankkisi kaikki lasten vaatteet ja kengät käytettynä.

Mieleen jäi, kuinka kaljakuppiloita nousi kuin sieniä sateella ja siellä myytiin halpaa kaljaa. Myös topless-baarit tuli Suomeen.

Samoin kirppareita ilmestyi paljon kivijalkoihin. 

Politiikasta jäi mieleen, kuinka Suomi joutui ottamaan valtiolainoja sieltä täältä. Erityisesti Japanilta saatu laina oli ehdoiltaan raju.

Televisoissa extremeä oli Hyvät, pahat ja rumat. Sellaista suoraa puhetta ei ollut aiemmin tässä maassa tv-ohjelmissa nähty. 

Valmistuin pahimpaan lama-aikaan pitkän opiskeluputken, 12 v. päätteeksi ja opintolainaa oli valtavasti. Olin kuitenkin tehnyt kaikki lomat ja väliajat töitä, mm. siivoojana mutta silti lainaakin kertyi koska opintotuki oli tuolloin lainapainotteinen. Työpaikkaa ei löytynyt millään eikä sille itse voinut tehdä mitään muuta kuin hakea vaan ympäri Suomen ja pitää samalla kuntoa yllä kun vapaa-aikaa oli ylenmäärin. Myös ne opiskeluajan työt olivat nyt vakinaistettu kun hyviä työnhakijoita oli kaikkiin avoimiin työpaikkoihin runsaasti.

Valmistuin humanistiksi, yli 100 000 silloista markkaa oli opintolainaa. Ei ollut töitä, pankit pistivät lainat ulosmittaukseen saadakseen kupattua takausvastuut valtiolta.

Korkoa korolle, perintäkuluja jne. Olin 53, kun maksoin viimeisen erän. 90-luvun lama loppui osaltani 2018.

Yxvaantaas kirjoitti:

Valmistuin humanistiksi, yli 100 000 silloista markkaa oli opintolainaa. Ei ollut töitä, pankit pistivät lainat ulosmittaukseen saadakseen kupattua takausvastuut valtiolta.

Korkoa korolle, perintäkuluja jne. Olin 53, kun maksoin viimeisen erän. 90-luvun lama loppui osaltani 2018.

Joku oli aiemmin kommentoinut että miksi ihmiset tekee 90-luvun lamasta vielä numeroa. Tässä on hyvä esimerkki. Joillakin se jatkuu vielä tänäkin päivänä. Se ei jäänyt sinne ysärille kaikkien osalta.

Oli karmeaa.

Lama meni ohi täysin huomaamatta - ainoa muutos oli että koulussa alettiin käyttää vanhoja kirjoja ja vihkoja sai vähemmän. Emme siis kärsineet lamasta lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Faija veti ittensä kiikkuun laman takia se nyt lähinnä.

Pahimpina lamavuosina noin 1300 miestä päätti päivänsä oman käden kautta. Nykyään luku on "vain" alle 600 tapausta vuodessa, joten talouslama näkyi tässäkin mielessä monin eri tavoin.

Olin lukiossa vuonna 1992 ja näin jälkeenpäin ajatellen lama ei juurikaan näkynyt omassa elämässä. Vanhemmat oli pienituloisia ja töissä aloilla, missä töitä riitti, eikä siis tullut mitään irtisanomisia. Elämämme ei koskaan ollut mitään leveää, mutta aina oli ruokaa pöydässä ja puhtaat/ehjät vaatteet päällä.

Aloin jakamaan mainoksia sillä orjapalkalla, mitä siitä työstä edelleenkin maksetaan. Muutaman sata markkaa tienasin kuukaudessa, mikä riitti vaikka mihin, jos vertaa nykyaikaan. Ajokortin rahoitin opintolainalla, kortti maksoi noin 7000 markkaa. Pääsin myöhemmin hyväpalkkaisiin kesätöihin, minkä tienesteillä maksoin korttilainan nopeasti pois.

Enemmänkin luulen, että yrittäjäperheissä oli enemmän näitä ikäviä tarinoita, kun valuuttalainat kaatoivat monet yritykset ja pankit realisoivat vakuuksia kovalla kädellä. Silloin 30 vuotta sitten tapahtui kyllä tietynlainen omaisuuden uusjako, missä pärjäsivät ne joilla oli mahdollisuus sijoittaa pääomaa esim. ryöstöedullisiin asunto-/kiinteistöhuutokauppoihin. Ehkä näistä ajoista jäi myös itselle sellainen halu turvata oma talous tilanteessa kuin tilanteessa ja nyt on tietysti mukava seurata nykyistä korkotasoa, kun asuntolainaa ei ole ollut enää pariin vuoteen. Enkä tule enää asuntolainaa ottamaankaan, vaan nykyisellä asunnolla mennään sinne hamaan loppuun saakka..

Perheeni oli erityisen onnekas koska isäni johti silloin sellaista liiketoimintaa, jossa pyöri isot rahat ennen internettiä. Mutta uskon laman silti vaikuttaneen minuun. 87-syntyneenä tunnelma peruskoulun ajan oli ankea. Koulussa ei yksinkertaisesti ollut kivaa kun tunnelma oli jokseenkin sellainen kuin olisimme vankeja ja opettajat vanginvartijoita.

Vierailija kirjoitti:

Perheeni oli erityisen onnekas koska isäni johti silloin sellaista liiketoimintaa, jossa pyöri isot rahat ennen internettiä. Mutta uskon laman silti vaikuttaneen minuun. 87-syntyneenä tunnelma peruskoulun ajan oli ankea. Koulussa ei yksinkertaisesti ollut kivaa kun tunnelma oli jokseenkin sellainen kuin olisimme vankeja ja opettajat vanginvartijoita.

Tuo ei ehkä liittynyt lamaan. Vasta tällä vuosituhannella on keksitty, että kouluissa pitäisi jotenkin viihtyä ja olla kivaa. Sen kivan ja viihtymisen lisääntyessä ovat oppimistulokset vastaavasti romahtaneet.

Koulussa opitaan, sirkuksessa viihdytään, tapasi muuan rehtori sanoa 1980-luvulla. 😆

Koiviston konklaavi sekä Holkerin kahvinjuonti että silakka-ohjeet köyhille.