Varastettua polkupyörää ei saa hakea takaisin sanoo poliisi!

Lait on tehty rikollisten suojelemiseksi

Vierailija kirjoitti:

Jos anastuksesta on kulunut aikaa, pyörä saattaa olla laillisesti jonkun käytössä. Jos menee ottamaan pyörää haltuun, on vaara syyllistyä omankädenoikeuteen, Minkkinen sanoo Ylelle.

Mitä ihmettä tämäkin tarkoittaa, että laillisesti käytössä. Ei se varastettu omaisuus lailliseksi muutu ajan kuluessa.

Esimerkiksi uusi omistaja on maksanut pyörästä pyörävarkaalle tietämättä, että pyörä oli varastettu alunperin sinulta. Silloin hän on luultu laillinen omistaja, vaikka pyörä on varastettu sinulta. Silloin pitää todistaa, että pyörä on sinun ja uusi omistaja joutuu luopumaan pyörästä.

Vierailija kirjoitti:

Monelta jäänyt juttu lukematta tai ei ole vain ymmärrystä.

Tässä tapauksessa syyllistyy rikokseen vain, jos pyörä on laillisesti jonkun käytössä. Eli hän on ostanut pyörän laillisesesti eikä tiennyt tai olisi pitänytkään tietää, että myyjä on sen varastanut. Tällöin tietysti varas on edelleen korvausvelvollinen, mutta pyörä jää sille, joka sen on laillisesti vilpittömässä mielessä hankkinut. Jos sen häneltä ottaa, syyllistyy itse varkauteen.

Hyvin yksinkertaista. Miten se olisi oikeuden mukaista, että joku voisi sinulta vain ottaa pyörän, jonka olet ihan asianmukaisesti vaikka käytettyjen pyörien kaupasta ostanut?

Ei pyörä jää sen ostajalle, vaan palautuu sille, jolta se on varastettu.

Vierailija kirjoitti:

Monelta jäänyt juttu lukematta tai ei ole vain ymmärrystä.

Tässä tapauksessa syyllistyy rikokseen vain, jos pyörä on laillisesti jonkun käytössä. Eli hän on ostanut pyörän laillisesesti eikä tiennyt tai olisi pitänytkään tietää, että myyjä on sen varastanut. Tällöin tietysti varas on edelleen korvausvelvollinen, mutta pyörä jää sille, joka sen on laillisesti vilpittömässä mielessä hankkinut. Jos sen häneltä ottaa, syyllistyy itse varkauteen.

Hyvin yksinkertaista. Miten se olisi oikeuden mukaista, että joku voisi sinulta vain ottaa pyörän, jonka olet ihan asianmukaisesti vaikka käytettyjen pyörien kaupasta ostanut?

https://www.riku.fi/rikosuhripaivystys/riku-lehti/riku-lehti-2-2018/jur…

Jos ostat varastetun television, siitä ei tule lopullisesti sinun omaisuuttasi. Varastetun tavaran ostaneelle ei anneta laissa ns. vilpittömän mielen suojaa (Asetus rikoslain voimaanpanemisesta 11 §). Jos käy myöhemmin ilmi, että verkkokirpparilta ostamasi televisio onkin varastettu, sinun tulee luovuttaa se alkuperäiselle oikealle omistajalle ilman erillistä korvausta, vaikka olisit ostanut sen vilpittömässä mielessä. Tämä tarkoittaa, että vaikka et tietäisi tai edes epäilisi ostamasi television olevan varastettu. Ostajana voit toki vaatia korvausta television sinulle myyneeltä, mutta on kuitenkin mahdollista, että tällaisessa tilanteessa korvausta ei onnistuta koskaan saamaan, jolloin ostajana jäät sekä ilman televisiota että korvausta.

