Ysärin laman kokeneet, mitä jäi mieleen?

Olin laman aikaan suunnilleen 12-15 vuotias. Ei se ollut mitenkään sen kummempaa. Ilmeisesti koska olin jo lähtökohtaisesti alemmasta sossuluokasta, niin ei minulle mitään traumoja jäänyt. Äiti nyt oli työtön ollut jo ennen lamaakin. Koulussa kierrätettiin enemmän ja jotkut jutut väheni, mutta kyllä sitä mieli oli muualla kuin lamassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut töitä

Silloin niitä ei ollutkaan. Nyt on muttei voi tehdä syystä x, y, z ja å.

Olin onnekkaasti työelämässä, ja vierestä irtisanottiin monta työkaveria. Olisi pitänyt tehdä koko ajan töitä ilmaiseksi ja kettuilua tuli kaikesta, tekipä mitä tahansa, eli työilmapiiri oli surkea.

Paikallisessa sanomalehdessä olleet lukemattomat talojen pakkohuutokauppojen ilmoitusten määrät ja miten ihmisiltä lähti työpaikat rytinällä alta. Ihmisiltä meni pahimmillaan kaikki ja takaajille jäi hurjia velkoja maksettavaksi. Tuona aikana itsemurhatilastot olivat karua katseltavaa. Pankkeja meni nurin ja uutisista seurattiin, kun markkaa devalvoitiin ja kellutettiin. Hurjan nousukauden jälkeen tiputtiin suoraan hirveään painajaiseen taloudellisesti. Pankit oli antaneet ihmisille aivan liian suuria lainoja, niitä suorastaan tyrkytettiin ihmisille. Yhtäkkiä lainojen korot nousivat yli 17%:n ja se oli suoraa tuhoa monelle. 

Omassa perheessäni lama ei suoraan vaikuttanut mitenkään, koska vanhemmat olivat ammateissa, joissa on ns. "aina töitä". Ympärillä laman vaikutukset kuitenkin näkyivät. Ruokajonot ja -jakelut ilmestyivät katukuvaan, sellaisia ei ollut ikinä elämäni aikana ollut, saati tarvittu siinä mittakaavassa. Sittemminhän ne tulivat jäädäkseen. Ei Suomi ole koskaan täysin noussut enää edellisen laman jälkeen entiselleen.

Sitä ennen Suomessa ei ollut oikeastaan mistään puutetta, 80-luvulla kaikille oli kaikkea, palvelut pelasivat ja tukevia palveluita oli runsaasti. Se oli myös monen hyvinvoinnin ylläpitäjä, raskaita korjaavia palveluita tarvittiin huomattavasti vähemmän. Laman myötä nuo kaikki ajettiin alas, potilaspaikkoja suljettiin aivan liikaa, eikä siihen välille saatu enää koskaan rakennettua mitään tilalle niinkuin piti, sitä "avohoitoa". Se näkyy nykyään suoraan. Myöskin lama-ajan lapset ikäluokkana ovat kärsineet tuosta kaikesta alasajosta kaikista eniten ja ovat laajasti huono-osaisuudesta (koulutustaso, mielenterveys jne.)  kärsivä ikäluokka.

Ei lama-ajassa high lighteja paljon ollut ja tuon kaiken nähneenä ja kokeneena samanlaisen laman vaikutukset Suomelle olisivat jo aika tuhoisat. Pohja ja laman kestokyky on selkeästi heikommalla tasolla jo lähtöjään ja uusi yhtä laaja lama tuhoaisi kyllä jotakin pahasti tästä yhteiskunnasta, joka on jo valmiiksi heikoilla kantimilla. Suomi oli rikas ja hyvinvoiva maa vielä 80-90-luvun taitteessa kunnes lama teki tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut töitä

Silloin niitä ei ollutkaan. Nyt on muttei voi tehdä syystä x, y, z ja å.

Tarkoitat kai puhelinmyyntiä, jolla saisi maksettua ehkä yhden päivän vuokran.

No meidän perheessä ei lamasta ollut tietoakaan, käytiin töissä ja maksettiin talovelkaa, ihan normi elämää.

Vanhemmat olivat todella huolestuneita. Meille lapsille kerrottiin, että autolla ajelu vähentyy reilusti. Esim. 10km päässä olevaan mummolaan pääsi enää vain kerran kuussa.

Meille valmistui uusi talo 1989. Vanhempani ovat vaatimattomista oloista ja ovat kiitelleet jälkeenpäin, että tekivät vähän liian pienen talon ja ottivat niin vähän lainaa kuin mahdollista. Tuolloin huumassa lainarahaa oikein tyrkytettiin.

Molemmilla oli työttömyyttä, mutta kaikesta selvittiin, kun oltiin totuttu elämään vaatimattomasti. Talokin taisi olla velaton jo joskus vuosituhannen vaihteessa.

Mieleen jäi, miten monelta meni kaikki: Yritys, omaisuus, perheet hajosi ja takausriidat katkeroitti vielä sukulaisetkin.

Jäi mieleen työ toplesbaarissa mihin työkkäri laittoi minut pakotettuna töihin. Yritin samaan aikaan henkilökohtaisessa elämässäni eroon tupakasta ja alkoholista. Ei mennyt oikein putkeen tämä työ elämässäni.

Olin ala-asteella, äiti jäi työttömäksi ja isä lomautettiin. Syötiin halvinta ruokaa mikä mahdollista. Kouluun piti ottaa oma käsipyyhe, kirjoja ei saanut omaksi. Äiti ei koskaan tuosta työttömyydestä päässyt eteenpäin, alkoi juoda liikaa ja hänestä tuli alkoholisti.

