Ysärin laman kokeneet, mitä jäi mieleen?

Kahden asunnon loukkuun jääneet säälitti silloin. Toivottavasti niistä ajoista on opittu.

Uutiset oli synkkiä silloin, mutta napakymppi ilahdutti

Ihmetys, kun sain niin hyvää palkkaa kesätöistäni (urakkatyö ja olin nopea). Ihmetys, kun opintotuella tuli varsin hyvin toimeen. Ihmetys, kun muut valitti ja minun ei tarvinnut. Tein yhden ulkomaanmatkankin joka vuosi, mutta juu, olin myös ahkera tekemään lomilla töitä. Nuorena jaksaa.

Vanhempani erosivat tuolloin. Se ei haitannut, koska ero oli kahden järkevän aikuisen tekemä. Isäni perusti uuden puolisonsa kanssa yrityksen, joka on edelleen olemassa. Olen iloinen, että vaikeasta ajasta huolimatta yritys menestyi sen verran hyvin, että on olemassa vaikka pieni 

Lama osui ajalle jolloin olin 15-18. Lähiössä pyörittiin kavereiden kanssa halvat tarjoustalotoppatakit päällä ja poltettiin röökiä. Kaikki tuntuikin tuohon aikaan niin nuhruiselta ja maan ilmapiiri oli jotenkin ankea. TV-uutisissa vilisi irtisanomisuutisten lisäksi murhamiehiä ja vankikarkureita.

Asuntojen hinnat romahtivat, vanhempani ostivat ensiasuntonsa hintaromahduksen jälkern, maksoivat n.15%korkoa pahimmillaan. Myivät asunnon pois n.10v kuluttua 2.5-kertaisella hinnalla vs.ostohinta Kouluissa leikattiin tukitoimia rajusti. Valmistuin 1996. Työpaikat alallani olivat kiven alla.

Opiskelijat ainakin olivat reippaampia, asuttiin solussa ihan kiltisti eikä itketty ja valitettu. Ymmärrettiin että on vain tilapäistä ja oltiin tyytyväisiä ilmaiseen koulutukseen. Itsekin asuin solussa 2v ajan opiskellessani.

Jäi mieleen se kun Cobain ampui itseään päähän.

Puolikkaat pyyhekumit koulussa ja vanhempieni ilon, kun tekivät ylimääräisiä asuntolainan lyhennyksiä ja saivat asuntolainan maksettua.

Tuntui, että jokainen tunsi jonkun, joka oli mennyt takaamaan jonkun kolmannen lainan. Aina puhutaan muuten näistä takaamista, jotka joutuivat maksumiehiksi, mutta ei niistä, joiden itse ottamat lainat kaatuivat muiden niskaan!

10v meni vanhemmilla velkojen maksuun ja kituuttamiseen ikinä ei saanut mitään. Säästettiin joka asiassa hirveetä aikaan ja sama on edessä monella kiitos vtupää hallituksen.

Ostettiin 3 omakotitaloa ja laitettiin ne vuokralle, myöhemmin myytiin niistä 2 ja saatiin hyvät voitot, pian lapsemme tekee saman.

Vanhemmat riiteli koko ajan, isä ryyppäsi ja riehui.

Tämä ehkä enemmän kasvatuskysymys mutta koko ajan vanhemmat hoki että työpaikan saaminen on lottovoitto eikä kannustettu tavoittelemaan mitään vaan tyytyä vaan siihen mitä saa, jos saa mitään.

Ja meillä molemmat vanhemmat olivat töissä eikä tulleet edes lomautetuiksi lama-aikana.

Jäi lähinnä mieleen että ei kannata tavoitella mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jäi mieleen se kun Cobain ampui itseään päähän.

En ampunut.

Ainakin se oli loistavaa aikaa olla ala-asteikäinen. Oppi rahan arvon ja säästäväisyyttä, kun ei vanhemmilta viitsinyt pummia rahaa, tavaroita tai viihdytyksiä.

Itselläni meni ajoitus sillä tavalla nappiin että jouduin lomautetuksi sen alkaessa mutta menin saman tien opiskelemaan, työpaikkaan pyydettiin takaisin kun ensimmäinen kouluvuosi oli tehtynä mutta tietenkään en mennyt vaan jatkoin koulun loppuun ja palasin parempiin töihin mutta samaan työpaikkaan kun lama oli lopuillaan.

Ei ollut töitä

Valtava määrä jäi asioita mieleen, olin laman aikaan jo aikuinen.

Silloin oli täysin normaalia olla työtön, kukaan ei veetuillut työttömille kun niitä oli niin valtavasti.

2000-luvulla olikin hämmentävä kokemus kun työttömiä alettiin haukkumaan.

Olin työtön syksystä 1991 syksyyn 1998. Kaikenlaista lyhyttä pimeää hanttihommaa oli siinä välissä, mutta ei mitään pidempää.

Valmistuin yliopistosta juuri siihen lamaan. Olisin halunnut jäädä ihastuttavaan opiskelukaupunkiini Jyväskylään töihin, mutta alallani siellä oli ylitarjontaa. Lusikka vaan sitten kauniiseen käteen ja työpaikka itselleni tuntemattomalta seudulta Satakunnasta. Lopputuloksena päivääkään ei tarvinnut olla työttömänä laman aikana ja Satakunnasta sitten pääkaupunkiseudulle ja välillä myös maailmalle töihin.