Mikäli ostat television, jonka puolestaan tiesit varastetuksi tai jota sinun olisi ollut syytä epäillä anastetuksi, saatat itse syyllistyä kätkemisrikokseen. Kun arvioidaan sitä, onko sinulla ostajana ollut syytä epäillä television alkuperää, kiinnitetään huomiota sinun tiedossa olleisiin seikkoihin ja olosuhteisiin. Ostajana sinun tulee siis olla tietoinen niistä seikoista, joiden perusteella television alkuperää on syytä epäillä eli esimerkiksi siitä, että television myyntihinta on poikkeuksellisen alhainen tai siitä, ettei myyjällä voi olettaa olevan kyseistä omaisuutta laillisesti hallussaan. Rangaistuksena kätkemisrikoksesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Televisiokaupat kannattaakin jättää tekemättä, jos sinulla on pientäkään epäilystä television alkuperästä. Hälytyskellojen tulisi soida, jos esimerkiksi uusi ja arvokas televisio on erittäin halpa, eikä myyjällä ole esittää minkäänlaista ostotositetta, takuukuittia ja ohjekirjaa tai, jos myyjällä on myytävänä samaan aikaan useita televisioita ja muuta elektroniikkaa ja hän haluaa tehdä kaupat muualla kuin kotonaan.

Elisa Trejtnar

varatuomari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelta jäänyt juttu lukematta tai ei ole vain ymmärrystä.

Tässä tapauksessa syyllistyy rikokseen vain, jos pyörä on laillisesti jonkun käytössä. Eli hän on ostanut pyörän laillisesesti eikä tiennyt tai olisi pitänytkään tietää, että myyjä on sen varastanut. Tällöin tietysti varas on edelleen korvausvelvollinen, mutta pyörä jää sille, joka sen on laillisesti vilpittömässä mielessä hankkinut. Jos sen häneltä ottaa, syyllistyy itse varkauteen.

Hyvin yksinkertaista. Miten se olisi oikeuden mukaista, että joku voisi sinulta vain ottaa pyörän, jonka olet ihan asianmukaisesti vaikka käytettyjen pyörien kaupasta ostanut?

Ei pyörä jää sen ostajalle, vaan palautuu sille, jolta se on varastettu.

Myönnetään, huonosti muotoiltu, mutta jos nyt tosiaan pilkkua viilataan niin tarkoitin tilannetta, jossa alkuperäinen omistaja oman käden oikeuden kautta harkitsee omaisuutensa takaisin hakemista. Jos jättää tämän tekemättä ja hoitaa asian niin kuin kuuluu, niin tosiaan saa halutessaan pyöränsä takaisin ja vahingonkorvausvastuu siis tulee varkaan ja jälkimmäisen ostajan välille.

Pointti nyt kuitenkin oli se, että jos joku ostaa vilpittömässä mielessä pyörän, se on hänen ja alkuperäinen omistaja syyllistyy itse varkauteen jos sen hakee takaisin. Kuten kuuluukin, ei pahaa voi laittaa kiertämään ja kuvitella toimivansa itse oikein.

Käräjäoikeuksissa tuomitaan vuosittain lukuisia tavallisia kansalaisia varastettuun tavaraan ryhtymisestä.

Ostaja joutuu luovuttamaan rikoksella viedyn tavaran sen oikealle omistajalle, vaikka olisi ollut sen hankkiessaan vilpitön.

Vierailija kirjoitti:

Nykytekniikalla voisi kehittää systeemin jossa pyörä huutaisi kuinsötävä ellei olisi sähköistä avainta ja salasanaa jolla vinkuna estettäisiin .

Tämä lopettaisi kaikki pyörävarkaudet.

Ainakin sähköpyörään sopisi kun hälytin lataisi patterin pyörän akusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelta jäänyt juttu lukematta tai ei ole vain ymmärrystä.

Tässä tapauksessa syyllistyy rikokseen vain, jos pyörä on laillisesti jonkun käytössä. Eli hän on ostanut pyörän laillisesesti eikä tiennyt tai olisi pitänytkään tietää, että myyjä on sen varastanut. Tällöin tietysti varas on edelleen korvausvelvollinen, mutta pyörä jää sille, joka sen on laillisesti vilpittömässä mielessä hankkinut. Jos sen häneltä ottaa, syyllistyy itse varkauteen.

Hyvin yksinkertaista. Miten se olisi oikeuden mukaista, että joku voisi sinulta vain ottaa pyörän, jonka olet ihan asianmukaisesti vaikka käytettyjen pyörien kaupasta ostanut?

Ei pyörä jää sen ostajalle, vaan palautuu sille, jolta se on varastettu.