Työpaikat loppuivat kirjaimellisesti yhdessä yössä. Sairaanhoitajille ei ollut kuin korkeintaan lyhyitä sijaisuuksia, nyt voivat valita paikkansa. Talojen pakkohuutokaupat oli arkipäivää, ihmiset menettivät kotinsa, työpaikkansa eikä uutta työtä löytynyt tilalle. Ilmapiiri yhteiskunnassa oli ankea. Ei kukaan nykynuorista voi edes käsittää minkälaista se oli.

Julkisella töissä olevat eivät noteeranneet lamaa mitenkään. Vaikka tuli säästöjä niin pidettiin huolta että julkisen palkka juoksi, vaikka varsinainen toiminta, syy miksi sitä työtä tehtiin, katosikin alta.

Avoimen sektorin porukat oli hädässä kun ei työtä ´, ei rahaa, asunnot pakkohuutokauppaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella töissä olevat eivät noteeranneet lamaa mitenkään. Vaikka tuli säästöjä niin pidettiin huolta että julkisen palkka juoksi, vaikka varsinainen toiminta, syy miksi sitä työtä tehtiin, katosikin alta.

Avoimen sektorin porukat oli hädässä kun ei työtä ´, ei rahaa, asunnot pakkohuutokauppaan jne.

Jep. Isälläni oli valtion vakivirka, ja osteli asuntoja kun halpoja olivat. Myi 2000-luvulla.

Minä olin seitsemän vuotta työtön.

Ysärilamasta pitäisi kirjoittaa kirja, sen ajan nuoren näkökulmasta.

Ollaan nyt menossa lamaan. Olin yläasteella, kun lama alkoi ja pahin vuosi taisi olla lukion 1. luokalla. Kovaa aikaa. Selvisin hengissä. Vanhemmat erosivat. Toisella oli alkoholiongelma ja oli yksityisyritys.

Ihan "perusjuttu", et lukiossa ei meille ulkopaikkakunnista tulleille ollut terveydenhoitoa. Siitäkin oli säästetty. Yhden kerran kävin jonkun sairaanhoitajan luona piipahtamassa. Yhden kerran lääkärissä paikallisella terveysasemalla, kun pyörryin vatsakipujen takia. Köyhyys oli karseaa, mutta kyllä siitä sitten jotenkin selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikat loppuivat kirjaimellisesti yhdessä yössä. Sairaanhoitajille ei ollut kuin korkeintaan lyhyitä sijaisuuksia, nyt voivat valita paikkansa. Talojen pakkohuutokaupat oli arkipäivää, ihmiset menettivät kotinsa, työpaikkansa eikä uutta työtä löytynyt tilalle. Ilmapiiri yhteiskunnassa oli ankea. Ei kukaan nykynuorista voi edes käsittää minkälaista se oli.

Eli lama voi tulla todella nopeaan jos rattaat lähtevöt väärään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikat loppuivat kirjaimellisesti yhdessä yössä. Sairaanhoitajille ei ollut kuin korkeintaan lyhyitä sijaisuuksia, nyt voivat valita paikkansa. Talojen pakkohuutokaupat oli arkipäivää, ihmiset menettivät kotinsa, työpaikkansa eikä uutta työtä löytynyt tilalle. Ilmapiiri yhteiskunnassa oli ankea. Ei kukaan nykynuorista voi edes käsittää minkälaista se oli.

Lisänä vielä se ettei ollut internettiä kansalla eikä kännyköitä, kuin jollain rikkaalla.

Työttömän valinnan olivat Dostojevskin romaanit, kapakka, tai bändissä soittaminen.

Dead, Jail, or Rock'n'Roll

Don't worry, i'm New Yorker baby.

Nyt ihmiset kitisevät kun joutuvat tinkimään matkoista, ravintolakäynneistä ja lasten harrastuksista. Nuo kaikki oli luksusta ysärilaman aikana joilla harvoilla oli varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikat loppuivat kirjaimellisesti yhdessä yössä. Sairaanhoitajille ei ollut kuin korkeintaan lyhyitä sijaisuuksia, nyt voivat valita paikkansa. Talojen pakkohuutokaupat oli arkipäivää, ihmiset menettivät kotinsa, työpaikkansa eikä uutta työtä löytynyt tilalle. Ilmapiiri yhteiskunnassa oli ankea. Ei kukaan nykynuorista voi edes käsittää minkälaista se oli.

Eli lama voi tulla todella nopeaan jos rattaat lähtevöt väärään suuntaan.

Kyllä. Rattaat ovat jo lähteneet väärään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella töissä olevat eivät noteeranneet lamaa mitenkään. Vaikka tuli säästöjä niin pidettiin huolta että julkisen palkka juoksi, vaikka varsinainen toiminta, syy miksi sitä työtä tehtiin, katosikin alta.

Avoimen sektorin porukat oli hädässä kun ei työtä ´, ei rahaa, asunnot pakkohuutokauppaan jne.

Itse asiassa laman aikaan valtio ja kunnat irtisanoi tosi paljon ihmisiä, joten ei kukaan ollut turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikat loppuivat kirjaimellisesti yhdessä yössä. Sairaanhoitajille ei ollut kuin korkeintaan lyhyitä sijaisuuksia, nyt voivat valita paikkansa. Talojen pakkohuutokaupat oli arkipäivää, ihmiset menettivät kotinsa, työpaikkansa eikä uutta työtä löytynyt tilalle. Ilmapiiri yhteiskunnassa oli ankea. Ei kukaan nykynuorista voi edes käsittää minkälaista se oli.

Eli lama voi tulla todella nopeaan jos rattaat lähtevöt väärään suuntaan.

Kyllä. Rattaat ovat jo lähteneet väärään suuntaan.

Olen niiiiiin kiitollinen että ei ole lainaa ja talous on kunnossa. Toista oli silloin 30 v sitten.