Myönnetään, huonosti muotoiltu, mutta jos nyt tosiaan pilkkua viilataan niin tarkoitin tilannetta, jossa alkuperäinen omistaja oman käden oikeuden kautta harkitsee omaisuutensa takaisin hakemista. Jos jättää tämän tekemättä ja hoitaa asian niin kuin kuuluu, niin tosiaan saa halutessaan pyöränsä takaisin ja vahingonkorvausvastuu siis tulee varkaan ja jälkimmäisen ostajan välille.

Pointti nyt kuitenkin oli se, että jos joku ostaa vilpittömässä mielessä pyörän, se on hänen ja alkuperäinen omistaja syyllistyy itse varkauteen jos sen hakee takaisin. Kuten kuuluukin, ei pahaa voi laittaa kiertämään ja kuvitella toimivansa itse oikein.

Kyseessä ei ole varkaus, jos polkupyörän alkuperäinen omistaja/tuotteen maksanut hakee oman varastetun omaisuutensa takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Käräjäoikeuksissa tuomitaan vuosittain lukuisia tavallisia kansalaisia varastettuun tavaraan ryhtymisestä.

Ostaja joutuu luovuttamaan rikoksella viedyn tavaran sen oikealle omistajalle, vaikka olisi ollut sen hankkiessaan vilpitön.

Esimerkkejä, missä näin on tuomittu?

Huolestuttavaa, nimittäin rikoslaki määrittelee varastettuun tavaraan ryhtymisen juuri niin, että sen hankkinut ei ole ollut vilpitön...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelta jäänyt juttu lukematta tai ei ole vain ymmärrystä.

Tässä tapauksessa syyllistyy rikokseen vain, jos pyörä on laillisesti jonkun käytössä. Eli hän on ostanut pyörän laillisesesti eikä tiennyt tai olisi pitänytkään tietää, että myyjä on sen varastanut. Tällöin tietysti varas on edelleen korvausvelvollinen, mutta pyörä jää sille, joka sen on laillisesti vilpittömässä mielessä hankkinut. Jos sen häneltä ottaa, syyllistyy itse varkauteen.

Hyvin yksinkertaista. Miten se olisi oikeuden mukaista, että joku voisi sinulta vain ottaa pyörän, jonka olet ihan asianmukaisesti vaikka käytettyjen pyörien kaupasta ostanut?

Ei pyörä jää sen ostajalle, vaan palautuu sille, jolta se on varastettu.

Myönnetään, huonosti muotoiltu, mutta jos nyt tosiaan pilkkua viilataan niin tarkoitin tilannetta, jossa alkuperäinen omistaja oman käden oikeuden kautta harkitsee omaisuutensa takaisin hakemista. Jos jättää tämän tekemättä ja hoitaa asian niin kuin kuuluu, niin tosiaan saa halutessaan pyöränsä takaisin ja vahingonkorvausvastuu siis tulee varkaan ja jälkimmäisen ostajan välille.

Pointti nyt kuitenkin oli se, että jos joku ostaa vilpittömässä mielessä pyörän, se on hänen ja alkuperäinen omistaja syyllistyy itse varkauteen jos sen hakee takaisin. Kuten kuuluukin, ei pahaa voi laittaa kiertämään ja kuvitella toimivansa itse oikein.

Kyseessä ei ole varkaus, jos polkupyörän alkuperäinen omistaja/tuotteen maksanut hakee oman varastetun omaisuutensa takaisin. 

Ei niin, jos sen hankkii takaisin siltä, joka sen varasti. Mutta miksi sitä kutsuisit sen näkökulmasta, joka sen on ihan laillisesti ostanut tietämättä tai edes epäilemättä, että se olisi joskus varastettu? Myyjäkin voi olla tästä tietämätön, jos hän puolestaan on sen ostanut joltakin tietämättä sitä varastetuksi vaikkapa viisi vuotta sitten...

Vai onko se mielestäsi ihan ok, että minkä tahansa esineen, jonka olet koskaan ostanut joku tulee vain hakemaan pois enempiä selittelemättä, koska sen sinulle myynyt henkilö oli joskus varastanut sen?

Itsensä puolustamisen ja puolustautumisen kanssa on vähän sama juttu. Pitäisi ensin antaa itselle tapahtua jotakin, ja vasta sitten puolustautua, mieluummin ei sittenkään. Pitää vain kävellä pois paikalta asiallisesti ja rauhallisesti - mora lapojen välissä, ettei itse syyllisty rikokseen.